Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (291)
Lapset oli aiemmin melko nuoresta alkaen työvoimaa. Nykyään on vähemmän lapsille sopivia työtehtäviä, mutta lapset laitettiin hoitamaan pienempiä lapsia tai esimerkiksi paimentamaan eläimiä.
Onnistumisena pidettiin, että sai lapset pysymään elossa, mutta kyllä niitä kuolikin, kun esimerkiksi järven rannalla ei nykytavalla vahdittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten työ oli hoitaa koti ja lapset. Ei ollut telkkaria eikä nettiä, koko päivä meni kotihommissa. Vanhemmat tytöt teki kotihommia, kollasi nuorempia lapsia.
Olen tutkinut jonkin verran sukuani. Isoäidin, siis äidinäidin, kotona oli kymmenen lasta ja mikä ihmeellisempää, yhtään ei kuollut lapsena tai nuorena. Asuntona oli tupa ja asumiskelvoton kamari. Maata oli sen verran, että saatiin perunat talveksi ja jonkin verran leipäviljaa. Matkaa pitäjän keskustaan oli joitakin kilometrejä. Lapset pääsivät kuitenkin kansakouluun, jonne kuljettiin jalkaisin. Talvella kuljettiin rautatietä pitkin, koska polut ja kärrytiet olivat tukossa.
Lapsista kaksi vanhinta syntyi 1800-luvun lopulla, muut 1900-luvulla. Isä käytti runsaasti viinaa, jota sukulaismiehet valmistivat. Hän kuoli suhteellisen nuorena. Nuorin lapsi oli vain 7-vuotias. Äiti eli kauemmin, mutta oli saanut halvauskohtauksen eikä pystynyt enää työhön. Kotona vielä asuvat nuoremmat lapset hoitivat äitiään. Torpassa ei ollut piikoja koskaan.
Äidin isoisä oli kahdesti naimisissa, siskosten kanssa. Syntyi molemmista liitoista viisi lasta ja molemmista lapsijoukoista kuoli kaksi lasta, vanhemmasta sarjasta kuoli poika kaksivuotiaana isorokkoon ja toinen, josta mainitaan, että oli heiveröinen, kuoli muutaman päivän ikäisenä. Hänet oli ehditty kuitenkin käyttää kasteella, koska pappila oli lähellä. Samana päivänä kuoli myös lapsen äiti. Isä ja lapset asuivat vaimon kotitorpassa, jossa asui myös vaimon sisaruksia.
Isä oli leskenä puolisen vuotta ja vei sitten vaimovainajansa nuoremman sisaren vihille. Syntyi taas viisi lasta, joista kuoli kaksi: tytär 12-vuotiaana hivutukseen ja poika nuorena aikuisena espanjantautiin. Arvelen, että tuo hivutus olisi ollut ehkä keliakiaa, sillä maallahan syötiin paljon viljapohjaista ruokaa, ja suvussa on useita keliaakikkoja. Lapset olivat käyneet vain kiertokoulua, koska kouluun olisi ollut niin pitkä matka. Mies kuoli yli 60-vuotiaana, vaimo eli leskenä yli 20 vuotta. 1900-luvun alussa perheestä tuli pappilan torppareita ja myöhemmin Lex-Kallion myötä kotona asuvat pojat lunastivat torpan omaksi. Ja se kuuluu edelleen suvulle, tosin ei ole enää asuttu.
Vierailija kirjoitti:
Silloin riitti että nainen tekee lapsia ja pitää ne hengissä, eikä sekään ollut niin justiinsa. Lapset teki töitä ja hoitivat pienempiään. Taloissa asui muutakin sukua ja kaikki teki osansa. Naiset ei koskaan joutuneet yksin hoitamaan kaikkea.
Vähän eri meininki nyt kun on palkkatyöt ja työmatkat. Lasten päiväkodit, koulut ja harrastukset vaativat osallistumista, perheenä viettää laatuaikaa, pitää perhe kasassa, tehdä kotityöt, hoitaa omat vanhemmat.
Nykyaikaa, missä lämpimät asunnot, vesijohdot, kodinkoneet, kaikki palvelut saatavilla, ei voi verrata 1800- 1900-luvun alkuun vähävaraisissa perheissä. Maaseudulla työpaikka oli usein kotona, navetassa, pellolla tai metsätöissä, lasten "harrastuksena" osallistua talon töihin, vanhukset hoidettiin kotona. Todellista laatuaikaa koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ap:n pointti?!
Kyllä, ihmiset tekivät ennen enemmän töitä, 24/7.
Kyllä, nyt olemme rikkaampia, terveempiä ja meillä on koneet auttamassa. On lääkkeet, vaatteet, ruokaa ja puhdas vesi.
Samaan aikaan sekä miehet, lapset että naiset kokevat edelleen stressiä elämässään.
Jos tarkoitus on nyt sanoa kaikille ettei kukaan (naiset taikka miehet!) koskaan ikinä saa stressata, väsyä tai valittaa koska keskiajalla oli vielä rankempaa niin se on aika tyhmästi sanottu.
Sorry, ap.
Niinkö? Silloin oli kyllä myös pitkiä ajanjaksoja, kun ei ollut mitään työtä tehtäväksi, kun kylvöt ja sadonkorjuut sun muut oli tehtynä. Elämää määritti luonnon kiertokulku eikä ihmisten oletettu olevan töissä ja tavoitettavissa 24/7. Töitä tehtiin silloin kun oli jotain tehtävää. Aina ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat oli paremmin, kun lapsivuodekuolleisuus oli korkealla ja taudit niitti pienokaiset ja naisetkin kuoli nuorena. Ne oli niitä aikoja, voi kun voitaisiin mennä takaisin siihen.
Täyspäiväinen työ ei riitä perusteeksi uusimiseen? Aika raskaaksi menee jos ensin pitäisi tehdä 8 tunnin työpäivän sitten tulla kotiin ja hoitaa joku 10 lasta, kotia ja vielä ikäihmisiä. Tähän päälle vielä joku mieslapsi sitten vissiin myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoiti lapsia. Ja torpissakin saattoi olla piika.
Usein "pikkupiika", orpo tai köyhän perheen lapsi itsekin. Teki työtä aamusta iltaan ruokapalkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon mies toi leivän pöytään ja nainen sai olla kotona. Nykyään kun naistenkin tarvii käydä töissä,kun miehet ulisee muuten et nainen käy kalliiksi lompakolle.
"Sai olla kotona"? Lue nyt hyvä ihminen Seitsemästä veljeksestä, mitä kaikkea nainen päivän mittaan teki. Tai otapa kauniiseen käteen kirja Myrskyluodon Maijasta. Siinä sinulle sivistystä.
Totta, vaikka kaikki ei asuneet maaseudulla. Lastenhoidon, kotitöiden ja eläintenhoidon lisäksi kaupungissa asunut isoisän isoäiti tosiaan osallistui käsityöläisyyteen ja lähti välillä kiertämään maaseudulle ostaakseen raaka-aineita perheen myymien tuotteisiin.
Koko perhe teki tuotteita myyntiin. Tuotteita myytiin kauppoihin ja perheen poikalapset myivät torilla. Kaikki lapset olivat innokkaita koulunkävijöitä. (Ei tietoa, millainen
Niin. Suo anteeksi, olen toisen polven kaupunkilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki jaksaneetkaan. Omasta suvuhistoriasta löytyy perheenäiti, joka hukuttautui 1900-luvun alussa.
Monessa perheessä kaikki lapset eivät välttämättä olleet paikalla, vaan osa saatettiin antaa lapsettomille sukulaisille hoidettaviksi, käytännössä piikomaan jo muutaman vuoden ikäisenä.
Kun ennen 5 tai 6 vuotias saatettiin laittaa vahtimaan nuorempia lapsia, niin nykypäivänä keskustellaan siitä, saako alle 12 vuotiasta lasta jättää hetkeksikään yksin. Suomessa vielä saa, joissain maissa ei. Vielä muutama vuosikymmen sitten joku 13-15 vuotias sisarus kelpasi hakemaan lapsen päiväkodista, nykyään kai pitää olla yli 18 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoiti lapsia. Ja torpissakin saattoi olla piika.
Usein "pikkupiika", orpo tai köyhän perheen lapsi itsekin. Teki työtä aamusta iltaan ruokapalkalla.
Isoäiti oli aikoinaan pikkupiika, se oli kyllä 1900-luvun puolella, taisi olla 20- ja 30-luvun vaihteessa. Sisaruksia oli 13 ja ne lähetettiin maailmalle tienaamaan leipänsä mahdollisimman nuorina. Isoäiti oli nuorin ja ei tainnut ikinä vanhimpia sisaruksia nähdä kun ne oli jo jossain renkeinä ja piikoina kun isoäiti syntyi.
Lapset olivat aika paljon oman onnensa nojassa. Pari vuotta vanhempi sisarus oli lapsenlikkana. Ja lapsetkin tekivät paljon kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on heittäen typerin aloitus vähään aikaan.
Kun minun isänäitini sai kaksoset 40-luvulla, arvaa, kuka ne hoiti, kun äiti oli töissä? No tietysti vanhempi sisko, joka oli 6-vuotias. Hänet itsensä lähetettiin kotoa piikomaan 13-vuotiaana.
Äitini puolestaan hoiti pikkuveljeään koko kouluikänsä ihan vauvasta saakka aina koulupäivän jälkeen, kun äidinäiti lähti töihin.
Että siinä se, miten selvittiin "porukalla" vielä 1900-luvullakin. Jos ei ollut "porukkaa", vauva tsi taapero voitiin vain jättää sänkyyn tai leikkikehään huutamaan.
Mikään tästä ei ole nykymittapuun mukaan selviämistä vaan noista otettaisiin lapset huostaan!
N54
Olen syntynyt -68, mummu hoisi minut. Heillä maatila. Minut laittiin navettaan karsinaan siksi aikaa, että saivat elukat hoidettua. Ei ole mitään traumaa - siellä piirtelin, välillä laulettiin mummun kanssa, vieläkin osaan kaikki vanhat laulut. Tuffa oli vanhin 7 perheessä. Hällä kastemadon hermot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu on äärimmäisen vaikeaa, koska naiset ei tunnetusti kestä sitä että joku toinen nainen voi olla paljonkin parempi äiti kuin itse on.
Tästä näkee, että kirjoittaja on mies. :D Iso osa (sanoisinko jopa suurin osa) äideistä ajattelee ainakin kerran elämässään, että kaikki muut ovat parempia äitejä kuin hän itse.
Minä äitinä ajattelen päiväkodilla käydessä, että muut äidit ovat rikkaampia, hienompia ja parempia äitejä kuin minä ja hohhoijakkaa - aivan varmasti 99 prosentilla äideistä on jotain vastaavia hassuja ajatuksia.
Sitä aina epäilee, että onko huono äiti, liikaa puhelimella lapsen aikana, ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, ei tee tarpeeksi luomuruokaa itse tai milloin mitäkin. Enkä hetkeäkään usko etteikö se 1800-luvun äiti ole miettinyt jotain omia epävarmuuksiaan.
Miehillä varmaan testosteroni tuo sitä kilpailuasetelmaa ja sapelien kolistelua kun naishormonit ennemmin tekevät haavoittuvan tunteelliseksi. Tämä on siis omaa mutuani kun en ole psykologi tai lääketiedettä lukenut.
Mistä päättelit, että jaksettiin jotenkin hyvin? Lapset tekivät tosiaan töitä pienestä pitäen eikä heistä huolehdittu niin hyvin kuin nykyisin. Ei heidän asioistaan stressattu, ei edes viety lääkäriin. Herra antoi, Herra otti, oli asenne. Ja selkään sai antaa niin paljon kuin jaksoi eikä yöunet menneet sen vuoksi, että joku vähän itki. Olihan sitä aina tilkka viinaa laittaa maitoon niin nukkui joka iikka. Adhd:ta ei ollut kun lapset pieksettiin kilteiksi. Lasten hampaita ei tarvinnut pestä, ei miettiä sokerittomuutta, koska ei ollut hammasharjoja eikä liikaa sokeria, tuskin ruokaakaan.
Naisiahan pidettiin hysteerisinä ja heikompana sukupuolena varmaan juuri siksi, että he valittivat elämänsä raskautta. Siitä valittamisesta ei vaan kirjoitettu mihinkään, kuten nykyään nettiin, nämä mun jutut on ihan romaaneista ja omalla järjellä pääteltyjä. Ja mummo kertoi tuon viinajutun.
Ei asioita tehty niin hyvin kuin nykyisin. Vanhukset kuolivat painehaavoihin ja tulehduksiin hyvin nopeasti. Mitäpä niille olisi voitukaan tehdä?
Elämä oli hyvin toisenlaista, tavoitteena oli vain pärjätä eikä menestyä ja kasvattaa menestyviä lapsia kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Täyspäiväinen työ ei riitä perusteeksi uusimiseen? Aika raskaaksi menee jos ensin pitäisi tehdä 8 tunnin työpäivän sitten tulla kotiin ja hoitaa joku 10 lasta, kotia ja vielä ikäihmisiä. Tähän päälle vielä joku mieslapsi sitten vissiin myös?
Ennen kaikki valveillaoloaika kului tärkeitä asioita tehden. Siis kaikilla kykenevillä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on heittäen typerin aloitus vähään aikaan.
Kun minun isänäitini sai kaksoset 40-luvulla, arvaa, kuka ne hoiti, kun äiti oli töissä? No tietysti vanhempi sisko, joka oli 6-vuotias. Hänet itsensä lähetettiin kotoa piikomaan 13-vuotiaana.
Äitini puolestaan hoiti pikkuveljeään koko kouluikänsä ihan vauvasta saakka aina koulupäivän jälkeen, kun äidinäiti lähti töihin.
Että siinä se, miten selvittiin "porukalla" vielä 1900-luvullakin. Jos ei ollut "porukkaa", vauva tsi taapero voitiin vain jättää sänkyyn tai leikkikehään huutamaan.
Mikään tästä ei ole nykymittapuun mukaan selviämistä vaan noista otettaisiin lapset huostaan!
N54
Mieheni äiti kuoli miehen ollessa 1-vuotias. Mieheni joutui olemaan 5-vuotiaasta asti yksin kotona isänsä työvuorojen aikana jollei vuorot osuneet päiväkodin aukioloaikaan. Ennen oli tuokin asia toisin kuin nyt vuoropäiväkotien aikaan.
Tämä on kuitenkin hieman eri asia kuin mitä aloitukseni koskee.
Ap
Pitäisikö itkeä, vai nauraa? Ap haikailee takaisin maailmanaikaan, jossa oma isoäitinsä kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana eikä siinä vielä kaikki, vaan osa isomumman lapsista kuoli myös ihan pieninä. Ne oli hyviä aikoja ne, kun naiset ei vielä olleet pilalla!!! :D