Mikä teitä ahdistaa joulussa eniten?

Hössötys ja pönötys. Se, ettei asioista voida sopia ja keskustella, vaan oletetaan, että toimitaan kuten aina ennenkin.

Olen ratkaissut asian avaamalla suuni ja kysymällä ja ehdottamalla. Siltikin on asioita, jotka toistuu kuten aina ennenkin, ja osa näistä ärsyttää silti. 

Ehdotan helpotusta asiaan.  Mitäs jos ensimmäisenä hommana lakattaisi puhumasta siitä ahdistuksesta, silloin kun siitä ei ole oikeasti kyse. Tragediat, sairaudet, köyhyys jne on ihan eri asia, ne saakin vähän ahdistaa. Mitä ihmeen iloa saa jatkuvasta tappiomielialan lietsomisesta, vähän asiassa kuin asiassa.

Oikea kysymys kuuluu: Keitä vituttaa jouluhössötys  Tai: keitä harmittaa/ keljuttaa jouluhössötys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ahdista itse joulussa oikeastaan mikään. Mukavia jouluja perheen kanssa ollut. Mua hiukan ärsyttää kaikki joulunajan mainokset telkkarista, joissa on aina onnellisia perheitä, isät/äidit/isovanhemmat/koira ja kaikki on niin herttaista ja puhtoista. Lahjoja lapsille, hyvää ruokaa kaikille, on joulukuusta, on kynttilää, ruokaa yllin kyllin. 

Mä mietin aina tuolloin niitä yksinäisiä joulun viettäjiä, jotka tahtomattaan ovat yksin. Miten kurjalta tuollaiset mainokset saattavatkaan tuntua, kun eivät voi läheistensä kanssa joulua viettää. 

 

Olimme katsomassa kumppanini kanssa uudenvuoden ilotulitusta. Näin siellä yksinäisen miehen. Aloin itkeä lohdutonta myötäsurua hänen puolesta. En tietenkään hysteerisesti itkenyt mutta oli pyyhittävä valuvia kyyneleitä piilossa. Onneksi kaikki katso

 

Hän kuvasi kaikkia yksinäisiä ihmisiä. Ei hän välttämättä ollut yksinäinen.

Vietän joulun yksin. Ärsyttää kun muu suku surkuttelee kun perheittensä kanssa itse viettävät. Kutsuvat säälistä. En halua toisten perhejoulun keskelle. Tuntisin itseni tosi yksinäiseksi. Oma jouluni sujuu rauhallisesti musiikkia kuunnellen ja glögiä naukkaillen. Näin nyt neljäs joulu. Lahjankin ostan ja herkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan helpotusta asiaan.  Mitäs jos ensimmäisenä hommana lakattaisi puhumasta siitä ahdistuksesta, silloin kun siitä ei ole oikeasti kyse. Tragediat, sairaudet, köyhyys jne on ihan eri asia, ne saakin vähän ahdistaa. Mitä ihmeen iloa saa jatkuvasta tappiomielialan lietsomisesta, vähän asiassa kuin asiassa.

Oikea kysymys kuuluu: Keitä vituttaa jouluhössötys  Tai: keitä harmittaa/ keljuttaa jouluhössötys

Sitten vielä puhutaan onko joulun jälkeistä sitä ja tätä, kun ei hössää on helpompi siirtyä arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Joulun jälkeen kaapissa on 10 sukulaisilta saatua konvehtirasiaa ja juhlamokkapakettia, joilla en tee yhtään mitään. 

Lahjoitat eteenpäin. Mummoni sai aikoinaan froteepyyhkeitä sukulaisiltaan ja lahjoitti kaikki meille. Mummo tykkäsi vain itsekutomistaan pellavapyyhkeistä. Mummon motto oli, antakaa lahjaksi mitä olette lahjaksi saaneet. 

Mikään ei ahdista. Olen lapseton sinkku, joten saan olla koko joulun rauhassa eikä tartte osta lahjoja kellekään. Voiko täydellisempää olla?

Mahdollinen perheriita ja miten siitä selviää.

Se että vierailta loppuu viinat kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä,pimeä vuodenaika. Suomessa on myös tapana "hiljentyä" joulunviettoon,ei osata juhlistaa ja olla iloisia vaan vetäydytään omiin kopperoihin.

Tämä hiljentyminen just. Lisäksi se on myös ihan sama mikä juhla on, niin sosiaalinen media on täynnä kuvia hautakivistä. 

Jep, tuttava laittaa joka joulu someen kuvan vanhempiensa hautakivestä jotka siis on kuolleet tämän tuttavan ollessa nuori. Sitten tämä sama tuttava kiukuttelee kaikille jotka ei tykkää hänen postauksestaan. Samalla kuitenkin itse kommentoi ikävään sävyyn toisten iloisia joulupostauksia, missä kuvia esimerkiksi lahjojen paketoinnissa tai joulukuusesta, esimerkiksi että hyvähän teidän on viettää joulua kun ette ole koskaan joutuneet kokemaan mitään näin rankaa kuin minä.

Todella tökeröä kommentoida tuollaista kenellekään, vaikka olisi menettänyt ne omat vanhempansa lapsuudessa tai nuoruudessa. Toisten ihmisten kokemuksista kun ei voi tietää. Kaikenlainen vertailu on myös ihan turhaa ja typerää.

Tyhmä kysymys.

Eniten harmittaa vanhempieni harjoittama syyllistäminen, kun ei enää jakseta lähteä satojen kilometrien päähän lasten kanssa heille jouluksi. Olen helposti syyllisyyttä tunteva ihminen ja helposti menee oma fiilis. Mitä olen tehnyt asialle? Pysynyt kotona ja yrittänyt kestää pettymyksen ja pahan mielen, jonka taas tuotan. 

Pakkosukulointi, haluaisin viettää pyhät omassa kodissa ja ottaa rennosti, mutta aina on pakko joko aattona tai joulupäivänä mennä puolison sukulaisten luo, eikä pistäytyminen riitä, vaan siellä menee sitten koko päivä. Tänä vuonna lupauduin jouluksi töihin, puoliso saa sukuloida keskenään.

Se, että vaikka en ole yhtään uskonnollinen, haluaisin kaikin puolin hiljentyä ja rauhoittua, miettien korkeintaan "synttärisankarin" opetuksia.

Mutta maailmassa pääosassa onkn hirveä kulutus-, siivous-, lahja- ja joulusisutus- ja ruokasirkus.

Vierailija kirjoitti:

Vietän joulun yksin. Ärsyttää kun muu suku surkuttelee kun perheittensä kanssa itse viettävät. Kutsuvat säälistä. En halua toisten perhejoulun keskelle. Tuntisin itseni tosi yksinäiseksi. Oma jouluni sujuu rauhallisesti musiikkia kuunnellen ja glögiä naukkaillen. Näin nyt neljäs joulu. Lahjankin ostan ja herkkuja. 

Olen kateellinen sun joulustasi 

Lapset perheineen ja mies ovat levon tarpeessa pyhinä kun niin raskasta on taas ollut. Omien töitteni päälle palvelen koko porukkaa aina ihmetellen miten tämä näin menee olin sitten tytär, äiti tai mummo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä,pimeä vuodenaika. Suomessa on myös tapana "hiljentyä" joulunviettoon,ei osata juhlistaa ja olla iloisia vaan vetäydytään omiin kopperoihin.

Tämä hiljentyminen just. Lisäksi se on myös ihan sama mikä juhla on, niin sosiaalinen media on täynnä kuvia hautakivistä. 

Jep, tuttava laittaa joka joulu someen kuvan vanhempiensa hautakivestä jotka siis on kuolleet tämän tuttavan ollessa nuori. Sitten tämä sama tuttava kiukuttelee kaikille jotka ei tykkää hänen postauksestaan. Samalla kuitenkin itse kommentoi ikävään sävyyn toisten iloisia joulupostauksia, missä kuvia esimerkiksi lahjojen paketoinnissa tai joulukuusesta, esimerkiksi että hyvähän teidän on viettää joulua kun ette ole koskaan joutuneet kokemaan mitään näin rankaa kuin minä.

Todella tökeröä kommentoida tuollaista kenellekään, vaikka olisi menettänyt ne omat vanhempansa lapsuudessa tai nuoruudessa. Toisten ihmisten kokemuksista kun ei voi tietää. Kaikenlainen vertailu on myös ihan turhaa ja typerää.

Sehän on vaan totuus ja miksei totuutta saisi sanoa? Vanhemman saati molempien vanhempien menettäminen on kauhein asia mikä lapselle/nuorelle voi tapahtua. Kyllähän se vituttaa kun muut brassailee hienoilla perhejouluillaan aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana tulin jätetyksi juuri joulun alla hyvin ikävällä tavalla mutta kukaan ystävistäni ei kutsunut jouluksi kylään.

Eiköhän se ole ihan oma vika, jos takertuu johonkin nuoruuden pettymyksiin loppuiäkseen ja vielä linkittää sen johonkin juhlaan?

Minä jäi leskeksi 45-v:na keskellä kauneinta hellekesää. Kun toiset kilistelivät kaljakoreja ja lähtivät mökeille ja rannoille, minä elin elämäni hirveintä aikaa. En silti ole jättänyt kesästä ja helteestä nauttimatta sen jälkeen.

Eihän tuo ole yhtään sama asia. Meille nuorena vanhemman menettäneille joulu on oikeasti rankkaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas joulun lapsi syntyy uudelleen... 

Ja tutkimusten mukaan jeesus syntyi lokakuussa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsunamin vuosipäivä 

Meillä se on se että pitää viettää joulua tsunamissa läheisensä menettäneen ihmisen kanssa, en jaksa sitä valitusta ja negatiivisuutta.

Huomaa että jotkut on päässyt elämässä helpolla.

Jossain vaiheessa pitää osata mennä eteenpäin. Kyllä kaikki ymmärtää surun ja tuskan mitä tuollainen aiheuttaa, mutta jos tapaamiset on vielä vuosikymmenten jälkeen pelkkää samaa negatiivisuutta, niin ei sitä enää jaksa kuunnella. Pitää myös osata ymmärtää, että muilla ihmisillä on kuitenkin oikeus viettää ihana joulu. Jos ei voi muuta kuin märehtiä menneitä, niin voi viettää joulun itsekseen, eikä mennä pilaamaan tunnelmaa joka vuosi. Rajansa kaikella.