Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ja pettävä puoliso
25.11.2025 |
Miehellä on ollut sivusuhteita, jotka ovat paljastuneet. Nyt on vireillä ero. Mies ei ole kertonut mitään vanhemmilleen, joten minä kerroin.
Anoppi ehdotti liiton työstämistä, mutta motivaatio molemmilla nolla. Sitten alkoi vähätellä koko asiaa. Kertoi, että oma mieskin on jäänyt monta kertaa kiinni. Että sellaista sattuu ja mitä muuten kuuluu?
Ajatuksia?
Kommentit (162)
Onko aikuisten avioliitossa tosiaan vanhemmat noin tärkeitä? Vastuussa lastensa avioliiton onnistumisesta ja vastuussa lastenlapsistaan.
Tämä vauva antaa todella oudon kuvan aikuisten riippuvuudesta vanhemmistaan.
Kai ne vaimojenkin kaikki teot vaikka puutteellinen sukanparsimistaito on taas hänen vanhempiensa syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi sekä miniälle että vävylle.
Jos oma lapseni pettäisi tai tulisi petetyksi, ei olisi minun asia tuomaroida.
Tottakai tukisin omaa lastani oli hän sitten pettäjä tai petetty.
Tukisin myös miniää tai vävyä, jos tulisivat petetyksi. Varsinkin, kun on lapsia.
Mutta tukeminen on eri asia kuin sekaantuminen tai tuomitseminen.
En hyväksy pettämistä mutta tuskin minulle koskaan kerrottaisiin koko tarinaa taustoineen. Siksi yrittäisin pysyä neutraalina ja puolueettomana.
Joo-o. Toivottavasti kukaan ei pariudu lastesi kanssa, sen verran sairaat setit jos "tuet" heitä rikoksissaan puolisoitaan kohtaan. Omia haaroja auki vaan, hullu.
Teit väärin kun kerroit parisuhteenne asioita ulkopuolisille. Törkeää käytöstä vaikka miehesi pettikin.
Vierailija kirjoitti:
Anopillasi on väärä osoite puheilleen liiton työstämisestä. Saisi pitää nuo palopuheensa pojalleen, jotta poika heräisi taistelemaan sinusta. Pettäjä tarvitsisi luultavasti yksilöterapiaakin. Toki tässä tapauksessa voi olla liian myöhäistä, etkä ymmärrettävästi enää halua antaa tilaisuutta. Joka tapauksessa, poika olisi oikea osoite, jos haluaa kertoa mielipiteensä avioliitostanne ja ajatuksia sen pelastamiseksi.
Olen joka tapauksessa pahoillani puolestasi, ap. Omat appivanhempani valitsivat minun puoleni, kun paskiaispoikansa kohteli minua huonosti ja lopulta jätti toisen naisen takia, kun meillä oli pienet lapset.
Poika ei kuuntele äitiään, koska ei kunnioita tätä. Mikä tietenkin on aivan loogista.
Vierailija kirjoitti:
Onko aikuisten avioliitossa tosiaan vanhemmat noin tärkeitä? Vastuussa lastensa avioliiton onnistumisesta ja vastuussa lastenlapsistaan.
Tämä vauva antaa todella oudon kuvan aikuisten riippuvuudesta vanhemmistaan.
Kai ne vaimojenkin kaikki teot vaikka puutteellinen sukanparsimistaito on taas hänen vanhempiensa syy.
Kun kasvatustyötä ei ole tehty lapsina - esim. rehellisyyden ja sopimusten noudattamisen suhteen - se venyy pitkälle aikuisikään. Jotkut vanhukset pitävät tätä oikein ylpeilyn aiheena, kun on läheiset välit aikuisiin lapsiin, jotka johtuvat vaan siitä että sitä epäonnistunutta kasvatustyötä jatketaan hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan anoppi itse pettänyt vai onko hän näitä kynnysmattonaisia, jotka sallii miehiltä vaikka mitä, kun "pojat on poikia"?
Todennäköisesti. Hän on loukkaantujatyyppiä. Muutenkin mielellään maksaa potut pottuina ja korkojen kanssa. Eikä ole mikään rehellisyyden perikuva. Avaa toisten kirjeitä jne.
Puuttuu sellainen peruskunnioitus toista ihmistä kohtaan.
Kannattaa tutustua koko sukuun anoppeineen ja appeineen ennen kuin tekee avioliittopäätöksen, sillä omena ei kauas puusta putoa. Jos anoppi sekä appi ovat mätiä, niin pojasta ei tule pappia.
Eipä tuokaan aina auta, vaikka hyvä nyrkkisääntö onkin. Omat ex-appivanhemmat ovat järkeviä ja asiallisia, hyväsydämisiä ihmisiä, eikä ex-miehen suvussa ylipäätänsä ole pettämistä tai eroperheitä, mutta ex-mies on silti munansa vietävissä oleva itsekäs paska, joka elää vain itselleen ja jätti pienten lasten äidin.
Vierailija kirjoitti:
Teit väärin kun kerroit parisuhteenne asioita ulkopuolisille. Törkeää käytöstä vaikka miehesi pettikin.
Sukuelimet ovat pariskunnan sisäinen asia ja parisuhteen koko pointti on monogamia. Muuten kyseessä ei olisi parisuhde vaan avoin suhde. Äläpä siis syytä uhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi sekä miniälle että vävylle.
Jos oma lapseni pettäisi tai tulisi petetyksi, ei olisi minun asia tuomaroida.
Tottakai tukisin omaa lastani oli hän sitten pettäjä tai petetty.
Tukisin myös miniää tai vävyä, jos tulisivat petetyksi. Varsinkin, kun on lapsia.
Mutta tukeminen on eri asia kuin sekaantuminen tai tuomitseminen.
En hyväksy pettämistä mutta tuskin minulle koskaan kerrottaisiin koko tarinaa taustoineen. Siksi yrittäisin pysyä neutraalina ja puolueettomana.
Miksi luulet, että sinulle valehdeltaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan anoppi itse pettänyt vai onko hän näitä kynnysmattonaisia, jotka sallii miehiltä vaikka mitä, kun "pojat on poikia"?
Todennäköisesti. Hän on loukkaantujatyyppiä. Muutenkin mielellään maksaa potut pottuina ja korkojen kanssa. Eikä ole mikään rehellisyyden perikuva. Avaa toisten kirjeitä jne.
Puuttuu sellainen peruskunnioitus toista ihmistä kohtaan.
Kannattaa tutustua koko sukuun anoppeineen ja appeineen ennen kuin tekee avioliittopäätöksen, sillä omena ei kauas puusta putoa. Jos anoppi sekä appi ovat mätiä, niin pojasta ei tule pappia.
Eipä tuokaan aina auta, vaikka hyvä nyrkkisääntö onkin. Omat ex-appivanhemmat ovat järkeviä ja asiallisia, hyväsydämisiä ihmisiä, eikä ex-miehen suvussa ylipäätänsä ol
No kun on kerran tuollaisen tapauksen nähnyt niin toiste ei sellaiseen lankea. Olkoon tuo oppituntisi ja jatkossa pysyt erossa häntäheikeistä. Aika hyvä sääntö sille ettei pariudu häntäheikin kanssa on vaatia esim. seurusteluajan selibaattia ja selvitää etukäteen, miten mies aikoo selvitä avioliiton seksittömät ajat. Jos vastausta ei ole, kyseessä on munansa perässä pomppiva apina, jonka kanssa ei tietenkään kannata avioitua tai tehdä jälkeläisiä muutenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että vanhemmissa naisissa on tuollaisia, jotka antavat kohdella itseään miten vaan. Itse ehdotan, että nämä avaavat itse haaransa pojilleen, jos pitävät näitä mallimiehinä.
Äitini olikin hyvä pano. Sääli että kuoli.
Poika on kasvaessaan oppinut, että miehellä voi olla monta naista. Sinä päätät haluatko elää tällaisessa "mormoniliitossa" vai vain yksiavioisena.
Onhan tuollainen monen naisen hässiminen vaimolle iso terveysriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi sekä miniälle että vävylle.
Jos oma lapseni pettäisi tai tulisi petetyksi, ei olisi minun asia tuomaroida.
Tottakai tukisin omaa lastani oli hän sitten pettäjä tai petetty.
Tukisin myös miniää tai vävyä, jos tulisivat petetyksi. Varsinkin, kun on lapsia.
Mutta tukeminen on eri asia kuin sekaantuminen tai tuomitseminen.
En hyväksy pettämistä mutta tuskin minulle koskaan kerrottaisiin koko tarinaa taustoineen. Siksi yrittäisin pysyä neutraalina ja puolueettomana.
Miksi luulet, että sinulle valehdeltaisiin?
Ainahan ne petturipojat valehtelevat, kaikille osapuolille. Ja kiinni jäädessään yrittävät kääntää huomion uhriin tai runoilla jotakin rakkaudesta. Mitä vaan, kunhan ei tarvitsisi kasvaa aikuiseksi ja elää vastuullisesti, tunnollisesti
Olen äiti ja anoppi. Lapsena lapset kasvatin eli ompelin purjeet ja lähetin maailman merille. Senjälkeen heillä on ollut vastuu itsellään, ei minullaan.
En tiedä mitä ovat seksuaalisuuden saralla tehneet eikä aikuisten toiminta minulle kuulu. Vanhimmalla pojalla oli nuoruuden kihlattu joka jätti poikani toisen takia. Kyllä hänenkin kanssaan sananen vaihdetaan edelleen 30 vuoden jälkeen jos kaupungilla tavataan.
Äitinä olen täysin sivullinen lasteni parisuhteissa. En halua mekastavia miniöitä tai vävyjä riesakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vanhemmissa naisissa on tuollaisia, jotka antavat kohdella itseään miten vaan. Itse ehdotan, että nämä avaavat itse haaransa pojilleen, jos pitävät näitä mallimiehinä.
Äitini olikin hyvä pano. Sääli että kuoli.
Kiva, että antoi sinulle kun sinut tekikin.
Miksi anopilla pitäisi olla joku mielipide siitä, että sinä et saanut avioliittoa pysymään kasassa? Tuskin sinä tosissasi kuvittelit meneväsi naimisiin miehen kanssa, joka ei petä vai oikeastiko et halunnut tuntea miestäsi lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi sekä miniälle että vävylle.
Jos oma lapseni pettäisi tai tulisi petetyksi, ei olisi minun asia tuomaroida.
Tottakai tukisin omaa lastani oli hän sitten pettäjä tai petetty.
Tukisin myös miniää tai vävyä, jos tulisivat petetyksi. Varsinkin, kun on lapsia.
Mutta tukeminen on eri asia kuin sekaantuminen tai tuomitseminen.
En hyväksy pettämistä mutta tuskin minulle koskaan kerrottaisiin koko tarinaa taustoineen. Siksi yrittäisin pysyä neutraalina ja puolueettomana.
Joo-o. Toivottavasti kukaan ei pariudu lastesi kanssa, sen verran sairaat setit jos "tuet" heitä rikoksissaan puolisoitaan kohtaan. Omia haaroja auki vaan, hullu.
Aviorikos silleen vinkee rikos, että sitä tapahtui niin paljon, että käsitteestä luovuttiin jo kasarilla.
Ja luin kauan sitten jostakin Englannin kielisestä nuorten lehdestä jotakin, että tytön äiti odottaa poikaystävänsä lasta.......... Mitenhän siinäkin on mahtanut käydä........? Uskomatonta moinen..............
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittajan äiti myös vastuussa aloittajan aikuiselämän asioista ja toilailuista?
Ei ole, eikä ole anoppikaan mielestäni enää vastuussa siitä, millaiseksi hänen poikansa on kasvanut.
Anoppi on vastuussa omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti ja anoppi. Lapsena lapset kasvatin eli ompelin purjeet ja lähetin maailman merille. Senjälkeen heillä on ollut vastuu itsellään, ei minullaan.
En tiedä mitä ovat seksuaalisuuden saralla tehneet eikä aikuisten toiminta minulle kuulu. Vanhimmalla pojalla oli nuoruuden kihlattu joka jätti poikani toisen takia. Kyllä hänenkin kanssaan sananen vaihdetaan edelleen 30 vuoden jälkeen jos kaupungilla tavataan.
Äitinä olen täysin sivullinen lasteni parisuhteissa. En halua mekastavia miniöitä tai vävyjä riesakseni.
Aivan. Ja tuskin alentuisit samoihin typeryyksiin kuin ap:n anoppi.
Olen anoppi sekä miniälle että vävylle.
Jos oma lapseni pettäisi tai tulisi petetyksi, ei olisi minun asia tuomaroida.
Tottakai tukisin omaa lastani oli hän sitten pettäjä tai petetty.
Tukisin myös miniää tai vävyä, jos tulisivat petetyksi. Varsinkin, kun on lapsia.
Mutta tukeminen on eri asia kuin sekaantuminen tai tuomitseminen.
En hyväksy pettämistä mutta tuskin minulle koskaan kerrottaisiin koko tarinaa taustoineen. Siksi yrittäisin pysyä neutraalina ja puolueettomana.