Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koska tästä surusta pääsee yli minkä lemmikin kuolema aiheutti
27.11.2025 |
Rakas kissa piti lopettaa reilu kuukausi sitten vakavan sairauden vuoksi koska mitään ei ollut enää tehtävissä. Suru ja ikävä on kova. Edelleen tulee välillä itku, kun muistelen tätä rakasta kissaa. Elämää olisi vielä ollut jäljellä useita vuosia ilman sairautta. 8 vuotta vietimme yhdessä.
Jotkut ovat multa kyselleet, että no otatko uuden kissan. En todellakaan pysty ottamaan uutta kissaa ainakaan nyt. Ei rakas lemmikki ole mikään esine joka korvataan heti toisella.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa helpottaa.
Otan osaa, ap.
Kiitos.
Tuntui kamalalta laskea lämpöä rakastava sisäkissa kylmään kuoppaan. Onneksi oli kuitenkin oma piha mihin sai rakkaan haudata. Kissa oli käärittynä puuvillakankaaseen ja mukaan laitoin pari rakasta lelua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suren ja ikävöin vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kissaani. Olen hyväksynyt, ettei ikävä lopu ikinä.
Ap.
Rukoilen puolestasi.
Minulla on ollut koko ikäni lemmikkejä ja olen kohdannut monta kertaa saman surun.
Paljon voimia ja halauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa helpottaa.
Otan osaa, ap.
Kiitos.
Tuntui kamalalta laskea lämpöä rakastava sisäkissa kylmään kuoppaan. Onneksi oli kuitenkin oma piha mihin sai rakkaan haudata. Kissa oli käärittynä puuvillakankaaseen ja mukaan laitoin pari rakasta lelua.
Ap
Uusi asukas ei halua eläinten hautoja pihalleen? Kaivovesi menee myös pilalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa helpottaa.
Otan osaa, ap.
Kiitos.
Tuntui kamalalta laskea lämpöä rakastava sisäkissa kylmään kuoppaan. Onneksi oli kuitenkin oma piha mihin sai rakkaan haudata. Kissa oli käärittynä puuvillakankaaseen ja mukaan laitoin pari rakasta lelua.
Ap
Uusi asukas ei halua eläinten hautoja pihalleen? Kaivovesi menee myös pilalle?
Mikä uusi asukas tähän mun omakotitaloon on tulossa? Mikä kaivovesi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Rukoilen puolestasi.
Minulla on ollut koko ikäni lemmikkejä ja olen kohdannut monta kertaa saman surun.
Paljon voimia ja halauksia.
Ei kiitos mitään rukouksia koska en ole uskossa. Kannattaisi aina ensin olla selvillä siitä onko toinen uskossa vai ei.
Kiitokset voimien toivottamisesta ja halauksista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä suren ja ikävöin vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kissaani. Olen hyväksynyt, ettei ikävä lopu ikinä.
Mä vähän kanssa luulen, että ei ikävä koskaan lopu. Ehkä se muuttaa muotoaan ja itku ei enää tule niin helposti, mutta se ikävä pysyy siellä taustalla. Enkä voi ymmärtää miksi multa kysellään otanko uuden kissan. Kissan kuolemasta reilu kuukausi ja jotkut kyseli tuota jo muutaman päivän jälkeen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan syvästi osaa.
Pystyn samaistumaan minulle käynyt noin myös.
Ymmärrän täysin.
Jossain vaiheessa huomaat, että muistelu ei enää itketä vaan jopa ilahduttaa ja tekee onnellisen olon, että on kokenut sellaisen rakkauden lemmikkiä kohtaan. Siihen asti voimia ja jaksamista sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut saman. Suosikkini oli kissa, joka kuoli vanhalla iällä hyvin yllättäen. Ikävöin vieläkin vaikka siitä on jo vuosia. Kuulen välillä tämän kissan äänen ja olen näkevinäni sen liikkuvan asunnossa. Tiedän ettei häntä enää ole. Sitä vain niin tottui siihen.
Voimia suruusi. Lemmikkeihin on niin erilainen suhde. Meillä kolme kissaa ja poika on mulle ainutlaatuinen ja kaksi muutakin rakkaita. Silti pelkään eniten pojan menettämistä. Toiset selvii helpommin kun toiset. Et voi tehdä muuta kuin surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suren ja ikävöin vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kissaani. Olen hyväksynyt, ettei ikävä lopu ikinä.
Mä vähän kanssa luulen, että ei ikävä koskaan lopu. Ehkä se muuttaa muotoaan ja itku ei enää tule niin helposti, mutta se ikävä pysyy siellä taustalla. Enkä voi ymmärtää miksi multa kysellään otanko uuden kissan. Kissan kuolemasta reilu kuukausi ja jotkut kyseli tuota jo muutaman päivän jälkeen!
Ap
Eihän se ehkä korrektia ole mutta jotkut selviävät surusta ottamalla uuden lemmikin jota rakastaa. Ei se varmaan vähemmän kuolleen lemmikin tärkeyttä. Mutta jokainen toimii varmasti tavallaan.
Koirani kuoli yli puoli vuotta sitten, viimeksi tänä aamuna en meinannut kyetä autosta ulos työpaikan pihassa kun tuli niin hirveä itku ja ikävä työmatkalla. Otan osaa, ymmärrän suuren tuskasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ehti tulla uusi koira 3vkoa ennen kuin 14 vanhus jouduttiin lopettamaan. Uusi koira auttoi surussa paljon, mutta ei korvannut vanhaa. Tästä menetyksestä on puolitoista vuotta ja edelleen tulee itku, kun muistelen vanhusta tai katselen vanhoja kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä joku lastenkanava, missä surraan jotain helvetin kissanraatoja. Ole hyvä ja aikuistu.
Ei, kyllä se olet sinä, kenen tarvitsee aikuistua. Tai toinen vaihtoehto on, että olet psykopaatti, etkä siksi kykene empatiaan. Kamala ihminen joka tapauksessa.
Oletteko te hyvin nuoria, joilla ei vielä ole kukaan lähisukulainen kuollut?
Muuten en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te hyvin nuoria, joilla ei vielä ole kukaan lähisukulainen kuollut?
Muuten en ymmärrä.
Mä olen menettänyt muun muassa lemmikkejä tuffan mummopuolen koulukavereita ja yhden tutun jonka lapsesta asti tunsin kuolemalle menettänyt.
Lemmikit on enemmän kuin lemmikkejä ne on perheenjäseniä ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te hyvin nuoria, joilla ei vielä ole kukaan lähisukulainen kuollut?
Muuten en ymmärrä.
Ei, sä olet empatiakyvytön ääliö.
Mä olen yli 40v ja todellakin olen menettänyt läheisiä. En ymmärrä miksi ei silti saisi sattua rakkaan lemmikin kuolema.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Vuodessa helpottaa.
Otan osaa, ap.