Onko rumuus syy elämän epäonnistumiseen?
Siihen, että tulee kiusatuksi, hyljeksityksi, masentuu ja syrjäytyy? Ja ei löydä töitä vaikka kuinka yrittää? Löytävätkö kauniit ihmiset niin helposti kaikkea hyvää?
Kommentit (96)
Ei, jos opettelee olemaan tekijä, ei objekti.
Kahdeksankymmentäluku soittaa:
Kun olin lapsi, minulle opetettiin, että kukaan ei ole RUMA.
Minkä hiton takia käytätte ylisanoja? En tunne yhtään rumaa ihmistä, jos kokonaisuuteen ei lasketa henkisiä ominaisuuksia.
Suomalaiset sisäsiittoisuudessaan ovat hyvin rasistista kansaa,aamen.
Opetelkaa sietämään erinäköisiä ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Paina duunia ahkerasti ja sitten plastiikkakirurgin pakeille kysymään mitä voitais tehdä. Paljon voidaan tänä päivänä kirurgisesti parantaa ulkonäköä.
Niin tekisin,mutta siihen tarvisi rahaa. Jos ei saa edes töitä niin mitäs sitten? Ja miten esim leveitä hartioita voi nainen pienentää? Ei mitenkää.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ainakaan ole elämä epäonnistunut, vaikka olen poikkeuksellisen ruma. Miestä ja lapsia en ole saanut, mutta olen ihan onnellinen ilmankin.
Työelämässä ja kaikella tavalla muuten on mennyt hyvin. Ei yliopistoon pääsemiseen vaadittu hyvää ulkonäköä, eikä siellä pärjäämiseen. Eikä työelämässäkään, alani töissä ei ulkonäöllä ole tuon taivaallista merkitystä. Olen myös löytänyt kavereita ja ystäviä ihan mukavasti elämääni töistä ja harrastuksista, eli en ole syrjäytynyt tai yksinäinen.
Hienoa sinulle, taidat olla älykäs? Itselläni on ollut keskittymisvaikeuksia kouluiässä ja vanhempanakin, johtuen varmaan paskasta lapsuudesta. Kiusattiin ja kotona oli paskaa ja ittsetunto täysin romuna. Miten annat hyvää kuvaa ihmisille jos et edes usko itseesi??
Voi se olla. Olin ruma lapsi ja aikuiset selvästi syrjivät sen takia. Työelämässä on täytynyt olla tuplasti niin hyvä kuin viehättävämmän ulkomuodon omaavat ja sittenkin minua ja tekemisiäni vähätellään, vaikken nyt enää niin susiruma olekaan. Mutta kyllä se tietynlaisena arvostuksen puuttumisena näkyy, vaikka yrittävätkin sitä peitellä
Vierailija kirjoitti:
On, mutta siihen voi itse vaikuttaa aika paljon esim. Ap:n ulosanti maailmasta on ruma joten miksi kukaan haluasi viettää aikaa ihmisen kanssa joka näkee vain rumuutta? Vaikka ap olisikin oikeassa hän kaivaa itselleen tuolla ajatusmaailmalla vain kuoppaa itselleen.
Miten minä sitä kuoppaa kaivan? Kun kanssaihmiset on ihan vaan päättäneet jostain kumman syystä terrorisoida elämääni koulussa ja töissäkin. Nyt vaikka olen kouluttautunut en edes löydä yksinkettaisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
On, mutta se ei ole ihmisen oma vika. Maailma on yksinkertaisesti julma paikka.
Näin se toimii
Ainakin se pätee rygqiin. Ruma kansa ulkoisesti ja sisäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla se on kombinaatio rumuus + introverttiys ja mahdollisesti diagnosoimaton autismi. Kumpikaan yksin tuskin olisi pilannut niin paljoa elämää. Mutta kun olet rumanpuoleinen, ja outo/sulkeutunut/erakko, niin eipä tämmöistä oikein haluta ei työelämään eikä ihmissuhteisiin.
Vähän samat setit... olisi edes rohkea, sosiaalinen ja normaali ruma. Mutta on nepsy, introvertti ja ruma niin avot.
En ole varsinaisesti ruma, mutta minulla on krooninen ja parantumaton ihosairaus, joka näkyy erityisesti kasvoissa. Meikkaus ei ole vaihtoehto. Ulkonäköni on tuhonnut monet urahaaveet ja olen nyt työttömänä. On aivan varma että työhaastattelussa kauniimpi saa minkä tahansa työpaikan ennen minua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkään yrittänyt ajatella että en ole ruma. Muuten vaan huonon tuurin kautta kovin yksinäinen. Mutta viikonloppuna sain taas karmeaa palautetta ulkonäöstäni, kun leikkipaikalla leikkineet lapset kutsuivat minua merihirviöksi. Luulin alkuun, että onpa hauska mielikuvitusleikki, että kun kerran tulin koirani kanssa mereltä päin, niin olin heidän leikissään merihirviö. Mutta alkoivatkin sitten enemmänkin analysoida ällöttävyyttäni ja yökötellä sitä. Yhtäkkiä jotenkin tuli yhtäkkiä mieleen paljon todisteita, että todellakin ruma olen ja olen aina ollut, ja lopultakin myönsin asian itselleni. Se on tavallaan helpottavaakin, että ehkä minussa epäkelpoa onkin vain ulkokuori, eikä persoona. Niitä todisteita:
- lukiossa kukaan poika ei huolinut minua vanhaintanssipariksi, yököttelivät ajatuksestakin, ja jäivät lopulta pois koko tansseista kun siedettävää paria ei löytynyt
- nuorena kun yriti
Mulla samoja kokemuksia, mutta tinderissä nyt myöhemmin oon kuvissa miesten mielestä ollut aika kauniskin. Ehkä oma tyyli on löytynyt ja se sopii paremmin, mutta ei siitä ruman naisen identiteetistä pääse niin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. Danny DeVito, 152cm erityisen komea? Onko hänen elämänsä mielestäsi mennyt pilalle?
Hän on mies ja rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumuudelle pystyy tekemään jotain.
Esim meikkaaminen ja hiusten laitto.
Vaatteet ja korut.
Esim.
Ei pysty. Jättinenää, epäsymmetrisiä silmiä ja outoa kasvojenmuotoa ei saa meikillä piiloon.
Noita kaikkia pystyy itse asiassa visuaalisesti häivyttämään meikillä tosi hyvin. Korostuksilla ja varjostuksilla voi tehdä ihmeitä nenän ja naaman muodolle, kun taidon oppii. Silmätkin voi meikata niin, että tasapainottaa silmien eroa meikkaamalla silmät aavistuksen eri tavalla.
Kukas sitten osaisi neuvoa, miten meikata ja häivyttää ne rumat piirteet? Auttaakohan se asiaa, kun meikit on sitten pestävä pois? Vanhempiaankaan ei voi valita, ja huonoa tuuriakin. kaikki. Perintönä pottunenä, huo
Googlettamalla löytyy Youtubesta vaikka mitä. Yksi kerrallaan voi opetella, esim. leveiden kasvojen varjostaminen, sitten nenän muotoilu varjostuksilla... Itselläni on myös ihan hassun mallinen naama, sellainen päärynä joka levenee alaspäin, ja erittäin leveä nenä. Olen hyvä meikkaamaan nämä piirteet ainakin paljon vähemmän huomiota herättäviksi. Meikit on toki pestävä pois, mutta mitä väliä sillä on miltä omassa kotonaan yöllä näyttää? Ei sinne tule kukaan sun ulkonäköä arvostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ainakaan ole elämä epäonnistunut, vaikka olen poikkeuksellisen ruma. Miestä ja lapsia en ole saanut, mutta olen ihan onnellinen ilmankin.
Työelämässä ja kaikella tavalla muuten on mennyt hyvin. Ei yliopistoon pääsemiseen vaadittu hyvää ulkonäköä, eikä siellä pärjäämiseen. Eikä työelämässäkään, alani töissä ei ulkonäöllä ole tuon taivaallista merkitystä. Olen myös löytänyt kavereita ja ystäviä ihan mukavasti elämääni töistä ja harrastuksista, eli en ole syrjäytynyt tai yksinäinen.
Hienoa sinulle, taidat olla älykäs? Itselläni on ollut keskittymisvaikeuksia kouluiässä ja vanhempanakin, johtuen varmaan paskasta lapsuudesta. Kiusattiin ja kotona oli paskaa ja ittsetunto täysin romuna. Miten annat hyvää kuvaa ihmisille jos et edes usko itseesi??
Se on varmaan tosiaan kompensoinut paljon rumuuden haittoja, että olin koulussa alusta asti lahjakas. Minuakin kiusattiin koulussa, paitsi ulkonäöstäni, myös koska olin semmoinen kirjakielinen lukutoukka, outo nörttityttö, mutta jotenkin aina ajattelin, että ne kiusaajat tässä on väärässä, että he käyttäytyy huonosti ja on lapsellisia, eikä niin että minussa olisi vikaa. Hyvä koti auttoi myös tietysti, helpompi jaksaa kiusaamista koulupäivä, kun kotona oli rauhallista ja mukavaa. Äiti myös tiedosti aina sen, että olen "erilainen", mutta hän korosti että siinä ei ole mitään vikaa vaan se usein johtuu siitä, että on kypsempi tai älykkäämpi kuin ihmiset keskimäärin. Isäni oli ihan samanlainen, ja hän on useita kansainvälisiä elektroniikan alan patentteja tehnyt insinööri/keksijä. Mun itsetunto säilyi, koska ajattelin, että vaikka en ehkä sovi muiden ihmisten seuraan, niin se johtuu luonteenpiirteistä, jotka ei ole negatiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. Danny DeVito, 152cm erityisen komea? Onko hänen elämänsä mielestäsi mennyt pilalle?
Ei toki, ja maailmalla on paljonkin menestyneitä vähemmän komeita. Mutta se usein vaatii enemmän lahjakkuutta, sisua, itsensä esiin tuomista jne että ruma onnistu kuin vähemmän rumalta. Esim. vähän eri luonteinen tai ilman erityisiä lahjakkuuksia oleva DeViton näköinen voisi hyvin olla katkeroitunut hikikomori incel, joka purkaisi ahdistustaan nettipalstoille.
Suomalaiset sisäsiittoisia metsäsuomalaisia.