Haluaisin erota pitkästä suhteesta, mutta minusta ei vaan taida olla siihen

Ala hommaamaan eroa, ap.

Käytä joulun pyhät asioiden järjestelyyn (mieti asumis- ja lapsien hoitojuttuja) ja pistä heti tammikuussa iso pyörä pyörimään. Tsemppiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Olette käyneet monta kertaa terapiassakin, mitä terapeutti on antanut ohjeeksi sinulle? Oletteko menneet terapiaan ajatuksena erota, mutta sitten kuitekin jääneet yhteen? Siihenkö perustuu otsikko, jossa sanot, että et ole tälläkään kertaa eroamassa?

Onko teidän tapanne olla avioliitossa se että olette erokuilun partaalla säännöllisin väliajoin. Mulla oli tällainen kaveri, se vaihe kesti 15 vuotta, kriisejä kriisien perään, kunnes sitten mies otti eron. Mutta sama homma jatkuu naisen osalta seuraavassakin suhteessa. Tuntuu, että hän osaa luoda sen kriisin kaikkiin suhteisiinsa ja oli samanlainen jo nuorena. Hän kyllä myös uskoutui näistä niin paljon, että panin ystävyyden poikki, kun en jaksanut enää draamailua.

Ota näistä nyt sitten selvää. Ihmisillä on välillä niin kummallisia avioliittoja, syyllinen ei välttämättä ole ollenkaan se, jota sellaiseksi maalataan.

En ole ap, mutta tunnistan tästä itseni. Kaikissa suhteissani on ollut sama kaava, jossa haluan säännöllisin väliajoin erota koska alan epäillä miehen rakkautta. Kahdessa edellisessä tämä kaava ei ollut yhtä selvää, koska suhteissa oli paljon huonoa ja erolle oli oikeita syitäkin, mutta nykyisessä olen tullut tietoiseksi käytöksestäni koska sama jatkuu vaikka mies ja suhde ovat kaikkea mitä toivonkin eikä minkäänlaista syytä epäilyihin ole.

Kuitenkin kaivan vaikka pienestäkin syitä epäillä miehen rakkautta ja kun olen näitä tarpeeksi kerännyt, se purskahtaa erokriisinä noin kerran vuodessa - parissa. Siinä sitten käydään pitkiä ja keskusteluja jotka sitten rauhoittavat minua ja niiden jälkeen on taas vastarakastunut olo.

Olen kamala ja miehelle tämä on raastavaa. Teen kaikkeni että elämä olisi tasaisempaa, mutta en oikein osaa ja olen ehkä myös koukussa tuohon tunteeseen kun riidat selvitetään ja kaikki on ihanaa. Terapiaan menisin mutta ei ole varaa.

Tunnistan myös ap:ssa (etenkin vanhoista ketjuista joista tunnistan hänet) vähän samaa kuin itsessäni.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes kertonut koskaan vanhemmilleni, enkä muillekaan mun mieheni tötöilyistä. Mutta sain kyllä kuulla kaikilta, että olen typerä kun jätän "hyvän miehen". Mun mielestä kaikkien olisi pitänyt itse tajuta jotain miehen "hyvyydestä" siitä, että voin vuosi vuodelta huonommin ja hän taas vuosi vuodelta paremmin. Jos mies olisi niin hyvä, kai minä olisin kukoistanut, kuten kaikki muutkin naiset joilla on hyvä mies. En muutenkaan tykkää alkaa juoruilla parisuhteen välisistä asioista muille, kun mun mielestä ne ei kuulu muille, vaan yritin niitä selvittää miehen kanssa kaksistaan. 

Mies kyllä kertoili eron jälkeen kaikkea ihan suoraa valhetta minusta kaikille, väitti esimerkiksi uudelle muijalleen että heitin hänet kodistamme ulos, vaikka se meni ihan päinvastoin. Lähdin itse vanhemmilleni siksi aikaa, että hän löytää uuden kodin ja sanoin, että asialla ei ole erityisen kiire ja hän saa ottaa mukaansa ihan mitä haluaa, että ostan itse kaupasta sitten uusia. Sinä aikana mies myös aiheutti vesivahingon asuntooni, ilmeisesti jonain kostona.

En edes siitäkään jaksanut alkaa hänen kanssaan vääntämään, maksoin ja remontoin itse. Tärkeintä oli, etten joudu enää olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä. Otin kusipään maineen vastaan sovinnolla ja annoin hänen viattomana puhtoisena pulmusena mennä uuden naisensa kanssa yhteen. Niin loppu olin.

Mä kuitenkin rakastin häntä aidosti ja halusin aina hänen olevan onnellinen, olkoon se sitten vaikka jonkun muun kanssa kun minä se selvästi en koskaan ollut.

Miksi suostuit kynnysmatoksi erossa? Miksi annoit hänet viedä mitä lystää, laittaa sun piikkiin vesivahingon kustannukset, miksi annoit hänen asua asunnossa? 

Miksi annoit ihmisten luulla valheita?

Mikset halunnut ihmisten tietävän totuutta?

Tässä jotenkin loistaa tämmöinen täydellinen uhriutuminen. On heittäydytty täysin uhriksi ja tallottavaksi kynnysmatoksi, ettei viitsitä kertoa läheisille edes totuutta. En kyllä käsitä. Mikä aiheuttaa tämmöistä?

Vierailija kirjoitti:

Jos alat katsella muita ja eroat jonkun uuden avulla, jos muuten et pääse itseäsi vahingoittamatta tilanteesta pois? Voisiko mies olla seksiaddikti?

No ei missään nimessä kannattaa sekoittaa mitään vieraita miehiä tämmöiseen soppaan. Suurin osa miehistä on kusipäitä ja yli viisikymppisenä on miltei mahdotonta löytää hyvää miestä. Ja sitä paitsi vaikka löytyisikin, on todella väärin käyttää uutta miestä kampena, että pääsee singauttamaan itsensä pois noin pitkästä avioliitosta. 

Ap:n on parasta olla yksin sen jälkeen, kun on heittänyt äijän pihalle.

Arveluttaa, miten ero sujuisi, jos on kovin takertuva ja arvaamaton mies.Väkivaltaakin voi tulla, jos toinen ei usko. Menin nuorena naimisiin ja ikäeroa on. Olen sopeutunut ja joustanut ehkä liikaakin ja välttänyt riitoja.Yhteiselo on silti mennyt huonompaan suuntaan. En jaksaisi enää olla se nöyrä palvelija vaan vaimo, mutta nyt on jo myöhäistä.Aikuiset lapset puolustavat isäänsä.Varmaan on lähdettävä liikkeelle turvakodin kautta, ja sitten järjestettävä oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Arveluttaa, miten ero sujuisi, jos on kovin takertuva ja arvaamaton mies.Väkivaltaakin voi tulla, jos toinen ei usko. Menin nuorena naimisiin ja ikäeroa on. Olen sopeutunut ja joustanut ehkä liikaakin ja välttänyt riitoja.Yhteiselo on silti mennyt huonompaan suuntaan. En jaksaisi enää olla se nöyrä palvelija vaan vaimo, mutta nyt on jo myöhäistä.Aikuiset lapset puolustavat isäänsä.Varmaan on lähdettävä liikkeelle turvakodin kautta, ja sitten järjestettävä oma elämä.

Tsemppiä sinulle eroon. Minulla on siitä hyvä tilanne että väkivaltaa ei tarvitse pelätä. Tai sitä että alkaisi vainota tms. Ap

"Kuitenkin kaivan vaikka pienestäkin syitä epäillä miehen rakkautta ja kun olen näitä tarpeeksi kerännyt, se purskahtaa erokriisinä noin kerran vuodessa - parissa. "

Jos kerran vuodessa tai parissa käy läpi erokriisin, niin varmaan sekin on raskasta, mutta tuon ex-ystävän kohdalla se tapahtui monta kertaa vuodessa ja oli myös päihdeongelma. Mulle alkoi olla liikaa ottaa vastaan kännipuheluita aiheesta ja näin jälkikäteen on käynyt ilmi, että värikynää oli noissa tarinoissa käytetty runsaasti kertojan eduksi. Onneksi en kumminkaan mitenkään antanut vaikuttaa omaan käytökseeni miestä kohtaan, koska tiesin jo ennestään, että syytä riitoihin on ollut varmasti myös vaimossa, kun hänen toimintatapansa nuoresta asti tunsin.

nosto

"Tässä jotenkin loistaa tämmöinen täydellinen uhriutuminen. On heittäydytty täysin uhriksi ja tallottavaksi kynnysmatoksi, ettei viitsitä kertoa läheisille edes totuutta. En kyllä käsitä. Mikä aiheuttaa tämmöistä?"

Ei ole luottamusta muihin, että nämä auttavat, ymmärtävät ja tukevat eli on kokemusta jo lapsesta asti, että ei ole puolustettu ja suojattu, vaan päinvastoin ehkä nöyryytetty ja tallottu. On pitänyt pärjätä yksin ja se on opeteltu hyvin. 

Eiväthän ihmiset sattumalta jää suhteisiin, jossa tulevat huonosti kohdelluiksi. Siihen he ovat jo ennestään tottuneita ja se on tuttua. Pieni epävarmuus vaaditaan, että he rakastuvat. Jos ei sitä ole, he itse luovat epävarmuutta omalla käyttäytymisellään eli voivat omaksua myös hyväksikäyttäjän roolin jossain toisessa rakkaussuhteessa. Tai sitten seuraavakin suhde on epävakaan ja arvaamattoman ihmisen kanssa, joka ehkä osaa alkuun "puhua mukavia".

Kun ihminen uskoo rakkauden lurituksia, mutta ei tekoja, on kyseessä aina ihminen, jonka perusluottamus on rikottu jo aikaisemmin. Sillä jo alusta asti läheiset usein näkevät mikä tuo ihminen on miehiään tai naisiaan. Siinäkin on yksi syy miksi totuutta ei kerrota. Halutaan pitää yllä uskoa siihen, että minuakin joku rakastaa ja se, ettei rakasteta, nähdään omana syynä, huonoutena ja arvottomuutena. 

Eroa. Laita eropaperit menemään jo huomenna. 



Tottakai selviät. Asiat järjestyvät kyllä, miksi eivät järjestyisi? Mies on sinulle vahingollinen riippakivi joka estää sinua olemasta onnellinen.

Äläkä vain ala kysellä ohjeita sukulaisilta tms. typerää. Luota itseesi, sinä tunnet itsesi ja elämäsi ja tuo suhde pilaa sinun elämääsi päivä päivältä enemmän. 



Ja kyllä, tämä neuvo tulee kokemuksen äänellä. Ikinä, ikinä en ole katunut hetkeäkään että lähdin hyvin samantapaisen miehen luota. Juuri niin: hän ei tiedä mitä rakastaminen on, eikä osaa rakastaa. Kunhan pyristelee kun meinaat lähteä. 

Miten omistamasi tilan kävisi jos avioeroisitte ?

Miksi suostuit kynnysmatoksi erossa? Miksi annoit hänet viedä mitä lystää, laittaa sun piikkiin vesivahingon kustannukset, miksi annoit hänen asua asunnossa? 

Miksi annoit ihmisten luulla valheita?

Mikset halunnut ihmisten tietävän totuutta?

Tässä jotenkin loistaa tämmöinen täydellinen uhriutuminen. On heittäydytty täysin uhriksi ja tallottavaksi kynnysmatoksi, ettei viitsitä kertoa läheisille edes totuutta. En kyllä käsitä. Mikä aiheuttaa tämmöistä?

 

Ei se ole mitään kynnysmatoksi heittäytymistä, vaan ymmärrys siitä, että tehtävä on mahdoton ja toinen jatkaa tappelua ja maineen mustaamista hamaan maailman tappiin, jos siihen lähtee mukaan. Kuka oikeasti edes lähtee sellaiseen?

Tuollaisen eron jälkeen ihminen on normaalisti loppu, ja jos exä on vihalla käyvä ja määrätietoinen sabotoija, kuka normaali ihminen lähtee enempää taistelemaan maineestaan tai ylipäätään mistään? Normaali, mieleltään terve ihminen vetäytyy, jättää toisen paskashown elämään omaa elämäänsä ja keskittyy itse omaansa. Ei tuollaisia voi edes voittaa, mutta taistelussa menettää oman mielenrauhansa, terveytensä, jopa elämänsä. 

Niille jotka epäilevät että olen turhaan mustasukkainen, epäilen kaikesta mahdollisesta pahinta, tai että liioittelen ja olenkin itse syypää. Tässä muutama esimerkki vuosien varrelta.

-kun tapasin miehen opiskelukavereita (naisia), he muistuttivat yhtä kurssilaista että et sitten mene "Juhan" syliin nyt kun vaimo on paikalla. Otin tämän vitsinä, kunnes kyseinen nainen meni nojaamaan mieheni syliin, minua pitkään katsoen. Miestä ei haitannut

-vein miehelle työpaikalle hänen unohtamiaan asioita, joita tarvitsi työpäivän aikana. Mukana oli pieni vauvamme. Miehen työkaverinainen nojaili mieheeni, sellainen josta mies oli minulle kertonut ettei voi sietää koko ihmistä. Kun nainen myöhemmin lähti, kysyin miksi hän sinuun niin nojaili? Mies lykkäsi vauvan syliini ja ajoi meidät ulos samantien. Käski painua helvettiin.

-mies oli jälleen sanonut ettei siedä yhtä työkaveriaan. Hän soitti minulle vahingossa taskupuhelun, josta kuului hänen ja tämän naisen naurua, hihittelyä, juttelua, selvästi "sietivät" toisiaan. 

-kävelin miehen työpaikan ohi lasten kanssa, koska siinä vieressä oli lähin leikkipuisto. Näin kun mies istui tupakkapaikalla tosi lähekkäin, kylki kyljessä naisharjoittelijan kanssa nauraen. Toisella kerralla mieheni istui korokkeen päällä, ja naisharjoittelija nojasi hänen syliinsä. Näytti kuin olisivat juuri suudelleet, mutta sellaista en nähnyt. Tämän jälkeen soitin miehelle ja sanoin että näin heidät. Sen jälkeen kyseinen nainen pelkäsi minua kuin ruttoa. 

-Toinen naistyökaveri laittoi miehelleni viikonloppuiltana miehelleni viestiä, jossa pyysi miestä luokseen iltaa viettämään. Mies itse näytti viestin. Tämä nainen oli tavannut minut monesti. 

-Jälleen uusi työpaikka, uusi nainen. Heillä oli ollut flirttiä ja olivat tutustuneet hyvin, vaikka mies sanoi etteivät tunne toisiaan lainkaan. Nainen teki minulle selväksi, että tietää hyvin paljon mm.perheestämme. Kerran nainen näki mieheni, olin itse sivummalla, ja innostui niin paljon, että naisen oma puoliso alkoi ihmetellä. Pian tämän jälkeen tämä naisen puoliso otti eron

Tässä vain osa kaikesta. Kaikista näistä mies on sanonut ettei mitään ole meneillään, eikä MITÄÄN muuta ole tapahtunut, kuin nuo mitä olen nähnyt tai kuullut. Taskupuhelussa kuulemma opettelivat käyttämään uutta tietokonetta. Lisäksi paljon muuta, useita muitakin hänestä kiinnostuneita naisia, joista pahimmat on alkaneet häiriköidä minuakin.

Ja sitten kaikki muut jutut lisäksi, esimerkiksi mies tosiaan poisteli videoita naistyökaveristaan saunaillan jälkeen, ja saamiaan härskejä viestejä. Tai ihailee jotain tv:ssä olevia naisia niin, että hänen lauseensa jää kesken kun ko. nainen tv:stä osuu silmiin. Jos ihmettelen tätä, niin sanoo että toi nainen on vaan niin kaunis. Tai ehdottanut kaveristani, että pitäisinkö kolmen kimppaa pahana, edes ajatuksena.

On aiemmin, siis kauan sitten, myöntänyt että haluaa naisten pitävän hänestä. Kuulemma on siitä sen jälkeen päässyt yli, mutta enpä tiedä.

Että niin. Tällaisesta olen tullut mustasukkaiseksi ja epäileväksi. Ehkä turhaan? Onko hän pettänyt fyysisesti? En todellakaan tiedä. Pidän sitä mahdollisena, mutta voi olla että ei ole. Mutta kyllä, tunnen itseni maan turhimmaksi madoksi, että olen tällaista katsonut vuodesta toiseen. Tuossa kun ei ole edes kaikki, mitä on paljastunut. Mutta kaikki on vastaavia.

En ole koskaan halunnut näitä kirjoittaa näin paljoa samaan syssyyn, koska siitä tulee itselleni niin paska olo. Mutta nyt, saa kertoa suoraan, olenko vaan turhasta ollut epäileväinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alat katsella muita ja eroat jonkun uuden avulla, jos muuten et pääse itseäsi vahingoittamatta tilanteesta pois? Voisiko mies olla seksiaddikti?

No ei missään nimessä kannattaa sekoittaa mitään vieraita miehiä tämmöiseen soppaan. Suurin osa miehistä on kusipäitä ja yli viisikymppisenä on miltei mahdotonta löytää hyvää miestä. Ja sitä paitsi vaikka löytyisikin, on todella väärin käyttää uutta miestä kampena, että pääsee singauttamaan itsensä pois noin pitkästä avioliitosta. 

Ap:n on parasta olla yksin sen jälkeen, kun on heittänyt äijän pihalle.

Näin on. En todellakaan, missään nimessä, ota tähän sotkuun nyt mitään uutta miestä, joka on täysin viaton. Typerä ajatuskin.

Olen menettänyt uskoni koko miessukupuoleen noin muutenkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota, jos lapsilla on turvallinen koti ja mies on edes ihan ok isä.

Lapset asuu siis jo omissa kodeissaan. Ap

En jäisi enää hetkeksikään haukuttavaksi ja halveksittavaksi. Itselläni oli samanlainen tilanne aikoinaan, tosin miehellä ei ollut niin paljon naisjuttuja, mutta alkoholi oli mukana päivittäin. Haukkui minua todella törkeillä nimillä, halveksi ja nujersi itsetuntoni. Sitten yhteensä yli 20 v.suhteen jälkeen lähdin lasten kanssa. Naimisissakin oltiin kauan, mutta olin kuin pohjasakkaq hänelle.

Ja yllätys, yllätys, kun aloin tehdä eroa, minua aneltiin takaisin, no välillä uhkailtiin ja sitten taas aneltiin. En mennyt takaisin enkä ole katunut. 

Miehesi on selkeästi naistenmies, naistennaurattaja, Casanova, Don Juan....ties mitä on tehnyt selkäsi takana. Hänelle selkeästi ei riitä yksi nainen. Tuollainen käytös on kuvottavaa, etkä ole turhasta mustasukkainen.

Toisaalta katso peiliin, saat syyttää itseäsi, kun olet jäänyt. Tiedät millainen mies on ja jäät. Siinä kohtaa et voi enää syyttää miestäsi paskasta olostasi, sillä jäämällä tavallaan hiljaisesti hyväksyt hänen flirttailun ja ties minkä muun muille naisille.

Kun et kerta voi hyvin, ala vakavissasi miettimään eroa. Hae vertaistukea naisista, jotka ovat jo eronneet joko jätettynä tai siten, että itse jättivät miehensä.

Sun mies poimii rusinat pullasta, on poiminut kaikki nää vuodet. Kotona on tuttu ja turvallinen pesä, jossa on tuttu ja turvallinen vaimo. Sitten dopamiinia ja hekumaa, jännitystä ja halutuksi tulemisen tunnetta haetaan muista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on selkeästi naistenmies, naistennaurattaja, Casanova, Don Juan....ties mitä on tehnyt selkäsi takana. Hänelle selkeästi ei riitä yksi nainen. Tuollainen käytös on kuvottavaa, etkä ole turhasta mustasukkainen.

Toisaalta katso peiliin, saat syyttää itseäsi, kun olet jäänyt. Tiedät millainen mies on ja jäät. Siinä kohtaa et voi enää syyttää miestäsi paskasta olostasi, sillä jäämällä tavallaan hiljaisesti hyväksyt hänen flirttailun ja ties minkä muun muille naisille.

Kun et kerta voi hyvin, ala vakavissasi miettimään eroa. Hae vertaistukea naisista, jotka ovat jo eronneet joko jätettynä tai siten, että itse jättivät miehensä.

Sun mies poimii rusinat pullasta, on poiminut kaikki nää vuodet. Kotona on tuttu ja turvallinen pesä, jossa on tuttu ja turvallinen vaimo. Sitten dopamiinia ja hekumaa, jännitystä ja halutuksi tulemisen tunnetta haetaan muista naisista.

Peiliin on katsottu monet kerrat. Mutta sen verran lapsellinen lienen, että syytän kyllä miestä aina kun tulee joku uusi juttu esiin. En pysty niitä noin vaan ohittamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole katunut eroa. Sitä kadun että vedätin liian pitkäksi ennenku aloin toimimaan. Erosta on nyt 2,5 vuotta.

Exukkoni sanoikin kerran ääneen minua kynnysmatoksi.

Muita naisia, ahkera Tinderin käyttäjä. Huono miehenä minulle ja välinpitämätön omien lapsiensa suhteen. Anteeksipyyntöä ei ole kuulunut vaikka kohteli minua kun sontaa.

Oikea kultakimpale siis.

Ap, lupaan että saat itsekunnioituksesi takasin jos eroat ja muutat omillesi.

Eroamme ihmeteltiin, olihan meilläkin kulissit ollut pystyssä yli 30 vuotta. Ja exä osasi olla mukava vävypoika ja muutenkin mukava heppu muille tarvittaessa.

Pikkuhiljaa on sitten exä tipahtanut monen asettamalta jalusta, kun on asiat alkaneet selvitä.

Meni oman aikansa ennenku kehtasin kertoa kuinka huonosti annoin itseäni kohdella suhteessamme.

Itselleni en ole täysin vielä antanut anteeksi heikk

Sivusta: eihän tuohon tarvita muuta kuin ns. kunnollinen, kiltiksi kasvatettu nainen, joka ajattelee että avioliitto on elämän mittainen eikä pidä vaatia liikaa. Toisaalta myös tottuminen ja  ettei ole kokemusta paremmasta.  

Myös eron käytännön toteutuksen pelkääminen, taloudelliset syyt, asioiden selittely itselle parhain päin, etenkin, koska puoliso myös manipuloi uskomaan että vika on vain toisella omassa päässään. Toinen voi vähätellä ongemia ja syytellä puolisoa hulluksi kun harkitsee eroa. 

Toisaalta ero on suuri käytännön ponnistuskin, joten on helppoa vain elää samoissa urissa. 

Vierailija kirjoitti:

Peiliin on katsottu monet kerrat. Mutta sen verran lapsellinen lienen, että syytän kyllä miestä aina kun tulee joku uusi juttu esiin. En pysty niitä noin vaan ohittamaan. Ap

Sä tiedät millainen miehes on. On oma syysi, kun jäät. 

Jää ja hyväksy miehesi naiset, äläkä vingu.

Tai sitten jätät miehes, jos et hänen käytöstään hyväksy.

Kun ihminen uskoo rakkauden lurituksia, mutta ei tekoja, on kyseessä aina ihminen, jonka perusluottamus on rikottu jo aikaisemmin. Sillä jo alusta asti läheiset usein näkevät mikä tuo ihminen on miehiään tai naisiaan. Siinäkin on yksi syy miksi totuutta ei kerrota. Halutaan pitää yllä uskoa siihen, että minuakin joku rakastaa ja se, ettei rakasteta, nähdään omana syynä, huonoutena ja arvottomuutena. 

 

Tulipas sieltä nyt vähän paksua nojatuolipsykologiaa. Voi olla päin vastoin ihminen, joka on tottunut luottamaan ihmisiin eikä millään halua uskoa pahaa rakkaasta puolisostaan. 

On luonnollista, että tuollaisessa tilanteessa haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, jos on yhteinen elämä ja kaikki kortit laitettu sen varaan. Ei monikaan halua luopua niistä elämän raameista jotka on, vaan haluaa uskotella itselleen että näkee itse asiat väärin. Tällaiset ihmisethän ovat mestareita manipuloimaan, jotka tekevät toista ja sanovat toista. Alussa ovat myös voineet olla hyvinkin rakastuneita, esim. narsisteillehan on tyypillistä tåmä kaikki: ensin hukutetaan rakkauteen, sitten vääristellään todellisuutta monella tavalla. 

Ihan jokainen on pulassa siinä vaiheessa, jos omasta rakkaasta paljastuu mestarivääristelijä ja -valehtelija. Ei sitä halua uskoa, jos on rakennettu yhteinen elämä.