Voiko vaihdevuodet aiheuttaa sen, että kaikin puolin hyvä aviomies alkaa ärsyttää kaikin tavoin? Hormonihoito on jo, mutta
Miehen olemassaolo ärsyttää lähes kaikin mahdollisin tavoin. Mitään pahaa hän ei ole tehnyt, ja liitto on ollut kaikin puolin hyvä ja tyydyttävä, seksielämää myöden.
Nyt alan olla aika epätoivoinen, kun menee hermot ihan kaikkeen mitä hän tekee tai ei tee! Mitä hemmettiä, pitääkö koittaa vielä järeämpää annosta estrogeeniä? Minkälaisia annoksia tablettimuotoista estrogeeniä teillä muilla vaihdevuosista kärsivillä?
Kommentit (107)
Kiitos kaikille kommenteista. Tosiaan kyllä mä saan itseni useimmiten hillittyä, mutta välillä tulee tiuskittua ihan ihmeellisesti vaikka kuinka yritän purra hammasta ja niellä kiukun. Raivopää en onneksi ainakaan vielä ole, ulospäin siis, mutta enemmän niitä isoja hermostumisia on kyllä tullut. Pään sisällä raivo kuplii todella, ja pelottaa että tätä menoa alkaa se kiukku raikaa myös ääneen.
Ihmetyttää tämä, että ensin kaikki on hyvin, sitten sekunnin murto-osassa tulee ihan hirveä ärsytys! Joudun laskemaan kymmeneen monta kertaa putkeen, silti vaikka kuinka yritän niin suusta tuleva ulosanti on nihkeää. Kun vaan ärsyttää niin saakelisti! Ja kun olen auton ratissa yksin, niin kanssa-autoilijat kyllä kuulee kunniansa, kun ei tarvitse kenenkään korvia säästellä. Ihan älyttömän turhauttavaa olla tällainen ihan hiton syyttä!
Kiinnostaisi kovasti minkälaisessa muodossa ja minkälaisella annostuksella kohtalotovereilla menee estrogeeni? Onko ollut annosnostosta apua?
Jäin miettimään tuota yhtä viestiä, että estrogeeniä voi olla myös liikaa, miten ihmeessä sen voisin selvittää, meneekö sitä nyt sitten liikaa vai liian vähän? 😳
Ap
Mulla 2mg tablettina riittävä, 1mg olin hermoraunio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tarvitset vain vaihtelua. Oletteko olleet yhdessä puoli elämää? Aika katsella ympärillesi. Nainen ei ole luonnostaan yksiavioinen.
No jaa, en tiedä miten tuosta olisi kyse. Mieheni on aikamoinen saalis, ja olen ikionnellinen että juuri hän on mieheni. Tämä tässä onkin niin helkkarin kummallista, kun rakastan häntä sydämeni pohjasta, mutta vaan hermot menee! Ja siis ei niissä ärsyyntymisissä ole kyse mistään että hän oikeasti jotakin tekisi väärin. Siis mielestäni hermostun ihan syyttä, ja joo, hän on samaa mieltä. Saakelin hormonit!!
Jos mies on vähänkään fiksu, niin katselee jo kiireen vilkkaa uutta naista.
Kaikille naisille tulee vaihdevuodet ja aika monelle ne tekee tuota samaa. Ei se vaihtamalla parane, eikä fiksu mies tietenkään tuohon vaihtohommaan lähdekkään.
Vauvan trollit ne jaksaa vääntää. Ja kyllä ne vaihdevuodet on miehelläkin. Vanhenee ja raihnastuu nekin. Nuori vaimo ei sitten vanhaa ukkoa katsele, vaan lähtee.
Onhan tää nähty. Jatkuvasti saadaan lukea, miten se ja tämä pari on eronnut ja just nää parit, jossa nainen on 30-30v nuorempi.
Toisekseen, joillakin ne vaihdevuodet on äkkiä ohi, jollakin ne kestää lopunelämän. Ei voi tietää kumpaan ryhmään se oma vaimo kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei. Mulla ei ole aviomiestä, mutta suurimman osan aikaa ärsyttää aivan kaikki ihmiset sekä myös minä itse.
Niin ja myös elottomat objektit.
Sama. Eniten vituttaa kaikki.
Mulla jo ohi, mutta muistan liiankin hyvin. En todellakaan ole aggressiivinen ihminen ollut koskaan, mutta vaihtareiden aikana teki mieli välillä kaupan kassajonossakin potkia ihmisiä. Onneksi etuotsalohko on sen verran kehittynyt, että pystyin hillitsemään itseni. Ne kiukkukohtaukset kotona pikkujuttujen takia... Teini-iässäkään en ollut sellainen raivopiru.
Vaihevuodet = luonnon tapa kertoa että miehellä ei enää tee mitään.
Vähän konkreettisempia esimerkkejä kiitos, muuten on todella vaikea ymmärtää että pelkkä oleminen tai tekeminen tai tekemättä jättäminen ärsyttää. Olisi hyvä kuulla oikeita esimerkkejä mitä silloin tapahtuu kun toinen ärsyttää. Se kumppani nimittäin mulle ollu ihan oikeasti sellainen että sen tekemiset tai tekemättä jättämiset ärsyttäisi ihan kaikki muitakin
Sama. Eniten vituttaa kaikki.