Pitäisikö kannustaa kaveria vai kertoa sille totuus sen laulutaidoista?
Mulla on yksi kaveri tai ehkä pikemminkin tuttu, joka on tosi innostunut laulamisesta. Se on laulanut karaokea melkein joka viikko jo vuosikausia, ja sen mukaan sitä on kehuttu kovasti. Se on ylpeä saamistaan kehuista ja kuvittelee olevansa hyvä laulamaan, mutta oikeasti se ei osaa muuta kuin vetää kunnon lavashow'ta. Se hoilottaa usein kovalla äänellä ihan nuotin vierestä tosi innoissaan eikä huomaa omassa laulamisessaan mitään vikaa.
Kaverini tahtoisi kovasti päästä yhteen kuoroon, johon on suhteellisen helppo päästä vaikka sinne onkin laulukoe. Kuoron johtava on tuntenut jollain tasolla kaverini jo pidemmän aikaa ja tietää, kuinka tärkeää laulaminen sille on ja kuinka epärealistiset käsitykset sillä on omasta osaamisestaan. Kaverini kävi syksyllä laulukokeessa ja tuli heti tyrmätyksi, mutta sehän ei sitä lannistanut.
Kaverini on nyt opetellut laulutekniikkaa netissä melkein päivitttäin ja käynyt laulutunneillakin. Sen ääni kuulostaa vähän paremmalta, mutta nuotissa pysyminen tuntuu tuottavan ihan yhtä pahoja vaikeuksia kuin ennenkin. Eikä se edelleenkään tajua yhtään, kuinka pahasti väärin se hoilottaa. Sen sijaan se on varma siitä, että se on kehittynyt tosi paljon ja sillä on nyt hyvät mahdollisuudet päästä siihen kuoroon.
Tuntuu tosi pahalta nähdä, kuinka innoissaan kaveri on ja kuinka se heittää aikaansa ja rahaansa hukkaan samalla kun se elättelee toivoa ihan turhaan. On myös tosi raskasta tsempata sitä sen toivottomassa pyrkimyksessä, koska se tulee varmasti pettyymään sitä pahemmin mitä enemmän se on nähnyt vaivaa ja käyttänyt vähiä rahojaan laulutunteihin. Olisiko mun sittenkin parempi alkaa vihjailemaan varovasti, että ehkä se ei sittenkään ole niin hyvä laulaja kuin se kuvittelee ja ehkä sen olisi parempi keskittyä karaokeen ja unohtaa haaveet sellaisista kuoroista joissa täytyy laulaa suht puhtaasti?
Kommentit (143)
Mulla tuli heti mieleen yksi jakso Rillit huurussa sarjasta, jossa Leonard ja Sheldon kuulivat Pennyn kauheaa "laulua" ja Sheldon sanoi: If cats could sing... they'd hate it too😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
"Parempiko olisi todeta, että joo oot ihan paska, älä vaan laula ikinä kenenkään kuullen?
Tuo pehmempi tyylihän kannustaa jatkamaan ja hiomaan niitä virhekohtia, joka taitanee olla sen harjoittelun ja opettelun tarkoitus."
Olet oikeassa. Juuri siksi hyvät laulunopettajatkaan ei tyrmää oppilaitaan ääneen, vaikka pitäisi heitä mielessään umpisurkeina. Eikä muutenkaan lannista heitä ainakaan silloin kun kyse on suhteellisen uudesta oppilaasta, joka ei ole kertonut ainoaksi tavoitteekseen jotain mikä on hänelle aivan varmasti täysin mahdotonta.
Juuri niin. Lannistamisellekin on paikkansa, mutta yleensä vasta sitten kun ollaan tultu niin hyvin tutuiksi, että opettaja tietää oppilaansa sekä tahtovan että kestävän lannistavaakin palautetta. Toinen tilanne on täysin epärealistiset odotukset omaava oppilas, joka esim. kuvittelee muutaman laulutunnin takaavan hänelle menestyksellisen uran pop-tähtenä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli heti mieleen yksi jakso Rillit huurussa sarjasta, jossa Leonard ja Sheldon kuulivat Pennyn kauheaa "laulua" ja Sheldon sanoi: If cats could sing... they'd hate it too😂😂😂
Pakko todeta, että vähän häiritsi sarjan loppu. Eli miten Penny hautasi kaikki unelmansa, lähti johonkin markkinointityöhön sen vaaleatukkainen kaverinsa lääkefirmaan, meni naimisiin Leonardin kanssa, ja lopussa sitten suurin huipentuma oli se, että oli raskaana.
Vähän silleen, että Pennyn unelmat ja toiveet esitettiin jotenkin "tyhminä", ja onnellinen loppu oli se, että hän luopui niistä.
Olen joskus harrastanut laulamista,
mutta en vuosiin ole suutani
Savossa avannut lurituksia/melodioita
'aarioiden', kun ja koska todella kunnioitan
naapurustoani ohuiden seiniemme talossa.
Pieninkin yskäisy kantautuu kaikkialle.
Sen mukaan mentävä.
En siksi koskaan kuuntele musaakaan
vapaassa tilassa Savon asunnossani.
Vaihtelen noin viiden eri
headsetin välillä pitkin pvää. Musaan bassot,
puhetutoon valitsen toiset kuulokkeet..
Koulussa musanro oli 10. Suosikkiaineitani.
Opettajani kehui lauluani sekä teatteri-
ilmaisuani. Lukuisat kerrat ohjeisti/
kannusti minua hakeutumaan
Hgin legendakouluun - teatterikorkeaan.
Itseäni kuitenkin veti
vain ja ainoastaan lääketiede ja kirurgia.
Näyttelijän/muusikon pesti urana ei
ollenkaan..
Äikänopeni tsemppasi naperotylleröä
kirjailijaksi/toimittajaksi, tämän muistan.
[Hän ja muutama muu openi luki jatkuvasti
aineitani/esseitäni luokan edessä. Tämä
oli toisinaan nolo tilanne minulle. Totta
puhuen lähinnä kiusaannuin kyseisestä
huomiosta]. 'Oppilas on syvällinen ajattelija.
Hän osoittaa hämmästyttävää
ajattelun kypsyyttä.' Jtn tällaista 'ope y'
kommentoi äidilleni vanhempainillassa.
Surullista, kuinka moni kuvittelee ap:n olevan pahantahtoinen ilonpilaaja, joka haluaa riistää kaveriltaan rakkaan harrastuksen. Sehän ei halua kaverinsa lopettavan laulamista vaan sanoi selvästi, että kaverin olisi paras keskittyä karaokeen ja unohtaa ajatus sellaisista kuoroista joihin on pääsykokeet. Ap siis toivoo kaverinsa jatkavan laulamista ihan kuin tähänkin asti, mutta ilman sellaisia tavoitteita joita sen on mahdoton saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi miettisin mistä tuo ajatus tulee päähäsi, että laulaa nuotin vierestä, oletko itse musiikin ammattilainen yms. Eli vähän pohjaa mihin perustaa edes näitä ajatuksia. Sitten antaisin ajan kulua, koska kuulostaa tosi oudolta, että käy laulutunneilla eikä siellä tätä asiaa tuotaisi ilmi. Jos nyt jostain syystä koet olevasi vastuussa hänen laulamisestaan niin sanoisin suoraan, että äänitetään sinun lauluasi ja kerro mahdollisimman analyyttisesti mitä mieltä siitä olet.
Summa summarum, olisin itse kannustava ja iloinen hänen puolestaan, että tekee jotain mistä tykkää mutta en antaisi elää harhoissa liian kauaa. Paljonko tuo aika on, en tiedä, täysin riippuvainen siitä kauanko tätä on jatkunut mutta itse pysyisin vuosien sij
Taidat vaan olla kateellinen niille jotka osaa laulaa.
Mulla on ollut aina niin että olen ollut paska kaikessa. Siksi en saa töitä ja toisinaan en saa myöskään tukia, koska en osaa hakea tai teen jotain aina väärin.
Niin haluaisin yksinkertaisesti perustulon.
Miksi ei voi olla perustuloa meille paskoille, jotka ei olla hyviä edes hakemaan tukia?
Olen niin paska kaikessa, että en tee oikein mitään tai yritä mitään, koska paskuus on lannistanut minut.
Jos ap olisi minun ystävä ja tykkäisin enää edes laulaa, niin en toivoisi että hän veisi minulta ainoan nautinnollisen asian elämästäni.
Muistan kuinka joskus oli hauskaa ihan vain piirtää tai laittaa rakennuspalikka toisen päälle, tehdä jotain asioita itseään ohjaillen.
Kun et enää tee mitään ja möllötät tylsämielinen laiha katse naamallasi ulos. Ei ruoka maistu ja et edes saa itseäsi hengiltä, niin ei se ole kovinkaan nautinnollista elämää.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ottanut kaikessa sen linjan, että ystävänä tehtäväni on olla kannustaja ja/tai olkapää eikä makutuomari.
En tietenkään tietoisesti ohjaa ketään mielestäni lahjatonta nolaamaan itseään. En siis ehdottaisi kenellekään nuotin vierestä laulavalle ystävälle, että hei, mitä jos osallistuisit Idolsiin. (Tiedän sellaisiakin ikäviä ihmisiä, jotka huvittavat itseään yllyttämällä muita nolaamaan itsensä.)
Mutta jos ystävälläni on unelma, jonka eteen tekee töitä, ei ole minun osani tyrmätä tuota unelmaa millään tavalla.
Vaikka tarkoituksesi olisi kuinka hyvä, se ei edes toimi. Pahimmassa tapauksessa ystävä luulee sinun olevan esim. kateellinen. Parhaimmassakin tapauksessa siitä jää paha maku suuhun, kun ystävä tajuaa, että olet koko ajan nähnyt hänen innostuksensa nolona.
Jos ystävä liian korkeaan kuuseen kurkottaa, niin eiköhän se kriittinen palaute jostain lopulta tule ja palauta maa
Jos sinulla olisi kehitysvammainen tai heikkolahjainen ystävä joka haluaa kovasti lääkikseen, kannustaisitko häntä jatkamaan yrittämistä, vaikka hän olisi saanut pääsykokeista 0 pistettä jo 10 kertaa peräkkäin? Minusta todellinen ystävä ei kannusta liikaa vaan auttaa ystäväänsä huomaamaan, milloin hän hakkaa turhaan päätään seinään, ja miettimään muitakin vaihtoehtoja. Ehkä kehitysvammaisen ystävän kannattaisi kouluttautua vaikka siivoojaksi sen sijaan että hän pänttäisi päivät pitkät kirjoja joiden sisältöä hän ei kykene ymmärtämään?
Jos asuu kerrostalossa, niin kerro totuus heti, niiku soitat nyt :D mulla asui yläkerrassa mies, joka luuli myös osaavansa laulaa. 8-10h jokapäivä sitä jumalatonta kidutettavan eläimen rääkymistä. Annoin palautetta, että kuulostaa tapettavalta vuohelta, mutta tämä ei häntä lannistanut. Muutama vuosi siinä vierähti, kunnes sitten jollain meni lopullisesti hermo ja hän sitten on nyt jonkun toisen riesana kiekumassa, toisessa kerrostalossa.
Ihan oikeasti, kun sitä joko osaa laulaa, tai sitten ei. Välimuotoja ei ole. Sano, että lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aina niin että olen ollut paska kaikessa. Siksi en saa töitä ja toisinaan en saa myöskään tukia, koska en osaa hakea tai teen jotain aina väärin.
Niin haluaisin yksinkertaisesti perustulon.
Miksi ei voi olla perustuloa meille paskoille, jotka ei olla hyviä edes hakemaan tukia?
Olen niin paska kaikessa, että en tee oikein mitään tai yritä mitään, koska paskuus on lannistanut minut.
Jos ap olisi minun ystävä ja tykkäisin enää edes laulaa, niin en toivoisi että hän veisi minulta ainoan nautinnollisen asian elämästäni.
Muistan kuinka joskus oli hauskaa ihan vain piirtää tai laittaa rakennuspalikka toisen päälle, tehdä jotain asioita itseään ohjaillen.
Kun et enää tee mitään ja möllötät tylsämielinen laiha katse naamallasi ulos. Ei ruoka maistu ja et edes saa itseäsi hengiltä, niin ei se ole kovinkaan nautinnollista elämää.
Mää haluisin perustulon sulle jo tänään. Perussuomalainen perustulo sulle, joka tahdot hyvää! MMMMHHHM, niin hyvää ettei sanotuksi saa!
Perstulo!
Muistatteko muuten, kuka idolsissa aikoinaan alkoi musiikin ammattilaisista koostuvalle tuomaristolle tinkaamaan että "osaanhan mie laulaa"?
Ei osannut silloin mutta petrasi kyllä myöhemmin aika lailla.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei kaverisi ole ja aiemmin ottanut laulutunteja. Jokainen kyllä oppii laulamaan; toisilla vaatii enemmän treeniä kuin toisilla
Ei opi, ainakaan kovin hyvin. Osalla ei ole yhtään sävelkorvaa. Jos ap:n kaveri ei kuule laulavansa nuotin vierestä, hän kuulunee tähän sakkiin. Osalla ei ole rytmitajua. Oma mieheni ei tanssikursseista huolimatta kuule musiikista rytmiä. Tämä vaikuttaa laulamiseenkin.
Ja osalla ei anna kurkunpää myöden. Minulla on lähes absoluuttinen sävelkorva, ja siitä ei ole paskankaan apua kun ääniala on puolisen oktaavia jos sitäkään. On kamalaa kuulla koko ajan laulavansa väärin, mutta minkäs teet, kun pari laryngiittiä on pilannut äänihuulet.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, kuinka moni kuvittelee ap:n olevan pahantahtoinen ilonpilaaja, joka haluaa riistää kaveriltaan rakkaan harrastuksen. Sehän ei halua kaverinsa lopettavan laulamista vaan sanoi selvästi, että kaverin olisi paras keskittyä karaokeen ja unohtaa ajatus sellaisista kuoroista joihin on pääsykokeet. Ap siis toivoo kaverinsa jatkavan laulamista ihan kuin tähänkin asti, mutta ilman sellaisia tavoitteita joita sen on mahdoton saavuttaa.
Eiköhän se ap:n kaveri saatana ymmärrä kyllä oman tasonsa. Ei niin tyhmiä ihmisiä ole olemassakaan.
Aikuisella sen verran on lähes kaikilla itsearviointikykyä että tietää ettei ole hyvä.
Alkaa jo vituttaa tollanen toitotus. Satoja karatesaleja Suomessa jossa vuosikymmeniä lajia harrastaneet ei saa spagaattia ja potkut näyttää ihan pieruilta, niin pitääkö mennä kertomaan nille että potkitte päin helvettiä? hä
Onko se kivasti tehty, kun tykkäävät pukeutua pyjamaan ja mennä heilumaan?
Antaa tehdä tekemisen ilosta juttujaan.
Mikset ole voinut olla alusta saakka rehellinen ystävällesi ja sanoa, että ihmiset tykkää lavashowstasi, mutta laulat ihan päin persiitä?
Sinänsähän se ei ole mikään ongelma, todella moni huippuliksoja tienaava laulaja ei oikeastaan osaa laulaa ensinkään.
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole voinut olla alusta saakka rehellinen ystävällesi ja sanoa, että ihmiset tykkää lavashowstasi, mutta laulat ihan päin persiitä?
Sinänsähän se ei ole mikään ongelma, todella moni huippuliksoja tienaava laulaja ei oikeastaan osaa laulaa ensinkään.
Lisään vielä, että miksi sinun pitäisi jotenkin tukea ja tsempata? Ei aikuiset tarvitse sellaista kavereiltaan tavoitteisiinsa pyrkiessään. Vaihdat vaan puheenaihetta, kun se keuhkoaa.
Menin kerran uuteen kuntokeskukseen tanssitunnille. Tanssitunti oli tyylion zumba, keskitason tunti.
Olin käynyt paljon näillä kuntosalien tanssitunneilla, mutta oli 2 vuoden tauko koronan vuoksi joten en halunnut liian vaikeaa.
Olen lyhyt joten en koskaan mene takariviin. Tunti olikin super pitkiä koreoita täynnä, ja suurin osa oli käynyt varmaan vuosia samoilla tunneilla. En tietenkään voinut osata ulkoa näitä koregrafioita. Muutama tutunpi tanssi oli. Yhtäkkiä opettaja tuli sanomaan, että voitko mennä takariville. Että osaat salsaa, mutta et (tyyliin) bachataa. Ja että voisin ehkä joskus mennä salsan kilpatanssiin, mutta en kuulemma bachatan. Puhui näitä kaikkien kuullen.
Kyseessä oli perus ryhmäliikuntatunti ja infossa luki keskitason tunti, sopii kaikille.
Kun annoin palautetta tästä kuntosaliin, he vastasi että muut ovat kehuneet opettajaa.
En missään vaiheessa haaveillut kilpatanssista tuossa kohtaa. Olisin vain halunnut rauhassa palata ryhmäliikuntaan ja pitää hauskaa.
Huhhh.
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu kerrostalossa, niin kerro totuus heti, niiku soitat nyt :D mulla asui yläkerrassa mies, joka luuli myös osaavansa laulaa. 8-10h jokapäivä sitä jumalatonta kidutettavan eläimen rääkymistä. Annoin palautetta, että kuulostaa tapettavalta vuohelta, mutta tämä ei häntä lannistanut. Muutama vuosi siinä vierähti, kunnes sitten jollain meni lopullisesti hermo ja hän sitten on nyt jonkun toisen riesana kiekumassa, toisessa kerrostalossa.
Ihan oikeasti, kun sitä joko osaa laulaa, tai sitten ei. Välimuotoja ei ole. Sano, että lopettaa.
Joo joo, mutta vaikka se olisi osanutkin laulaa, niin ei kukaan jaksa kuunnella edes samaa radiokanavaa päivästä toiseen. Sitä haluaa hiljaisuutta vaikka osaisikin laulaa.
Niin ei oikein nyt toiminut toi sun esimerkkis. Vaikka olisi Elvis, niin kerrostalossa voi olla hiljaa enimmän aikaa.
Ouh jjeeahh., bibabba lulaa beibee, bii mai beibeee uu jeah, libabba lipa lapa lim bam bum, riti räti miuku mauku huugo huugh!
VAN TUU FRIII, nyt silmät kii, Elvis näyttää ..pelii
Elviksen Juna, suuri ja ruma ruma rillu rillu ma rei.
Kikkeli.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelet ystäväsi hyötyvän siitä, että kertoisit hänen olevan paska laulaja? Oikea ystävä kannustaisi treenaamaan, ehdottaisi uusia tapoja treenata ja ehkä varoittaisi, että kuoroon pääseminen voi vaatia pitkääkin treeniä. Menetkö sanomaan hölkkääjillekin, että juokset väärin, lopeta?
Minä kyllä haluaisin ystävieni sanovan, jos minulla olisi täysin harhaiset käsitykset kyvyistäni. Haluaisin että jos vispaan käsiä oudosti juostessani, siitä SANOTTAISIIN, että tuota vispaus ei edistä etenemistä mutta haaskaa energiaa.
Eikä tarvitse sanoa lässytellen ja kaunistellen, aikuiselle ihmiselle. En ymmärrä sitä että kaikki ovat niin kehujen kipeitä, ettei edes selkeistä virheistä saisi sanoa.
Ja jos olisin laulutaidottomana pyrkimässä kuoroon, todellakin tahtoisin että minulle sanottaisiin että älä hemmetissä mene sinne muiden kuorolaulua pilaamaan. Koska yksi huono laulaja pilaa kyllä koko kuorolta sen laulamisen ilon -ja jos esiintyvät, musiikin nautinnon yleisöltä. Tiedän tämän anopin kuoroa katseltuani, siellä on yksi laulaja (ei anoppini), joka laulaa kovaan ääneen muiden yli, hieman nuotin vierestä ja unohtelee sanoja. Mutta pieni harrastekuoro johon kaikki saa mennä...
Mitä se haittaa?
Monet musiikin harrastajat harjoittelevat satoja ja tuhansia tunteja, eivätkä pääse koskaan mihinkään. Sellaista se vaan on. Silti musiikki on heille intohimo ja rakas harrastus.
Kuulostaa siltä että haet vain tekosyitä, jotta saisit luvan kanssa olla ilkeä tuttavallesi.
Hankkisit jonkun harrastuksen ja lopettaisit tuttavasi stalkkaamisen.