Lue keskustelun säännöt.
Vanheneva anoppi ja välttelevät lapset
27.11.2025 |
Anoppini 84v on vanhentunut viimeisen parin vuoden aikana nopeasti. Ennen tätä on ollut hyvin pärjäävä, itsenäinen ja aktiivinen nainen.
Nykyisin unohtelee jo normaalia vanhuutta enemmän (kuten miten liikutaan tutussa kaupungissa), eristäytyy, on alakuloinen ja ärtyisä; valittaa paljon, näkee ja kuulee huonosti, syö vähän ja juo varmaan vielä vähemmän, ei tykkää peseytyä jne. Tarvitsisi apua asioiden hoitoon, asunto on iso eikä jaksa enää oikein siivota.
Puolisoni ja hänen siskonsa eivät näe tai tahdo nähdä äitinsä muutosta. Olen yrittänyt puhua heille, että vanhuus on edennyt aika nopsaan ja olisi tosi hyvä jos anoppi kävisi lääkärissä jne. Etenkin laihtuminen ja näön heikkeneminen huolestuttaa. Olen tämän syksyn aikana kahdesti joutunut sammuttamaan keittolevyn hänen jäljiltään. Anoppi tykkää myös nyt sytytellä kynttilöitä, mutta jättää niitä vahtimatta pölyisiin, paperia täynnä oleviin huoneisiin samalla kun avaa ikkunaa toisessa huoneeessa.
Onko syytä tehdä huoli-ilmoitus?
Kommentit (86)
On syytä. Ei tuo tuosta helpotu. Parempi että otat kolmen ihmisen haukut kuin syyllisyyden toisen kuolemasta harteillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne tuota huoli-ilmoituksen prosessia, eli mihin se sitten johtaa vai johtaako mihinkään.
Tällainen tilanne on varmaan aika tavallinen. Luulisin, että anopille ensin käy jotain (kaatuminen tms.), ja sitten alkavat hänen lapsensa havahtua toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt anopilta itseltään, miten hän pärjää?
Olen, ja sanonut että olisi hyvä jos kävisi lääkärissä. Kieltäytyy avusta täysin ja sanoo voivansa erinomaisesti. - Ap
Ehkä voisit ensin kokeilla, että varaat (ja vaadit) puolison ja siskon keskusteluun, sovitte siis että nyt puhutaan tunti tästä asiasta. Listaat sitä ennen nämä huolenaiheet kaikki, ja jos jaksat, ota selvää myös mistä kotikunnassasi saa palvelutarpeen arvioinnin vanhukselle. Sitten teillä on näkemys seuraavista asioista: missä anoppi voisi asua jatkossa, saako kotiin palveluita, jos ei saa kuka teistä lapsista / miniä hoitaa, voiko anoppia kuinka paljon ottaa mukaan tähän vai onko jo muistisairaus ja ahdistuu. JNE
Ota järjestelmällinen ote ja kirjaa kaikki huomiosi ylös. Sitten palaveriin sosiaalityön, mahdollisesti lääkärinkin kanssa kun olette keskenänne puhuneet suunnitelmasta.
Ei hätää, olet oikealla asialla ja ajoissa.
Tai miten olisi kompromissi? Otat miehesi ja kälysi pöydän ääreen ja ihan vakavasti käyt nämä asiat heidän kanssaan läpi. Ja kerro samalla, että joko nyt ruvetaan ottamaan palloa tästä hommasta tai sitten sä teet sen huoli-ilmoituksen. Nyt olisi niin kuin päätöksen paikka heillä. Ja suoraan varaatte ajan geriatriaan erikoistuneelle lääkärille. Joku tk-lekuri on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääräpää elää sitten avutta. Jos lapsilla on äidistään traumoja, eivät hevillä halua muoria hoivata. Anna luonnon hoitaa.
Kiitos että välität. Todella huonokuntoisia ja kuihtuneita vanhuksia näkee kodeissaan yksin (olen kotihoidossa). Huoli-ilmo ei ole tarpeen jos saat itse yhteyden sosiaalitoimeen. He arvioivat palveluiden tarpeen. Lääkärille ei voi pakottaa, mutta kodista on saatava turvallinen. Luultavasti vanhus itsekin pelkää kaatumista. Onko puhelin aina kaulassa tai mukana, nappi tai muu helppo josta saa apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt anopilta itseltään, miten hän pärjää?
Olen, ja sanonut että olisi hyvä jos kävisi lääkärissä. Kieltäytyy avusta täysin ja sanoo voivansa erinomaisesti. - Ap
Anoppisi saattaa tietää että on sairas, mutta painaa asian alas sillä muutos pelottaa eikä vaipoissa makoilu innosta. Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään.
Esimerkiksi Terveyskylässä on tietoa miten pärjätä. (uskoisin että koskee ylipäänsä kotona asuvia, vaikkei olisi vielä diagnoosia alz)
https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivosairaudet/muistisairaudet/koti-…
Tehkää edunvalvontavaltuutus suomi.fi -palveluun, mahdollisimman pian. Että pääsette hoitamaan asioita, kuten lääkkeitä ja pankkiasioita. Tietysti vanhuksen suostumuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että välität. Todella huonokuntoisia ja kuihtuneita vanhuksia näkee kodeissaan yksin (olen kotihoidossa). Huoli-ilmo ei ole tarpeen jos saat itse yhteyden sosiaalitoimeen. He arvioivat palveluiden tarpeen. Lääkärille ei voi pakottaa, mutta kodista on saatava turvallinen. Luultavasti vanhus itsekin pelkää kaatumista. Onko puhelin aina kaulassa tai mukana, nappi tai muu helppo josta saa apua?
Hän ei pidä puhelinten säteilystä. Kännykkä on usein pois päältä. Tasapaino-ongelmia ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. - Ap
Jo jos miehesi ei muuten usko, kerro mitä tapahtuu kun naapurissa asuva vauvaperhe menehtyy savukaasuihin vanhuksen hellan jäätyä päälle. Ei ole vain teidän asianne.
Toimikaa nyt, kun joutuu sekoiltuaan leikkauksiin ja sairaalaan, alamäki on nopeampi ja teillä tosi paljon raskaampaa katsoa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa sellainen puhelin, missä säteilyä ei tule. Näin siis kerrot hänelle. Vaikka lankapuhelin. Joku kello tai kaulasysteemi jossa yhdellä napilla SOS ja teille soitot. Ei mitään monimutkaista. Kännykän hylkiminen voi kertoa siitäkin, ettei osaa enää käyttää sitä, mutta salaa sen. Mun isoisällä löytyi uusi puhelin laatikosta avaamattomana vuosien päästä. Ei ymmärretty että johtuu siitä ettei hän enää osaa ottaa sitä käyttöön. Diplomi-insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit ensin kokeilla, että varaat (ja vaadit) puolison ja siskon keskusteluun, sovitte siis että nyt puhutaan tunti tästä asiasta. Listaat sitä ennen nämä huolenaiheet kaikki, ja jos jaksat, ota selvää myös mistä kotikunnassasi saa palvelutarpeen arvioinnin vanhukselle. Sitten teillä on näkemys seuraavista asioista: missä anoppi voisi asua jatkossa, saako kotiin palveluita, jos ei saa kuka teistä lapsista / miniä hoitaa, voiko anoppia kuinka paljon ottaa mukaan tähän vai onko jo muistisairaus ja ahdistuu. JNE
Ota järjestelmällinen ote ja kirjaa kaikki huomiosi ylös. Sitten palaveriin sosiaalityön, mahdollisesti lääkärinkin kanssa kun olette keskenänne puhuneet suunnitelmasta.
Ei hätää, olet oikealla asialla ja ajoissa.
Olen ehdottanut tällaista kahdesti tämän vuoden aikana. Eivät ota asiaa tosissaan, mieheni on sanonut että joo puhuu asiasta siskolleen, mutta ei ota asiaa hoitaakseen kun on muka niin kiire muun elämän kanssa. Viimeksi puhuessani kälylle anopin tilanteesta käly kielsi koko ongelman, vaikka näkee äitiään harvemmin kuin minä. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta! Anoppi on 89, asuu pienessä kaksiossa, mutta mieheni ja kälyni eivät, puheistani huolimatta, ymmärrä (tai halua ymmärtää?), että anoppi tarvitsisi enemmän apua.
Turvaranneke (jo ennen ensimmäistä kaatumista), suihkutuoli, hyötyisi myös kuulolaitteesta, ym. Rollaattori on, kun ostin sen pari vuotta sitten joululahjaksi, sitäkään eivät saaneet hommatuksi.
Anoppi tosin jo itsekin ymmärtää, ettei polta enää kynttilöitä.
Miksei ihminen saa edes rauhassa vanheta ja kuolla ilman, että siitä on jotkut tekemässä selän takana huoli-ilmoituksia. Onneksi itselläni ei ole lainkaan läheisiä, joten välttynen tältä kohtalolta, ja saan rauhassa muumioitua kämppääni.
"On syytä. Ei tuo tuosta helpotu. Parempi että otat kolmen ihmisen haukut kuin syyllisyyden toisen kuolemasta harteillesi."
Ehkäpä hän haluaakin kuolla sinne kotiinsa rauhassa. Monelle hoivalaitokset on paikka, jonne ei haluta missään tilanteessa. Eikä se nyt mitenkään ap:n vastuulla ole mitä käy, eikä edes niiden vanhuksen lasten, ellei joku heistä ole vanhuksen edunvalvoja.
Vanhanakin on oikeus päättää omista asioistaan, vaikka se johtaisi kuolemaankin. Esim. oma äitini aikoinaan päätti, että on tätä elämää jo nähty tarpeeksi, ja lopetti elintärkeiden lääkkeiden syömisen. Kyllä niin saa ihan rauhassa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit ensin kokeilla, että varaat (ja vaadit) puolison ja siskon keskusteluun, sovitte siis että nyt puhutaan tunti tästä asiasta. Listaat sitä ennen nämä huolenaiheet kaikki, ja jos jaksat, ota selvää myös mistä kotikunnassasi saa palvelutarpeen arvioinnin vanhukselle. Sitten teillä on näkemys seuraavista asioista: missä anoppi voisi asua jatkossa, saako kotiin palveluita, jos ei saa kuka teistä lapsista / miniä hoitaa, voiko anoppia kuinka paljon ottaa mukaan tähän vai onko jo muistisairaus ja ahdistuu. JNE
Ota järjestelmällinen ote ja kirjaa kaikki huomiosi ylös. Sitten palaveriin sosiaalityön, mahdollisesti lääkärinkin kanssa kun olette keskenänne puhuneet suunnitelmasta.
Ei hätää, olet oikealla asialla ja ajoissa.
Kyllä kyllä. Ap:lle voi tehdä pitkän listan asioista, joita hän voisi tehdä.
Olisiko kuitenkin aiheellisempaa pohtia, että miten nämä anopin omat lapset voisivat hoitaa omaa äitiään?
Googlella löydyt tän tyyppisiä oppaita omalta alueeltasi, on myös neuvovia puhelimia. Älä jää yksin, vertaiset omaiset auttavat tehokkaimmin eteenpäin. Me siis. Jaa taakkaasi heti, älä vasta kun uuvut ja jotain sattuu ja tunnet syyllisyyttä. Mies tietysti myös vastuussa. Sinusta ja äidistään.
https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/ikaantyneiden_palveluopas.pdf
Olen katsellut vanhenevia sukulaisiani, toisia hoidossa ja toisia hoidotta - ja toivon todella, että omalle kohdalleni ei osu aapeen kaltaista besserwisseriä säätämään.
minä ehdottomasti en halua mihinkään turvalliseen hoitolaitokseen tylsistymään jokun laitoksen sääntöjen ja elämänmenon mukaiseen hädintuskin olemassaoloon, sänkyyn sidottuna tai hiljaiseksi lääkittynä. Minä aion elää loppuun asti omaa elämääni omilla säännöilläni sen verran kuin se on mahdollista. Siksi en minäkään aio mennä lääkäriin diagnosoimaan asioita, joihin ei kunnollista hoitoa ole. Sen sijaan aion (vakaasti ja suunnitelmallisesti) joutua fataalin onnettomuuden uhriksi siinä vaiheessa kun oman elämän rajoitukset alkavat tulla liian isoiksi.
aapeen anoppi kuulostaa ärtyneeltä, koska ap sekaantuu hänen elämäänsä ja yrittää estää suunnitelman toteuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit ensin kokeilla, että varaat (ja vaadit) puolison ja siskon keskusteluun, sovitte siis että nyt puhutaan tunti tästä asiasta. Listaat sitä ennen nämä huolenaiheet kaikki, ja jos jaksat, ota selvää myös mistä kotikunnassasi saa palvelutarpeen arvioinnin vanhukselle. Sitten teillä on näkemys seuraavista asioista: missä anoppi voisi asua jatkossa, saako kotiin palveluita, jos ei saa kuka teistä lapsista / miniä hoitaa, voiko anoppia kuinka paljon ottaa mukaan tähän vai onko jo muistisairaus ja ahdistuu. JNE
Ota järjestelmällinen ote ja kirjaa kaikki huomiosi ylös. Sitten palaveriin sosiaalityön, mahdollisesti lääkärinkin kanssa kun olette keskenänne puhuneet suunnitelmasta.
Ei hätää, olet oikealla asialla ja ajoissa.Olen ehdottanut tällaista kahdesti tämän vuoden aikana. Eivät ota asiaa tosissaan, mieheni on sanonut että joo puhuu asiasta sisko
Ymmärrän. Laita suoraan kysely milloin puhutaan ja haluat sen kalenteriin kahden viikon sisällä. Jos sisko ei tähänkään tapaamiseen suostu, miehesi täytyy suostua. Asuu sentään samassa kodissa. Listaa huolenaiheet ja uhat, mitä tapahtuu jos ette reagoi nyt.
Oletko kysynyt anopilta itseltään, miten hän pärjää?