Mitä iloa on isosta omakotitalosta jossain korvessa,

Jokainen tekee tietty omat valintansa. Minä olen lapsuuteni maalla asunut ja äiti vieläkin inholla muistaa kuinka joka jumalan päivä piti raahata vähintään yhtä viidestä lapsesta johonkin harrastukseen tai muuhun menoon. Vaikka kuinka yrittäisi yhdistellä harrastuksia ja jokaisella murkulla vaan olisi yksi harrastus viikossa, niin kyllä siitä kertyi. Matkaa oli 7 km.

Me olemme joutuneet tinkimään neliöistä, mutta aikaa tuntuu olevan hyvin kaikkeen yhteisölliseen oloon perheen ja läheisten kanssa ja ehtiipä nyt surffaamaan vapaa-aikana netissäkin.

--- yllättävän paljon aikaa nimittäin menee just noihin ylimääräisiin kuskailuihin ja kaupassakäynteihin. Siis jos kauppaankin on jo 10-20 km niin ei sinne niin vain lähdetä ja jos lähdetään niin kauppareissu kestää ainakin tunnin! Ja se aika on pois perheeltä.

Siksi me muutimmekin pois KORVESTA. Eli meillä oli 20 km kauppaan, kouluun, harrastuksiin you name it! Joka h***in ostos piti suunnitella tarkkaan ettei tarvinnut yhden kermapurkin takia lähteä ajamaan 20 km. JOskus sitä kuitenkin oli pakko lähteä ja sitten siihen reissuun meni se tunti.... Ja lapset tietty piti raahata mukaan joka reissulle jos ei mies sattunut olemaan kotona!

Se mikä on hyvä nyt kun asumme lähellä palveluita on myös se, että voin jättää 7-vuotiaan hetkeksi yksin kotiin kun menen esim. hakemaan pikkuveljen pikkumatkan päästä hoidosta, tai jos haen maitoa lähikaupasta.

Korvessa kun asuimme niin ei ois tullut mieleenkään lähteä ajamaan 20+20 km ja jättää 7-v yksin kotiin siksi aikaa! Eli säästäähän lähellä asuminen kaikkien hermoja. Mua ainakin säälittää lapset joita roudataan ees taas autolla.

Mulla on tuttavaperhe joiden lapsilla 2-3 harrastusta per lapsi ja lapsia 3. He joutuvat siis joka päivä kuskaamaan lapsiaan 20-40 km harrastuksiin. Olen ajatellut että kuinkahan kauan jaksavat?

osuit naulan kantaan. Sitä minäkin aina olen ihmetellyt. En pysty yhtään ymmärtämään, että jollakin on hulppea talo jossain periferiassa ja vielä siitä pitäisi iloita??

Aina on näitä tutkimuksia, joiden mukaan vanhemmat juttelevat tai ovat kouluikäisten lastensa kanssa muutaman minuutin päivässä. Jos kuskaat lapsen harrastukseen, esimerkiksi 15 minuuttia suunta, moninkertaistat jo sen keskimääräisen lapsen kanssa vietetyn ajan.

Minun oma kokemukseni tukee tätä. Teinimme kanssa tulee melkeinpä parhaiten juteltua juuri autossa, kun häntä kuskaa johonkin. Kotona teini-ikäiset usein linnottautuvat huoneisiinsa ja muutenkin on koko ajan kaikenlaista häiriötekijää. Autossa ei pääse sillä tavalla 'karkuun.'

Jokainen tekee tietty omat valintansa. Minä olen lapsuuteni maalla asunut ja äiti vieläkin inholla muistaa kuinka joka jumalan päivä piti raahata vähintään yhtä viidestä lapsesta johonkin harrastukseen tai muuhun menoon. Vaikka kuinka yrittäisi yhdistellä harrastuksia ja jokaisella murkulla vaan olisi yksi harrastus viikossa, niin kyllä siitä kertyi. Matkaa oli 7 km.

on tajuamiset sulla. Entä nämä keskustassa asuvat ja taajamissa työskentelevät. Et tajua varmaan millään, et, et, et

Eli jos asuu siellä maalla, niin ei ole edes sellaista tarvetta lähteä mukaan siihen harrastusrumbaan ja kaupoissa ravaamiseen. Maalla lapset oppivat tekemään sitä mitä siellä on, peuhaamaan luonnossa, retkeilemään, kalastamaan, hiihtämään, jne. Siellä tilavassa kodissakin mahtuu tekemään kaikenlaista mikä ei ahtaammassa ole mahdollista: mahtuu biljardipöydät ja jääkiekkopelit. Takametsässä voi järjestää omat värikuulasessiot, jne.

Ja kun kauppaan on pitkä matka, ei siellä tule käytyä kuin kerran viikossa. Ostamalla koko viikon ostokset kerralla säästää sekä aikaa että rahaa.

Mun kokemuksen mukaan maalla jää kaikelle enemmän aikaa.

Mä olen joskus miettinyt sitä, että korreloiko asumismuoto ollenkaan sen kanssa, että kuinka paljon kokee ahdistusta siitä, että kotitöitä on paljon, kotona ehdi olla lasten kanssa, ei ehdi harrastaa, ei tavata ystäviä ja töissäkin pitäisi käydä.

Me ollaan valittu niin, että asutaan hiukan ahtaammin (mun mielestä tilavasti, mutta ahtaasti av-mittapuulla) n. sadan neliön rivarissa. Meillä on kummallakin 15-20 minuutin työmatkat (fillarilla, bussilla tai autolla, kaikilla suurin piirtein sama aika). Julkiset liikenneyhteydet ovat hyvät, kaupat ja palvelut kaikki kävelyetäisyydellä, päiväkoti ja alakoulu 200 m päässä. Harrastusmahdollisuuksia paljon jne. Näillä valinnoilla meillä menee arkirutiineihin (kuskaukset, kaupassa käynti, työmatkat) mahdollisimman vähän aikaa. Lapsilla on leikkikavereita ihan omalla pihalla, vanhemmilla seuraa hiekkalaatikolla, ystävien luokse lyhyet matkat. Meillä on kaksi lasta.

Jos tähän yhtälöön lisäisi vaikka puoli tuntia lisää työmatkoihin joka päivä 20 minuuttia lisää aikaa enemmän viikottaiseen kauppareissuun ja vaikka 15 minuuttia lisää joka päivälle päiväkotireissuun, niin joka viikko olisi neljä tuntia vähemmän aikaa kotitöihin, lasten kanssa oloon tai vaikka omaan kuntoiluun.

Jokainen tekee tietty omat valintansa. Minä olen lapsuuteni maalla asunut ja äiti vieläkin inholla muistaa kuinka joka jumalan päivä piti raahata vähintään yhtä viidestä lapsesta johonkin harrastukseen tai muuhun menoon. Vaikka kuinka yrittäisi yhdistellä harrastuksia ja jokaisella murkulla vaan olisi yksi harrastus viikossa, niin kyllä siitä kertyi. Matkaa oli 7 km.

Me olemme joutuneet tinkimään neliöistä, mutta aikaa tuntuu olevan hyvin kaikkeen yhteisölliseen oloon perheen ja läheisten kanssa ja ehtiipä nyt surffaamaan vapaa-aikana netissäkin.

Nimittäin siitä että me kaikki haja-asutusalueilla asuvat saastutamme näillä ajeluillamme, koulukyydeillämme ja kauppareissuillamme, pistämme kakkavetemme imeytyskenttiin jne. Isot talot kuluttaa energiaakin enemmän kuin kerrostalokämpät (luulisin ainakin).

"isossa talossa", kateus se vain siinä taas päätään nostelee. Ymmärrät tai et välitä jos pienessa talossa, mutta että isossa talossa joku asustelee...

"Nimittäin siitä että me kaikki haja-asutusalueilla asuvat saastutamme näillä ajeluillamme, koulukyydeillämme ja kauppareissuillamme, pistämme kakkavetemme imeytyskenttiin jne. Isot talot kuluttaa energiaakin enemmän kuin kerrostalokämpät (luulisin ainakin)."



Mene ensin kiinaan laittamaan asiaa järjestykseen, saateet eivät tunne rajoja maiden taikka maanosien välillä. Suomalaisten äitien kauppareissuilla ei ole minkään valtakunnan merkitystä maapallon saastumiseen. Jotain suhteellisuuden tajua, kiitos.



Kerrostalot ovat ympäristölle saastetta hyvin monessa suhteessa, visuaalisesti, materiaalisesti, jne.

Meiltä on n. 20 kilsaa Helsinkiin. Asutaan omakotitaloalueella ja on tossa ihan lähellä kerrostaloja ja pientalojankin. Joo, isot kaupat puuttuu tästä meidän "kylästä", mutta ei me niitä kaivatakaan tänne. Jumbossa ollaan kymmenessä minuutissa.



Täällä on silti ihana rauha. Kotiin on ihana tulla Helsingin vilinästä. Kotimme oli halvempi kuin vastaava Helsingissä ja tonttimme ei ole postimerkin kokoinen pläntti. Täällä on paljon lapsia ja lapsiperheitä, eikä joka paikkaan tarvitse mennä autolla. Lähikaupaan voin kävellä ja pyöräkin on olemassa.



En mistään hinnasta muuttaisi enää Helsinkiin, vaikka siellä on paljon ystäviä, sukulaisia, työpaikka ja olen siellä syntynyt. Helsinki on tärkeä paikka mulle olen siellä kasvanut ja asunut melkein 30 vuotta, mutta siltikään en tosiaan takaisin muuttaisi, se riittää että siellä tulee käytyä. Mielummin asun täällä korvessa :)

Joka lapsella ei voi olla kolmea harrastusta, johon kuskataan. En tosin ymmärrä miten voi olla kaupungissakaan. Eikä kauppaan lähdetä yhden kermapurkin vuoksi, vaan keksitään muuta leivottavaa / ruokaa, eli tehdään niistä aineksista mitä on, eikä vain huokailla sitä, mitä kaikkea just nyt ei ole. Ja jos se kerma nyt tarvitaan, niin kaupasta ei todellakaan haeta vain sitä kermaa, vaan siellä tehdään samalla ostokset viikoksi eteenpäin. Ja kun ei mieti niin kovasti niitä kauppalistoja, vaan opettelee ostamaan joka kerta kaikenlaista pahan päivän varalle, niin sitten siellä kotona on melkein aina melkein kaikkea.



Mutta jos ei tippaakaan nauti luonnosta ja rauhasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä, tilasta ja avaruudesta, niin eihän siinä maalle muutossa olekaan mitään järkeä.

Me asumme helsingissä, mutta "maalla" matkaa keskustaan alle 12 km. Kouluun 100 metriä isompaan kauppaan 1 km ja lähikauppaan 100 m. Silti meillä on oma piha sekä tila jossa kasvattaa vihanneksia ym.



Pois en muuttaisi miksi lähtisimme korpeen ja kärsisimme kauheista ruuhkista ja pitkistä työmatkoista.

Joka lapsella ei voi olla kolmea harrastusta, johon kuskataan. En tosin ymmärrä miten voi olla kaupungissakaan. Eikä kauppaan lähdetä yhden kermapurkin vuoksi, vaan keksitään muuta leivottavaa / ruokaa, eli tehdään niistä aineksista mitä on, eikä vain huokailla sitä, mitä kaikkea just nyt ei ole. Ja jos se kerma nyt tarvitaan, niin kaupasta ei todellakaan haeta vain sitä kermaa, vaan siellä tehdään samalla ostokset viikoksi eteenpäin. Ja kun ei mieti niin kovasti niitä kauppalistoja, vaan opettelee ostamaan joka kerta kaikenlaista pahan päivän varalle, niin sitten siellä kotona on melkein aina melkein kaikkea.

Kiitos kun sinä kaikessa viisaudessa tulit minulle tämän opettamaan! En ollutkaan tajunnut että minun pitäisikin ostaa jotain muuta kuin se kerma kun kerran lähden 20 km päähän kauppaan *ironinen*. En ymmärtänytkään sitä itse katsos.

Entä jos se kermapurkki on todella tarpeellinen jos on vieraita tulossa ja se ruokalaji todellakin vaatii sen kerman (tms. mikä lie?). On se aika ärsyttävää silti.

Onneksi ei tarvii enää tuollaisia asioita miettiä kun on 200 m kauppaan. Mulle ainakin sopii tällainen että käyn vaikkapa 2 kertaa päivässäkin kaupassa ja ostan sitä mitä just silloin tarvitsen. Oikein säälin niitä joilla pitkät matkat kaikkeen, niin oli meilläkin yli 6 vuotta ja se oli kamalaa. Erityisesti ajankäytön kannalta!

Maalla silti asun vieläkin. Ei tässä asu kuin 1000 ihmistä, haja-asutusaluetta tämä on.

Asiaa on tarkasteltu, ja haja-asutusalueella asuminen on ekologisempaa kuin kaupungissa. Maalla käytetään enemmän uusiutuvia energiamuotoja, ajetaan vähemmän ja kulutetaan vähemmän. Talot ovat ehkä isompia, mutta kerrostalojen energiatehokkuudessa on todella paljon toivomisen varaa. Niissähän huonelämpotilat pidetään turhan korkeina, kun lämmityslasku menee "yhteisestä kassasta".



Ja parin vuoden päästä pitää lain mukaan jokaisella kiinteistöllä olla asianmukainen jätevesijärjestelmä. Ja muutenkin maaseutu kuormittaa luontoa vähemmän, koska kuormitus ei ole niin keskittynyttä kuin kaupungeissa.

Me asumme helsingissä, mutta "maalla" matkaa keskustaan alle 12 km. Kouluun 100 metriä isompaan kauppaan 1 km ja lähikauppaan 100 m. Silti meillä on oma piha sekä tila jossa kasvattaa vihanneksia ym.

Pois en muuttaisi miksi lähtisimme korpeen ja kärsisimme kauheista ruuhkista ja pitkistä työmatkoista.

Omalla autolla sen matkan taittoin 45 minuutissa.

Matkaa oli meiltä 12 kilsaa keskustaa, jossa töissä olin.

Nykyään asun Tuusulassa ja matkaan menee sama aika!!

Vielä siellä yksin asuin jotenkuten, mutta lasten kanssa? ei ei ja vielä kerran ei!

Useimmat mun tuttavista, jotka asuvat kaupungissa, ajavat autolla ihan yhtä paljon kuin me täällä korvessa. Vaikka sitä työmatkaa on vaan muutama kilometri, niin autollahan se kuljetaan ja samoin kuljetaan harrastuksissa ja kuskataan lapsia joka paikkaan. Jokainen kermapurkkikin haetaan autolla, jos matkaa on enemmän kuin 100 metriä. Ja sitten viikonloppuna hurautetaan 100 km mökille.



Kaupunkilehdestämme saa joka viikko lukea näitä kaupunkilaisten tekstareita tyyliin: naapurin kissat kuseksivat meidän kukkapenkkiin, naapurin koira haukkuu jatkuvasti, naapurin mopopojat pärrää meidän ikkunan alla, naapurin lapset mekastaa...NAAPURIT HÄIRITSEE. Niin ja keskutassa pidetyt rokkibileet häiritsee, samoin nuorten katuralli ja katuun särjetyt pullot. Lumet aurataan väärään paikkaan, teitä ei hiekoiteta riittävästi, katuvaloja pitäisi rakentaa lisää, lumiaurat häiritsevät aamuyöllä...



Minä en voisi asua kaupungissa, mutta joka tykkää siellä asua, niin se on hänen oma asiansa. Tajuan sen kyllä.

on itse asiassa lähiöasujia, joiden mielestä korpi alkaa kehä III pohjoispuolelta.

. Mulle ainakin sopii tällainen että käyn vaikkapa 2 kertaa päivässäkin kaupassa ja ostan sitä mitä just silloin tarvitsen. Oikein säälin niitä joilla pitkät matkat kaikkeen, .

Eikä sun tarvi siis mua sääliä. En edes haluaisi asua kaupungissa, kun siellä on rampattava koko ajan jossain kaupassa tai harrastuksissa.

Olen neljännen polven helsinkiläinen enkä ymmärrä, miksi lähtisin täältä minnekään. Ei, ei se kateutta ole. Se on vain rakkautta kaupunkielämään.



Yksi syy siihen, miksi en asuisi omakotitalossa keskellä korpea on se, että en uskalla... Olen katsonut liikaa kauhuleffoja...

jos työpaikka on keskustassa? En tajua millään! En, en, en.

Kaupungin vilinä ei kiinosta, koska työn takia joutuu jo menemään kaupunkiin stressaantumaan. Oma koti, iso piha ja maaseuudun rauha lataavat hermot taas seuraavaa työpäivää varten. :) Lisäksi haluan lapsieni oppivan elämään luonnonläheisesti, ja oppimaan kunnioittamaan elämää maalla.