Haluaisin erota pitkästä suhteesta, mutta minusta ei vaan taida olla siihen

Vierailija kirjoitti:

Mä venytin eroa niin pitkään, että mielenterveys meni. Ilmeisesti pysyvästi, vaikka kyllä jotain edistystä tapahtuu, mutta älyttömän hitaasti. 

Mies tietysti ryntäsi heti jonkun rakastajansa luokse.

Tottakai ero pelottaa, eihän kukaan ole mennyt naimisiin erotakseen. Uusi elämä pelottaa, miten mies reagoi, jne.

 

Nämä pettävät miehet eivät mieti yhtään miten te vaimot reagoitte, kun teitä pettävät. 

Vierailija kirjoitti:

Apuja, neuvoja, kokemuksia kellään? Ap

Mitäs luulet? Olet ihmiskunnan historian ensimmäinen nainen jota mies alistaa.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Tää on keksitty juttu. Sukutilalla oot ollu muutaman vuoden...... Kuka siinä oli sitä ennen? 

PS. "tila" myyntiin vaan. Tavarat tai tila on materiaalia. Pääset kaikesta turhasta eroon kerralla. 

Mitä sitten vaikka olisikin? Merkitystä on vain apn tarinalla ja sillä mitä hän haluaa sanoa. 

Näköjään ajattelet ja arvostat kaikkia muita kuin itseäsi. Kulutat voimasi teeskentelyyn. Jatka eron miettimistä. Siihenhän elämäsi tuhlaantuukin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksinäisyys ja masennus on kyllä sellainen juttu, että hankkiutuisin pitempään yksilöterapiaan. Mutta ensin kannattaisi jollekin läheiselle kertoa todellinen tilanteenne kuten jo kirjoitin. Onko se sisko, äiti, isä, ystävä, se on tässä tilanteessa mielestäni se tärkein juttu, koska ihminen, joka tuntee teidät ja sinut, osaa olla parhaiten tukena ja miettimässä mikä olisi sinulle hyvä ratkaisu. Se että olet salannut vaikeutenne, johtuu todennäköisesti häpeästä, jota kannat miehesi puolesta, siitä sinun pitäisi pyristellä irti niin olosi kohenee. Se tarkoittaa, että sinä lopetat valehtelun myös ja teeskentelyn, että kaikki olisi hyvin. 

Vaikka olette olleet jo monissa terapioissa, niin niissä on se se huono puoli, että jos mies ei puhu totta, niin terapiakaan ei siihen pysty auttamaan. Voi olla, että valehtelu on hänen elämäntapansa ja kun hän on aina siitä selvinnyt puhumalla muutoksesta ja rakkaudesta, niin hänellä ei oik

Valitettavasti meillä on se tilanne, että vanhempani ja sisarukseni rakastavat miestäni. Hän on heidän mielestään täydellinen. Olen joskus todellisesta tilanteesta heille kertonut täysin rehellisesti, kun edellisen kerran olimme eron partaalla. Silloin he syyttivät minua, miksi keksin miehestäni tällaisia asioita. Säälivät miestä, että edes harkitsen hänen jättämistään, olivat huolissaan miten hän jaksaa ja todella syyttivät minua että miksi, MIKSI teen näin ja enkö tajua yhtään miten hyvän miehen olen jättämässä, enkö nyt voisi tulla järkiini. 

Muutama ystävä tietää tilanteeni, mutta eivät he asiaan oikein sano mitään. Heillä tosiaan uudet onnelliset suhteet ja mieluummin kertovat miten ihanaa heillä on, työasioitaan ym, kuin kuuntelisivat murheitani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen lisäyksenä, että miehellä menee tällä hetkellä työmatkoihin rahaa niin paljon, että samalla summalla saisi itselleen asunnon läheltä työpaikkaa. Ehkä jopa halvemmallakin. Että taloudellisesti tässä asuminen ei hänelle kannata ja raha ei siis lie syynä siihen että tänne tulee. Ap

Tarjoatko miehellesi kodissanne siis täyden palvelun, josta ei hän halua luopua ?

En. Tekee paljonkin kotitöitä, lisäksi on tehnyt remontteja ym. Ja tekee ylimääräisiäkin pihatöitä, projekteja jotka itse haluaa toteuttaa. Tuokaan ei siis voi olla syynä, miksi tässä edelleen on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin he syyttivät minua, miksi keksin miehestäni tällaisia asioita. Säälivät miestä, että edes harkitsen hänen jättämistään, olivat huolissaan miten hän jaksaa ja todella syyttivät minua että miksi, MIKSI teen näin ja enkö tajua yhtään miten hyvän miehen olen jättämässä, enkö nyt voisi tulla järkiini. 

Siis mitä ihmettä? Sua ei uskota? Ihan suoraan sanoivat vai, että keksit päästäsi, mitä mies on tehny sulle? Eli heiltä et saa tukea, olette rakentaneet niin vankat kulissit, että mikään ei niitä horjuta. Ei edes sun kertoma totuus, kun sua ei sitten uskota.

Uskoudu sellaiselle, joka oikeasti uskoo sua.

Eli äitisi ja sisaresi mielestä mies saa pettää ja flirtata ympäriinsä, kun hän sentään tekee ahkerasti palkkatöitä ja kotitöitä. Jopa remontteja kotitilallasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin he syyttivät minua, miksi keksin miehestäni tällaisia asioita. Säälivät miestä, että edes harkitsen hänen jättämistään, olivat huolissaan miten hän jaksaa ja todella syyttivät minua että miksi, MIKSI teen näin ja enkö tajua yhtään miten hyvän miehen olen jättämässä, enkö nyt voisi tulla järkiini. 

Siis mitä ihmettä? Sua ei uskota? Ihan suoraan sanoivat vai, että keksit päästäsi, mitä mies on tehny sulle? Eli heiltä et saa tukea, olette rakentaneet niin vankat kulissit, että mikään ei niitä horjuta. Ei edes sun kertoma totuus, kun sua ei sitten uskota.

Uskoudu sellaiselle, joka oikeasti uskoo sua.

 

Eivät uskoneet ollenkaan. Olivat täysin sitä mieltä että minulla on uusi mies tms jonka vuoksi olen nyt hyvän miehen jättämässä, ja törkeästi keksin kaiken koska en kehtaa kertoa totuutta.

Emmehän me muutenkaan heillä ole käyneet silloin, jos suhteessa on ollut huonoa aikaa. Ja mies on heille todella lämmin, auttava perheenjäsen, täydellinen. 

Että tiedä sitten "kulissista", kun kerran totuuden kertominenkaan ei auttanut mitään. Siis muuta, kuin että sain syyt niskoilleni. Hehän sen kulissin itse loivat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli äitisi ja sisaresi mielestä mies saa pettää ja flirtata ympäriinsä, kun hän sentään tekee ahkerasti palkkatöitä ja kotitöitä. Jopa remontteja kotitilallasi.

 

Ei, vaan heidän mielestään mies ei tee eikä ole tehnyt mitään väärää, vaan kaikki on minun keksimääni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempi olla yksin kuin rikkovan ihmisen seurassa. Voit löytää parempaa seuraa joko muista ihmisistä tai itsestäsi. 

Tämä.

Itsekseen eläminen on sitä paitsi mukavaa. Itse oon nyt ollut jo neljä vuotta yksin sen jälkeen, kun mies jätti yllättäen toisen naisen takia. Yhdessä olimme yli 20 vuotta. Olen huomannut, että yksineläminen on niin mukavaa, etten oikeasti edes halua enää ikinä parisuhdetta. Oma tupa ja oma lupa. Menen ja tulen miten lystään, lapset jo aikuisuuden kynnyksellä, nukun x-asennossa keskellä parisänkyä just silloin kun haluan ja niin pitkään kuin haluan. Käperryn sohvalla ja katson Netflixistä just sitä mitä haluan ja milloin haluan. Sisustan kotia just miten haluan ja milloin haluan. Käyn harrastuksissa just milloin haluan ja mitä haluan. Voin mennä ja tulla, kukaan ei hengitä niskaan, kenellekään en ole tilivelvollinen, kotona on rauh

Tätä lukiessa palautui mieleen millaista se rämpiminen miehen valheiden viidakossa oli. Kuin olisi eksyksissä koko ajan ja joku johtaa sinua koko ajan enemmän harhaan. Tuntuu ettet lopulta tiedä etkä näe mitään.

Kuinka turhaa loppujen lopuksi! Siihen meni hirveästi aikaa ja energiaa. Välillä se oli elämän pääsisältö kun yritti selvittää miten asiat ovat ja saada suhdetta toimimaan. Toisella ei samaa halua ollut, vaan hänen tavoitteensa oli sumuttaa minua jotta luulisin suhteen toimivan ja antaisin hänen pettää rauhassa. 

Yksin ollessa ja nyt hyvässä suhteessa huomaa, miten paljon aikaa jää kaikkeen hyvään ja kehittävään kun kukaan ei vie aikaasi valheillaan. Se on ehkä asia jota arvostan nykyisessä elämässä eniten. Elämä on niin paljon rennompaa. Mullakin on uusia ihan mahtavia harrastuksia joilla olen kehittänyt itseäni ja terveyttäni senkin ajan jonka olisin edellisessä suhteessa käyttänyt vatvomalla miehen puheita ja tekoja ja yrittämällä saada niistä selkoa.

"Valitettavasti meillä on se tilanne, että vanhempani ja sisarukseni rakastavat miestäni. Hän on heidän mielestään täydellinen. Olen joskus todellisesta tilanteesta heille kertonut täysin rehellisesti, kun edellisen kerran olimme eron partaalla. Silloin he syyttivät minua, miksi keksin miehestäni tällaisia asioita. Säälivät miestä, että edes harkitsen hänen jättämistään, olivat huolissaan miten hän jaksaa ja todella syyttivät minua että miksi, MIKSI teen näin ja enkö tajua yhtään miten hyvän miehen olen jättämässä, enkö nyt voisi tulla järkiini. 

Muutama ystävä tietää tilanteeni, mutta eivät he asiaan oikein sano mitään. Heillä tosiaan uudet onnelliset suhteet ja mieluummin kertovat miten ihanaa heillä on, työasioitaan ym, kuin kuuntelisivat murheitani. Ap"

Oletko aina ollut jonkinlainen perheesi syntipukki? Se tietysti selittäisi avioitumistasi ja jäämistäsi kiinni mieheen, jolla pitää aina olla jotain virityksiä muihin naisiin. Olet tottunut olemaan syyllinen silloinkin, kun ei ole syytä. 

Onko miehesi jäänyt kiinni pettämisestä koko avioliittonne ajan? Vai ovatko ne vain viestittelyjä ja flirttailuja, eivät fyysistä uskottomuutta? En oikein saanut selvää tekstistäsi miten asia oli. Tuon tyyppinen ihminen tarvitsee muiden naisten ihailua ja jännitystä joko flirtin ja viestittelyn tai sitten ihan konkreettisenkin pettämisen muodossa. Ja hän usein hakeutuukin sellaisen ihmisen kanssa avioliittoon, jolla on valmiiksi naisellisen itsetunnon vajetta. Suhde sitten vielä voimistaa ajatuksia kelpaamattomuudesta. Noiden ajatusten työstäminen on sinulla edessä, ellet sitten päätä elää loppuelämääsi yksin. Silloin ei tarvitse enää miettiä noita asioita, joidenkin kohdalla se tuo rauhan ja onnen.

Ehkä teidän kannattaisi asua erillänne jonkin aikaa. Jos et saa perheeltäsi tukea, kannattaa ehkä ottaa heihin vähän etäisyyttä, etteivät pahentaisi tilannetta. Eli älä kerro heille mitään muuta kuin se totuus, selittelemättä sen enempää. Ystäviltä taas voisit pyytää selkeämmin, että tarvitset apua ja kuuntelua. Sinun on opittava pyytämään apua, kun tarvitset sitä. MIelestäni olet osittain tässä jamassa myös siksi, että et ole osannut pyytää apua ystäviltä, vaan olet pitänyt yllä kulissia.

Asiassa on sekin puoli, että ystävyyssuhteet herkästi vääristyvät, jos toiseen ei saa kontaktia aidosti (pidetään kulissia), joten ystävyydet voivat olla pinnallisia ja sellaisia, ettet saa olla vastaanottavalla puolella ja se on ehkä myös vierasta sinulle. Mutta uusia asioita voi oppia ja luoda uusia ystävyyksiä, usein sama elämäntilanne voi yhdistää. Hakeudu eroryhmään, jos eroatte. Sieltä ja monista muistakin uusista paikoista ja toiminnoista saa ainakin hyvän päivän tuttuja, jos ei muuta. Tuttavuuksia usein aliarvioidaan, ne ovat tosi tärkeitä myös, että juttelee vaikka niitä näitäkin, jos elää yksin. 

Mielestäni tarvitset psykiatrisen arvion tilanteestasi. Onko tarvetta masennuslääkitykselle ja mitä muuta psykiatri voisi nähdä tilanteestasi. Aiempi mustasukkaisuutesikin ansaitsee huomiota ja arviointia. Ihmissuhdekuviot eivät oikein voi pysyvästi muuttua, jos niiden taustoja ei selvitetä. Mutta jos paha olosi poistuu vain poistamalla mies elämästäsi, niin erossa väliaikaisesti asuminen tuo vastauksen siihen kysymykseen. Jos voit paremmin ilman miestäsi, niin vastaus erokysymykseen lienee selvä. Eroajatuksilla leikittely on ehkä enemmän teidän suhteenne vakioainesta, jolla on oma merkityksensä sen ylläpitämisessä, jos olette vuosien varrella paljon erosta puhuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kirpaisee tosiaan vain kerran. Tiedän kokemuksesta että tuollaisessa suhteessa jollain tasolla tottuu halveksuntaan ja se ajatus että elämä voisi olla hyvää, alkaa tuntua kaukaiselta ja ettei jotenkin ansaitse sitä. On alkanut nähdä itsensä samoin kuin sinut on nähty vuosia.

Mieli kehittää monenlaisia esteitä koska tottumuksen voima on niin suuri. Itse esim pysyin huonossa suhteessa monta vuotta koska kehitin sellaisen ajatuksen että oman asunnon löytäminen olisi tosi vaikeaa.

Lopulta sitten onneksi tuli se hetki joka täytti mittani, ja otin ekan askeleen menemällä asunnonvälitykseen. Seuraavalla viikolla minulla oli asunto. Asia joka oli mielessäni muuttunut hirveän suureksi ja hankalaksi esteeksi, olikin pikkujuttu hoitaa. 

Siitä tervehtyminen alkaa. Välillä voi olla vaikeaa, mutta koko ajan silmät avautuvat enemmän ja ihmettelee vaan miksi ei eronnut jo vuosia ai

Hommaa väliaikainen asunto itsellesi. Sieltä käsin on helppo alkaa hoitaa asioita, kun tilanne konkretisoituu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksinäisyys ja masennus on kyllä sellainen juttu, että hankkiutuisin pitempään yksilöterapiaan. Mutta ensin kannattaisi jollekin läheiselle kertoa todellinen tilanteenne kuten jo kirjoitin. Onko se sisko, äiti, isä, ystävä, se on tässä tilanteessa mielestäni se tärkein juttu, koska ihminen, joka tuntee teidät ja sinut, osaa olla parhaiten tukena ja miettimässä mikä olisi sinulle hyvä ratkaisu. Se että olet salannut vaikeutenne, johtuu todennäköisesti häpeästä, jota kannat miehesi puolesta, siitä sinun pitäisi pyristellä irti niin olosi kohenee. Se tarkoittaa, että sinä lopetat valehtelun myös ja teeskentelyn, että kaikki olisi hyvin. 

Vaikka olette olleet jo monissa terapioissa, niin niissä on se se huono puoli, että jos mies ei puhu totta, niin terapiakaan ei siihen pysty auttamaan. Voi olla, että valehtelu on hänen elämäntapansa ja kun hän on aina siitä selvinnyt puhumal

He voivat täysin vapaasti kokeilla elää miehesi kanssa. Niin kauan kun heillä ei ole todellista kokemusta, heillä ei myöskään ole nokan koputtamista. Sinulla on oma elämä ja heillä omansa.

Vierailija kirjoitti:

Eivät uskoneet ollenkaan. Olivat täysin sitä mieltä että minulla on uusi mies tms jonka vuoksi olen nyt hyvän miehen jättämässä, ja törkeästi keksin kaiken koska en kehtaa kertoa totuutta.

Tuntuu tosi oudolta, että oma perheesi ei usko sua, vaan syyttää suoraan, että keksit päästäsi, mitä mies on tehnyt. Siis ei oo todellista! Aivan kammottavaa! Tiedän itse, miltä tuntuu, kun syytetään jostain, mitä et oikeasti oo tehny. Se on todella kamala tunne.

Ootko millaisissa väleissä nyt lapsuudenperheeseesi, kun he pitävät sua näköjään kusettajana ja valehtelijana ja kuinka sun miehes on muka niin täydellinen? Mä en pystyis olee enää väleissä, jos totuuden kertoessani lapsuudenperheelleni mua ei uskottais ja syytettäis, että kusetan kaiken, jotta pääsen jonkun ihme uuden äijän matkaan. Siis mitä ihmettä nyt. Huh.

Varmista vanhempiesi testamentista, että perinnöstä on rajattu aviopuolisot pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä härskejä naisia sitten oikein riittää?

 

Voi kuule, kyllä niitä riittää.

 

Aina ei ole naisessa vika. Haluaisin tähän kertoa oman kokemukseni. Mun työpaikalla oli komea varattu mies, joka sai jonkun ihmeen pakkomielteen minusta heti ensinäkemästä asti. Enkä väitä ettenkö itsekin olisi tuntenut jotain. Meidän välillä oli selkeästi jotain sähköä, mutta huomasin sormuksen hänellä ja annoin olla. En flirttaillut ainakaan tarkoituksella, välillä toki katseet kohtas, kun aika vaikeeta sellaista on työpaikalla välttää.

Hän kuitenkin oli sinnikäs. Joulujuhlissa hän oli jopa niin paljon mun kimpussa, että lopetin käymästä niissä kokonaan, koska näissä asioissa yleensä naista syytetään varatun miehen viekottelusta, vaikka itse olisi kuin suolapatsas. Joten väärinkäsitysten välttämiseksi tein sen päätöksen, etten vaan mee enää työpaikan juhliin.

Tätä jatkui jopa yli kymmenen vuotta! Ja joo, myönnän että kun hän facebookissa laitteli viestiä mulle, kyllä niihin vastasin koska on kohteliasta vastata, mutta pidin jutut asiallisena ja niin piti hänkin. Ilmeisesti kuitenkin olin koko ajan jollain "varasijalla" ja myönnän että olin hänestä viehättynyt aina, mutta en tehnyt mitään epäsoveliasta.

Sitten hän lopulta meni naimisiin naisensa kanssa ja sai lapsen. Ajattelin, että nyt uskallan taas mennä joulujuhliin, mutta se oli iso virhe. Hän oli ihan täysillä mun kimpussa, kaikkien työkavereiden nähden halaili ja yritti pussata mua suulle, mutta väistelin.  

Siitä syntyi työpaikalla pienimuotoinen skandaali ja tämän jälkeen en taaskaan uskaltanut mennä joulujuhliin. Vasta kun hän vaihtoi työpaikkaa, uskalsin mennä. Siitä muutama vuosi eteenpäin, hänellä tuli vaimostaan ero ja mitä teki mies? Heti ekana laittoi minulle viestin. En ollut vuosiin kuullut hänestä mitään. Törkeää. Ihan kuin olisin kaikki nämä vuodet ollut yksin vain, koska odotin hänen vapautumistaan avioliiton kahleista.

En vastannut siihen mitään. Kuulemma löysi nopeasti uuden muijan, että en minä sitten taaskaan niin kiinnostava ollut, kunhan jonkun edes saa. Näillä tuon kaltaisilla ukoilla on aina verkot vesillä, ne vaan etsii tarpeeksi epätoivoisia, yksinäisiä naisia.

Itse olen ollut jo 20 vuotta ilman munaa ja koko tänä aikana olen saanut lähestymisiä vain varatuilta miehiltä. Vanhanpiian viehätys, vai mistä oikein on kyse? En kuitenkaan vieläkään suostu olemaan varatun kanssa. Varatuksi lasken myös eronneet, jotka ovat viestitelleet kanssani ennen eroa. En oo mikään hiton kakkosnainen tai lohdutuspalkinto.

Yhtä kaikki. Minä olen pitänyt itsekunnioitukseni ja niin pitää sinunkin, ap, saada itsekunnioituksesi takaisin. Tuollaisilla miehillä on naisia, kaikki eivät ole niin kuin minä, on myös löyhämoraalisia naisia, jotka eivät kunnioita avioliittoja. Miehet löytää ne tuolla loputtomalla väsytystaktiikallaan minkä tässä toin esille. Yks kun pihtaa niin toinen ei.

Jos on koko elämänsä elänyt suhteessa, jossa ei voi luottaa, niin sen täytyy olla jo varhaisempaa perua, ettei kehenkään voi luottaa paitsi itseensä. Turvaton kiintymystyyli näkyy kaikissa ihmissuhteissa, ettei pyydä itselleen mitään eikä osaa ottaa etäisyyttä vahingollisista suhteista. Voi olla, ettei ole yhtään ystävää, jolta kokisi saavansa tukea. On kaikessa tottunut olemaan antavana osapuolena. 

Nämä vain tekstistä mieleen tullutta, tässähän on vain pieni viipale elämästäsi muutamin sanoin kuvattuna, joten nämä vastauksetkin pitää suhteuttaa sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät uskoneet ollenkaan. Olivat täysin sitä mieltä että minulla on uusi mies tms jonka vuoksi olen nyt hyvän miehen jättämässä, ja törkeästi keksin kaiken koska en kehtaa kertoa totuutta.

Tuntuu tosi oudolta, että oma perheesi ei usko sua, vaan syyttää suoraan, että keksit päästäsi, mitä mies on tehnyt. Siis ei oo todellista! Aivan kammottavaa! Tiedän itse, miltä tuntuu, kun syytetään jostain, mitä et oikeasti oo tehny. Se on todella kamala tunne.

Ootko millaisissa väleissä nyt lapsuudenperheeseesi, kun he pitävät sua näköjään kusettajana ja valehtelijana ja kuinka sun miehes on muka niin täydellinen? Mä en pystyis olee enää väleissä, jos totuuden kertoessani lapsuudenperheelleni mua ei uskottais ja syytettäis, että kusetan kaiken, jotta pääsen jonkun ihme uuden äijän matkaan. Siis mitä ihmettä nyt. Huh.

 

Sympatiani ovat ap:n puolella, mutta jos mietitään kaiken kerrotun perusteella niin on myös mahdollista että ap:n sukulaiset ovat ainakin osin oikeassa.

Mistään ei ole tullut ilmi että pettämistä olisi ollut, ainakaan ap ei ole selkeästi kertonut tällaista. On ollut johonkin työpaikan ryhmächattiin naisten lähettämiä ronskeja vitsejä ja videoita jotka mies on poistanut koska on pelännyt ap:n suuttuvan. Näistä videoista ja viesteistä on ollut ennenkin keskustelu täällä jo jonkin aikaa sitten.  

Ap:n mies on todennäköisesti yli viisikymppinen jos ovat olleet 30 vuotta yhdessä. Kenen 50+ miehen perässä oikeasti on lauma työpaikan naisia? Hyvin harvan. 

Ikävä tilanne ja sille on tottakai tehtävä jotain.  Itselleni kuitenkin tulee pieni epäilys että suurin ongelma ei välttämättä ole miehen käytöksessä, ja sukulaiset ehkä tietävät tämän. 

Anteeksi ap. Voin olla täysin väärässäkin.