Jos on koko ikänsä tehnyt töitä, miten rahaa ei ole yhtään säästössä?

Vierailija kirjoitti:

Jännästi täällä parin tonnin nettopalkka on aina joku kateutta herättävä huippupalkka. Miettikää nyt oikeasti, tuosta kun maksaa pakolliset elämisen kulut, niin ei sitä löysää rahaa silti tonnikaupalla ylimääräisenä pyöri.

Tottakai tuo on köyhän silmissä huippupalkka. Itse eläisin herroiksi jo 1500 eurolla.

Vuokraan ja laskuihin minulla menee n. 800 euroa kuukaudessa.

Ihmettelen kans näitä ihmisiä jotka ei säästä mitään. Työkaverit olivat juuri tälläisiä, aina piti reissata, käydä kampaajilla, leffoissa, teattereissa, yökerhoissa ja kahviloissa. Evääksi haettiin kalliita salaatteja, takeaway-kahvi ja Iltis tms. Minä pienellä kaupanalan palkalla sain säästettyä omistusasunnon ja vähän puskuria. Nyt ei pelota työttömyys eikä vanhuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut haluavat elää mukavasti kun ovat vielä elossa. Joku toinen haluaa pihistellä koko ikänsä ja säilöä hilloa mahdollisimman paljon. Kai siitä sniiduilustakin jotain kicksejä saa.

Miten tässä ei ikinä nähdä mitään välimuotoja? Täysi pihistely vs. kaikki sileäksi, jotta elämä on "mukavaa"? Entäs jos laittaisi vaikka 100 e joka kuukausi säästöön?

Tämä! Ei ole pakko tuhlata kaikkea tai vaihtoehtoisesti kituuttaa ja laskea joka senttiä. Palkasta voi laittaa pienen summan säästötilille joka kuukausi. 50 €/kk on 600 € vuodessa. Usean vuoden aikana säästöön jää ihan mukava summa pahan päivän varalle. 

 

Niin, eikä elämässä koskaan tule mitään ylimääräistä maksettavaa, vai?

Oi

Joka kuukausi tulee vuosikymmen toisensa perään näitä sattumuksia? Työssä ollessakin tästä saa sairausajan palkkaa, eikä tämä työssäkäyvälle ole mikään taloudellinen ahdinko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi täällä parin tonnin nettopalkka on aina joku kateutta herättävä huippupalkka. Miettikää nyt oikeasti, tuosta kun maksaa pakolliset elämisen kulut, niin ei sitä löysää rahaa silti tonnikaupalla ylimääräisenä pyöri.

Tottakai tuo on köyhän silmissä huippupalkka. Itse eläisin herroiksi jo 1500 eurolla.

Vuokraan ja laskuihin minulla menee n. 800 euroa kuukaudessa.

Teetkö 40 h työviikkoa? Tässä ketjussa puhuttiin nyt, miten työssäkäyvillä ei ole yhtään säästöjä.

Minunkin täti jäi eläkkeelle lähihoitajan työstä ja hän on täysin PA ja ulosotossa. En mä tiedä, miten hän on käyttänyt rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis argumentoidaanki täällä oikeasti siitä, että tehdään 18h viikossa töitä eikä saada 2000 nettokuukausipalkkaa. Eikö se ole yleistietoa, että kun puhutaan työstä konseptina on se ensimmäinen ajatus siitä, kokopäivätyö, 8h päivässä, 5 kertaa viikossa. Tsiisus.

Paras työ, jonka olen koskaan onnistunut saamaan, oli 6h päivässä, 5 päivänä viikossa, nettopalkka n. 1200€. Samalla palkalla täyttä päivää tehden olisin tienannut 1600€.

Yllättävän paljon tunnen ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat vain tottuneet tuhlaamaan kaiken, minkä käsiinsä saavat. Ei se paljon mielikuvitusta tarvitse. Ja jokainen näistä ikään kuin "oikeuttaa" sen, miten on pistänyt rahansa menemään. 

"Ei ole rahaa, koska asuntolaina ja remppa vei viimeisetkin..."

"Ei ole rahaa, koska auto".

"Ei ole rahaa, koska lapset". 

Järkevä ihminen tekee elämänsuunnittelua. Eli säästää rahaa ennen kuin ostaa asunnon, menee naimisiin, hankkii lapsia, ostaa kalliin auton jne. Yksinelävä ihminen pystyy halutessaan tulemaan toimeen hyvin vähällä, jos saa vain asumisensa järjesteltyä jotenkin järkeväksi. Kaksi työssäkäyvää tulee toimeen vielä paljon paremmin, ja rahaa pitäisi säästyä esim. ennen lasten hankkimista reilustikin.

Itse olin opiskeluajan jälkeen täysin tyhjä. Ruinasin vanhemmilta lainaan takuuvuokran rahat. Minulla ei ollut juuri mitään. Mutta vaikka palkka oli aika huono, niin säästin joka kuukausi useamman satasen. Aluksi ei ollut kämpässä edes huonekaluja, muuta kuin pöytä, pari tuolia, sänky ja TV. Alkuun ostelin kaikkea pientä ja tarpeellista, ja huomasinkin jonkun ajan päästä, että minulla olikin sekä tavaraa että rahaa. Kun muutin puolison kanssa yhteen, hankittiin auto. Siinä koko ajan säästettiin omaa asuntoa varten, joka sitten ostettiinkin, ja maksettiin nopeasti suurimmaksi osaksi pois. Sitten alkoi esikoinen ilmoitella tulostaan, myimme ensiasunnon ja ostimme tilavamman asunnon jne.

Kuluttamalla kaiken. Rahaa menee vaatteisiin, ruokaan, palveluihin, asuntoon, autoon ja jos sattuu lapsia olemaan niin vaatteet, ruoka ja palvelut kerrotaan melkein kahdella. Minä taas en tajua, miten ihmiset onnistuvat säästämään niin huimia summia rahaa, kuin monilla tuntuu isoja säästöjä olevan. Eläminen on todella kallista, joidenkin eläminen ilmeisesti kalliimpaa kuin toisten. 

Minä olen tehnyt ikäni töitä, eikä rahaa ole yhtään säästössä, palkkakin on ihan kohtuullinen ja kädestä suuhun sillä eletään. Itsellä ainakin vaikutti se, että mies sairastui vakavaan sairauteen, mistä ei voi parantua. Olemme siis elättäneet perhettämme lähes koko lasten olemassaoloajan yhden aikuisen palkalla ja toisen todella pienellä eläkkeellä. Sanomattakin on selvää, että kun mitään tukia emme kuitenkaan saa, niin eipä jää sitä rahaakaan.

Esim.  jos on ollut yllätysmenoja. Elämäntilanteita on erilaisia. Minäkin olen tehnyt töitä 21-vuotiaasta asti, mutta pankkitilillä on aika pyöreä nolla tällä hetkellä. Palkka oli aika pieni, lapset lähti kotoa ja asuntolainan sai maksettua, niin iloitsi jo että nyt jää rahaa. Vaan.....Vanha koira on sairastellut ja vaikka on vakuutus, niin sen hoito on silti niellyt rahaa. On se ollut sen arvoista kuitenkin.  Samoin autoon on mennyt pari tonnia, korjauskustannuksiin. Äitini on myös ollut kipeänä, ja koska sillä on tosi pieni eläke ja omat seinät, niin olen maksanut vastikkeen että selviytyy sairaalalaskusta ja lääkkeistä. 

Seinät on siis omiksi säästetty ja mökki. Joka vuosi on aina jotain, kuten nyt taloyhtiön remppalasku, jonka voisi maksaa osissa mutta maksoimme pois. 

Sitä aina yrittää säästää, mutta huokaus, ylläreitä vaan tulee. Kunhan nyt saisi eläkevuosiksi jotain pankkiin. 

N56v. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisiä joilla hyvä palkka ollut 20 v mutta elävät kädestä suuhun eikä säästöjä ole. Itse olen ollut huonopalkkaisissa töissä ja säästössä on 60000 euroa.

Montako lasta, onko puoliso, onko autoa?

Ihan naurettavaa joku 400 säästää vuodessa. Ei tarvi kuin yksi auton remppa, koiran vienti eläinlääkäriin tai jääkaapin uusiminen niin siinä ne vuoden säästöt men eikä riittänytkään.

Itse olen ollut yh siitä lähtien kun lapset oli alle kouluikäisiä.. On silti oma asunto, mökki ja auto. 2 nyt jo aikuista lasta. Me on matkusteltu tosi paljon. Nyt toinen lapsista asuukin ulkomailla. Tilillä ei ole koskaan raha seisonut. Säästäjä ei ole yhtään edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kans näitä ihmisiä jotka ei säästä mitään. Työkaverit olivat juuri tälläisiä, aina piti reissata, käydä kampaajilla, leffoissa, teattereissa, yökerhoissa ja kahviloissa. Evääksi haettiin kalliita salaatteja, takeaway-kahvi ja Iltis tms. Minä pienellä kaupanalan palkalla sain säästettyä omistusasunnon ja vähän puskuria. Nyt ei pelota työttömyys eikä vanhuus.

Ei kaikki pysty säästämään. Itsellä esim. palkasta kun maksaa pakolliset kulut (joihin ei tosiaan kuulu kampaajat, leffat, kahvilat jne) niin palkka ei edes riitä, vaan joutuu aina siirtämään jonkun laskun eräpäivää seuraavaan kuukauteen. 

Elin sinkkuna 1100€ kuukausibudjetilla. Nyt parisuhteessa ollessa selviän yleensä 900€ kuussa budjetilla, vaikka olenkin siirtynyt viime vuosina kyykkyviineistä 30€ viineihin.

Laitan kuukausittain rahastoihin 800€. Samaan aikaan säästötilin saldo paisuu keskimäärin 300€ kuussa.

Niinpä teen säästöillä kumppanin kanssa vuosittain pari 500€/hlö kotimaan matkaa ja ostan aina silloin tällöin 500€ edestä esim. Mandatumin osakkeita. Tai uuden Ipadin, television tms. tarpeellista kodin rompetta.

Nettopalkka 2050€. Asumiseen mulla menee 350€ kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kans näitä ihmisiä jotka ei säästä mitään. Työkaverit olivat juuri tälläisiä, aina piti reissata, käydä kampaajilla, leffoissa, teattereissa, yökerhoissa ja kahviloissa. Evääksi haettiin kalliita salaatteja, takeaway-kahvi ja Iltis tms. Minä pienellä kaupanalan palkalla sain säästettyä omistusasunnon ja vähän puskuria. Nyt ei pelota työttömyys eikä vanhuus.

Mä taas ihmettelen näitä, jotka ihmettelee toisten tapaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi täällä parin tonnin nettopalkka on aina joku kateutta herättävä huippupalkka. Miettikää nyt oikeasti, tuosta kun maksaa pakolliset elämisen kulut, niin ei sitä löysää rahaa silti tonnikaupalla ylimääräisenä pyöri.

Tottakai tuo on köyhän silmissä huippupalkka. Itse eläisin herroiksi jo 1500 eurolla.

Vuokraan ja laskuihin minulla menee n. 800 euroa kuukaudessa.

Teetkö 40 h työviikkoa? Tässä ketjussa puhuttiin nyt, miten työssäkäyvillä ei ole yhtään säästöjä.

Kyllä, tein 37,5h  työviikkoa ja tuo 1500 jäi käteen. Brutto oli 2000, kaupanalalla. Eri. 

M-1965 kirjoitti:

Oma tai lapsen sairastuminen vakavasti, työttömyys, tupakointi, kalliit harrastukset.

Huonosti ajoitettu asuntokauppa.

Sairausajan palkkaa saa vain tietyn ajan, olikohan kuusi viikkoa. En tiedä kun en nyt ole sairastellut. jos on pitempi sairausloma on saanut Kelalta rahaa.  Se  voi olla työssäkäyvälle ahdinko. Säästöt kyllä auttaa tuossa tilanteessa.

Ymmärrän hyvin, jollei pienipalkkaisella jää paljoakaan säästöjä, etenkään pääkaupunkiseudulla, jossa asumien on kallista. Tunnen kuitenkin useampia itseäni parempituloisia, joilla ei ole säästöjä. Elämäntilanteemme on kuitenkin aikalailla sama. Raha on heillä vain valunut sormien välistä. Oma metodini on pistää säästöön ja sijoitukseen heti palkkapäivänä tietyt summat ja loppu on sitten käytettävissä vastikkeeseen, laskuihin, ruokaan ja huvituksiin. Sillä summalla on pärjättävä kuukausi. Merkitsen myös kalenteriin vakiolaskut heti vuoden alussa korotettuna n. 10% edellisvuoteen verrattuna (vakuutukset, sähkö, liiton laskut jne. jne.), jotta ne eivät tule "yllätyksinä".



Elimme hyvin niukasti äitini kanssa kun vanhempani erosivat, silloin jo mieleeni iskostui, etteivät rahat saa loppua kesken, joten jo aikaisin huolehdin, että tilillä on aina vähintäänkin jonkun verran ylimääräistä elämän yllätyksiä varten. Nyt on kertynyt jo enemmänkin. Olen myös nähnyt kuinka paljon lähipiirin ihan hyvää eläkettäkin saavilla eläkeläisillä menee kunnan ja yksityisten hoiva- ja muihin palveluihin. Yhtenäkään kuukautena pelkkä eläke ei riitä kattamaan kuluja, vaan osa maksetaan säästöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut haluavat elää mukavasti kun ovat vielä elossa. Joku toinen haluaa pihistellä koko ikänsä ja säilöä hilloa mahdollisimman paljon. Kai siitä sniiduilustakin jotain kicksejä saa.

Miten tässä ei ikinä nähdä mitään välimuotoja? Täysi pihistely vs. kaikki sileäksi, jotta elämä on "mukavaa"? Entäs jos laittaisi vaikka 100 e joka kuukausi säästöön?

Tämä! Ei ole pakko tuhlata kaikkea tai vaihtoehtoisesti kituuttaa ja laskea joka senttiä. Palkasta voi laittaa pienen summan säästötilille joka kuukausi. 50 €/kk on 600 € vuodessa. Usean vuoden aikana säästöön jää ihan mukava summa pahan päivän varalle. 

 

Niin, eikä elämässä koskaan tule mitään ylimääräistä maksettavaa, vai? Oikeassa elämässä tulee yllätys menoja esim. kaatuminen ja käsi murtuu, niin kuin itselläni, niin tähän mennessä sen hoito julkisella  sektorilla on maksanut jo 370€. Joo, oli ihan kiva kun oli vähän säästössä. 

Tuo on vielä vähän, odotahan kun yhtäkkiä tulee hammasongelmia ja tarvitset implantteja. Minulla, hyvin hampaitani hoitavalla ja pari kuukautta aiemmin hammastarkastuksessa käyneellä olikin vanhan paikan reuna alkanut repsottaa; massiivinen tulehdus, jossa ei voitu hammasta pelastaa. Samalla halkesi viereinen hammas. Kahden hampaan implantit maksoivat 5000€. Ei olisi tullut mieleenkään olla ilman hampaita. Onneksi oli säästöjä, juuri tällaisia varten (vaikka tosin oli toivonut käyttäväni ne rahat johonkin mukavampaan). Kulkisella puolellahan ei implanteja laiteta.

Mulla ei ollut yhtään säästöjä kun eläkkeelle jäin. En tiedä mihin niitä tarvittaisiin? Tulothan putosi 60 % mutta on siihen sopeutunut kun se oli tiedossa. Luottokortti auttaa mielenrauhassa jos tulee tiukka paikka. Omaisuutta on seinissä.

Siirryin työterveydestä julkiselle ekaa kertaa elämässä ja kaikki on mennyt hyvin. Aika on hammaslääkärille, odottelu pari kk ei haittaa kun ei ole vaivoja. Julkiselle menossa suonikohjuoperaatioon tässä ennen joulua. Kampaajalla käyn edelleen 6 viikon välein. On rahaa matkustaa ja autan lapsiakin. Tilillä ei ole kuin muutama kymppi ja eläke tulee viikon päästä. Hyvin pärjään. Vaatteita ei uusia juuri tarvi. Tiimarilasit riittää silmälaseiksi.