Vanheneva anoppi ja välttelevät lapset

Siinä tapauksessa sinä et voi tehdä mitään. Jos lapset eivät suostu näkemään äitinsä vanhenemista, niin et sinä voi heitä pakottaa. 

Harmi juttu :( Luulisi, että lapset haluaisivat äitinsä voivan hyvin, eivätkä kieltää häneltä apua ja hoitoa.

Ei ole sinun asiasi. Sinä voit lähinnä puhua puolisollesi siitä, ja puollso, ja muut lapsensa päättävät mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Jos he päättävät kunnioittaa vanhuksen toivetta, ettei hän halua apua, niin se sinun on vaan hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Jo jos miehesi ei muuten usko, kerro mitä tapahtuu kun naapurissa asuva vauvaperhe menehtyy savukaasuihin vanhuksen hellan jäätyä päälle. Ei ole vain teidän asianne. 

Toimikaa nyt, kun joutuu sekoiltuaan leikkauksiin ja sairaalaan, alamäki on nopeampi ja teillä tosi paljon raskaampaa katsoa sitä. 

Olen käyttänyt kaikki keksimäni argumentit. Myös sen, että tällä menolla mitään perintöä ei välttämättä tule, vaan kovat velat jos koko talo palaa. Mies on sitten palopuheeni jälkeen yhdellä lauseella kysynyt äidiltään että miten menee, anoppi vastannut että hyvin ja kääntänyt aiheen muuhun ja mieheni sitten todennut jälkikäteen että äidillään ei ole mitään hätää. - Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta!  Anoppi on 89, asuu  pienessä kaksiossa, mutta mieheni ja kälyni eivät, puheistani huolimatta, ymmärrä (tai halua ymmärtää?), että anoppi tarvitsisi enemmän apua.

Turvaranneke (jo ennen ensimmäistä kaatumista), suihkutuoli, hyötyisi myös kuulolaitteesta, ym. Rollaattori on, kun ostin sen pari vuotta sitten joululahjaksi, sitäkään eivät saaneet hommatuksi. 

Anoppi tosin jo itsekin ymmärtää, ettei polta enää kynttilöitä.   

Googlaa vanhuksen palvelutarpeen arviointi ja kotikuntasi, nyt. Älä uuvuta itseäsi vaan hae apua ennen kuin jotain sattuu. Sitten saat suunnitelmaa jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta!  Anoppi on 89, asuu  pienessä kaksiossa, mutta mieheni ja kälyni eivät, puheistani huolimatta, ymmärrä (tai halua ymmärtää?), että anoppi tarvitsisi enemmän apua.

Turvaranneke (jo ennen ensimmäistä kaatumista), suihkutuoli, hyötyisi myös kuulolaitteesta, ym. Rollaattori on, kun ostin sen pari vuotta sitten joululahjaksi, sitäkään eivät saaneet hommatuksi. 

Anoppi tosin jo itsekin ymmärtää, ettei polta enää kynttilöitä.   

Apuvälineet saa lainaan kaupungilta, ei tarvitse ostaa. Pienituloiset eivät voi ostaa.

Ei muuta kuin anoppi kunnalliskotiin sängyn pohjalle vaipoissa ja makuuhaavoissa makaamaan. Sitten perintöä odottelemaan kieli pitkällä, kuola suupielistä valuen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa sinä et voi tehdä mitään. Jos lapset eivät suostu näkemään äitinsä vanhenemista, niin et sinä voi heitä pakottaa. 

Harmi juttu :( Luulisi, että lapset haluaisivat äitinsä voivan hyvin, eivätkä kieltää häneltä apua ja hoitoa.

Ei, vaan tässä ollaan kunnioittamassa ihmisen itsemääräämisoikeutta. Tältä ihmiseltähän on kysytty, haluaako lääkäriin esimerkiksi. Hän ei halua. Eli tässä ei olla kieltämässä keltään apua ja hoitoa, vaan ei olla pakottamassa ihmistä, joka jo ihan iän takia tietää suht pian kuolevansa, tarpeettomiin hoitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ihminen saa edes rauhassa vanheta ja kuolla ilman, että siitä on jotkut tekemässä selän takana huoli-ilmoituksia. Onneksi itselläni ei ole lainkaan läheisiä, joten välttynen tältä kohtalolta, ja saan rauhassa muumioitua kämppääni.

"On syytä. Ei tuo tuosta helpotu. Parempi että otat kolmen ihmisen haukut kuin syyllisyyden toisen kuolemasta harteillesi."

Ehkäpä hän haluaakin kuolla sinne kotiinsa rauhassa. Monelle hoivalaitokset on paikka, jonne ei haluta missään tilanteessa. Eikä se nyt mitenkään ap:n vastuulla ole mitä käy, eikä edes niiden vanhuksen lasten, ellei joku heistä ole vanhuksen edunvalvoja.

Vanhanakin on oikeus päättää omista asioistaan, vaikka se johtaisi kuolemaankin. Esim. oma äitini aikoinaan päätti, että on tätä elämää jo nähty tarpeeksi, ja lopetti elintärkeiden lääkkeiden syömisen. Kyllä niin saa ihan rauhassa tehdä.

Ok, toivon mukaan sellainen kuolema missä kidut suihkukaappisi pohjalla yksin kolme vuorokautta pää halki on mielestäsi "rauhallinen". Tai keittiössä, sillä tavalla ettet yletä juomaan tai syömään lantiomurtuman kivuissa. Pidä syanidit taskussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo jos miehesi ei muuten usko, kerro mitä tapahtuu kun naapurissa asuva vauvaperhe menehtyy savukaasuihin vanhuksen hellan jäätyä päälle. Ei ole vain teidän asianne. 

Toimikaa nyt, kun joutuu sekoiltuaan leikkauksiin ja sairaalaan, alamäki on nopeampi ja teillä tosi paljon raskaampaa katsoa sitä. 

Olen käyttänyt kaikki keksimäni argumentit. Myös sen, että tällä menolla mitään perintöä ei välttämättä tule, vaan kovat velat jos koko talo palaa. Mies on sitten palopuheeni jälkeen yhdellä lauseella kysynyt äidiltään että miten menee, anoppi vastannut että hyvin ja kääntänyt aiheen muuhun ja mieheni sitten todennut jälkikäteen että äidillään ei ole mitään hätää. - Ap

No sitten ei ole. Älä sinä murehdi mistään perinnöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei ihminen saa edes rauhassa vanheta ja kuolla ilman, että siitä on jotkut tekemässä selän takana huoli-ilmoituksia. Onneksi itselläni ei ole lainkaan läheisiä, joten välttynen tältä kohtalolta, ja saan rauhassa muumioitua kämppääni.

"On syytä. Ei tuo tuosta helpotu. Parempi että otat kolmen ihmisen haukut kuin syyllisyyden toisen kuolemasta harteillesi."

Ehkäpä hän haluaakin kuolla sinne kotiinsa rauhassa. Monelle hoivalaitokset on paikka, jonne ei haluta missään tilanteessa. Eikä se nyt mitenkään ap:n vastuulla ole mitä käy, eikä edes niiden vanhuksen lasten, ellei joku heistä ole vanhuksen edunvalvoja.

Vanhanakin on oikeus päättää omista asioistaan, vaikka se johtaisi kuolemaankin. Esim. oma äitini aikoinaan päätti, että on tätä elämää jo nähty tarpeeksi, ja lopetti elintärkeiden lääkkeiden syömisen. Kyllä niin saa ihan rauhassa tehdä.

Ok, toivon mukaan sellainen kuolema missä kidut suihkukaappisi pohjalla yksin kolme vuorokautta pää halki on mielestäsi "rauhallinen". Tai keittiössä, sillä tavalla ettet yletä juomaan tai syömään lantiomurtuman kivuissa. Pidä syanidit taskussa.

Oletko ihan terve?

Anopin ongelmana vaikuttaa kuitenkin olevan kaventunut elinpiiri ja synkkä mielenmaisema. Ei kuulosta erityisen onnelliselta elämältä omassa kodissa.

Moni täällä esittää että ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa ymmärtämättä sitä, että esim. verenpainelääkkeiden avulla voidaan estää vanhuksen sokeutuminen ja kuulolaitteella parantaa huomattavasti elämänlaatua. On typerää syyllistää ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään ja vanhusten ihmisarvoisen elämän tukemiseen.

Oma muistisairas äiti on usein hätääntynyt ja huolissaan, ja turvautuu hyvin paljon omaishoitaja-isääni. Silti haluaa kovasti pitää kiinni oikeudesta päättää omista asioistaan, tietenkin.

Muidenkin tuntemieni vanhusten perusteella kuvitelmanne ylväästi ja itsenäisesti vanhenevasta vanhuksesta on virheellinen. Ei ole mitään juhlavaa olla kaatuneena kylppärin lattialla niin ettei ylös pääse. Moni uhoaa noista itse tehdyistä eutanasioista, mutta se on helppo sanoa kun on vielä terve ja voimissaan.

 

Kaikista näistä tietämästäni vanhuksista ja muistisairaista on myös pidetty huolta. Vanhuus ja sairaus tulee hyväksyä myös itse, sitten helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo jos miehesi ei muuten usko, kerro mitä tapahtuu kun naapurissa asuva vauvaperhe menehtyy savukaasuihin vanhuksen hellan jäätyä päälle. Ei ole vain teidän asianne. 

Toimikaa nyt, kun joutuu sekoiltuaan leikkauksiin ja sairaalaan, alamäki on nopeampi ja teillä tosi paljon raskaampaa katsoa sitä. 

Olen käyttänyt kaikki keksimäni argumentit. Myös sen, että tällä menolla mitään perintöä ei välttämättä tule, vaan kovat velat jos koko talo palaa. Mies on sitten palopuheeni jälkeen yhdellä lauseella kysynyt äidiltään että miten menee, anoppi vastannut että hyvin ja kääntänyt aiheen muuhun ja mieheni sitten todennut jälkikäteen että äidillään ei ole mitään hätää. - Ap

No sitten ei ole. Älä sinä murehdi mistään perinnöistä.

Minua ei perintö vähempää kiinnosta, mutta epäilen että mieheni siskon vastahakoisuuden syynä on huoli siitä, että anopin arvoasunto pitäisi myydä jotta laadukas yksityishoito voitaisiin rahoittaa.  - Ap

Vierailija kirjoitti:

Anopin ongelmana vaikuttaa kuitenkin olevan kaventunut elinpiiri ja synkkä mielenmaisema. Ei kuulosta erityisen onnelliselta elämältä omassa kodissa.

Moni täällä esittää että ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa ymmärtämättä sitä, että esim. verenpainelääkkeiden avulla voidaan estää vanhuksen sokeutuminen ja kuulolaitteella parantaa huomattavasti elämänlaatua. On typerää syyllistää ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään ja vanhusten ihmisarvoisen elämän tukemiseen.

Mistä sinä tiedät miten onnellinen anoppi on?

Hänen huolenpidostaan vastaavat enenevässä määrin omat lapset, ei miniä. Anoppia kuunnellaan, ja toimitaan hänen toiveidensa mukaan. Ap voi rauhoittua.

Ja siis Porvoon juttujahan tämä on, mutta näin monelle käy myös tosielämässä. Siksi tästä kannattaa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Oma muistisairas äiti on usein hätääntynyt ja huolissaan, ja turvautuu hyvin paljon omaishoitaja-isääni. Silti haluaa kovasti pitää kiinni oikeudesta päättää omista asioistaan, tietenkin.

Muidenkin tuntemieni vanhusten perusteella kuvitelmanne ylväästi ja itsenäisesti vanhenevasta vanhuksesta on virheellinen. Ei ole mitään juhlavaa olla kaatuneena kylppärin lattialla niin ettei ylös pääse. Moni uhoaa noista itse tehdyistä eutanasioista, mutta se on helppo sanoa kun on vielä terve ja voimissaan.

 

Kaikista näistä tietämästäni vanhuksista ja muistisairaista on myös pidetty huolta. Vanhuus ja sairaus tulee hyväksyä myös itse, sitten helpottaa. 

Tämä. On aika läpinäkyvää, että itsemäärämisoikeudesta paasaavat tällä palstalla ne, jotka eivät ymmärrä vanhenemista. Ylpeä vanhus saattaa ollakin vuodessa siinä pisteessä, että soittelee lapsilleen kymmeniä kertoja päivässä, takertuu ja syyllistää läheisiään kun eivät auta.

"Ok, toivon mukaan sellainen kuolema missä kidut suihkukaappisi pohjalla yksin kolme vuorokautta pää halki on mielestäsi "rauhallinen". Tai keittiössä, sillä tavalla ettet yletä juomaan tai syömään lantiomurtuman kivuissa. Pidä syanidit taskussa."

Harvoin se ihmisen loppu kivuton ja rauhallinen on. Kolme vuorokautta on kuitenkin lyhyt aika, tai viikko parikin. Mieluummin se kuin pitkä aika hoivakodin pedissä toisten määräämin aikatauluin ja toimin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin ongelmana vaikuttaa kuitenkin olevan kaventunut elinpiiri ja synkkä mielenmaisema. Ei kuulosta erityisen onnelliselta elämältä omassa kodissa.

Moni täällä esittää että ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa ymmärtämättä sitä, että esim. verenpainelääkkeiden avulla voidaan estää vanhuksen sokeutuminen ja kuulolaitteella parantaa huomattavasti elämänlaatua. On typerää syyllistää ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään ja vanhusten ihmisarvoisen elämän tukemiseen.

Mistä sinä tiedät miten onnellinen anoppi on?

Hänen huolenpidostaan vastaavat enenevässä määrin omat lapset, ei miniä. Anoppia kuunnellaan, ja toimitaan hänen toiveidensa mukaan. Ap voi rauhoittua.

Ja siis Porvoon juttujahan tämä on, mutta näin monelle käy myös tosielämässä. Siksi tästä kannattaa keskustella.

Synkkä, ärtyisä, kotiinsa eristäytynyt ja masentunut anoppi ei kovin onnelliselta kuulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Oma muistisairas äiti on usein hätääntynyt ja huolissaan, ja turvautuu hyvin paljon omaishoitaja-isääni. Silti haluaa kovasti pitää kiinni oikeudesta päättää omista asioistaan, tietenkin.

Muidenkin tuntemieni vanhusten perusteella kuvitelmanne ylväästi ja itsenäisesti vanhenevasta vanhuksesta on virheellinen. Ei ole mitään juhlavaa olla kaatuneena kylppärin lattialla niin ettei ylös pääse. Moni uhoaa noista itse tehdyistä eutanasioista, mutta se on helppo sanoa kun on vielä terve ja voimissaan.

 

Kaikista näistä tietämästäni vanhuksista ja muistisairaista on myös pidetty huolta. Vanhuus ja sairaus tulee hyväksyä myös itse, sitten helpottaa. 

Kyllä, pitää pitää huolta. Ja se on tietysti anopin lasten tehtävä. Ei miniän.

Vierailija kirjoitti:

Anopin ongelmana vaikuttaa kuitenkin olevan kaventunut elinpiiri ja synkkä mielenmaisema. Ei kuulosta erityisen onnelliselta elämältä omassa kodissa.

Moni täällä esittää että ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa ymmärtämättä sitä, että esim. verenpainelääkkeiden avulla voidaan estää vanhuksen sokeutuminen ja kuulolaitteella parantaa huomattavasti elämänlaatua. On typerää syyllistää ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään ja vanhusten ihmisarvoisen elämän tukemiseen.

Tämän voi sille vanhukselle selittää. Jos hän kuitenkin silti on sitä mieltä, ettei halua lääkäriin, niin sitä tulee kunnioittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit ensin kokeilla, että varaat (ja vaadit) puolison ja siskon keskusteluun, sovitte siis että nyt puhutaan tunti tästä asiasta. Listaat sitä ennen nämä huolenaiheet kaikki, ja jos jaksat, ota selvää myös mistä kotikunnassasi saa palvelutarpeen arvioinnin vanhukselle. Sitten teillä on näkemys seuraavista asioista: missä anoppi voisi asua jatkossa, saako kotiin palveluita, jos ei saa kuka teistä lapsista / miniä hoitaa, voiko anoppia kuinka paljon ottaa mukaan tähän vai onko jo muistisairaus ja ahdistuu. JNE

Ota järjestelmällinen ote ja kirjaa kaikki huomiosi ylös. Sitten palaveriin sosiaalityön, mahdollisesti lääkärinkin kanssa kun olette keskenänne puhuneet suunnitelmasta. 

Ei hätää, olet oikealla asialla ja ajoissa.

Olen ehdottanut tällaista kahdesti tämän vuoden aikana. Eivät ota asiaa tosissaan, mieheni on sanonut että joo puhuu asiasta sisko

No sitten teet sen huoli-ilmoituksen samantien, sano siinä ilmoituksessa että mm. polttaa eläviä kynttilöitä asunnossaan, eiköhän se saa jonkun viranomaisen liikkeelle. Jos ei kiinnosta, sit ei kiinnosta. Siis niitä lapsia.