"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Eikö lahja anneta pyyteettömästi? Kyllähän itse voi päättää kuinka paljon lahjoihin käyttää 🤔 Parin kympin lahjakortti ja suklaata, sillä selvä. Jos on liian vaatimatonta niin ei varmaan ole sitten tarve. Suosittelen laittamaan rahat lahjapuukeräykseen. Ne lahjansaajat ovet kiitollisia saamistaan lahjoista

Anna lapsille lahjaksi muutama kymppi kirjekuoressa, saavat itse ostaa mitä haluavat. Pääset vähällä.

Nostetaanpa realiteetit pöydälle:

Jos lapsilla jotkut toivelistat on, niin mielestäni on vanhempien tehtävä hankkia niihin listatut lahjat itse, jos tarkoituksena on täyttää kaikki listan kokoamishetkellä ilmaistut toiveet. Sukulaisilta saadut lahjat on mukava extra. Suklaalevyt, värityskirja, muovailuvaha, tai pyjamat vaikka, jos haluat tehdä kompromissin. En ostaisi mitään, mitä Prismasta ei saa, koska eihän varsinkaan joku kolmevuotias edes muista, mitä hän on sanonut marraskuussa haluavansa avata kuukautta myöhemmin paketista.

En itse eskari-ikäisenä lahjoja avatessani juuri muistanut, mitä olin syksyllä sanonut toivoneeni. Kuukausi on lapselle yllättävän pitkä aika. Vanhempani vain tulivat kysymään lahjatoiveita ja ajattelin, että saamansa pitää, kun kerta haluavat minua hemmotella, ja luettelin kaikkea, mikä voisi olla kivaa. Ja sitten mielenkiinnonkohteeni oli saattanut kuukauden aikana jopa muuttua, eikä lahja sitten enää merkinnytkään niin paljon. Tai jopa petyin, kun sitä asiaa, johon olin yhtäkkiä 18.12. ihastunut, ei tullutkaan yhdestäkään paketista, koska varoitusaika oli liian lyhyt. Enkä tietenkään ymmärtänyt rahan päälle; saatoin luetella kasan lahjoja parin kympin, tai viiden sadan euron edestä tietämättä, mikä yhteen laskettu hinta oikeasti oli, ja lopulta saatoin ihastua parin euron diskopallo-avaimenperään ikihyviksi, ja maltaita maksanut muotilelu jäi vähemmälle huomiolle. Tai pahempaa: intoni muotilelua kohtaan oli jo vanhaa tietoa.

Vasta kouluiässä opin oikeasti arvioimaan, mille lahjalle olisi käyttöä pitkällä tähtäimellä, mistä olin ollut riittävän pitkäaikaisesti kiinnostunut, ja mikä oli sen verran halpaa, että sen kehtasi laittaa listaan asenteella "Toi ois ihan kiva, mutta ei välttämätön".

Ja tämä kaikki jälkeenpäin katsottuna aika turhanpuoleinen tuhlailu tarhaikäisten päähänpistoihin rokotti onneksi lähinnä vanhempieni lompakoita. Sukulaisilta sain suklaata, villasukkia ja askarteluvehkeitä, kuten juurikin muovailuvahaa. Kyllä näin jälkeenpäin ihmettelisin äitini röyhkeyttä, jos olisin sanonut hänelle haluavani kaulakorun Kultajousesta (kuten halusinkin, en saanut :D), ja äitini olisi nakittanut tätini maksamaan sen antamatta vastineeksi edes viinipulloa.

Vanhemmat, ne toivomukset laitetaan vasta sitten JOS NIITÄ KYSYTÄÄN. Tädit, kummit ja mummit eivät ole mikään verkkokauppa mistä tilataan kallista tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsille lahjaksi muutama kymppi kirjekuoressa, saavat itse ostaa mitä haluavat. Pääset vähällä.

3- ja 6-vuotiaille, jotka uskovat joulupukkiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsille lahjaksi muutama kymppi kirjekuoressa, saavat itse ostaa mitä haluavat. Pääset vähällä.

3- ja 6-vuotiaille, jotka uskovat joulupukkiin? 

Parempi käyttää ne muutama kymppi vaikka legoihin tai askarteluvälineisiin. Tai uimaleluun ensi kesää varten

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat, ne toivomukset laitetaan vasta sitten JOS NIITÄ KYSYTÄÄN. Tädit, kummit ja mummit eivät ole mikään verkkokauppa mistä tilataan kallista tavaraa.

Tää. Ja, jos toivelista perustuu lasten toiveisiin, niin miettisin tarkkaan, kuinka hartaasti ja pitkäjänteisesti 3-vuotias osaa toivoa näitä kalliita asioita, joista aloituksessa vihjataan. Tai edes 6-vuotias.

Mutta, jos toivelistat on vanhempien käsialaa, niin silloinhan ap on ostamassa lahjaa juurikin aikuisille. 

Mun 5-v toivoi moottoripyörää ja oikeaa leijonaa. Mahtaako saada tädiltänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mun 5-v toivoi moottoripyörää ja oikeaa leijonaa. Mahtaako saada tädiltänsä.

Huono täti jos ei halua nähdä lapsen silmistä loistavaa iloa kun lapsi avaa pakettinsa!

Vierailija kirjoitti:

Mun 5-v toivoi moottoripyörää ja oikeaa leijonaa. Mahtaako saada tädiltänsä.

Lapset tulevat ensimmäisenä, aina, kaikessa! Lapsen toive on laki.

Vierailija kirjoitti:

Mun 5-v toivoi moottoripyörää ja oikeaa leijonaa. Mahtaako saada tädiltänsä.

Ai kamala, repesin :D

Sanot että mehän ollaan sovittu että lahjoja ei osteta. Mutta oman osasi ruoista viet toki.

Aplle suosittelen Hesarissa tänään julkaistua uhriutumisartikkelia. Tulit nimittäin mieleen kun sen luin. Kaikesta voi nykyään uhriutua! Myös siitä kun itseä alkaa häiritä lahjojen osto sukulaislapsille, mutta sisko ei sitä sanomatta tajua->UHRI!

Vierailija kirjoitti:

Aplle suosittelen Hesarissa tänään julkaistua uhriutumisartikkelia. Tulit nimittäin mieleen kun sen luin. Kaikesta voi nykyään uhriutua! Myös siitä kun itseä alkaa häiritä lahjojen osto sukulaislapsille, mutta sisko ei sitä sanomatta tajua->UHRI!

 

Toivottavasti myös ap:n sisko lukee saman artikkelin sitten kun ap saa suunsa auki ja kieltäytyy noudattamasta siskon ostoslistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aplle suosittelen Hesarissa tänään julkaistua uhriutumisartikkelia. Tulit nimittäin mieleen kun sen luin. Kaikesta voi nykyään uhriutua! Myös siitä kun itseä alkaa häiritä lahjojen osto sukulaislapsille, mutta sisko ei sitä sanomatta tajua->UHRI!

 

Toivottavasti myös ap:n sisko lukee saman artikkelin sitten kun ap saa suunsa auki ja kieltäytyy noudattamasta siskon ostoslistaa.

No sen siskon reaktion näkee sitten, turha sitä etukäteen spekuloida. Suu auki vaan.

Jos mun veli sanoisi, että harmittaa ostaa lapsille lahjoja kun ei itse saa mitään niin asia olisi sillä selvä: ei tietenkään tarvitse ostaa jos ei halua, hyvä että sanoit! Se on sitten toinen juttu millaisen ikkunan tuollainen avaisi veljen luonteeseen. Jos ei kykene pyyteettömyyteen edes lasten kohdalla niin ei kyllä varmaan koskaan.

Olin nuorempana pienipalkkaisessa työssä, jonka lisäksi maksoin asuntolainaa. Työttömän yh-siskoni mielestä olin suorastaan rikas, vaikka hänellä jäi varmaan enemmän käyttörahaa kuin minulla.

Sisko joskus luetteli mitä lapsensa toivoi tai tarvitsee. Ostin usein yli omien varojeni näille lahjoja ja jopa ruokaa, koska jotenkin säälitti se kuinka lapsilla ei aina ollut kunnollisia perustarpeita.

Olin tuolloin muutenkin läheinen siskon ja lastensa kanssa. Surettaa, että näen nykyään noissa samoissa jo aikuistuneissa lapsissa (en kaikissa) melko itsekkäitä piirteitä. Se, että heitä autettiin tekemättä asiasta mitenkään numeroa, muovasi heistä ilmeisesti sellaisia jotka omahyväisesti luulevat kaiken tulleen minullekin ilmaiseksi ilman ponnisteluja. Pitivät siis itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta edes aikuistuttuaan

Älä ap osta muuta kuin edullista ja pientä. Älä suostu ostamaan mitään listojen mukaisia asioita

Onneksi on Temu.

Kirppiksiltä löyty hyviä kierrätysleluja edullisesti.

Ja todellakin lahjarumban lisäksi halutaan lapsille se ihana sukujoulun tunnelma! Aletaan lokakuussa hokea joulujärjestelyjä ja tietenkin te tulette, asuttekin niin lähellä, että sehän menee joulukävelystä. Ja sitten kun kolmeksi alat vääntäytymään paikalle, siellä kakarat kiljuu hysteerisenä pukkia odottaessa ja siskolla on kaikki vaiheessa. Yrität auttaa, mutta ei kun hän kyllä emännöi. Tunnelma pariskunnan välillä on murhaa vailla.

Ja tietenkään kinkun kanssa ei saa ottaa edes lasillista punaviiniä, eihän nyt lasten joulussa! 

Kaikkii rennot sukutapaamiset on muuttunut täysin, nyt ei ole muuta kuin lapset ja heidän aikataulunsa, jonka mukaan kaiken on mentävä.

Johtuukohan Suomessa vallitseva lapsiviha siitä, että moni on yksinkertaisesti kateellinen lapsille kaikesta erityiskohtelusta, huomiosta ja huolenpidosta jota lapset saavat. Sellainen fiilis kyllä tulee tästäkin ketjusta. Jotenkin epäkypsää, mutta kaipa se joku oire jostakin on.