Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (291)
Lisään vielä että isoisän isoisä eli leskenä 20 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen ja kuoli samalla tavalla kuin vaimonsa eli tulehdukseen. Saunomalla hänkin yritti sitä parantaa. Yhden lapsensa tulehduksen hän oli saanut paranemaan lääkevoiteella.
Toivottavasti kehitetään uusia tehoavia antibiootteja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei edes osanneet lukea. Aikaa ei tuhlattu, kun työtä oli paljon. Tämä sama kaupungeissa ja maaseudulla.
Toisaalta kaikilla oli paljon töitä ja voitiin uskoutua ystäville, jotka oli samassa tilanteessa. Lisäksi uskonnollisuus toi turvaa ja yhteisöllisyyttä.
Puoliso valittiin aika nopeasti aikuiseksi päästyä ja mentiin naimisiin, kun ei haluttu lapsia ennen naimisiin menoa. Tässä oli vaarana, että tuli valittua epäsopiva. Tosin onko asia nytkään paremmin, kun eroluvut ovat suuret.
Miten pärjättiin, jos meni raaja toimintakyvyttömäksi onnettomuudessa. Aikamoinen ongelma oli.
Laki suojasi vanhuksia, joita lain mukaan lapset elättivät.
Ohis: kaukainen 1910-luvulla syntynyt sukulaiseni sanoi saaneensa opettajalta moitteita, kun harrasti lukemista. Kävi kirjastossa lukemassa.
Se oli opettajan mielestä turhaa ajantuhlausta. Pitäisi valmistella rankkaa fyysiseen työhön siirtymistä.
Hän oli todella älykäs, mutta ei ollut varaa oppikouluun, kun oli punaorpo.
Ihmiset ovat tulleet itsekkäämmiksi, kun se on mahdollistanut. Ennen ei ollut mahdollista vain viettää aikaa huvikseen. Ei ollut mahdollista valita syömisiään suuresta marketista.
Kateus vie kalatkin vedestä. Kaikilla naapureilla oli rankkaa.
Ehkä torppari kadehti isäntää, mutta samoin teki muut torpparit.
Oli pakko olla ahkera.
Minä ainakin keksityin hoitamaan kaiken välttämättämän, mutta en roikkunut netissä tai hillunut kaupungilla, en käynyt kodin ulkopuolisessa työssä, mutta silti toki päivät oli pitkät. Tykkäsin, kun sai tehdä kaikkea hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, olen nainen itsekin ja samanlainen kuin kaikki muutkin nykynaiset.
Mietin vaan, miten ennen jaksettiin ja nykyään ei. Ennen talot lämpeni puilla ja pyykit pestiin käsin. Ei ollut kunnon vaippoja lapsilla eikä vanhuksilla. Unohdin mainita, että vaikka talo oli kaupunkialueella, heillä oli pari lehmää, kanoja ym.
P.s. isoäidin isoäitini vanhin tytär joutui hoivaamaan tuon lapsikatraan äitinsä kuoleman jälkeen. Siellä oli ihan pieniä lapsiakin. Tytär eli itse hyvin vanhaksi, mutta ei saanut puolisoa (varmaan tuon sisarustenhoitovastuun vuoksi, en tiedä.)
Oletko höpsö? Eihän ne ihmiset jaksaneet vaan kuolivat. Olisivat kuolleet nälkään jo aiemmin jos eivät olisi raataneet yökaudet.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni isoäiti sai kaksi lasta ja elätti lapsensa yksin maatilalla. Oli syntynyt 1700-luvun lopulla ja kuoli suuren nälänhädän aikana heikennyttyään ihan tavalliseen kuumeeseen. Hänen oli kirjattu olevan huono nainen kun oli itsellinen.
Ei itsellisyys tehnyt huonoa naista, vaan lapset jotka oli saatu noin vain. Ehkä myynyt itseään viljakapasta? Pääasia että miehet jaksoi painaa lapsia 😁.
Isoja perheitä oli kyllä vielä useita 1930-50 luvullakin. Ei tartte 1800 luvulle asti mennä.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että isoisän isoisä eli leskenä 20 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen ja kuoli samalla tavalla kuin vaimonsa eli tulehdukseen. Saunomalla hänkin yritti sitä parantaa. Yhden lapsensa tulehduksen hän oli saanut paranemaan lääkevoiteella.
Toivottavasti kehitetään uusia tehoavia antibiootteja.
Ap
Mitä ihmettä? Kyllä täällä on tehoavia antibiootteja. Liikaakin.
Parasta oli sortovuodet Wikipedia .
Sosiaalihistoriaa opiskelleen näkökulmasta huvittava aloitus, jossa ei ole lähes mikään totta. :D
Ei niitä yksin hoidettu. Isoimmat hoitivat pienempiä ja apulaisia oli, renkiä ja piikoja.
Miten talvisodassa miehet kesti nukkumatta pakkasessa vihollisen rynnistykse vaikka kavereita kaatui oikealta ja vasemalta?
Kun oli pakko.
Sama se oli naisillakin. Kukaan ei kyselyt haluatko. Oli pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ap:n pointti?!
Kyllä, ihmiset tekivät ennen enemmän töitä, 24/7.
Kyllä, nyt olemme rikkaampia, terveempiä ja meillä on koneet auttamassa. On lääkkeet, vaatteet, ruokaa ja puhdas vesi.
Samaan aikaan sekä miehet, lapset että naiset kokevat edelleen stressiä elämässään.
Jos tarkoitus on nyt sanoa kaikille ettei kukaan (naiset taikka miehet!) koskaan ikinä saa stressata, väsyä tai valittaa koska keskiajalla oli vielä rankempaa niin se on aika tyhmästi sanottu.
Sorry, ap.
Niinkö? Silloin oli kyllä myös pitkiä ajanjaksoja, kun ei ollut mitään työtä tehtäväksi, kun kylvöt ja sadonkorjuut sun muut oli tehtynä. Elämää määritti luonnon kiertokulku eikä ihmisten oletettu olevan töissä ja tavoitettavissa 24/7. Töitä tehtiin silloin kun oli jotain tehtävää. Aina ei ollut.
Luuletko, että ne talven vain istui ja pyöritteli peukaloita kun maatyöt oli tehty? Karjaa pitää hoitaa joka helkutin päivä, ruokkia ja siivota lantoja. Naiset kutoi ja ompeli, miehet teki puutöitä ja metsätöitä. Ruokaa pitää valmista vuoden läpi ja silloin ei vain woltattu pitsaa. Pyykinpesu oli koko päivän vievä homma. Läpi vuoden on ollut työtä tehtävänä, ei silloin ollut mitään toimetonta aikaa että vain istutaan turhan panttina. Jopa parempi väki joka ei raatanut leipänsä eteen teki jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä, korukirjaili ja opiskeli klaveerin soittoa hurmatakseen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä yksin hoidettu. Isoimmat hoitivat pienempiä ja apulaisia oli, renkiä ja piikoja.
Ne rengit ja piiatkin oli ihmisiä.
Suomen ruotsin historiassa miehet kävi yliopiston ja monet oli katolisia opettaja pappeja . Yliopistolla tienasi hyvin mm. Kielenkääntäjät .
Nykyään on liian helppoa ja totuttu siihen että mitään ei tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Pimeyden merkitystä on myös nykyään vaikea hahmottaa levon kannalta. Ennen sähkövalon yleistymistä pimeällä ei voinut tehdä juuri mitään. Päreet, kynttilät tms. oli kalliita ja tulipaloriski. Toki pakolliset hommat hoidettiin silloinkin mutta varsinkin talvella Suomessa lepäiltiin iso osa pimeästä ajasta koska ei muutakaan voinut.
Mitä ne tukkijätkät tukkikämpillä tekivät? Makoilivatko vain. Kyllä talvella tehtiin vaikka mitä eikä makoiltu uunin pankoilla vaikka olisi ollut hämärää. Aikoinaan ihmiset lapsesta lähtien osasivat käsitellä tulta hyvin, oli ainoa lämmön ja valon lähde silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että isoisän isoisä eli leskenä 20 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen ja kuoli samalla tavalla kuin vaimonsa eli tulehdukseen. Saunomalla hänkin yritti sitä parantaa. Yhden lapsensa tulehduksen hän oli saanut paranemaan lääkevoiteella.
Toivottavasti kehitetään uusia tehoavia antibiootteja.
Ap
Mitä ihmettä? Kyllä täällä on tehoavia antibiootteja. Liikaakin.
Kohta ei enää ole tehoa.
Kaikki ei edes osanneet lukea. Aikaa ei tuhlattu, kun työtä oli paljon. Tämä sama kaupungeissa ja maaseudulla.
Toisaalta kaikilla oli paljon töitä ja voitiin uskoutua ystäville, jotka oli samassa tilanteessa. Lisäksi uskonnollisuus toi turvaa ja yhteisöllisyyttä.
Puoliso valittiin aika nopeasti aikuiseksi päästyä ja mentiin naimisiin, kun ei haluttu lapsia ennen naimisiin menoa. Tässä oli vaarana, että tuli valittua epäsopiva. Tosin onko asia nytkään paremmin, kun eroluvut ovat suuret.
Miten pärjättiin, jos meni raaja toimintakyvyttömäksi onnettomuudessa. Aikamoinen ongelma oli.
Laki suojasi vanhuksia, joita lain mukaan lapset elättivät.