Vanheneva anoppi ja välttelevät lapset
Anoppini 84v on vanhentunut viimeisen parin vuoden aikana nopeasti. Ennen tätä on ollut hyvin pärjäävä, itsenäinen ja aktiivinen nainen.
Nykyisin unohtelee jo normaalia vanhuutta enemmän (kuten miten liikutaan tutussa kaupungissa), eristäytyy, on alakuloinen ja ärtyisä; valittaa paljon, näkee ja kuulee huonosti, syö vähän ja juo varmaan vielä vähemmän, ei tykkää peseytyä jne. Tarvitsisi apua asioiden hoitoon, asunto on iso eikä jaksa enää oikein siivota.
Puolisoni ja hänen siskonsa eivät näe tai tahdo nähdä äitinsä muutosta. Olen yrittänyt puhua heille, että vanhuus on edennyt aika nopsaan ja olisi tosi hyvä jos anoppi kävisi lääkärissä jne. Etenkin laihtuminen ja näön heikkeneminen huolestuttaa. Olen tämän syksyn aikana kahdesti joutunut sammuttamaan keittolevyn hänen jäljiltään. Anoppi tykkää myös nyt sytytellä kynttilöitä, mutta jättää niitä vahtimatta pölyisiin, paperia täynnä oleviin huoneisiin samalla kun avaa ikkunaa toisessa huoneeessa.
Onko syytä tehdä huoli-ilmoitus?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Onko anopilla auto käytössä? Jos on, se on kyllä saatava pois siinä kohtaa jos ei erota oikeaa vasemmasta ja verensokerit on matalalla.
Juuri autoilun kautta huomasin, ettei anoppi tunnu muistavan missä paikat kaupungissa sijaitsee. Olin kyydissä kun ensin ajoi tutun ostoskeskuksen parkkihallin ohitse kahdesti ja kotimatkalla ei muistanut, mitä reittiä hautausmaalle ajetaan. Ajoi kyllä ihan turvallisesti. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä ap:n anopin kaltaisten ihmisten totaalista lääkärivastaisuutta. Joku oman kuolevaisuuden kieltäminen siinä pikemminkin on, kuin autonomiasta kiinni pitäminen.
Ei todellakaan ole oman kuolevaisuuden kieltämistä, päinvastoin! Se on sen tosiasian tiedostamista, että mikään lääkäri ei enää paranna ja että kuolema tulee joka tapauksessa, eikä lääkäristä nykyisillä hoitokäytänteillä auta siinä vaiheessa mitenkään.
Tämä juuri on vainoharhaista ajattelua. Lääkäriin pääsee kyllä julkisellakin, vaikka kovin pelotellaan.Kaihin voi leikata, kihtiin on lääkitys, verenpainelääkkeet auttaa arjessa jaksamisessa.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että kun ihminen täyttää 70, hänen tulee kieltäytyä kaikesta lääketieteellisestä avusta ja kärsiä mahdollisesti yli vuosikymmen kipujen kanssa aivan turhaan?
En tietenkään ole. Olen sitä mieltä, että kaikki ne hoidonåt ja lääkkeet, jotka parantavat elämänlaatua, tosiaan kannattaa käyttää. Oma äitini oli 70-vuotiaana tekonivelleikkauksessa ja siitä on ollut hänelle paljon iloa sen jälkeen kun leikkauslivut lakkasivat (mihin kyllä meni puoli vuotta). MUTTA AP EI PUHU ELÄMÄNLAATUA PARANTAVISTA HOIDOISTA tai edes kivunhoidosta. Ap puhuu hoitolaitoksesta. Se ei paranna kenenkään muun kuin aapeen omaa elämänlaatua, eikä etenkään sen sinne varastoitavan ihmisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä ap:n anopin kaltaisten ihmisten totaalista lääkärivastaisuutta. Joku oman kuolevaisuuden kieltäminen siinä pikemminkin on, kuin autonomiasta kiinni pitäminen.
Ei todellakaan ole oman kuolevaisuuden kieltämistä, päinvastoin! Se on sen tosiasian tiedostamista, että mikään lääkäri ei enää paranna ja että kuolema tulee joka tapauksessa, eikä lääkäristä nykyisillä hoitokäytänteillä auta siinä vaiheessa mitenkään.
Tämä juuri on vainoharhaista ajattelua. Lääkäriin pääsee kyllä julkisellakin, vaikka kovin pelotellaan.Kaihin voi leikata, kihtiin on lääkitys, verenpainelääkkeet auttaa arjessa jaksamisessa.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että kun ihminen täyttää 70, hänen tulee kieltäytyä kaikesta lääketieteellisestä avusta ja kärsiä mahdollisesti yli vuosikymmen k
Ap ei ole puhunut yhdessäkään kommentissa hoitolaitoksesta.
60-vuotias veljeni ei halua auttaa 87-vuotiaan äitini asioissa millään tavalla. Hänen mielestään on ihan 87-vuotiaan oma asia hoitaa kaikki itse.
Äitimme on vielä ihan kirkas päästään ja veilä pystyy monia asioita teemään itsekin, mutta liikkuu hyvin huonosti ja on jo vuosia tykännyt, että joku muu hoitaa raha-asiat, hankinnat jne. Eli minä nämä hoidan. En ole enää edes pyytänyt veljeäni osallistumaan millään tavalla, koska pyynnöt kaikuvat kuuroille korville. On välillä raskasta yksin kantaa vastuu ja hoitaa kaikkia asioita, mutta en näe tässä paljoa vaihtoehtoja.
Kotiin voi hankkia siivoojan, kynttilät korvata led-kynttilöille ja voi myös taivutella anoppia hyväksymään kunnallisen tarvekartoituksen, ehkä hän tarvitsisi jo kotihoitoa, kylvetystä ja turvarannekkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä ap:n anopin kaltaisten ihmisten totaalista lääkärivastaisuutta. Joku oman kuolevaisuuden kieltäminen siinä pikemminkin on, kuin autonomiasta kiinni pitäminen.
Ei todellakaan ole oman kuolevaisuuden kieltämistä, päinvastoin! Se on sen tosiasian tiedostamista, että mikään lääkäri ei enää paranna ja että kuolema tulee joka tapauksessa, eikä lääkäristä nykyisillä hoitokäytänteillä auta siinä vaiheessa mitenkään.
Tämä juuri on vainoharhaista ajattelua. Lääkäriin pääsee kyllä julkisellakin, vaikka kovin pelotellaan.Kaihin voi leikata, kihtiin on lääkitys, verenpainelääkkeet auttaa arjessa jaksamisessa.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että kun ihminen täyttää 70, hänen tulee kieltäytyä kaikesta lääketieteellisestä avusta ja kärsiä mahdollisesti yli vuosikymmen ki
Taidamme lukea eri ketjua. Minusta ap jossain kommentissa erikseen sanoi, että käsittää hyvin miksi ihminen haluaa asua omassa kodissaan loppuun saakka mutta ei ymmärrä miksei anoppi halua että lääkäri tutkii heikentynyttä näköä. Onko aihepiiri sinulle jotenkin henkilökohtainen kun noin vauhkoat?
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa maailman kulttuureita miniän tehtävä on hoitaa anoppia.
Suomessa tuo on loppunut vuosikymmeniä sitten. Kuului siihen aikaan, kun miniät muuttivat miehen vanhempien maatilalle ja saivat lehmien ja lapsien lisäksi hoitaa miehen kaikki vanhat sukulaiset. Usein hoitaminen tehtiin tässä tärkeysjärjestyksessä, ensin lehmät, sitten lapset ja lopuksi käytiin heittämässä puurokuppi mummolle, jos muistettiin.
Vierailija kirjoitti:
60-vuotias veljeni ei halua auttaa 87-vuotiaan äitini asioissa millään tavalla. Hänen mielestään on ihan 87-vuotiaan oma asia hoitaa kaikki itse.
Äitimme on vielä ihan kirkas päästään ja veilä pystyy monia asioita teemään itsekin, mutta liikkuu hyvin huonosti ja on jo vuosia tykännyt, että joku muu hoitaa raha-asiat, hankinnat jne. Eli minä nämä hoidan. En ole enää edes pyytänyt veljeäni osallistumaan millään tavalla, koska pyynnöt kaikuvat kuuroille korville. On välillä raskasta yksin kantaa vastuu ja hoitaa kaikkia asioita, mutta en näe tässä paljoa vaihtoehtoja.
Kotiin voi hankkia siivoojan, kynttilät korvata led-kynttilöille ja voi myös taivutella anoppia hyväksymään kunnallisen tarvekartoituksen, ehkä hän tarvitsisi jo kotihoitoa, kylvetystä ja turvarannekkeen.
Olen pahoillani, kuulostaa raskaalta. Minun anoppini vaikuttaa myös edelleen terävältä, vaikka mielialat ovatkin synkempiä ja minun havaitsemiani suuntavaistohaasteita on ollut. Ehkä siksi mieheni ei näe syytä apuun. - Ap
Hyvä ja aiheellinen ketju. Tulevaisuutta monessa perheessä. Älkää naiset alistuko ja päästäkö miehiä pälkähästä. Kyllä heidän omia vanhempiaan autettava!!
Hyvin harva meistä halua elää täysin erakkona. On lajillemme epätyypillistä jättää vanhukset yksin koteihinsa selviytymään. Kyllä siinä on sairaus kyseessä jos ihminen ei enää muista missä lähikauppa sijaitsee. Ei vanha ihminen nyt noin vain tyhmene!