IS: Yhä useampi työantaja kertoo työntekijöiden hupenevista työhaluista.
Psykologi ihmettelee työntekijöiden outoja asenteita Henkilö voi olla yllättäen poissa töistä eikä ilmoita mitään
Suomalaisten työmotivaatio on viime vuosina heikentynyt, ja tämä näkyy etenkin nuorissa.
Näin kertoo työn ja organisaatioiden erikoispsykologi Pekka Järvinen. Hän on työskennellyt työelämän ilmiöiden parissa vuosikymmeniä ja kirjoittanut niistä useita kirjoja.
Köyliöläinen konepajayrittäjä Juha-Pekka Jaskari kertoi aiemmin Ilta-Sanomille Serco-konepajayhtiöstään. Hän oli yrittänyt alkukesästä saakka palkata uusia työntekijöitä, mutta huonolla menestyksellä.
Työ koetaan vähän kuin semmoiseksi, että siellä sitten käydään, miten muu elämä sallii ja mahdollistaa, Jaskari totesi.
Järvinen on eri työpaikkojen kouluttajana törmännyt samaan asiaan.
Hän kertoo kohtaavansa kasvavassa määrin esihenkilöitä, joiden alaiset eivät ole kauhean motivoituneita.
Henkilökohtaiset asiat voivat olla tärkeämpiä. Tyypillinen esimerkki on se, että rekrytoitaessa nuori alkaa esittää erilaisia ehtoja ja kertoo harrastuksistaan tai lomareissustaan, joiden takia ei voi tulla tiettynä ajankohtana töihin, Järvinen sanoo.
Toinen asia ovat poissaolot.
Henkilö voi olla yllättäen poissa töistä eikä ilmoita mitään. Sitten kun työntekijään saadaan joidenkin päivien kuluttua kontakti, tämä on ihmeissään ja kertoo tärkeän asian vaatineen hoitamista.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Uutta normaalia. Tottukaa.
Liitot ei hoitaneet hommia, nykynuoret pistää asiat järjestykseen.
Porkkanaa tarvitaan työelämässä. Ei nuoria kiinnosta paskaehdot ja paskatyöt paskoilla palkoilla. Vanhemmat ollaan kohteliaita mutta meki ollaan nuorten kansas ihan samaa mieltä.
Minä vain hymyilen kun nuoret kyykyttää näitä orjatyöpaikkoja.
Kuinka sitoutunut se työnantaja on niihin työntekijöihinsä? Onko palkkaus kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Maksa euro niin teen euron verran töitä. Maksa kaksi euroa niin teen tuplasti töitä. Ei ole kauhean vaikea yhtälö ymmärtää??
Få inga understöd och svält ute i kylan. Vänta och gör det samma i mörkret. Börja jobba och ha mat, värme och ljus. Det kan inte vara en svår ekvation att förstå?
Vierailija kirjoitti:
Johtuu koulusysteemistä aika pitkälti. Sallitaan liikaa perseilyä koska opettajilta on viety auktoriteetti. Luokallekaan ei saa enää jättää. Ja toiseksi vapaasta kasvatuksesta tai vanhempien mallista. Mitään ei saa enää vaatia lapsilta tai nuorilta, lasua pukkaa. Ammattikouluissa opettajat silittelee päätä ja menee teinien tunnepurkauksiin mukaan koska pitää ymmärtää ja olla kaveri. Tätä näin hyvin paljon kun valvoin näyttökokeita työkseni. Opettajat taantuu teinin tasolle kun pelkäävät seurauksia.
se on kyllä totta, seurannut vierestä tuttavaperheen osalta miten säännöllinen myöhästely on ihan ok, jotakin pientä muistutusta tulee muttei muuta. Mun kouluaikana olisi varmaan erotettu x kerran jälkeen eikä meillä kyllä myöhästelty kun hyvin harvoin, toki opettajatkin olivat auktoriteetteja.
Tunnollinen ja ahkera on kirosanoja työnhaussa. Keski-ikäisillä olisi motivaatiota tehdä työnsä vastuullisesti ja kunnolla, mutta heitä ei palkata.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ihan selvä syykin. Asenne työelämään muuttui sen myötä kun työelämä muuttui epävarmaksi pätkäksi, samalla kun vaatimukset kasvoivat suhteettomiksi ihmisten jaksamiseen nähden, samalla kun palkkojen ostovoima katosi. Ne suuret ikäluokat saivat ahkerasta työstään palkinnon, hyvän ja materiaalisesti turvatun elämän. Nykynuorille sukupolville mukavasti palkattu ja kohtuudella kuormittava vakityö, asuntolaina ja niiden mahdollistama perhe-elämä ovat utopiaa. Ja silti oletetaan, että he sitoutuvat ja painavat suurten ikäluokkien tapaan? Miksi ihmeessä, elleivät he siitä mitään hyödy?
Oma ikäluokka on näiden välissä, ja meidän innon vei jo eläkeiän karkaaminen horisonttiin samalla kun kertymää saksittiin. Eivät ihmiset tee töitä vain työnilosta, vaikka niin kuinka haluttaisiin kuvitella.
Parempi sittten varmaan on olla odottamassa yhteiskunnalta kovinkaan korkeita tukirahoja, jos ei tarpeeksi löydy enää työn tekijöitä muualta kuin maahanmuuttajista.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä työn arvostus on laskenut. Meillä oli vanha perinne, jossa arvostettiin kovaa työmiestä. Tähän arvoon suomalainen hyvinvointi on nojannut, Järvinen sanoo.
Viime vuosien muutoksen taustalla on hänen mukaansa useitakin syitä. Kasvatuskulttuuri on muuttunut kaverikulttuuriksi eikä lapsilta vaadita tarpeeksi.
Lapset saavat kun pyytävät, heillä ei ole rajoja eikä kotiintuloaikoja. Vanhemmat eivät enää siedä lasten turhautumista ja pettymyksiä. Lapset eivät opi ponnistelemaan. Myös kouluelämässä on samanlainen ilmiö, vaatimustaso on laskenut.
Yksi viime aikojen tekijä on myös sosiaalinen media, joka korostaa välitöntä menestystä ja helppoa rikastumista.
Sijoittaminen ja helpompi raha kiinnostaa enemmän, lue vaikka mitä lehteä, julkaisua tai vaikka uutisia, sijoita, sijoita,sijoita niin rikastut....
Vierailija kirjoitti:
Maksa euro niin teen euron verran töitä. Maksa kaksi euroa niin teen tuplasti töitä. Ei ole kauhean vaikea yhtälö ymmärtää??
Mene töihin pelaamaan nollasummapeliäsi.
Oikein. Hyvä, että työntekijöiden nöyristely vihdoin loppuu! On aika nousta vastarintaan!
💪😲
Vierailija kirjoitti:
Työnantajien kannattaa jatkossa palkata vain ulkomaalaisia niin saavat laiskat suomalaiset lepäillä kotonaan. Joissain maissa työ on vielä arvossaan mutta suomalainen nuori ei enää ole valmis ponnistelemaan. Syy on kieroon mennyt kasvatus ja koulujen tapa päästää luokalta vaikka ei osaisi mitään vaadittavia asioita. Pitemmän päälle meillä on suuri joukko syrjäytyneitä joista ei ole muuhun kuin elämään kelan elättinä.
Syynä on huonontunut työelämä. Oma isäni kirosi asiaa jo 2008. Hän sanoi että työelmä on paskottu ja työväenluokka tapetaan sukupuuttoon tai vaihto käy.
Kova työmies ja konkari. Muistan että hän ei ikinä muuta tehnytkään kuin töitä. Minua ei edes kasvattanut koska kävi töissä.
Elin täysin pellolla hänen ansiosta. Oli aina ylitöissä ja painoi niska limassa. Sitten totesi että työelämä ei enää kannata.
Kertoi minulle henkilökohtaisesti ja otti kädestä kiinni sanoessaan sanansa.
- Älä sinäkään koskaan tuhlaa elämääsi työlle. Ne huijaa työntekijöitä, tämä on sinun ainoa elämäsi.
Hän myös pyysi anteeksi että oli antanut elämänsä työlle.
Isän suusta kuuli totuuden. Aika pian sen jälkeen alkoi yleistyä muualta tuodut halpatyöntekijät ja työntekijöiden oikeuksia poljettiin lisää ja lisää.
Nyt ollaan tässä hetkessä. Minun lakkoni jatkuu ja kehoitan omia lapsiakin jatkaman ahkerasti lakkoa.
Jos työ ei ole kutsumus, se on paikka saada rahaa. Jos työllä ansaitulla rahalla ei saa enää hyvää elintasoa, mistä ihminen saa motivaationsa jatkaa?
Näin nuorena voin tunnustaa, että joko teen intohimotyötäni vaikka ylitunneilla tai teen siedettävää työtä mahdollisimman vähän. Meillä nuorilla ei taida enää ole ns. keskiluokkaisia unelmia. Perhe, oma koti, auto, lomamatka etelään. Kuulostaa melkein utopialta enkä oikeataan ole edes kiinnostunut.
Mutta siis vastuunkantoa pitäisi olla eikä tulla töihin myöhässä yms!
Vierailija kirjoitti:
Tunnollinen ja ahkera on kirosanoja työnhaussa. Keski-ikäisillä olisi motivaatiota tehdä työnsä vastuullisesti ja kunnolla, mutta heitä ei palkata.
Heille ei voi huutaa kuin pienille tytöille voi ja heitä ei voi vangita pakollisiin ylitöihin ilman ylityölisiä.
Konkarit lähtee ja vaatii ylityölisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ihan selvä syykin. Asenne työelämään muuttui sen myötä kun työelämä muuttui epävarmaksi pätkäksi, samalla kun vaatimukset kasvoivat suhteettomiksi ihmisten jaksamiseen nähden, samalla kun palkkojen ostovoima katosi. Ne suuret ikäluokat saivat ahkerasta työstään palkinnon, hyvän ja materiaalisesti turvatun elämän. Nykynuorille sukupolville mukavasti palkattu ja kohtuudella kuormittava vakityö, asuntolaina ja niiden mahdollistama perhe-elämä ovat utopiaa. Ja silti oletetaan, että he sitoutuvat ja painavat suurten ikäluokkien tapaan? Miksi ihmeessä, elleivät he siitä mitään hyödy?
Oma ikäluokka on näiden välissä, ja meidän innon vei jo eläkeiän karkaaminen horisonttiin samalla kun kertymää saksittiin. Eivät ihmiset tee töitä vain työnilosta, vaikka niin kuinka haluttaisiin kuvitella.
Parempi sittten varmaan on olla odottamassa yhteiskunnalta kovi
Mä näin keski-ikäisenä odotan lähinnä sitä, että työnantajat tajuavat, että meillä on pilvin pimein osaavaa ja perushyvällä työmoraalilla varustettua kotimaista porukkaa työttömänä, koska ikä alkaa nelosella, vitosella tai kutosella. Joka paikkaan on viime vuosina haluttu vain nuoria ja dynaamisia. Ja nyt kun nuoriso näyttää dynaamisuutensa pitäkää tunkkinne -asenteella, tällainen työelämän ydinjäte vähän hymyilee sisäänpäin ja keittelee kupin teetä.
Patalaiska WT ei kasvata kakaroitaan ja töitä ei tarvii tehdä ku Kela maksaa hei kuitenki.
Pois aivan kaikki tuet, ni eiköhän ala perheet pitää paremmin huolta toisistaan ja työ taas maistua.
Kaksi vaihtoehtoa. Sellainen duuni, josta tykkää tai toinen vaihtoehto niin hyvä taloudellinen korvaus, että tekee ihan rahan takia.
Ihmisten prioriteetit ovat muuttuneet. Joten kaikki ei tee paskaduunia rahan takia, jos saman rahan saa Kelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksa euro niin teen euron verran töitä. Maksa kaksi euroa niin teen tuplasti töitä. Ei ole kauhean vaikea yhtälö ymmärtää??
Älä viitsi typerehtiä vaan lue tuo aloitus. Työt eivät maistu ja asenteet ovat perseestä.
Pidätkö yleistämisestä? Mitä jos siirryttäisiin sopimusperustaiseen palkanmaksuun siten että sovitaan tarkasti kuinka paljon sitä työtä pitää tehdä ja kun se on tehty niin sovittu palkka on ansaittu???
Det kallas för ackord och är väldigt impopulärt bland facken. Alla arbetsgivare går säkert redan i morgon över till 100 % ackordavlöning om det skulle vara möjligt. Det verkar som om arbetstagare och arbetsgivare borde tala sinsemellan om dessa saker och glömma fack, regering och arbetsgivarorganisationer.
Tämä toimii molempiin suuntiin.
Silloin kun olin nuori niin työnantaja koki vastuuta työntekijöistään. Jos oli huonot ajat niin säästi muualta muttei erottanut työntekijöitään. Sitä saattoi luottaa että työnantaja pitää heistä huolen, sama työpaikka vaikka koko elämän.
Nyt on pätkätyötä, huonot palkat ja eläkkeitäkään eivät nuoret saa kuten ennen.
Varautukaa kasvavaan elintason laskuun.
Tuo työ, joka ei ole motivoinut suomalaisia, oli kai tavallista tehdastyötä?
Kuitenkin nykyään lapsia kannustetaan tavoittelemaan unelmiaan ammatinvalinnassakin, ja tehdastyö on luultavasti harvan unelma.
Lisäksi on ihan viralliselta taholta ilmoitettu, että maassamme on liian vähän korkeakoulutettuja ihmisiä. Korkeakoulutkaan eivät taida yleensä valmistaa tehdastyöhön.
Pitäisi jotenkin pakittaa siihen aikaan, jolloin oli ok olla ihan tavallinen duunari.
Työnantajien kannattaa jatkossa palkata vain ulkomaalaisia niin saavat laiskat suomalaiset lepäillä kotonaan. Joissain maissa työ on vielä arvossaan mutta suomalainen nuori ei enää ole valmis ponnistelemaan. Syy on kieroon mennyt kasvatus ja koulujen tapa päästää luokalta vaikka ei osaisi mitään vaadittavia asioita. Pitemmän päälle meillä on suuri joukko syrjäytyneitä joista ei ole muuhun kuin elämään kelan elättinä.