Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö kannustaa kaveria vai kertoa sille totuus sen laulutaidoista?
26.11.2025 |
Mulla on yksi kaveri tai ehkä pikemminkin tuttu, joka on tosi innostunut laulamisesta. Se on laulanut karaokea melkein joka viikko jo vuosikausia, ja sen mukaan sitä on kehuttu kovasti. Se on ylpeä saamistaan kehuista ja kuvittelee olevansa hyvä laulamaan, mutta oikeasti se ei osaa muuta kuin vetää kunnon lavashow'ta. Se hoilottaa usein kovalla äänellä ihan nuotin vierestä tosi innoissaan eikä huomaa omassa laulamisessaan mitään vikaa.
Kaverini tahtoisi kovasti päästä yhteen kuoroon, johon on suhteellisen helppo päästä vaikka sinne onkin laulukoe. Kuoron johtava on tuntenut jollain tasolla kaverini jo pidemmän aikaa ja tietää, kuinka tärkeää laulaminen sille on ja kuinka epärealistiset käsitykset sillä on omasta osaamisestaan. Kaverini kävi syksyllä laulukokeessa ja tuli heti tyrmätyksi, mutta sehän ei sitä lannistanut.
Kaverini on nyt opetellut laulutekniikkaa netissä melkein päivitttäin ja käynyt laulutunneillakin. Sen ääni kuulostaa vähän paremmalta, mutta nuotissa pysyminen tuntuu tuottavan ihan yhtä pahoja vaikeuksia kuin ennenkin. Eikä se edelleenkään tajua yhtään, kuinka pahasti väärin se hoilottaa. Sen sijaan se on varma siitä, että se on kehittynyt tosi paljon ja sillä on nyt hyvät mahdollisuudet päästä siihen kuoroon.
Tuntuu tosi pahalta nähdä, kuinka innoissaan kaveri on ja kuinka se heittää aikaansa ja rahaansa hukkaan samalla kun se elättelee toivoa ihan turhaan. On myös tosi raskasta tsempata sitä sen toivottomassa pyrkimyksessä, koska se tulee varmasti pettyymään sitä pahemmin mitä enemmän se on nähnyt vaivaa ja käyttänyt vähiä rahojaan laulutunteihin. Olisiko mun sittenkin parempi alkaa vihjailemaan varovasti, että ehkä se ei sittenkään ole niin hyvä laulaja kuin se kuvittelee ja ehkä sen olisi parempi keskittyä karaokeen ja unohtaa haaveet sellaisista kuoroista joissa täytyy laulaa suht puhtaasti?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kannustajat tulleet lainkaan ajatelleeksi kolikon kääntöpuolta? Siis sitä että mitä kauemmin tyyppi harjoittelee ja yrittää sinnikkäästi kuoroon, sitä kovemmin todellisuus tulee aikanaan iskemään sitä kasvoihin. Ennemmin tai myöhemmin totuus kyllä selviää sille, jos se vaan jatkaa yrittämistä.
Tyhmäkin tajuaa että sen on pakko olla umpisurkea, jos se ei ahkeralla treenilläkään saavuta sellaista tasoa jolla pääsisi johonkin heikkotasoiseen harrastelijakuoroon. Samalla voi mennä maku karaokestakin, kun se tajuaa olevansa toivoton tapaus. Ja millaisena pellenä se ajattelee muiden pitävän sitä, kun se ei koskaan aiemmin tajunnut kuinka huono se on vaan kuvitteli itsestään liikoja ties kuinka kauan? Siinä voi myös katketa välit tukena olleisiin kavereihin, jos se tajua millaisia valehtelijoita ne on ollut.
No ei tarvitse kannustaa vaan antaa toisen tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kannustajat tulleet lainkaan ajatelleeksi kolikon kääntöpuolta? Siis sitä että mitä kauemmin tyyppi harjoittelee ja yrittää sinnikkäästi kuoroon, sitä kovemmin todellisuus tulee aikanaan iskemään sitä kasvoihin. Ennemmin tai myöhemmin totuus kyllä selviää sille, jos se vaan jatkaa yrittämistä.
Tyhmäkin tajuaa että sen on pakko olla umpisurkea, jos se ei ahkeralla treenilläkään saavuta sellaista tasoa jolla pääsisi johonkin heikkotasoiseen harrastelijakuoroon. Samalla voi mennä maku karaokestakin, kun se tajuaa olevansa toivoton tapaus. Ja millaisena pellenä se ajattelee muiden pitävän sitä, kun se ei koskaan aiemmin tajunnut kuinka huono se on vaan kuvitteli itsestään liikoja ties kuinka kauan? Siinä voi myös katketa välit tukena olleisiin kavereihin, jos se tajua millaisia valehtelijoita ne on ollut.
Täytyy olla hieman typerä, jos ei itse tajua, kun kerta toisen jälkeen ei pääse sinne kuoroon. Ei tietenkään pidä erikseen kannustaa siihen, mutta ei myöskään lytätä maahan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kannustajat tulleet lainkaan ajatelleeksi kolikon kääntöpuolta? Siis sitä että mitä kauemmin tyyppi harjoittelee ja yrittää sinnikkäästi kuoroon, sitä kovemmin todellisuus tulee aikanaan iskemään sitä kasvoihin. Ennemmin tai myöhemmin totuus kyllä selviää sille, jos se vaan jatkaa yrittämistä.
Tyhmäkin tajuaa että sen on pakko olla umpisurkea, jos se ei ahkeralla treenilläkään saavuta sellaista tasoa jolla pääsisi johonkin heikkotasoiseen harrastelijakuoroon. Samalla voi mennä maku karaokestakin, kun se tajuaa olevansa toivoton tapaus. Ja millaisena pellenä se ajattelee muiden pitävän sitä, kun se ei koskaan aiemmin tajunnut kuinka huono se on vaan kuvitteli itsestään liikoja ties kuinka kauan? Siinä voi myös katketa välit tukena olleisiin kavereihin, jos se tajua millaisia valehtelijoita ne on ollut.
Onko ap ystävänsä vartija?? Enemmän minua nolottaisi, jos ystäväni pitäisi minua niin naiivina hölmönä, että minua pitää varjella elämässä pettymyksiltä kun en itse tajua olevani täysi tampio.
Siis ymmärtäisin tämän ketjun ja ap:n myötähäpeän paremmin, jos jotkut hymistelijät olisivat kertoneet ap:n kaverille tämän olevan aivan upea laulaja, ja tästä ylpistyneenä kaveri olisi nyt hakemassa johonkin Idolsiin, koko kansan naurettavaksi.
Mutta kaveri on hakenut kuoroon, eikä päässyt. Hän ei lannistunut, vaan yrittää harjoitella ja hakea uudelleen. Pahimmassa tapauksessa... hän ei pääse sinne kuoroon. The end. Menikö minulta jotain ohi, mutta mikä tässä on se erityisen nolo ja traaginen pettymys, jolta kaveria on varjeltava?
Miksi vaihtoehtona kannustaa tai kertoa totuus? Onko ihan pakko jotenkin kommentoida hänen harrastustaan? Mitä jos pitäisit suusi vaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihtoehtona kannustaa tai kertoa totuus? Onko ihan pakko jotenkin kommentoida hänen harrastustaan? Mitä jos pitäisit suusi vaan kiinni.
Tällaisten kommenttien laukominen on helppoa, mutta niiden toteuttaminen voi olla hyvin vaikeaa ja johtaa todella kiusallisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kannustajat tulleet lainkaan ajatelleeksi kolikon kääntöpuolta? Siis sitä että mitä kauemmin tyyppi harjoittelee ja yrittää sinnikkäästi kuoroon, sitä kovemmin todellisuus tulee aikanaan iskemään sitä kasvoihin. Ennemmin tai myöhemmin totuus kyllä selviää sille, jos se vaan jatkaa yrittämistä.
Tyhmäkin tajuaa että sen on pakko olla umpisurkea, jos se ei ahkeralla treenilläkään saavuta sellaista tasoa jolla pääsisi johonkin heikkotasoiseen harrastelijakuoroon. Samalla voi mennä maku karaokestakin, kun se tajuaa olevansa toivoton tapaus. Ja millaisena pellenä se ajattelee muiden pitävän sitä, kun se ei koskaan aiemmin tajunnut kuinka huono se on vaan kuvitteli itsestään liikoja ties kuinka kauan? Siinä voi myös katketa välit tukena olleisiin kavereihin, jos se tajua millaisia valehtelijoita ne on ollut.
Ongelma on tossa just se että ottaa liian tosissaan jonkun harrastuksen. Siksi sulla on päässä väärentymä ja ajattelet väärällä tavalla. Tosi raskasta ajatella noin. Ei kukaan muista 100 vuoden päästä suurta Pavarottiakaan. Ei edes Mootsarttia muisteta enää.
Jos ei osaa laulaa tai vetää karaokea, niin voi kokeilla räppäämistä. Sen oppii kaikki, se on runonlaulantaa.
Sitä paitsi ei kuuluisimmat punkmuusikotkaan osaneet laulaa nuotilleen. Ideana oli mukailla muu musiikki sen paskan laulun ympärille. Musiikkia voi säätää jos laulu ei mene kohdilleen ja onhan nykyään autotune. Autotunea kuuntelee mieluummin kuin aitoa laulua. Miellyttävämpää jodlausta.
Tämä sama pätee muuten ratsastuskoulun tunneilla. Moni keski-ikäinen nainen kuvittelee olevansa todella taitava ja osaava ratsastaja. Kun sitten ei sujukaan ihan optimaalisesti niin yleensä syyttävät hevosta, 'tää on niin jäykkä ja liikkuu epäpuhtaasti'. Kuitenkin taitavampien ratsastajien kanssa nämä samat hevoset liikkuvat kauniisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi mitään. En myöskään rohkaisisi. Siitä kehuisin että hän osaa vetää hyvän lavashow'n eli keskittyisin siihen mikä on hyvää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei kaverisi ole ja aiemmin ottanut laulutunteja. Jokainen kyllä oppii laulamaan; toisilla vaatii enemmän treeniä kuin toisilla
Ja paskat oppii.
On olemassa oikeasti nuottikorvattomia ihmisiä, jotka eivät erota edes nousevaa sävelkulkua laskevasta. Heitä voi kouluttaa ihan miten paljon tahansa, mutta eivät aivan varmasti opi ikinä laulamaan. Ei tämä ole mikään suuri illuminaatin salaisuus.
Niin on. Aina on niitä lohduttajia, että kyllä kaikki oppii piirtämään. Ei opi, eikä tarvitsekaan. Osa ei välitä, osa ei tajua. Hyvä jos nauttii tekemisestä, kaikki ei juuri kehittymisen puutteen takia. Jos ei tajua, on ainakin tyytyväinen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä sille voi jos joku vaikka luulee että ei pysy sävelessä soittamalla, mutta laulaa osaa. Häiritsee vieressä laulajaa kun aina harhailee nuotin viereen, mutta ei niin paljon että koko kuorosta kuuluu läpi.
Laulaminen yhdessä tekee hyvää mielelle. Parempi laulaa vaikka vähän väärin jos huvikseen laulaa. Puhumistakaan ei voi lopettaa vaikka jatkuvasti tekee virheitä.
Täällä ei tunnuta ymmärtävän, ettei kuorolaulu on monin tavoin erilaista kuin yksinlaulu eikä kaikki kuorot kiinnosta kaikkia. Esim. omassa kaupungissani on vain 1 kuoro johon otetaan kaikki halukkaat aikuiset: kirkkokuoro, joka harjoittelee lähinnä hengellisiä lauluja jumalanpalveluksia varten. Ymmärrätte varmaan, ettei kaikkia kiinnosta vaikka hinku kuoroon olisi kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei kaverisi ole ja aiemmin ottanut laulutunteja. Jokainen kyllä oppii laulamaan; toisilla vaatii enemmän treeniä kuin toisilla
Ei opi. Tuo on vain matra, jota laulutaidottomat toistelevat itselleen. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei kaverisi ole ja aiemmin ottanut laulutunteja. Jokainen kyllä oppii laulamaan; toisilla vaatii enemmän treeniä kuin toisilla
Ei opi. Tuo on vain matra, jota laulutaidottomat toistelevat itselleen. Sori.
Sanos muuta. Jokainen pystyy kyllä kehittämään laulutaitojaan ainakin jollain tavalla, mutta joillain kehitys on tosi hidasta ja seinä tulee joissain asioissa nopeasti vastaan. Esim. sävelkuuro ihminen ei voi koskaan oppia laulamaan puhtaasti, samoin kuin kuurokaan ei opi kuulemaan normaalisti vaikka kuinka harjoittelisi.
Tämä ei tarkoita, että kaikki nuotin vierestä laulavat olisi toivottomia tapauksia. Joillain heistä on hyvä nuottikorva ja he voivat oppia laulamaan jopa täysin puhtaasti, jos ongelma johtuu huonosta laulutekniikasta. Tähän joukkoon kuuluvat ihmiset kuitenkin kuulee itse, että heidän laulunsa kuulostaa väärältä.
Aloittajan kaveri vaikuttaa kuitenkin toivottomalta tapaukselta, jos hän todella kuvittelee laulavansa hyvin. Jos hänen nuottikorvaansa on mahdollista parantaa, kehitys on varmasti todella hidasta ja vaatii paljon vaivannäköä, kun hän ei vuosikausien innokkaan laulamisenkaan aikana ole oppinut kuulemaan pahoja virheitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos olisit hyvä kaveri ja auttaisit häntä kehittymään?
Mun lapsi sai ajatuksen pienempänä, että hänestä tulee laulaja ja hän hakee johonkin tvn laulukilpailuun. Lapsi lauloi aivan omia nuottejaan kuten apn kaveri, siis aivan mitä sattui. Nätisti selitin, että laulaminen vaatii paljon harjoittelua ja olisi hyvä aloittaa vaikka lapsikuorossa se harjoittelu. Seurakunnan lapsikuoroon pääsee kaikki ja hän aloitti siellä. Mutta kyllästyminen tuli nopeaan kun se ei ollut mitään showbusinesta vaan piti opetella laulamaan nuotilleen. Hän opetteli myöhemmin soittamaan kitaraa ja laulelee edelleen soittaessaan. Jos hän kysyy multa mielipidettä, sanon kyllä että meni nuotin vierestä. Tarkoitukseni ei ole lannistaa, vaan olla realistinen.
Sitä en tiedä miten toiselle aikuiselle olisi parasta sanoa vai tarviiko edes, jossei kysytä. Kai se kuoronjohtaja antaa palautetta kun kaveri sinne pyrkii? Ehkä kaverillasi ei ole itsereflektiokykyä muutenkaan ja tää laulujuttu on vaan sivujuonne? Onko sua ruvennut ärsyttämään kaveri muutenkin?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olisit hyvä kaveri ja auttaisit häntä kehittymään?
Miten se mielestäsi tapahtuu? Kannustamalla kaveria hakemaan kuoroon mahdollisimman pian, vaikka sillä ei ole mitään toivoa päästä laulukokeesta läpi, vai kertomalla että sillä on edessään pitkä ja kivinen tie jos se haluaa kuoroon?
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmisten pitää vain antaa lyödä päänsä seinään riittävän kovasti.
Niin pitääkin, mutta miten voi välttyä ottamasta millään tavalla kantaa kaverin laulutaitoihin ja mahdollisuuksiin päästä kuoroon, jos se puhuu asiasta jatkuvasti ja ehkä kysyykin muiden mielipidettä ihan suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ottanut kaikessa sen linjan, että ystävänä tehtäväni on olla kannustaja ja/tai olkapää eikä makutuomari.
En tietenkään tietoisesti ohjaa ketään mielestäni lahjatonta nolaamaan itseään. En siis ehdottaisi kenellekään nuotin vierestä laulavalle ystävälle, että hei, mitä jos osallistuisit Idolsiin. (Tiedän sellaisiakin ikäviä ihmisiä, jotka huvittavat itseään yllyttämällä muita nolaamaan itsensä.)
Mutta jos ystävälläni on unelma, jonka eteen tekee töitä, ei ole minun osani tyrmätä tuota unelmaa millään tavalla.
Vaikka tarkoituksesi olisi kuinka hyvä, se ei edes toimi. Pahimmassa tapauksessa ystävä luulee sinun olevan esim. kateellinen. Parhaimmassakin tapauksessa siitä jää paha maku suuhun, kun ystävä tajuaa, että olet koko ajan nähnyt hänen innostuksensa nolona.
Jos ystävä liian korkeaan kuuseen kurkottaa, niin eiköhän se kr
Kehitysvamma ei ole mikään automatio sille että olisi tyhmä, yleensä jopa päinvastoin ja on todellinen tietopankki joka muistaa vaikka kaupungin joukkoliikenteen aikataulun ulkoa.
Minulla taas on tuttava, joka haaveilee olevansa tunnettu, ihailtu ja rahakas iskelmälaulaja. Hänellä on samanlainen karaokemenneisyys ja ihan oma fanikuntansa. Ei vain ymmärrä olevansa ihan tavallinen tusinalaulaja ja kaiken lisäksi elämässään noin ylipäätään hyvin laiska ja monesti myös epäluotettava. Vuosia sitten yritin häntä hieman auttaakin vihjaamalla, että esiintyvän ihmisen on valitettavasti hyvä olla kiinnostunut myös ulkonäöstään ja jaksamisestaan elintapojensa suhteen. Kokonaisuus on paljon enemmän kuin pelkkä laulutaito. Sen lisäksi, että pelkillä humppalaulajilla ei oikein ole enää kysyntää edes perinteisen tanssikansan keskuudessa. Mutta ei, kun hänen kuuluisuutensa tiellä ovat aina vain muut ihmiset ja heidän salakähmäinen toimintansa.
Enää en jaksa muuta kuin toivottaa silloin tällöin tsemppiä valitsemallaan tiellä. Toisaalta kyllä ihailenkin sitä, että ihmisellä on unelmia. Vaikka samalla käy vähän sääliksi, kun tietää niiden olevan täyttä haihattelua.
Oletteko te kannustajat tulleet lainkaan ajatelleeksi kolikon kääntöpuolta? Siis sitä että mitä kauemmin tyyppi harjoittelee ja yrittää sinnikkäästi kuoroon, sitä kovemmin todellisuus tulee aikanaan iskemään sitä kasvoihin. Ennemmin tai myöhemmin totuus kyllä selviää sille, jos se vaan jatkaa yrittämistä.
Tyhmäkin tajuaa että sen on pakko olla umpisurkea, jos se ei ahkeralla treenilläkään saavuta sellaista tasoa jolla pääsisi johonkin heikkotasoiseen harrastelijakuoroon. Samalla voi mennä maku karaokestakin, kun se tajuaa olevansa toivoton tapaus. Ja millaisena pellenä se ajattelee muiden pitävän sitä, kun se ei koskaan aiemmin tajunnut kuinka huono se on vaan kuvitteli itsestään liikoja ties kuinka kauan? Siinä voi myös katketa välit tukena olleisiin kavereihin, jos se tajua millaisia valehtelijoita ne on ollut.