Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö kannustaa kaveria vai kertoa sille totuus sen laulutaidoista?
26.11.2025 |
Mulla on yksi kaveri tai ehkä pikemminkin tuttu, joka on tosi innostunut laulamisesta. Se on laulanut karaokea melkein joka viikko jo vuosikausia, ja sen mukaan sitä on kehuttu kovasti. Se on ylpeä saamistaan kehuista ja kuvittelee olevansa hyvä laulamaan, mutta oikeasti se ei osaa muuta kuin vetää kunnon lavashow'ta. Se hoilottaa usein kovalla äänellä ihan nuotin vierestä tosi innoissaan eikä huomaa omassa laulamisessaan mitään vikaa.
Kaverini tahtoisi kovasti päästä yhteen kuoroon, johon on suhteellisen helppo päästä vaikka sinne onkin laulukoe. Kuoron johtava on tuntenut jollain tasolla kaverini jo pidemmän aikaa ja tietää, kuinka tärkeää laulaminen sille on ja kuinka epärealistiset käsitykset sillä on omasta osaamisestaan. Kaverini kävi syksyllä laulukokeessa ja tuli heti tyrmätyksi, mutta sehän ei sitä lannistanut.
Kaverini on nyt opetellut laulutekniikkaa netissä melkein päivitttäin ja käynyt laulutunneillakin. Sen ääni kuulostaa vähän paremmalta, mutta nuotissa pysyminen tuntuu tuottavan ihan yhtä pahoja vaikeuksia kuin ennenkin. Eikä se edelleenkään tajua yhtään, kuinka pahasti väärin se hoilottaa. Sen sijaan se on varma siitä, että se on kehittynyt tosi paljon ja sillä on nyt hyvät mahdollisuudet päästä siihen kuoroon.
Tuntuu tosi pahalta nähdä, kuinka innoissaan kaveri on ja kuinka se heittää aikaansa ja rahaansa hukkaan samalla kun se elättelee toivoa ihan turhaan. On myös tosi raskasta tsempata sitä sen toivottomassa pyrkimyksessä, koska se tulee varmasti pettyymään sitä pahemmin mitä enemmän se on nähnyt vaivaa ja käyttänyt vähiä rahojaan laulutunteihin. Olisiko mun sittenkin parempi alkaa vihjailemaan varovasti, että ehkä se ei sittenkään ole niin hyvä laulaja kuin se kuvittelee ja ehkä sen olisi parempi keskittyä karaokeen ja unohtaa haaveet sellaisista kuoroista joissa täytyy laulaa suht puhtaasti?
Kommentit (143)
Karaoke on todella suosittu suomalainen
ajanviete. Mä juuri tuossa laskeskelin
karaoke-iltamien määrää hlöhistoriassani.
Niitä on alle 10: laivat Silja, Viking, kuppilat.
Totuus: Itse en koskaan mikkiin
alkottomana sober-tyyppinä tarttunut.
Katselin kavereideni luritukset lehtereiltä
vain. Ihan hauskaa meillä oli. En ollut
musiikkiluokalla (peruskoulussa), mutta
hassusti kummasti juuri he, musaluokan
vetäjät/opettajat, alvariinsa
toppuuttivat minua tyttökultaa soololauluun,
koska pitivät tavattomasti puhtaasta
laulustani (teknisesti tarkastellen)
sekä itse äänestäni. Sellainen 'tähtioppilas'..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ottanut kaikessa sen linjan, että ystävänä tehtäväni on olla kannustaja ja/tai olkapää eikä makutuomari.
En tietenkään tietoisesti ohjaa ketään mielestäni lahjatonta nolaamaan itseään. En siis ehdottaisi kenellekään nuotin vierestä laulavalle ystävälle, että hei, mitä jos osallistuisit Idolsiin. (Tiedän sellaisiakin ikäviä ihmisiä, jotka huvittavat itseään yllyttämällä muita nolaamaan itsensä.)
Mutta jos ystävälläni on unelma, jonka eteen tekee töitä, ei ole minun osani tyrmätä tuota unelmaa millään tavalla.
Vaikka tarkoituksesi olisi kuinka hyvä, se ei edes toimi. Pahimmassa tapauksessa ystävä luulee sinun olevan esim. kateellinen. Parhaimmassakin tapauksessa siitä jää paha maku suuhun, kun ystävä tajuaa, että olet koko ajan nähnyt hänen innostuksensa nolona.
Jos ystävä liian korkeaan kuuseen kurkottaa, niin eiköhän se kr
"Jos sinulla olisi kehitysvammainen tai heikkolahjainen ystävä joka haluaa kovasti lääkikseen, kannustaisitko häntä jatkamaan yrittämistä, vaikka hän olisi saanut pääsykokeista 0 pistettä jo 10 kertaa peräkkäin? Minusta todellinen ystävä ei kannusta liikaa vaan auttaa ystäväänsä huomaamaan, milloin hän hakkaa turhaan päätään seinään, ja miettimään muitakin vaihtoehtoja. Ehkä kehitysvammaisen ystävän kannattaisi kouluttautua vaikka siivoojaksi sen sijaan että hän pänttäisi päivät pitkät kirjoja joiden sisältöä hän ei kykene ymmärtämään? "
En ole tietääkseni kenellekään koskaan maalaillut mitään epärealistisia vaaleanpunaisia tulevaisuudenkuvia. Tsemppaan kuitenkin silloin kun kaveri kaipaa tsemppaamista. Tuolle kehitysvammaiselle ystävälle olisin jo ensimmäisen pieleen menneen pääsykokeen jälkeen hienovaraisesti ehdottanut, että olisiko mitään muuta, mistä olisit innostunut. En kuitenkaan olisi muotoillut asiaani niin, että unelmistasi ei tule mitään, koska älysi ei yksinkertaisesti riitä. Vaan niin, että kannattaa aina olla varasuunnitelmia, ja maailmassa on paljon muutakin kiinnostavaa.
Minun kokemukseni mukaan kukaan ei koskaan hyödy siitä mitään, että karun realistinen palaute tulee ystävältä. Joka tapauksessa se "reality check" tulee aina jostakin. (Esimerkiksi tuo kehitysvammainen mielikuvitusystävä ei olisi edes päässyt lääkiksen pääsykokeeseen, eikä siihen olisi minun kommenttejani tarvittu.) Suoran palautteen antaminen tekee hyvin usein ystävästä entisen ystävän, mistä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Ihmisiä voi kannustaa järkeviin valintoihin ilman suorasukaista palautettakin.
Vierailija kirjoitti:
Ääliö, tietenkin ystäviä tuetaan ja kannustetaan.
Jos ystäviltä ei saa rehellistä kritiikkiä, keneltä sitten?
Itse inhoaisin tuollaisia ystäviä, jotka kannustaisivat suu tekohymyssä sen sijaan, että ehdottaisivat jotain luontaisille lahjoilleni paremmin sopivaa tekemistä.
Minulla on ollut sellainenkin "ystävä", joka väitti farkkujen näyttävän hyvältä kun sovitin kaupassa. No, onneksi harkitsin vielä asiaa ja kun toisen kerran kävin yksin sovittamassa, huomasin että taskujen sijoittelu oli ahterilleni mitä epäimartelevin. Otin sitten toisen parin missä oli paremmat taskut.
Itse ainakin haluan että läheiseni ovat minulle ennen kaikkea rehellisiä. Olen aikuinen, en kaipaa päänsilitystä, mutta koska en itse näe itseäni ulkoa, kaipaan rehellistä mielipidettä ja reflektiota.
Ystäväni on innokas laulun harrastaja. Laulaa komeasti ja falskisti nuotin vierestä, mutta on päässyt ei kovin tasokkaaseen kuoroon ja on ollut siellä jo monta vuotta. Kaikki voi harrastaa sitä mistä tykkää ja laittaa rahansa mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran uuteen kuntokeskukseen tanssitunnille. Tanssitunti oli tyylion zumba, keskitason tunti.
Olin käynyt paljon näillä kuntosalien tanssitunneilla, mutta oli 2 vuoden tauko koronan vuoksi joten en halunnut liian vaikeaa.
Olen lyhyt joten en koskaan mene takariviin. Tunti olikin super pitkiä koreoita täynnä, ja suurin osa oli käynyt varmaan vuosia samoilla tunneilla. En tietenkään voinut osata ulkoa näitä koregrafioita. Muutama tutunpi tanssi oli. Yhtäkkiä opettaja tuli sanomaan, että voitko mennä takariville. Että osaat salsaa, mutta et (tyyliin) bachataa. Ja että voisin ehkä joskus mennä salsan kilpatanssiin, mutta en kuulemma bachatan. Puhui näitä kaikkien kuullen.
Kyseessä oli perus ryhmäliikuntatunti ja infossa luki keskitason tunti, sopii kaikille.
Kun annoin palautetta tästä kuntosaliin, he vastasi että muut ovat kehuneet opettajaa.
Nii. Ei ne eturivit tai takarivit ole mitenkään merkittäviä juttuja. Eturivissä vaan vähemmän harjoitellut voi nähdä helpommin mallia ja apinoida opettajaa, jos ei osaa.
Siinä mielessä outo kommentti ohjaajalta. Ehkä hän tarkoitti että olet niin hyvä että voit mennä takariviin ja huonommat voi tulla eteen tekemään mallia häneltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap: ta tässä.
Kaverini luulee osaavansa laulaa. Tykkää laulaa karaokea kun ollaan naisporukalla liikenteessä, baarissa ja tapahtumissa. Kysyi alkuaikoina meiltä kavereiltaan miten meni. Ja me sanottiin, että hyvin meni ja kannustettiin. Kukaan ei tietenkään kehdannut sanoa totuutta.Että heitä vaikka pieniä kiviä, mutta älä laulaa! Ei naiset niin tee.
Ainoastaan silloinen miehensä, nykyisin exänsä sanoi että kauhealta luulostaa. No sehän oli miehen ilkeyttä vaan, tuumasi kaverimme.
No tämä kaveri on sittemmin laulanut kirkossa sukulaisten hautajaisissa ja työpaikan pikkujouluissa yksinlaulua. Nolaa itsensä ja aiheuttaa myötähäpeää kuulijoissa.
Olisi pitänyt kertoa totuus laulutaidostaan vuosia sitten, mutta kun en kehdannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääliö, tietenkin ystäviä tuetaan ja kannustetaan.
Jos ystäviltä ei saa rehellistä kritiikkiä, keneltä sitten?
Itse inhoaisin tuollaisia ystäviä, jotka kannustaisivat suu tekohymyssä sen sijaan, että ehdottaisivat jotain luontaisille lahjoilleni paremmin sopivaa tekemistä.
Minulla on ollut sellainenkin "ystävä", joka väitti farkkujen näyttävän hyvältä kun sovitin kaupassa. No, onneksi harkitsin vielä asiaa ja kun toisen kerran kävin yksin sovittamassa, huomasin että taskujen sijoittelu oli ahterilleni mitä epäimartelevin. Otin sitten toisen parin missä oli paremmat taskut.
Itse ainakin haluan että läheiseni ovat minulle ennen kaikkea rehellisiä. Olen aikuinen, en kaipaa päänsilitystä, mutta koska en itse näe itseäni ulkoa, kaipaan rehellistä mielipidettä ja reflektiota.
"Jos ystäviltä ei saa rehellistä kritiikkiä, keneltä sitten? "
Vähän joka puolelta. Maailmassa ei ole pulaa ihmisistä, jotka tykkäävät näpäytellä toisia takaisin maan pinnalle.
"Itse inhoaisin tuollaisia ystäviä, jotka kannustaisivat suu tekohymyssä sen sijaan, että ehdottaisivat jotain luontaisille lahjoilleni paremmin sopivaa tekemistä. "
Vaihtoehtoja on paljon muitakin kuin unelmien tyrmääminen ja valheellinen hymistely.
Todella, todella harvoin kukaan pyytää kavereiltaan rehellistä palautetta unelmistaan. Ei sen ystävyyden tarvitse pyöriä yhden ihmisen tavoitteiden ympärillä.
Jos minulta kysytään, itse sanon yleensä, etten osaa arvioida tällaisia asioita. Kuten en osaakaan. (Ja niissä tapauksissa, kun osaan ja olen antanut ystävällistä rehellistä palautetta - kuten sille aloittelevalle kirjailijalle, jonka mainitsin aiemmassa viestissä - tuloksena on ollut välirikko. Tavalliset ihmiset eivät ehkä osaa antaa ystävilleen kriittistä palautetta, mutta eivät ne ystävät osaa sitä ottaa vastaakaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on takanani nolla pääsykoetta
lääketieteelliseen. En ole koskaan
osallistunut. Medikaaliura, se oli vain
lapsuushaave. Elämä muovasi minusta
spirituaalisen opettajan, Hengen Kätilön.
Oppilaslistani, josta visusti
vaikenen, on kyllä aikamoinen cv.
Toki tekniikkaa tarvitaan, mutta jos ei ole ollenkaan "sävelkorvaa", on tuuripeliä pysyä nuotissa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös nuotin vierestä saa laulaa, se ei haittaa mua ainakaan. Pääasia on laulamisen ilo. Harrastelijakuoroon mahtuu myös pari nuotin vierestä laulajaa, mutta vaativimpiin edellytetään suurinpiirtein nuotissa pysymistä. Tämä nyt vaan on valitettavasti fakta.
Ei kaikki maailmanluokan laulajatkaan pysy nuotissa, laulutunneista huolimatta. Karisma ja motivaatio on silti vienyt heidät huipulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii. Ei ne eturivit tai takarivit ole mitenkään merkittäviä juttuja. Eturivissä vaan vähemmän harjoitellut voi nähdä helpommin mallia ja apinoida opettajaa, jos ei osaa.
Siinä mielessä outo kommentti ohjaajalta. Ehkä hän tarkoitti että olet niin hyvä että voit mennä takariviin ja huonommat voi tulla eteen tekemään mallia häneltä?
-Ei kun hän keskittyi siihen mitä EN osannut / tiennyt esim. koregrafioita ulkoa (kun en ollut tunnilla käynyt).
Kyse ei ollu kilpatanssista, ohjaaja oli outo. Ehkä oli kateellinen jostain. Ikinä en ole vastaavaa kuullut kellekään ryhmäliikunnoissa, missä nimenomaan kaikki on tervetulleita. Ei ole kilpatanssia.
Idolsit ym on täynnä ihmisiä jotka rakastaa esim laulaa ja palo siihen on kova. Telkkaria katsoessa menee tärykalvot. xD jos se on asia mitä hän haluaa tehdä niin mun mielestä pitää antaa tehdä.
En myöskään ole lähettänyt
yhtään tekstiä suomalaisille
kustannustoimittajille.
Kuoroharkoissa taas olen käynyt
- milloin? Ikuisuus sitten, ala-asteella
viimeksi. En ole ryhmäihminen. Olen
Asperger-'valopiä', joka on ehkä
hieman liian fiksu tähän maailmaan.
Etenkin naisen ruumiiseen syntyessä
sapiopotentiaali ja korkea äly on haaskuun
heitettävää turhuuden roviota. Miehenä olisi
todella paljon helpompaa. En minä naisen
kehoani ja kuukautisiani vihaa; pukeudun,
meikkaan, olen söpis_nätti_ihana, juu. 😬
Mutta kyllä minä usein salaa kärsin tässä
'kauniin Cis-naisen' ruumiissani. Synnytykset
ja imetykset eivät nappaa. Kun ei, niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri on oikeasti todella lahjakas laulaja, hevilaulajana.
Niin ongelma on että on tosi introvertti kaveri ja osaa oikeasti laulaa ja muut ei tiedä sitä tai harvat tietää sen osaavan. Laulaa harvoin ja onnistuneesti ensimmäisten annnosten aikana nousukännissä. Hän on vähän kuin se sammakko, joka näyttää sarjakuvassa persettä ja kun sanot äidille että toi sammakko näytti äiti mulle persettä, niin ei näytä just silloin. Äiti pitää sua valehtelijana. Harva tietää että se osaa laulaa niin hyvin. Ei edes sen omat vanhemmat.
Kyseinen kaveri voisi levyttää siltä istumalta mitä vain, mutta vain sen max tunnin parin ajan musiikkia. Todella lahjakas ja sisäänpäin kääntynyt laulaja. Ei puhu mutenkaan ja hymyilee vain. Komea kaveri ja hymyilee kuin pikkutyttönen pitkässä tukassaan. Sievä isoleukainen tyyppi ja yritin alkuaikoina saada sen idolssiin. Totuus on että vain kännissä ja hän ei siedä julkisuutta tai ihmisiä kauheesti. Eli ei. Lahjas, mutta ei koskaan.
Näyttäisi myös hyvältä hevilevyn kannessa. Ikävä juttu on että on niin ujo. Harmittelen aina että minulla on tämä timantti hallussa ja yksikään ei voi tehdä hänellä rahaa tai ihmiset ei koskaan pääse kuulemaan. Mutta tosiaan, vain kännissä ensimmäisten nousukännien ajan lähtee kuin pillipiiparin huilusta sulosävelet. Osaa kirkua kuin munille olisi kaadettu kuumat kahvit. Ihan ihmeellinen ääniaalto.
Mulla on henk.koht mahdollisuus nauttia näistä esityksistä kotikaraoken välityksellä. Kerran sain hänet esiintymään isoon paikkaan. Veti pari laulua ja sai ihan jumalattomat aploodit. Yleisö vaati kuitenkin lisää ja myöhemmin tuli porukkaa juttelemaan ja ahdistamaan mun kaverilta energiat pois. Oli virhe viedä se sinne esiintymään.
Tän seurauksena hän eristäytyi puoleksi vuodeksi omiin oloihinsa kärsimään morkkiksia. Talvi meni ja kesä tuli, sitten nähtiin pitkän ajan päästä. Sanomattakin tiesin miksi otti koville. Pari laulua otti niin voimille että monta kuukautta täytyi latautua kotioloissa. Osa on niin taitavia laulamaan, mutta ei kykene koskaan nauttimaan esiintymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap: ta tässä.
Kaverini luulee osaavansa laulaa. Tykkää laulaa karaokea kun ollaan naisporukalla liikenteessä, baarissa ja tapahtumissa. Kysyi alkuaikoina meiltä kavereiltaan miten meni. Ja me sanottiin, että hyvin meni ja kannustettiin. Kukaan ei tietenkään kehdannut sanoa totuutta.Että heitä vaikka pieniä kiviä, mutta älä laulaa! Ei naiset niin tee.
Ainoastaan silloinen miehensä, nykyisin exänsä sanoi että kauhealta luulostaa. No sehän oli miehen ilkeyttä vaan, tuumasi kaverimme.
No tämä kaveri on sittemmin laulanut kirkossa sukulaisten hautajaisissa ja työpaikan pikkujouluissa yksinlaulua. Nolaa itsensä ja aiheuttaa myötähäpeää kuulijoissa.
Olisi pitänyt kertoa totuus laulutaidostaan vuosia sitten, mutta kun en kehdannut.
Tässä juuri on valkoisen valheen ongelma. Kun antaa ihmiselle informaatiota, oikeaa tai väärää, ei voi rajoittaa sitä, mihin hän sitä tietoa käyttää. Valheellinen kehu voi olla tarkoitettu vain antamaan hyvän mielen, ja jos "sivuvaikutuksena" on karaokeharrastamisen jatkaminen, niin kai sekin kestetään. Mutta kehun vastaanottaja voikin käyttää valheellista kehua siihen, että innostuu laulamaan sukulaisten hautajaisissa. Tai vaikka ilmoittautumaan telkkarin laulukilpailuun - onneksi niitä ilkeitä versioita, joissa telkkariin otetaan kaikkein huonoimmat naureskeltaviksi, ei enää taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli heti mieleen yksi jakso Rillit huurussa sarjasta, jossa Leonard ja Sheldon kuulivat Pennyn kauheaa "laulua" ja Sheldon sanoi: If cats could sing... they'd hate it too😂😂😂
Pakko todeta, että vähän häiritsi sarjan loppu. Eli miten Penny hautasi kaikki unelmansa, lähti johonkin markkinointityöhön sen vaaleatukkainen kaverinsa lääkefirmaan, meni naimisiin Leonardin kanssa, ja lopussa sitten suurin huipentuma oli se, että oli raskaana.
Vähän silleen, että Pennyn unelmat ja toiveet esitettiin jotenkin "tyhminä", ja onnellinen loppu oli se, että hän luopui niistä.
No onhan se aika epärealistista, jos ajattelee että näyttelijäksi pääseminen on ainoa vaihtoehto uralla.
Se lääkefirman myyntityöhän oli upea uramahdollisuus, ja sillä Penny tienasi tosi hyvin.
Ja mikä unelmista luopuminen se raskaaksi tulo on? Bernadettehan nimenomaan on sarjassa esimerkkinä uraäidistä.
Vierailija kirjoitti:
jonka mainitsin aiemmassa viestissä - tuloksena on ollut välirikko. Tavalliset ihmiset eivät ehkä osaa antaa ystävilleen kriittistä palautetta, mutta eivät ne ystävät osaa sitä ottaa vastaakaan.)
Osaahan ottaa vastaan. Ne ottaa sen vastaan kuin heitetyn veitsen. Joskus se uppoo ja joskus kimpoo, mutta ottaa aina vastaan mitä korviin kuuluu. Asiat otetaan vastaan miten ne otetaan.
Ei pidä olettaa ottamuksia etukäteen.
Minulla ei ole sellaista tyrkylle rynnivää
esiintyjää itsessäni lainkaan.
Ette siis todellakaan mtn
kavereiden pikkujouluihin väkisin
soololaulajaksi itsensä promoavaa
tunkeilijaa saa minusta millään. Not me, rly.
En ole missään pikkujouluissa luritellut.
Lol.
Vierailija kirjoitti:
Nii. Ei ne eturivit tai takarivit ole mitenkään merkittäviä juttuja. Eturivissä vaan vähemmän harjoitellut voi nähdä helpommin mallia ja apinoida opettajaa, jos ei osaa.
Siinä mielessä outo kommentti ohjaajalta. Ehkä hän tarkoitti että olet niin hyvä että voit mennä takariviin ja huonommat voi tulla eteen tekemään mallia häneltä?
-Ei kun hän keskittyi siihen mitä EN osannut / tiennyt esim. koregrafioita ulkoa (kun en ollut tunnilla käynyt).
Kyse ei ollu kilpatanssista, ohjaaja oli outo. Ehkä oli kateellinen jostain. Ikinä en ole vastaavaa kuullut kellekään ryhmäliikunnoissa, missä nimenomaan kaikki on tervetulleita. Ei ole kilpatanssia.
Idolsit ym on täynnä ihmisiä jotka rakastaa esim laulaa ja palo siihen on kova. Telkkaria katsoessa menee tärykalvot. xD jos se on asia mitä hän haluaa tehdä niin mun miele
Ehkä sä munasit sen osaamalla liian hyvin.
Tuon takia en mene vierailemaan paikallisille saleille ohjattuihin treeneihin, koska tiedän että olen ylivertainen taidoissani. Nolaan vain paikalliset ohjaajat. Joskus olen esittänyt huonoa, mutta esitän senkin liian hyvin, koska pelkästään kävelen muita paremmin ketkuttamalla persettä ja lantiota kuin futistara tatuoiduin kulmakarvoin.
Eräs pienen paikan mestari haastoi minut kaksintaisteluun kesken itsepuolustusharjoittelun, kun pidin otetta sillä tavoin ettei hän kyennyt viemään "self defenceä" läpi.
Meni lukkopainiksi ja väsytin hänet helposti. En edes käyttänyt mitään tekniikoita, vaan laitoin aina vastaliikkeen lihaskuntoa käyttäen. Tiesin että tällä tavoin en nöyryytä häntä enempää. Kykenen tekemään helposti 45min yhtäjaksoisesti lihaskuntoliikkeitä ja jaksan olla lankussakin puolituntia leikiten.
Hiki tuli mutta mestari oli ihan punainen ja läpimärkä hiestä viiden minuutin ähertämisen jälkeen. Hänellä meni tunteisiin ylivertaisuuteni. Loppuajan sain ohjata treenit, koska hänellä tuli jotain menoja. Muutimme harjoituksia vain siten, että vastapuoli yrittää oikeasti osua ja pistä voimalla vastaan ja tekee aina suunnitelma b:n.
Minua henkilökohtaisesti ärsyttää harjoitella väärin. Pistin vastaan koska hän oli mestari ja halusin tuoda harjoitteeseen lisähaastetta. Monilla saleilla harjoitellaan näytelmää. Toinen ottaa kädestä kiinni eikä pistä vastaan. Hyökkää lyönnillä ja jättää lyönnin 20cm osumapinta-alasta. Ne ei toimi sparrissa, koko harjoitus on pelleilyä.
On jotenkin lapsellista suuttua paremmalle ja luoda tavallisista harjoituksista kilpailutilanne. Kilpailut on eriasia ja harjoituksissa tähdätään tositilanteisiin tai kisaan.
Laulussakin on sitten parempia ja oikeita esiintyjiä, niin miksi pitää suuttua Pavarotille tai kokea se uhkana? Vastaavasti laulajat laulakoon harjoituksissa ja yrittäköön parhaansa.
Ei se ole pois keneltäkään ja jos se aiheuttaa myötähäpeää, niin pitäisi vähän mennä itseensä ja miettiä miksi satuttaa itseään häpeällä?
Aina kun myötähäpeät, niin sun sydän ja elimistö kärsii. Satuta itseäsi.
Tarinan mestarin käytös vähän hävetti, koska hän halusi satuttaa mua ja onnistui siinä. Siksi hän on mestari ja kumarsin hänelle.
Hän voitti minut ja häpesin häntä. Hävisin taistelun joka ei ollut taistelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelet ystäväsi hyötyvän siitä, että kertoisit hänen olevan paska laulaja? Oikea ystävä kannustaisi treenaamaan, ehdottaisi uusia tapoja treenata ja ehkä varoittaisi, että kuoroon pääseminen voi vaatia pitkääkin treeniä. Menetkö sanomaan hölkkääjillekin, että juokset väärin, lopeta?
Minä kyllä haluaisin ystävieni sanovan, jos minulla olisi täysin harhaiset käsitykset kyvyistäni. Haluaisin että jos vispaan käsiä oudosti juostessani, siitä SANOTTAISIIN, että tuota vispaus ei edistä etenemistä mutta haaskaa energiaa.
Eikä tarvitse sanoa lässytellen ja kaunistellen, aikuiselle ihmiselle. En ymmärrä sitä että kaikki ovat niin kehujen kipeitä, ettei edes selkeistä virheistä saisi sanoa.
Ja jos olisin laulutaidottomana pyrkimässä kuoroon, todellakin tahtoisin että minulle sanottaisiin että älä hemmetissä
Minäkin toivon, että kaverini antaa mulle rehellistä palautetta taidoistani. Tai ainakin oikean suuntaista, jos totuus on niin julma ettei sitä ole sopivaa sanoa suoraan.
Yritän itsekin päästä ensi syksynä yhteen kuoroon, parempaan kuin siihen johon olen jo päässyt, eikä aiheettomat kehut ainakaan auta asiaa. Tiedän että mulla on vaikeuksia erottaa, milloin laulan alavireisesti, eikä mulla ole varaa laulutunteihin, joten tarkkakorvaisilta kavereiltani saama palaute on ollut todella arvokasta. Korvani onkin jo kehittynyt heidän palautteensa ansiosta, ja kun tiedän että multa jää liian paljon huomaamatta, tiedän panostaa oikeanlaiseen harjoitteluun enemmän.
Sukulaisten hautajaiset
ja häät mainittu. Nuotin vierestä
laulanut sopraano naurattanut vieraita.
Herra paratkoon, ei ikinä. 😆 En ole
niin läheinen menneen äitini verilinjan
kanssa, että tällaisia laulufestejä olisi
ohjelmassa tulossa jatkossakaan. Okei,
kerran minä suvussani tosiaan esiinnyin:
Soitin hautajaisissa pianoa pätkän
nykypaikkakuntani keltaisessa kirkossa,
mutta olin ala-asteella oleva napero vain.
Veljeni ei ole Asperger + mies on minua
huomattavasti ekstrovertimpi, mutta ei
hänkään musiikillisesti missään
sukujuhlissa performoi. 🤔
Serkkuni on suhteessa.
Avioon he 2 aikuista eivät todellakaan aio.
Jos itse vielä rakastun ja avioidun, simppeli
pieni juhla koruttomasti vain.
Prameilut tai tekohymyt
kun eivät ole pirtaani..
Erinomaista iltapäivää
itse kullekin säädylle. 🌿
Hyvänä ystävänä en neuvoisi menemään siivoomaan tai mihinkään orjatöihin jos on lievästi kehitysvammainen ihminen kaverina.
Parhaimman hyödyn elämässä saa kun tekee jotain mistä tykkää. Harva tykkää raataa orjana jossain pelletyöpaikassa.
Jos ei voi olla lääkäri, niin en kehottaisi olemaan mitään. Voisi vaikka leikkiä tai lukea lääketiedettä aamusta iltaan.
Ei missään tapauksessa jotain roskatyötä, jos haluaa olla lääkäri. Lääketieteellisiä teoksia voi ihan huvikseen lukea.
Ei kehitysvamma ole mikään rikos tai rangaistus, että pitää mennä tekemään jotain duuneja alle 2000e kk palkalla.