Lue keskustelun säännöt.
En välillä pysty lähteä kotoani
21.11.2025 |
Olen introvertti ja teen kokopäivätyötä enimmäkseen etänä. En juurikaan pidä ihmisten ilmoilla olemisesta vaikka olisikin mukavaa harrastaa jotakin. Tämän syksyn aikana minulla on usein ollut hankaluuksia lähteä esim kauppaan. Siirrän lähtemistä usein seuraavaan päivään. Joskus minulla on morkkis kun en halua lähteä /pääse lähtemään kotoani mihinkään. Ylianalysoin asioita ja huomaan kuinka pidän yksin olemisesta yhä enemmän.
Muita kohtalotovereita?
Neuvoja? Vinkkejä?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa seurata omaa vaistoa ja pysytellä sisätiloissa.
Minä aikoinani valaistuin, kun pysyttelin kolme vuotta sisätiloissa erakkona dekoodaten.
Kävin kerran viikossa hakemassa perunoita ja munia, en isoäidilleni vaan minulle ravinnoksi.
Saavutin mestaruuden kolmen vuoden tukiloisimisen päätteeksi. Jouduin opettelemaan suomen kielen uudestaan, koska kolmen vuoden puhumattomuus oli tehnyt tehtävänsä. Kieleni väsyi ja suuni lihakset ontuivat, kun tavailin suomen kieltä.
Itselläni on tämä nyt työn alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa nähdä tämä "pystyä lähteä" -muoto.
Joutessasi siellä kotona voit vaikka perehtyä suomen kielen perusasioihin.
Pysty lähtemään, syvimmät pahoittelut.
Mut joo ei vaan jaksa ihmisiä. Ne on just tällaisia.
Olet kehittänyt itsellesi paniikkihäiriön tolla eristäytymiselläsi. Ei ainakaan helpota tilannetta, jos annat tunteelle periksi, ettet pystyisi lähtemään.
Jaa että paniikkihäiriö loppuu siihen, kun vaan pinnistelee pahan olon pois. Juu jepjep. Et tiedä yhtään, mistä puhut!
Ja sitten kun lähdet, huomaat kuinka perseestä kaikki onkaan. Lähijunassa on haisevaa, likaista ja meluisaa. Istut jonkun sylkemän purukumin päälle, toinen huudattaa youtube videoita puhelimellaan, kolmas syö jotain valkosipulipastaa ja haju täyttää koko vaunun. Käyt kaupassa ja kotona huomaat, että puolet tomaattirasiasta on homeessa. Huoh.
Sama. Kaupassa käyn aamulla sen auettua, jolloin siellä on vähän muita ihmisiä. Kirjastossa käyn omatoimiaikana. Muualla sitten en käykään. En tästä kuitenkaan kärsi vaan tykkään olla kotona itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli/on tuota. Liittyy siihen, että olin pitkään sairaana ja yksinkertisesti voimat ei riittänyt edes siihen kauppareissuun ja pakotin itseni sinne. Lopputuloksena tuntui, että romahdan siihen paikkaan, iski hiljainen paniikkikohtaus. Sairaus saatiin hallintaan ja voimat palasi, mutta tämä olo ei hellittänyt. Diagnoosina sosiaalisten tilanteiden pelko. Tähän auttaa terapia, kannustan siis menemään työterveyteen, jossa tilanne kartoitetaan ja psykiatrin kautta voi päästä kelan tukemaan terapiaan. Kotikonstina voi saada tuloksia aikaan, jos on muutama hyvä ystävä, joiden kautta saa turvallisen ihmiskontaktin. Pitää vain nähdä usein ja totuttaa itsensä heidän seuraansa. Ja pikkuhiljaa altistaa itseään, mutta sitä ei kannata tehdä liian nopeasti, sillä oireet voi pahentua jos pakottaa itseään liikaa.
Kiitos kommentista. Hyvä, että voit paremmin.
Minulla on elämässäni muutama todella rakas läheinen, en tarvitse enempää ihmisiä elämääni.
Olen vain kai kyllästynyt kaikkeen joutavaan sosiaalisuuteen ja maailman turhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa nähdä tämä "pystyä lähteä" -muoto.
Joutessasi siellä kotona voit vaikka perehtyä suomen kielen perusasioihin.
Pysty lähtemään, syvimmät pahoittelut.
Mut joo ei vaan jaksa ihmisiä. Ne on just tällaisia.
Olet kehittänyt itsellesi paniikkihäiriön tolla eristäytymiselläsi. Ei ainakaan helpota tilannetta, jos annat tunteelle periksi, ettet pystyisi lähtemään.
Kiitos kommentista. En ole ainakaan vielä saanut paniikkikohtausta asioidessani esim kaupassa.
Siis nämä tämän ketjun kommentithan suorastaan houkuttelee jalkautumaan tuonne ihmisten pariin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nämä tämän ketjun kommentithan suorastaan houkuttelee jalkautumaan tuonne ihmisten pariin. :D
No, täällä on helppo huudella. Eri asia sitten oikeassa maailmassa :)
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun lähdet, huomaat kuinka perseestä kaikki onkaan. Lähijunassa on haisevaa, likaista ja meluisaa. Istut jonkun sylkemän purukumin päälle, toinen huudattaa youtube videoita puhelimellaan, kolmas syö jotain valkosipulipastaa ja haju täyttää koko vaunun. Käyt kaupassa ja kotona huomaat, että puolet tomaattirasiasta on homeessa. Huoh.
Totta. On jengiä kamapäissään, kakarat rääkyy, juoruakat ja ukot oksentelee aivojaan ympäriinsä, on pintaliitoa ja bisnestä, kaikki ovat muka niin tärkeitä. Kaikki juoksevat pyörässä suorittaen. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli/on tuota. Liittyy siihen, että olin pitkään sairaana ja yksinkertisesti voimat ei riittänyt edes siihen kauppareissuun ja pakotin itseni sinne. Lopputuloksena tuntui, että romahdan siihen paikkaan, iski hiljainen paniikkikohtaus. Sairaus saatiin hallintaan ja voimat palasi, mutta tämä olo ei hellittänyt. Diagnoosina sosiaalisten tilanteiden pelko. Tähän auttaa terapia, kannustan siis menemään työterveyteen, jossa tilanne kartoitetaan ja psykiatrin kautta voi päästä kelan tukemaan terapiaan. Kotikonstina voi saada tuloksia aikaan, jos on muutama hyvä ystävä, joiden kautta saa turvallisen ihmiskontaktin. Pitää vain nähdä usein ja totuttaa itsensä heidän seuraansa. Ja pikkuhiljaa altistaa itseään, mutta sitä ei kannata tehdä liian nopeasti, sillä oireet voi pahentua jos pakottaa itseään liikaa.
Kiitos kommentista. Hyvä, että voit paremmin.
Minulla on elämässäni muutama todella rakas läheinen, en tarvitse enempää ihmisiä elämääni.
Olen vain kai kyllästynyt kaikkeen joutavaan sosiaalisuuteen ja maailman turhuuteen.
Se on ihan ok, jos et koe kaipaavasi muita ihmisiä kuin heidät. Mutta jos ei tasaisin välein altista itseään muille ihmisille, muista, että oireilu voi pahentua ja joskus et enää pysty lähtemään oikein mihinkään. Älä päästä tilannetta siihen, voin sanoa että se on ihan hanurista! Että pitäisi mennä jonnekin (lääkäri, pankki, joku virallinen tapaaminen), mutta keho taistelee vastaan niin, että koet pyörtyväsi hetkenä minä hyvänsä. Ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta sietokyvyn ylläpito helpottaa elämää huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kaupassa käyn aamulla sen auettua, jolloin siellä on vähän muita ihmisiä. Kirjastossa käyn omatoimiaikana. Muualla sitten en käykään. En tästä kuitenkaan kärsi vaan tykkään olla kotona itsekseni.
Kiitos kommentista. Elän juuri samoin. Mitä vähemmän turhia ihmiskontakteja, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa nähdä tämä "pystyä lähteä" -muoto.
Joutessasi siellä kotona voit vaikka perehtyä suomen kielen perusasioihin.
Tai sinä voisit opetella enemmän omaa kotimaista kieltäsi ettet vain nolaisi itseäsi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa nähdä tämä "pystyä lähteä" -muoto.
Joutessasi siellä kotona voit vaikka perehtyä suomen kielen perusasioihin.
Ajattelin kommentoida juuri tämän. Miten joku voi sanoa pysty lähteä. Idioottimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap vajakkimies? Etsin tukihenkilöä ja mielellään naista.
Vierailija kirjoitti:
Siis nämä tämän ketjun kommentithan suorastaan houkuttelee jalkautumaan tuonne ihmisten pariin. :D
:D Samat fiilikset. Ihan hyvä että siirsin menoni huomiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nämä tämän ketjun kommentithan suorastaan houkuttelee jalkautumaan tuonne ihmisten pariin. :D
No, täällä on helppo huudella. Eri asia sitten oikeassa maailmassa :)
Valitettavasti ihmiset osaa olla ikäviä ja ilkeitä myös tosielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kaupassa käyn aamulla sen auettua, jolloin siellä on vähän muita ihmisiä. Kirjastossa käyn omatoimiaikana. Muualla sitten en käykään. En tästä kuitenkaan kärsi vaan tykkään olla kotona itsekseni.
Kiitos kommentista. Elän juuri samoin. Mitä vähemmän turhia ihmiskontakteja, sen parempi.
Autistirotta on hieno ihminen.
Sen sijaan että kukaan odottaa häiriöitä lisää, suosittelen kertomaan avoimesti ne syyt miksi asiat ovat kuten ovat. Selittely ei paranna tilannetta ja jos itse ei vain halua lähteä ja tietää sen olevan typerää niin morkkikselle löytyi jo syy.
Mikä on aloittaja oikea ongelmasi?
Kerrot että viihdyt yksin etkä edes kaipaa muuta.
Se on ihan ok, jos et koe kaipaavasi muita ihmisiä kuin heidät. Mutta jos ei tasaisin välein altista itseään muille ihmisille, muista, että oireilu voi pahentua ja joskus et enää pysty lähtemään oikein mihinkään. Älä päästä tilannetta siihen, voin sanoa että se on ihan hanurista! Että pitäisi mennä jonnekin (lääkäri, pankki, joku virallinen tapaaminen), mutta keho taistelee vastaan niin, että koet pyörtyväsi hetkenä minä hyvänsä. Ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta sietokyvyn ylläpito helpottaa elämää huomattavasti.
Otan kommenttisi vakavasti. Kiitos. Ap
Olet kehittänyt itsellesi paniikkihäiriön tolla eristäytymiselläsi. Ei ainakaan helpota tilannetta, jos annat tunteelle periksi, ettet pystyisi lähtemään.