"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Katkaisisin napanuoran ja menisin vasta joulun jälkeen käymään. 

Noin juuri. Ei niitä systerin mukuloita tarvii joka joulu lahjoihin hukuttaa. 

Jos sen siskon perhe on hyvin köyhä, voi jonkin hyödyllisen pikku lahjan ostaa kummallekin lapselle. 

Jos ovat varakkaitta, ostakoot lahjansa itse. Tuleepahan mieleisiä.

Tuskin 3 ja 6 vuotiailla lapsilla mitään kalliita lahjalistoja on. Eihän ne osaa vielä edes kirjoittaa. Jotain pientä ja edullista voi pakettiin kääräistä pienten jouluiloksi. 

Joulu on antamisen juhla, ei saamisen. 

Jännä juttu miten perheelliset näkevät perheensä joko yksikkönä tai yksilöinä sen mukaan kumpi näkökulma on heidän omaksi edukseen. Aiemmin täällä keskusteltiin häälahjoista, ja siitä miten toimitaan kun on sovittu että kaikki osallistuvat yhteiseen lahjaan tietyllä summalla. No perheellisten mielestä oli täysin sopivaa ja ok että se summa tulee koko perheeltä eli koko perhe yhteensä osallistuu samalla summalla kuin sinkku.

Toisin päin se ei enää pädekään. Jos sinkulla menee vaikka 100 € lahjoihin koko sukulaisperheelle, eikö samalla logiikalla perheen olisi sopivaa ostaa sinkulle 100 € arvoinen lahja? En sano että pitäisi, mutta ihan logiikan nimissä osalle ihmisistä tekisi hyvää joskus tarkistaa omia näkemyksiään siitä mikä on reilua ja hyvää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Johtuukohan Suomessa vallitseva lapsiviha siitä, että moni on yksinkertaisesti kateellinen lapsille kaikesta erityiskohtelusta, huomiosta ja huolenpidosta jota lapset saavat. Sellainen fiilis kyllä tulee tästäkin ketjusta. Jotenkin epäkypsää, mutta kaipa se joku oire jostakin on.

Ei ole ollenkaan epäkypsää toivoa olevansa läheistensä huomion arvoinen. Huomio ei tarkoita sitä että haluaisi olla koko ajan kaiken keskipisteenä, vaan että tietää olevansa tärkeä omana itsenään eikä pelkästään muita varten tai muiden kautta määriteltynä. Silloin kun päätetään että aikuiset eivät tarvitse lahjoja ja ostetaan vain lapsille ja odotetaan itsestäänselvyytenä että myös lapseton antaa lahjoja, niin ei ole mikään ihme jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja vähemmän tärkeäksi.

Muistan lapsuudesta tuon kuinka sukulaiset toivat ökysti lahjoja ja yllättäen kaikkein rakkain lahja mulle oli pari arkkia kauniita kiiltokuvia, joita vähävaŕainen tätini oli mulle ostanut. Eli robottikoira ja nuket ja satukirjat ja muu hukkui lelulaatikkoon muun romun sekaan muutamassa viikossa mutta ne kiiltokuvat oli niin kauniita ja "arvokkaita" että pidin niistä hyvää huolta ja esittelin niitä ylpeydellä.

Eli pikkulapsillakin on silmää kauneudelle ja he voivat pitää jotain todella kaunista vaikkakin hinnallisesti halpaa aarteenaan. Samainen täti osti minulle kerran myös lahjaksi pienen sievän kangaspussukan, joka oli kimaltelevaa ruusukuvioitua satiinia, pitsisomistein ja se oli "kova sana", kannoin sitä joka paikassa. Sitten hän antoi kerran pienen laavalampun, joka oli musta super ihmeellinen.

Eli hän keksi aina "oikeita" lahjoja. Hän ei vain, kuten muut sukulaiset, pistänyt rahaa haisemaan, miellyttääkseen lähinnä mun vanhempia vaan hän osti lahjoja tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Ja todellakin lahjarumban lisäksi halutaan lapsille se ihana sukujoulun tunnelma! Aletaan lokakuussa hokea joulujärjestelyjä ja tietenkin te tulette, asuttekin niin lähellä, että sehän menee joulukävelystä. Ja sitten kun kolmeksi alat vääntäytymään paikalle, siellä kakarat kiljuu hysteerisenä pukkia odottaessa ja siskolla on kaikki vaiheessa. Yrität auttaa, mutta ei kun hän kyllä emännöi. Tunnelma pariskunnan välillä on murhaa vailla.

Ja tietenkään kinkun kanssa ei saa ottaa edes lasillista punaviiniä, eihän nyt lasten joulussa! 

Kaikkii rennot sukutapaamiset on muuttunut täysin, nyt ei ole muuta kuin lapset ja heidän aikataulunsa, jonka mukaan kaiken on mentävä.

Meillä kävi niin onnellisesti, että lasten takia joulupäivällinen siirrettiin lounasaikaan ja lahjat avataan heti sen jälkeen, että lasten ei tarvitse odottaa koko päivää ja ehtivät leikkiä uusilla leluilla. Minä taas pääsen ajoissa kotiin viettämään omaa jouluani missä punaviinilasillinen ei olekielletty.

Lasten toiveista: miehen siskon lapset toivat paksun lelukuvaston enolle ja tökkivät joka lelua hokien "osta, osta, osta". Olivat molemmat alle kouluikäisiä. Ehkä 3- ja 5- vuotiaat. Meillä kaikki saavat lahjoja, mutta jos joku ei halua ja sen ilmoittaa niin saa olla lahjoitta.

Vierailija kirjoitti:

Lasten toiveista: miehen siskon lapset toivat paksun lelukuvaston enolle ja tökkivät joka lelua hokien "osta, osta, osta". Olivat molemmat alle kouluikäisiä. Ehkä 3- ja 5- vuotiaat. Meillä kaikki saavat lahjoja, mutta jos joku ei halua ja sen ilmoittaa niin saa olla lahjoitta.

Juuri näin. Ja vanhemmat muikuilee maireana vieressä, että saapa nähdä, mitä se pukki tuo, eli painostaa myös ostamaan. Yllättävän pienille on taottu päähän, että lahjoja kuuluu saada muiltakin kuin pukilta.

On meilläkin jouluilllanen muuttunut myöhäiseksi lounaaksi, mutta kotiin ei meinaa millään silti päästä, kun ensin on ruoka ja sitten aletaan hössätä kahvia ja sitten lahjoja ja sitten on vielä glögiä ja torttuja ja ja...aina saa puoliväkisin riuhtoa itsensä ulos. Mitään ihanaa joulun tunnelmaa tuossa kyllä ei ole, vaan kireat vanhemmat ja hysteeriset, itkuiset ja riitelevät lapset.

Sitten mennään kotiin ja ah sitä rauhaa, kun jälkilämmöstä ottaa oman kalkkunapaistoksen ja sen viinilasillisen. Vasta siinä alkaa stressi hellittämään. Vielä kun keksisi, mihin sen roinakasan työntää.

Hyväx käyttäjiä riittää niille  jotka Haluaa  olla hyväx käytetty. Minä En.

Lahjojen Vaatija.

En muista koskaan saaneeni joulahjaksi mitään järkevää, jota olisin tarvinnut. Kaikkea turhaa kyllä. Joten päädyttiin siihen, että ei aikuisille lahjoja ja ostan itselleni mitä tarvitsen. Ei tartte kaappeihin säilöä kaiken maailman turhuuksia. No joo, ehkä joskus sain villasukat. Se oli hyvä lahja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuukohan Suomessa vallitseva lapsiviha siitä, että moni on yksinkertaisesti kateellinen lapsille kaikesta erityiskohtelusta, huomiosta ja huolenpidosta jota lapset saavat. Sellainen fiilis kyllä tulee tästäkin ketjusta. Jotenkin epäkypsää, mutta kaipa se joku oire jostakin on.

Ei ole ollenkaan epäkypsää toivoa olevansa läheistensä huomion arvoinen. Huomio ei tarkoita sitä että haluaisi olla koko ajan kaiken keskipisteenä, vaan että tietää olevansa tärkeä omana itsenään eikä pelkästään muita varten tai muiden kautta määriteltynä. Silloin kun päätetään että aikuiset eivät tarvitse lahjoja ja ostetaan vain lapsille ja odotetaan itsestäänselvyytenä että myös lapseton antaa lahjoja, niin ei ole mikään ihme jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja vähemmän tärkeäksi.

Hyvin kirjoitettu. Itse lisäisin tuohon vielä sen, että vaikka lapsiperheillä olisi ne lapset joulun keskiössä, niin minun jouluni keskiössä eivät ole lapset. Minulla ei ole lapsia, mutta haluan silti viettää joulua. Olen jouluihminen ja rakastan kaikkea jouluun liittyvää. Tunnelmaa, lahjoja, antamista ja saamista.

Minusta on tympeää ja jopa julmaa kun jotkut sanovat että joulu on lasten juhla ja aikuiset eivät tarvitse mitään. Miksi eivät tarvitsisi? He itse toki saavat joulutunnelmansa siitä kun näkevät omat lapsensa onnellisina, mutta miksi sen pitäisi riittää myös lapsettomalle? Ei lapseton saa toisten ihmisten lasten ilosta samanlaisia tunteita kuin noiden lasten vanhemmat. Se ei ole vihaa eikä kateutta, vaan ihan luonnollista. 

Lisäksi on outoa, miksi jotkut ylipäätään ovat typistäneet ja omineet joulun merkityksen "lasten juhlaksi". Mikään joulun historiassa tai siihen liittyvässä mytologiassa ei puolla sitä että joulu olisi lasten juhla sen enempää kuin aikuistenkaan. Joulu ja sen ilo kuuluvat kaikille. 

Olen sinkku,ja mies..En ole viettänyt joulua 58 vuoteen.Asun yksin taas,ja muutin maalle.Tämä on pieni kylä,ja kaikki jo tietävät etten joulua vietä.Sinulle neuvoksi,osta lapsille vähän karkkia,ei mitään kallista.

Vierailija kirjoitti:

Lasten toiveista: miehen siskon lapset toivat paksun lelukuvaston enolle ja tökkivät joka lelua hokien "osta, osta, osta". Olivat molemmat alle kouluikäisiä. Ehkä 3- ja 5- vuotiaat. Meillä kaikki saavat lahjoja, mutta jos joku ei halua ja sen ilmoittaa niin saa olla lahjoitta.

Ei jumaliste... Kyllä minäkin joskus 5-vuotiaana ruksasin lelukuvastosta melkein joka sivun koska mä-haluun-tän, mutta ei olisi tullut mieleenkään käskeä ketään ostamaan niitä. Ja tietysti uskoin silloin joulupukkiin, tajusin vasta joskus paljon myöhemmin että lahjat tulivatkin vanhemmilta ja sukulaisilta.

Näinhän se on. "Lasteni ilo tuo joulun tunnelman minulle. Tuo siis lapsilleni lahjoja ja katso vierestä kun me vietämme joulua."

Noin se menee ja se on hyvin itsekeskeistä. Tuon takia en mene lapsiperheisiin jouluna vaikka kutsuttaisiin, vaan vietän mieluummin lapsettomien ystävien kanssa yhteistä joulua. Siellä joulun tunnelma halutaan antaa jokaiselle.

Ja kun se lasten juhla todellakin olisi joku anni swan-kuvaelma kirkassilmäisten, kammattujen lasten ilosta helkkyviä ääniä.

Tietysti vauvan superäidit on erikseen, mutta omien lasten kanssa joulu oli aina aivan hirveä härdelli ja stressi. Parastahann sitä yritti perheelle antaa, mutta kyllä se aina kamalaksi huudoksi ja pöydän ympäri juoksemista, itkua ja kiljumista. Paras hetki kun lapset viimein sai nukkumaan.

Vasta kun lapset alkoi olla kymmenen paremmalla puolella on jouluista tullut tunnelmallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuukohan Suomessa vallitseva lapsiviha siitä, että moni on yksinkertaisesti kateellinen lapsille kaikesta erityiskohtelusta, huomiosta ja huolenpidosta jota lapset saavat. Sellainen fiilis kyllä tulee tästäkin ketjusta. Jotenkin epäkypsää, mutta kaipa se joku oire jostakin on.

Ei ole ollenkaan epäkypsää toivoa olevansa läheistensä huomion arvoinen. Huomio ei tarkoita sitä että haluaisi olla koko ajan kaiken keskipisteenä, vaan että tietää olevansa tärkeä omana itsenään eikä pelkästään muita varten tai muiden kautta määriteltynä. Silloin kun päätetään että aikuiset eivät tarvitse lahjoja ja ostetaan vain lapsille ja odotetaan itsestäänselvyytenä että myös lapseton antaa lahjoja, niin ei ole mikään ihme jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja vähemmän tärkeäksi.

Mutta miten tämä asia eroaa, oli sitten lapseton tai lapsen vanhempi? Aikuisia lapsiahan he kaikki ovat samalla tavalla. 

Luettuani hetken (noin 5-7 sivua) on jälleen kerran todettava että suurilta osin tämä koko Vauva. fi palsta on ihan perseestä, niin älyttömiä täällä ihmiset kirjoittelevat, huh, huh. Koko palstan voisi lopettaa.... Eikä tätä tietysti tarvitse lukea edes sitä 5 - 7 sivua, joten Hyvää Joulua kaikille ja heippa!! 

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. "Lasteni ilo tuo joulun tunnelman minulle. Tuo siis lapsilleni lahjoja ja katso vierestä kun me vietämme joulua."

Noin se menee ja se on hyvin itsekeskeistä. Tuon takia en mene lapsiperheisiin jouluna vaikka kutsuttaisiin, vaan vietän mieluummin lapsettomien ystävien kanssa yhteistä joulua. Siellä joulun tunnelma halutaan antaa jokaiselle.

Amen. Ja kyse on todellakin tunnelmasta, ei lahjakasasta, jossa paperit revitään auki vartissa ja koko keko unohtuu siihen lattialle.

Me pidetään nyyttärit ja se on tarpeeksi, lahjoja ei ostella lainkaan. Emme edes mieheni kanssa toisillemme, kun enää tässä iässä ei oikeasti mitään tarvitse. Eikä materia juuri kiinnosta muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

miksi pitäisi muiden kakaroille ostella lahjoja? meän ukko hoitaa asian hankkimalla mahdollisimman kovaäänisiä tavaroita. viime jouluna sai veljensä poika rummut. ukko vielä kasasi ne jo vanhemmillaan ja metelihän alkoi jo aattoiltana ja jatkui seuraavat pari päivää. tänävuonna ei ole tullut toiveita lainkaan. ihmeellistä.

Ilmaisutavat lapsista jo kertovat, kuinka lapsirakkaita sitä ollaan. Minä taas rakastan lapsia koko sydämestäni, mutta monet aikuiset on vähän kylmiä...