Kokemusta siitä, että vanhus ei halua kotihoitoa, vaikkei pärjää kunnolla itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäisiä nämä teidän ongelmavanhuksenne on?

89-vuotias.

Jotkut ovat järjissään vielä 100-vuotiaanakin. Riippuu geeneistä ja elämäntavoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tietysti poistetaan - jos minä haluan vanhukselleni kotipalvelun niin tottakai mä myös huolehdin siitä että se palvelu edes pääsee sisään."

Sinä haluat. Entä jos vanhus itse ei halua. Kumpi päättää?

Siinä vaiheessa kun muistisairaus on jo niin pitkällä että vanhus ei pärjää ja kotihoitoa tarvitaan, niin omaiset alkavat päättää asioista. 

Kyllä sillä vanhuksella on siinäkin vaiheessa itsemääräämisoikeus, eikä kotihoito mene väkisin sisään tai hoida vastahakoista dementikkoa vaikka omaiset kuinka haluais.

Käytännössä se on niin, että kotihoito määrää kuinka vanhus elelee tai sitten he uhkaavat, että käynnit loppuvat, jolloin asiakas jää heitteille.

Tämä on nähty useamman vanhuksen kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suuri vanhusongelma, ei ole hoitajia eikäEn  edes halukkaita siihen kouluttautumaan tarpeeksi. Kun on 1.6 miljoonaa eläkeläistä, niin hintaa sille tulee. Toki kaikki eivät tarvitse kunnallista apua, jos vaikka on puoliso tai sukulaisia, jotka hoitavat edes ruokaostokset vanhuksilleen.

Edes ne rikkaat (joita on paljon vanhuksissa, mutta kun on totuttu, että yhteiskunta maksaa kaiken) voisivat kyllä ostaa yksityisiä palveluita, koska konkurssihan tässä jo on päällä.

Tietenkään harvan omaisen mielestä se oma mummo saa liian vähän hoitoa ja palveluita, mutta ei ole mahdollista, että puolet kansasta hoitaa toista puolta. 

Tampereella esim. muistisairas äitini saisi yksityistä siivouspalvelua. Hinnat lähtevät siitä 140:- per kerta. Yritin sanoa, että eikö nyt olisi hyvä jos pari kertaa edes kuussa kävisivät. Ei olisi. Sehän on jo yli 800 marko

Yksityisen siivouksen voi ostaa itse ihan mistä haluaa ja niin usein/harvoin kuin haluaa

Ehdotin äidilleni kotihoidon sijaan lääkkeiden pussituspalvelua apteekista, menisi lääkejakelu ainakin oikein. Suuttui, sehän maksaa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tietysti poistetaan - jos minä haluan vanhukselleni kotipalvelun niin tottakai mä myös huolehdin siitä että se palvelu edes pääsee sisään."

Sinä haluat. Entä jos vanhus itse ei halua. Kumpi päättää?

Siinä vaiheessa kun muistisairaus on jo niin pitkällä että vanhus ei pärjää ja kotihoitoa tarvitaan, niin omaiset alkavat päättää asioista. 

Kyllä sillä vanhuksella on siinäkin vaiheessa itsemääräämisoikeus, eikä kotihoito mene väkisin sisään tai hoida vastahakoista dementikkoa vaikka omaiset kuinka haluais.

Käytännössä se on niin, että kotihoito määrää kuinka vanhus elelee tai sitten he uhkaavat, että käynnit loppuvat, jolloin asiakas jää heitteille.

Tämä on nähty useamman vanhuksen

Vanhus voi määrätä kotihoidon käynnit ihan niinkuin itse haluaa. Sellaisen palvelun saa yksityiseltä puolelta itse maksaen.

Nro 90: "No, ei välttämättä mitenkään. Mutta meillä ne nyt toimi ainakin tk:n tiloissa ja käytti heidän lääkäreitään ja osin kai hoitajiakin. Ehkä nää oli eri kunnissa hoidettu eri tavoin. Että turha takertua lillukanvarsiin.

Nyt tässä sotehimmelissä on hiton vaikea selvittää kuka vastaa mistäkin. Kunnan ja tk:n palvelut on siirretty soten vastuulle. Sen yhteystiedoissa on johtajaa johtajan päälle, he eivät vastaa puheluihin. Käytännön työtä tekevien yhteystietoja ei löydy mistään. Ihan toivotonta kun yritin saada apua naapurin 95 vuotiaalle mummolle. Niin kodin hoitoon ( lumityöt, siivous) kuin kotihoitoon ( hoitajien kotikäynnit). Yritettiin myös yksityistä lumityöntekijää. Ei niitä kiinnostanut pikkupihat. Oli sitten kevytyrittäjiä tai isompi kiinteistöfirma. Onneksi löyty läheltä yks eläkeläismies, joka otti lumityöt hoitaakseen.

Ennen kaupungin tai tk:n vaihteista osattiin ohjata oikeaan paikkaan. Nyt niissä todetaan vain, että ei kuulu meillä, soita sotealueelle, nää palvelut on siirretty sinne. Niiden  vaihde on ties missä eikä siellä tiedetää mistään mitään."

Mun vanhemmillani kävi aikoinaan hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja. Hän ja koi esitteitä tämän alueen yksityisistä hoivapalveluyrityksistä. Isä valitsi firman, joka laskuttaa ajasta eikä käyntien lukumäärästä. Eli jos isä ostaa tunnin, niin mikäli homma hoituu puolessa tunnissa, ei se työntekijä lähde sieltä ennenkuuin tunti on kulunut. Vaihtaa sitten vaikka viherkasveihin multia, haravoi isän pienen rivaripihan, siivoavat jotain ylimääräistä  tai vaikka katsoo isän kanssa vanhoja valokuvia. Lumien lapioiminen kuuluu meillä taloyhtiölle, mutta jos ei kuuluisi, niin varmasti tekisivät sitäkin. Oli kyllä aikoinaan melkoinen vääntö saada isä suostumaan edes tuon palvelun käyttöön, mutta kun suostui, niin on sen jälkeen ollut tosi tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kannattaako antaa itse päättää? Sanelette hänelle miten asiat nyt on. Ei se muistisairas enää ymmärrä pärjääkö hän itse vai ei. Kaikki palvelut käyttöön mitä saa. Omaisille helpompaa siten.

Miten pakotetaan päästämään hoitaja sisään?

Ap

KoHolla on avain asuntoon. Tee hänestä huoli-ilmoitus, sillä saat arviointikäynnin, jossa olet myös itse läsnä. Jos sen jälkeen homma ei ala toimia, hanki legurilta lääkärintodistus edunvalvontavaltuutukseen. Teetä se paperi juristilla, niin saat kaiken täsmälleen oikein. Siitä on oma vaivansa, mutta kannattaa. Terv kaksi kertaa saman ruljanssin läpi vetänyt.

Olen sitä mieltä, että äitini ei pärjää kotona ilman apua ja kotihoito ja lääkäri on samaa mieltä. Mutta äitini on tästä holhoamisesta nyt niin vihainen, että aikoo tehdä minut perinnöttömäksi ja siirtää kaiken omaisuutensa siskolleni. joka ei käytönnössä ole puuttunut äitini asioihin mitenkään. Olen niin voimaton, kun haluan vain auttaa, että äidilläni olisi kaikki hyvin =(

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että äitini ei pärjää kotona ilman apua ja kotihoito ja lääkäri on samaa mieltä. Mutta äitini on tästä holhoamisesta nyt niin vihainen, että aikoo tehdä minut perinnöttömäksi ja siirtää kaiken omaisuutensa siskolleni. joka ei käytönnössä ole puuttunut äitini asioihin mitenkään. Olen niin voimaton, kun haluan vain auttaa, että äidilläni olisi kaikki hyvin =(

Nämä on oikeasti hankalia asioita. Harva aikuinen haluaa, että joku alkaa holhoamaan. Eikä se ole ennen vanhuuttakaan mitään kivaa, että joku paukkaa sun kotiisi silloin, kun sille itselleen sopii. Itse ärsyynnyn jo siitäkin, että taloyhtiö ilmoittaa viikon, milloin jonain päivänä johonkin kellonaikaan joku huoltomies tulee käymään. Eli pitää sitten odottaa useampi päivä, kun ei ole mitään tietoa, milloin huoltomies on tulossa. Ja laitettava varmuuden vuoksi herätyskello soimaan, että on hereillä ja pukeissa ja koirakin ulkoilutettu ennen klo 8. Olisi paljon helpompaa, jos tulisi tieto, että huoltomies tulee keskiviikkona klo 10:00.  Sitten sekin, että vanhuskin haluaisi mieluummin itse päättää, mihin aikaan aamulla nousee ylös, mitä syö ja mihin aikaan päivästä. Tai ottaa lääkkeensä. Tai milloin menee suihkuun. Jne jne. 

Yksi syy siihen, miksi vanhus ei halua ulkopuolista apua, voi olla se, että haluaa sen omaisensa sinne käymään. Haluaa siis tavata sitä omaistaan ja mitä useammin omainen sitten tulee tekemään kaikkea sitä, missä vanhus tarvitsee apua, niin sen mukavampaahan se on vanhukselle. Ei kuitenkaan sille omaiselle.

Kolmas asia, minkä huomasin aikoinaan omasta isästäni (äiti siis oli muistisairas) oli se, että isä ei halunnut sinne ulkopuolista apua, koska pelkäsi, että jos ulkopuoliset näkevät heidän tilanteensa, vievät äidin väkisin jonnekin hoivakotiin. Kun tajusin tämän ja sain isän ymmärtämään, että nykypäivänä hänen pitää suunnilleen polvillaan rukoilla, että veisivätkin, niin isän asenne alkoi muuttua. Myös yksin asuva vanhus voi pelätä, että jos ottaa ulkopuolista apua vastaan, hetken päästä ei olekaan enää kotona vaan jossain "huru-ukkojen ja huruakkojen" seassa laitoshoidossa. 

Toki on niitäkin vanhuksia, joiden mielestä mikään ei saisi maksaa mitään eli ihan vaan pihiyttään eivät halua maksaa avusta. Ja varmasti on muitakin syitä. 

Mun neuvoni sulle on, että koita selvittää, mikä on se syy, miksi äitisi ei halua kotiinsa apua. Syy voi siis olla ihan todellinen tai sitten se on jokin sellainen, mistä äidilläsi on aivan väärä kuva. Kuten isälläni oli tuo, että äiti vietäisiin väkisin laitokseen. 

Isäni (myös muistisairas) torppasi kotihoidon tuulikaappiin, äitiäni eivät aina siis päässeet hoitamaan

vielä kun lääkkeet olivat aluksi kotona esillä, lääkitsi äitiä mm. Marevanilla (verenohennus) niin että veri aivan lirua, lääkäri soitti labrakokeen jälkeen että lähettää ambulanssin, isäni huusi äidille: tuntuuko kipeältä? Ei? Ja sanoi lääkärille luuriin: ei tulla! Ja asia jäi siihen.

niin paljon surkeaa ja kamalaa ehti tapahtua ennen kuin kumpikin saatiin 24/7 hoitoon

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että äitini ei pärjää kotona ilman apua ja kotihoito ja lääkäri on samaa mieltä. Mutta äitini on tästä holhoamisesta nyt niin vihainen, että aikoo tehdä minut perinnöttömäksi ja siirtää kaiken omaisuutensa siskolleni. joka ei käytönnössä ole puuttunut äitini asioihin mitenkään. Olen niin voimaton, kun haluan vain auttaa, että äidilläni olisi kaikki hyvin =(

Nämä on oikeasti hankalia asioita. Harva aikuinen haluaa, että joku alkaa holhoamaan. Eikä se ole ennen vanhuuttakaan mitään kivaa, että joku paukkaa sun kotiisi silloin, kun sille itselleen sopii. Itse ärsyynnyn jo siitäkin, että taloyhtiö ilmoittaa viikon, milloin jonain päivänä johonkin kellonaikaan joku huoltomies tulee käymään. Eli pitää sitten odottaa useampi päivä, kun ei ole mitään tietoa, milloin huoltomies on tulossa. Ja laitettava varmuuden vuoksi herätyskello soimaan, et

Tiedän syyt miksi ei halua apua. 1) pystyy omasta mielestään huolehtimaan itse 2) ei osaa tehdä päivän aikana mitään, jos pitää odottaa jotain tulevaksi, vaikka annettu aikaikkuna 9-10 ja 19-20. Herää klo 7 odottamaan. 3) ääretön piheys. Eläke on hyvä ja isot säästöt tilillä, silti mikään ei saa maksaa mitään

ap

Nro 111: "Tiedän syyt miksi ei halua apua. 1) pystyy omasta mielestään huolehtimaan itse 2) ei osaa tehdä päivän aikana mitään, jos pitää odottaa jotain tulevaksi, vaikka annettu aikaikkuna 9-10 ja 19-20. Herää klo 7 odottamaan. 3) ääretön piheys. Eläke on hyvä ja isot säästöt tilillä, silti mikään ei saa maksaa mitään

ap"

Syyt 2 ja 3 saattavat selittää syyn 1. Varsinkin kohta 3. Mitä on ne asiat, mihin hän tarvitsee klo 9-10 ja klo 19-20 apua? Ovatko ne hänelle itselleen niin tärkeitä asioita, että ei koe pärjäävänsä niitä ilmankaan? Vai ajatteleeko niin, että niitä asioita ei edes tarvitse tehdä? Siis että jos hän ei itse saa niitä tehtyä, ne voi hänen mielestään jättää tekemättäkin?

On aika luonnollista aikuisen ihmisen vastustavan muiden päätösvaltaa asioihinsa ,kun on koko ikänsä huolehtinut itsestään.Eikä se niin mukavaa ole ,kun joka päivä tulee eri ihminen pyyhkimään pyllyn tms.

Anna omaisellesi aikaa totuttautua ajatukseen.Ole tukena ja muista ihmisen itsemäärämisoikeus niin kauan ,kun siihen on puitteet.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 111: "Tiedän syyt miksi ei halua apua. 1) pystyy omasta mielestään huolehtimaan itse 2) ei osaa tehdä päivän aikana mitään, jos pitää odottaa jotain tulevaksi, vaikka annettu aikaikkuna 9-10 ja 19-20. Herää klo 7 odottamaan. 3) ääretön piheys. Eläke on hyvä ja isot säästöt tilillä, silti mikään ei saa maksaa mitään

ap"

Syyt 2 ja 3 saattavat selittää syyn 1. Varsinkin kohta 3. Mitä on ne asiat, mihin hän tarvitsee klo 9-10 ja klo 19-20 apua? Ovatko ne hänelle itselleen niin tärkeitä asioita, että ei koe pärjäävänsä niitä ilmankaan? Vai ajatteleeko niin, että niitä asioita ei edes tarvitse tehdä? Siis että jos hän ei itse saa niitä tehtyä, ne voi hänen mielestään jättää tekemättäkin?

Lääkkeiden ottaminen, verenpaineen ja verensokerin mittaus. Aamupala esille, tarkistetaa, että on päivällistä kaapissa ja otetaan tarvittaessa pakastimesta sulamaan. Omatoimisesti ei aina muista syödä lääkkeitä, eikä muista syödä ruokaa. Tai ei muista onko jo ottanut lääkkeet tai syönyt aamupalan. On laihtunut kovasti. Ei toki ole pakko syödä lääkkeitä tai ruokaakaan, mutta omaisena aika tylyä olisi jättää hänet huolehtimaan nuo asiat itsekseen. Itse en pysty näissä auttamaan,

ap

Yhteiskunnan perusyksikkö perhe on murtunut. 

Se näkyy tässäkin. 

Ennen perheissä huolehdittiin lapsista ja vanhuksista. Nyt se on ulkoistettu yhteiskunnalle, ja se on yksi syy pahoinvointiimme.

Mumma 👵🏻 ja Puppa 👴🏻

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan perusyksikkö perhe on murtunut. 

Se näkyy tässäkin. 

Ennen perheissä huolehdittiin lapsista ja vanhuksista. Nyt se on ulkoistettu yhteiskunnalle, ja se on yksi syy pahoinvointiimme.

Ennen vanhukset kuoli ensimmäiseen sydän- tai aivoinfarktiin, kun minunkin isovanhempani 56- ja 62-vuotiaina. Eipähän olleet kenenkään riesana muistisairaina.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan perusyksikkö perhe on murtunut. 

Se näkyy tässäkin. 

Ennen perheissä huolehdittiin lapsista ja vanhuksista. Nyt se on ulkoistettu yhteiskunnalle, ja se on yksi syy pahoinvointiimme.

Ennen ei reilusti yli kuusikymppiset huolehtineet vanhuksistaan. He olivat eläkkeellä ja vanhemmat kuolleet. Nyt yli kuusikymppiset ovat töissä ja ysikymppiset vanhukset kotonaan, vaikka eivät siellä pärjää. Pieniä lapsiakaan ei voi jättää vanhempien työpäivien ajaksi yksin kotiin vaikka ennen niin tehtiin.

Nro 114: "Lääkkeiden ottaminen, verenpaineen ja verensokerin mittaus. Aamupala esille, tarkistetaa, että on päivällistä kaapissa ja otetaan tarvittaessa pakastimesta sulamaan. Omatoimisesti ei aina muista syödä lääkkeitä, eikä muista syödä ruokaa. Tai ei muista onko jo ottanut lääkkeet tai syönyt aamupalan. On laihtunut kovasti. Ei toki ole pakko syödä lääkkeitä tai ruokaakaan, mutta omaisena aika tylyä olisi jättää hänet huolehtimaan nuo asiat itsekseen. Itse en pysty näissä auttamaan,

ap"

Ok, ymmärrän. Mikä on syy siihen, miksi verenpainetta pitää mitata kovin usein? Hiljattain aloitettu uusi verenpainelääke vai se, että nyt vielä seurataan, tarvitseeko ylipäätään verenpainelääkettä? Kysyn tätä ihan vaan siksi, että joku syyhän siihen verenpaineen mittaukseen täytyy olla. Ja lisäksi, jos se on liian korkea/ liian matala, niin mitä silloin tehdään? Ts onko äitisi mielestä se verenpaineen mittaaminen niin tärkeä asia, että sitä pitää tehdä? Verensokereissa vähän sama asia, mutta ilmeisesti äidilläsi on 2. tyypin diabetes tai jos onkin 1. tyypin, niin ainakin osaa pistää kuitenkin insuliininsa edelleen itse? Ajan takaa nyt tässäkin sitä, että äitisi mielestä verensokerin mittaaminen ei välttämättä ole mitenkään tarpeellista. 

Syömisten kohdalla tilanne vähän sama. Vanhoilla ihmisillä yleensä ruokahalu vähenee ilman mitään varsinaista syytäkään ja syö sitten, kun syö, ja vain sen verran, kuin haluaa. Jos ei ole nälkä, niin ei ole. En tiedä - eikä mun tarvitsekaan tietää - missä päin maata äitisi asuu, mutta noihin syömisiin voisi ehkä miettiä kaupan kotiinkuljetusta. Esimerkiksi 2 kertaa viikossa ja niin, että mitään ei tarvitsisi laittaa säilymisen vuoksi pakkaseen. Kolmen päivän ruuat ekalla kerralla ja neljän tokalla. Täällä pk-seudulla ainakin Citymarketin kuljettajat kantaa tilatut tuotteet isälle (täyttää tässä kuussa 96v) keittiön pöydälle asti ja isä nostelee ne siitä itse jääkaappiin. Isä osaa edelleen tilata itsekin, mutta jos ei osaisi, niin minä tai siskoni tilattaisiin. Maitoa, kahvia, jugurttia, banaaneja, tuoremehuja ja einesruokia. Näitä se itsekin pääasiassa tilaa. Eikä ne ostosten kuljettajat "holhoa", joten vaikka isä ei itse kauppaan ole enää moneen vuoteen päässytkään, tuntee edelleen omanarvontuntoa. 

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin nämä on aika hankalia tilanteita. 

"Vanhus voi määrätä kotihoidon käynnit ihan niinkuin itse haluaa. Sellaisen palvelun saa yksityiseltä puolelta itse maksaen"

Tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, etteikö vanhuksen ole tyytyminen kotihoidon päätöksiin, jos se vanhus sitä kotihoidon apua on vailla. Turha väittää muuta.