Kokemusta siitä, että vanhus ei halua kotihoitoa, vaikkei pärjää kunnolla itse

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tapahtuisi, jos lopettaisin vähäisenkin apuni. Tekisin viimeisen huoli-ilmoituksen ja jättäisin vanhempani yhteiskunnan varaan. Vuoden päästä lehdissä juttua taas yhdestä muumiosta?

Minä tein näin. Kirjoitin huoli-ilmoitukseen, että vastuunkantoni oli tässä, koska tilanne on mahdoton ja oma jaksamiseni loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kannattaako antaa itse päättää? Sanelette hänelle miten asiat nyt on. Ei se muistisairas enää ymmärrä pärjääkö hän itse vai ei. Kaikki palvelut käyttöön mitä saa. Omaisille helpompaa siten.

Miten pakotetaan päästämään hoitaja sisään?

Ap

 

Kotihoidolla on avain ainakin mun äidillä oli näin.  Kävivät pari kertaa vrk, ennenkuin joului vanhainkotiin. 

Miten voidaan pakottaa se avain antamaan. Ei sukulaisilla voi olla valtuuksia antaa avainta toisen kotiin

Minä en edes kysynyt vanhemmaltani vaan kävin teettämässä kaksi avainta kotihoidolle. Olen kuitenkin kuolinpesän osakas ja omistan osan talosta. Jos hän olisi kieltänyt kotihoitoa käymästä, vastuu jatkosta olisi ollut hänen itsensä.

Mummini joka oli muutenkin tosi jääräpää ei halunnut kotihoitoa käymään,voivotteli vaan vaivoja ja toivoi että kuolisi pois "häiritsemästä". Oli ns vanhan kansan ihminen joskus puhui ennen voinnin huonontumista että tppaa itsensä jos joutuu muiden apua pyytämään ja menee niin huonoon kuntoon ettei pääse sängystä ylös,,tää oli ahdistavaa pienen lapsen kuunnella. Kun kasvoin isommaksi auttelin kotitöissä yms. Meni asumaan palvelukotiin kun ei pärjännyt enää omillaan sielläkin yritti väkisin itse tehdä niitä asioita mitkä ei terveydelle hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mummini joka oli muutenkin tosi jääräpää ei halunnut kotihoitoa käymään,voivotteli vaan vaivoja ja toivoi että kuolisi pois "häiritsemästä". Oli ns vanhan kansan ihminen joskus puhui ennen voinnin huonontumista että tppaa itsensä jos joutuu muiden apua pyytämään ja menee niin huonoon kuntoon ettei pääse sängystä ylös,,tää oli ahdistavaa pienen lapsen kuunnella. Kun kasvoin isommaksi auttelin kotitöissä yms. Meni asumaan palvelukotiin kun ei pärjännyt enää omillaan sielläkin yritti väkisin itse tehdä niitä asioita mitkä ei terveydelle hyväksi. 

Niin, nykyään ei mennä noin vaan

Vierailija kirjoitti:

Parempi vaan ettei tule sitä päivittäin vaihtuvien mitenkuten suomea osaavien eksoottisten hoitsujen tai "hoitsujen" karavaania sinne asuntoon pyörimään. Jos hoitoa tarvitsee niin rahaa tiskiin ja yksityinen hoitaja/yksityiseen hoitokotiin.

 

Mitä maksaisi yksityinen hoitaja? Onko kokemuksia aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vaan ettei tule sitä päivittäin vaihtuvien mitenkuten suomea osaavien eksoottisten hoitsujen tai "hoitsujen" karavaania sinne asuntoon pyörimään. Jos hoitoa tarvitsee niin rahaa tiskiin ja yksityinen hoitaja/yksityiseen hoitokotiin.

 

Mitä maksaisi yksityinen hoitaja? Onko kokemuksia aiheesta?

Riippuu ihan mistä tilaa ja mitä hoitajan on tarkoitus tehdä. Mun isä käyttää Alinan palveluita ja tässä viime vuoden hinnasto (en tiedä, minkä verran hinnat nousee tänä vuonna) :
https://alinahoivatiimi.fi/media/iofij2ey/helyhoiva-hinnasto-2025.pdf

Vierailija kirjoitti:

Mun äitikään ei olisi kotihoitoa hyväksynyt, mutta pakko se oli, koska äiti unohti ottaa lääkkeensä. Erityisen paha oli, kun jätti ottamatta silmänpainelääkkeen. Paine kun kohosi, äiti sokeutui. Lisäksi ei ottanut masennuslääkkeitään, tuloksena oli apea ja sokea vanhus. Jos vanhus:

- ei pysty enää itse hoitamaan kauppa-asioitaan

- muista / pysty käymään suihkussa

- muista / pysty ottamaan lääkkeitään

- syöminen yksinkertaistunut 

-> On pakko ottaa kotihoito. Ei siinä enää vanhuksen mielipiteitä kysellä. Pitää vain kysyä, miksi sitä ei haluaisi. Sitten voi keskustella siitä, miksi se kotihoito pitää ottaa.

Sukulaispoikani 21 v on kotihoidossa töissä. On todella hyvä hoitaja, huomaa kaiken mitä asiakas tarvitsee. On ystävällinen mutta topakka ja hommat tulee hoidetuksi. On vielä niin hyvännäköinenkin, pitkä ja keskustelutaitoinen, että siinä mummot huokailee onnesta

Mukava lukea tämmöisiä.

Itsellä vaikea suhde vanhempiini ja toinen omaishoitaa väsyneenä toista, koettaa yhä manipuloivemmin saada minut muuttamaan heidän hoitajikseen ja samalla jättämään työni. Hetken houkutti mutta tässä asiaa mietittyäni tajusin että tuo on minun kannaltani järjetöntä koska äitini on selkeästi kontrollinhaluinen ja rajaton ja joutuisin luopumaan aivan liian paljosta, lisäksi olisin aivan yksin. Ei aavistustakaan mitä saisin edes tehdä muuta kuin olla vakioroskiksena ja viihdykkeenä.

Vaikuttaa yhä enemmän siltä että tuollaista kotityrannia pystyy joku ammattiapu auttamaan neutraalisti, vakain rutiinein ja alatyylisesti kinaamatta. Ehkä jään sitten perinnöttä tämän asian takia mutta mielenterveyttä en halua enää menettää, olen vääntänyt ison työn sen kanssa ja vanhemmilleni tämä ei merkitse muuta kuin hankaloitumistani.

Haastaa vain kokeilemaan, niin voi tykätäkin kokemuksesta.

Voi olla, että todellisuudessa on joskus kuitenkin vaikeampi ottaa läheisiltä apua vastaan. Kun kynnyksen yli pääsee, niin rupeaa sujumaan vieraiden ihmisten kanssa ja on paremmin oma itsensäkin. Harva kai lapsille avautuu samoin kuin ystäville/tuntemattomille.

Minä itte. Ei tartte tulla auttamaan ja mun paikkoja klovaamaa ! Varaastavat kumminki. Toissvuonnaki veivät kaks kahvelia, villasukan ja kolome valokuvaa ! Eikä poliissit lotkattaneet korvaansakkaa. Ei oo ihmes vaikkei me omasuudestaan huolenpitävät niitä kujjuunia tontillensa huoli.

Nyt kun on taas tapetilla nämä vanhusasiat parin ikävän tapauksen takia, ollaan kiireenvilkkaa ajamassa muistisairaiden itsemääräömisoikeutta, ihan kuin se muka ratkaisisi ongelmat, jotka ovat ihan muualla.  Hoitajille vain tehdään ihan mahdottomaksi hoitaa kohta enää ketään, jossain herrojen huoneissa ei ymmärretä näitä ongelmia ollenkaan. Kun asenteet olisivat kohdillaan ja riittävästi henkilökuntaa ja hyvät käytännöt hoivakodeissa, kyllä siellä tiedetään, milloin on tarvetta rajoituksille, jotka oikeasti välillä välttämättömiä, jos yhtään ymmärrätte, miten muistisairaat saattavat käyttäytyä.  Epäkohtia on , mutta ei niitä ratkaista siten, että päätösvalta annetaan sellaisille, jotka eivät omaa parastaan enää ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

No kannattaako antaa itse päättää? Sanelette hänelle miten asiat nyt on. Ei se muistisairas enää ymmärrä pärjääkö hän itse vai ei. Kaikki palvelut käyttöön mitä saa. Omaisille helpompaa siten.

Eihän se muistisairas myöskään muista mitään "saneluita", ihan sama mitä sille sanoo tai käskee tai vaatii, kun ei asiat pysy päässä. 

Kotihoito ei myöskään ketään pakkosyötä tai pakota lääkkeitä kurkusta alas kuin kissalle. Käskeminen ja sanelu ovat siis poissuljettuja.

Jos ei oikeasti ole kokemusta muistisairaista, kotihoidosta, mistään liittyvästä, niin voisiko vaan olla kommentoimatta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa päättää,  ei ole mitään pakkohoitoa. 

Äiti kyllä oli geropsykiatrisella osastolla lopulta ihan pakkohoidossa. Harhaluuloisuutta ja muistiongelmaa, alkoi olla vaaraksi itselleen ja muille.

Psykiatrisesti sairas kuten äitisi voi joutua pakkohoitoon. Pelkästään muistisairas ei joudu. Ap puhui muistisairaasta. Eri asiat, eri lääkkeet, eri oireet, eri hoito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kannattaako antaa itse päättää? Sanelette hänelle miten asiat nyt on. Ei se muistisairas enää ymmärrä pärjääkö hän itse vai ei. Kaikki palvelut käyttöön mitä saa. Omaisille helpompaa siten.

Miten pakotetaan päästämään hoitaja sisään?

Ap

Kotihoidolle annetaan avain, tietenkin.

 

"tietenkin". 

Ja entä kun muistisairaalla on turvalukko? Tai hän on hoitajaa vastassa perunasurvimella huitoen? Tai raapii ja puree? Annetaanko kotihoidolle sitten nyrkkeilyhanskat ja jääkiekkokypärä? No "tietenkin". 

Te kenen mielestä nämä on "tietenkin" helposti ratkaistavissa, luuletteko oikeasti että keksitte pyörän ensimmäistä kertaa? 

TOTTAKAI KOTIHOIDOLLA ON AVAIN, se on ensimmäisiä perusjuttuja kun hoitosopimus kirjoitetaan. Mutta asiakkaan täytyy olla myös hoitomyönteinen, hänen on suostuttava ihan itse tähän hoitoon. Ei se muuten tule onnistumaan. 

Muistisairas pitää viedä testiin, että onko hän enää oikeustoimikelpoinen. Sen jälkeen ei päätä itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tietysti poistetaan - jos minä haluan vanhukselleni kotipalvelun niin tottakai mä myös huolehdin siitä että se palvelu edes pääsee sisään."

Sinä haluat. Entä jos vanhus itse ei halua. Kumpi päättää?

Siinä vaiheessa kun muistisairaus on jo niin pitkällä että vanhus ei pärjää ja kotihoitoa tarvitaan, niin omaiset alkavat päättää asioista. 

Ilman edunvalvontasopimusta ei kukaan toisen yli jyrää, vaikka miten olisi vanhus. Se on pitkä prosessi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tietysti poistetaan - jos minä haluan vanhukselleni kotipalvelun niin tottakai mä myös huolehdin siitä että se palvelu edes pääsee sisään."

Sinä haluat. Entä jos vanhus itse ei halua. Kumpi päättää?

Siinä vaiheessa kun muistisairaus on jo niin pitkällä että vanhus ei pärjää ja kotihoitoa tarvitaan, niin omaiset alkavat päättää asioista. 

Kyllä sillä vanhuksella on siinäkin vaiheessa itsemääräämisoikeus, eikä kotihoito mene väkisin sisään tai hoida vastahakoista dementikkoa vaikka omaiset kuinka haluais.

Sitten tilanne on heitteillejättö.

Eihän ole. Haluatko heitellä muitakin lakitermejä, joiden sisältöä et tunne? 

Vierailija kirjoitti:

Minä itte. Ei tartte tulla auttamaan ja mun paikkoja klovaamaa ! Varaastavat kumminki. Toissvuonnaki veivät kaks kahvelia, villasukan ja kolome valokuvaa ! Eikä poliissit lotkattaneet korvaansakkaa. Ei oo ihmes vaikkei me omasuudestaan huolenpitävät niitä kujjuunia tontillensa huoli.

Just tälläisten piirteiden lisääntyminen on raskasta. Tuntuu että ihan yhtä hyvin minua voidaan epäillä ties mistä jos alan päivittäin apuna touhuilemaan. Arvosteltavaahan keksitään.

Olisi hyvin ollut vuosia ja vuosia aikaa sopia, myydä asuntoa pois, järjestellä, sopia..mutta ei. On vanhempia jotka haluavat vetää sinut lähelleen mutteivät siltikään luota tai kaikki hyvä on kovin satunnaista. Yhteistyö on näiden kanssa harvinainen sattuma, yleensä riidellään niin että homma peruuntuu. Syytellään milloin mistäkin.

Kadehdin heitä joiden vanhemmat kasvoivat aikuisiksi eivätkä kiusaa lapsiaan keskenkasvuisuudellaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas pitää viedä testiin, että onko hän enää oikeustoimikelpoinen. Sen jälkeen ei päätä itse mitään.

Ihanan yksinkertaista - not. Vaikka olisi mikä edunvalvontavaltuutus, kestää tuossa prosessissa se puoli vuotta. Sitä ennen tappelet vuosia muistisairaan testeihin viennistä, koska vastentahtoisesti ei voi viedä/testata. Silloin rikotaan itsemääräämisoikeutta. Käytännössä tuossa on nopeastikin 5-10 vuoden show edessä. Kokemuksella.

Entä jos tekee huoli-ilmoituksen?