Mikä teitä ahdistaa joulussa eniten?
Kommentit (270)
Mä sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas joulun lapsi syntyy uudelleen...
Vierailija kirjoitti:
Mä sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas joulun lapsi syntyy uudelleen...
Jeesus lapsi
Kaikki kuolleet läheiset, joiden poissaolo jouluna tuntuu erityisen kipeältä.
Anteeksi, kaikella kunnioitukssella, mutta päässä pitää olla pahasti pipi jos ahdistuu joulusta. Se joulu on tasan niin vaikeaa kuin sen itselleen tahtoo tehdä.
Iloinen perhejuhla hyvänenaika
Vierailija kirjoitti:
Ajatuskin Vihreistä kuulista oksettaa ja vihloo hampaita!! Mutta koska joudun menemään vegaaniseen jouluun, ne ovat ainoa millä saa vatsan täyteen. Konvehtejakaan ei tietenkään ole.
Etkä voi viedä mukanasi itsellesi mieleistä syötävää, koska..?
Vierailija kirjoitti:
Kylmä,pimeä vuodenaika. Suomessa on myös tapana "hiljentyä" joulunviettoon,ei osata juhlistaa ja olla iloisia vaan vetäydytään omiin kopperoihin.
Tämä hiljentyminen just. Lisäksi se on myös ihan sama mikä juhla on, niin sosiaalinen media on täynnä kuvia hautakivistä.
Vierailija kirjoitti:
Hössötys. Ja se, että vanhemmat olettavat, että vietän joulun heidän kanssaan, koska olen lapseton sinkku. Mieluiten pysyisin kotona, joisin hyvää viiniä ja söisin sushia. Mutta kun olen yrittänyt, vanhemmat saa hepulin. Siis oikeasti ryntäävät paikalle, soittavat ovikelloa, onko kaikki hyvin me huolestuttiin?? Kyllä jouluna ei yksin saa olla. Laatikoita pitää syödä. Miksei sulla ole kinkkuakaan voi kulta..... 🤦🏻
😂 Ei saisi nauraa, mutta pystyn niin elävästi kuvittelemaan tuon tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kaikella kunnioitukssella, mutta päässä pitää olla pahasti pipi jos ahdistuu joulusta. Se joulu on tasan niin vaikeaa kuin sen itselleen tahtoo tehdä.
Iloinen perhejuhla hyvänenaika
Joku voi ahdistua just tuosta, että oletetaan että tottahan toki joulu on iloinen perhejuhla. Jos ei ole sitä perhettä, tai siellä ei ole iloa. Jouluun kohdistuu todella paljon toiveita, odotuksia ja perinteitä eikä joulu ole aina ns omissa käsissä, joten se ei välttämättä ole just niin vaikeaa kuin itse tekee.
Eniten ahdistaa toiset ihmiset. Toiseksi rahanmeno. Kolmanneksi ne Jeesus-hommat ja tekopyhyys.
Jouluruokailut, joululahjat ovat tietysti tärkeitä, voi joulun sanomaa mennä myös joulun jälkeen, antaa lahjat vasta tammikuussa. Yksinasuville enemmän huomiota, kuten nykyään onkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuolleet läheiset, joiden poissaolo jouluna tuntuu erityisen kipeältä.
Sehän on ihan kiinni omasta aseneteesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä,pimeä vuodenaika. Suomessa on myös tapana "hiljentyä" joulunviettoon,ei osata juhlistaa ja olla iloisia vaan vetäydytään omiin kopperoihin.
Tämä hiljentyminen just. Lisäksi se on myös ihan sama mikä juhla on, niin sosiaalinen media on täynnä kuvia hautakivistä.
Jep, tuttava laittaa joka joulu someen kuvan vanhempiensa hautakivestä jotka siis on kuolleet tämän tuttavan ollessa nuori. Sitten tämä sama tuttava kiukuttelee kaikille jotka ei tykkää hänen postauksestaan. Samalla kuitenkin itse kommentoi ikävään sävyyn toisten iloisia joulupostauksia, missä kuvia esimerkiksi lahjojen paketoinnissa tai joulukuusesta, esimerkiksi että hyvähän teidän on viettää joulua kun ette ole koskaan joutuneet kokemaan mitään näin rankaa kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamin vuosipäivä
Meillä se on se että pitää viettää joulua tsunamissa läheisensä menettäneen ihmisen kanssa, en jaksa sitä valitusta ja negatiivisuutta.
Tämän vuoksi en koskaan vietä joulua hänen kanssaan, meillä on ihan erilainen suhde jouluun.
Ahdistaa ns. pakolliset rituaalit, jos sellaisiin kokee velvollisuutta osallistua. En ole kyllä vuosikausiin enää osallistunut. Mutta lähimmäsiten vanhetessa ja sairastellessa olen alkanut miettiä, pitäisikö heidän vuokseen joustaa omasta mukavuudesta.
Joka paikassa soiva joulumusiikki. Joka alkaa jo marraskuussa.
Järjetön määrä mainoksia. Jotka postiluukusta tipahtavat monta kertaa viikossa.
Kiina krääsä kaupoissa. Ja netissä.
Nuorempana tulin jätetyksi juuri joulun alla hyvin ikävällä tavalla mutta kukaan ystävistäni ei kutsunut jouluksi kylään.
Eiköhän se ole ihan oma vika, jos takertuu johonkin nuoruuden pettymyksiin loppuiäkseen ja vielä linkittää sen johonkin juhlaan?
Minä jäi leskeksi 45-v:na keskellä kauneinta hellekesää. Kun toiset kilistelivät kaljakoreja ja lähtivät mökeille ja rannoille, minä elin elämäni hirveintä aikaa. En silti ole jättänyt kesästä ja helteestä nauttimatta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana tulin jätetyksi juuri joulun alla hyvin ikävällä tavalla mutta kukaan ystävistäni ei kutsunut jouluksi kylään.
Eiköhän se ole ihan oma vika, jos takertuu johonkin nuoruuden pettymyksiin loppuiäkseen ja vielä linkittää sen johonkin juhlaan?
Minä jäi leskeksi 45-v:na keskellä kauneinta hellekesää. Kun toiset kilistelivät kaljakoreja ja lähtivät mökeille ja rannoille, minä elin elämäni hirveintä aikaa. En silti ole jättänyt kesästä ja helteestä nauttimatta sen jälkeen.
Niin tai tuo läheisten menettäminen tsunamissa
Ei mikään kun ei vietetä joulua.
Joulu on ihanaa riippumatta siitä mitä joskus on tapahtunut