"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Mielenkiintoista. Tunteellisesti puhutaan antamisen ilosta, joulun hengestä etc ja samalla vaahdotaan kuinka aplle ei kuulu antaa lahjoja, ei sitten millään taikka hän on itsekäs, kypsymätön, kateellinen olio.

"Voisiko joku kertoa miksi on äärimmäisen tärkeää ja oikein että ap ei saa perheenjäseniltään lahjaa? Mitä joulumieltä se on tai tuo että yhdestä ei välitetä? Onko se jotain aikuisuutta?"

Eihän se tarkoita ettei välitetä, vaan että on sovittu ettei kenellekään aikuselle osteta lahjoja. Ilmeisesti ap on myös hyväksynyt tämän, ei ainakaan aloituksessa sanonut muuta. Outoa siis nyt uhriutua asiasta josta on jo sovittu. Sen sopimuksen voi myös purkaa, mutta se pitää itse ottaa esille, eikä odottaa että muut lukee ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

"Voisiko joku kertoa miksi on äärimmäisen tärkeää ja oikein että ap ei saa perheenjäseniltään lahjaa? Mitä joulumieltä se on tai tuo että yhdestä ei välitetä? Onko se jotain aikuisuutta?"

Eihän se tarkoita ettei välitetä, vaan että on sovittu ettei kenellekään aikuselle osteta lahjoja. Ilmeisesti ap on myös hyväksynyt tämän, ei ainakaan aloituksessa sanonut muuta. Outoa siis nyt uhriutua asiasta josta on jo sovittu. Sen sopimuksen voi myös purkaa, mutta se pitää itse ottaa esille, eikä odottaa että muut lukee ajatuksia.

Eihän siitä ole sovittu, vaan ap:n sisko ja äiti ovat päättäneet keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheata vääristelyä täällä. Ei kukaan ole väittänyt ettei siskon lapset olisi ap:lle tärkeitä. Ja tuo narsistinen kateus puolisoiden välisiä lahjoja  kohtaan, nyt oli jo tosi törkeää! Jos peruste on ettei aikuisille lahjoja ja sitten ap onkin ainut ihminen joka lahjaa ei saa niin onko hän jotenkin kateellinen? Jos, siis JOS, muut antavatkin lahjan toisilleen niin miten kukaan voi puolustaa heitä että he ovat jaloja, aikuismaisia, epäitsekkäitä, ilolla antavat lahjoja jos yksi ainut jätetään kokonaan ilman?

Eihän se sinulle kuulu tai ole sinulta pois jos aviopuolisot mahdollisesti antavat toisilleen lahjat omassa kodissaan. Sopimus koski vain tätä sukujoulua, että sinne ei aikuisille hankita lahjoja. Sen tapahtuman ulkopuoliset asiat ei liity sinuun mitenkään.

Ei kuulu sinullekaan, miksi puolustel

Mistä ne muut voivat tietää ettei ap saa yhtään lahjaa keneltäkään ja että se apta häiritsee? Muut tietävät sen verran, että kukaan aikuinen ei saa sukujoulussa lahjaa ja että niin on sovittu. Tämä on klassinen pitäkää tunkkinne vitsi, jossa "vääryyden" kokija on ainoa joka on tietoinen koko ongelmasta.

"Miten päättelit että ap on tuollainen? Täällä on kovasti projisointia ja tulkintoja jotka eivät perustu ap:n sanomiseen. Häntä on muuten haukuttu aika paljon täällä, ei ole edes ymmärretty että hän itse ei ole osallistunut keskusteluun pitkään aikaan.,"

Joo ei varmaan :D

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Tunteellisesti puhutaan antamisen ilosta, joulun hengestä etc ja samalla vaahdotaan kuinka aplle ei kuulu antaa lahjoja, ei sitten millään taikka hän on itsekäs, kypsymätön, kateellinen olio.

Ei hyvää päivää. Tän on pakko olla provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisiko joku kertoa miksi on äärimmäisen tärkeää ja oikein että ap ei saa perheenjäseniltään lahjaa? Mitä joulumieltä se on tai tuo että yhdestä ei välitetä? Onko se jotain aikuisuutta?"

Eihän se tarkoita ettei välitetä, vaan että on sovittu ettei kenellekään aikuselle osteta lahjoja. Ilmeisesti ap on myös hyväksynyt tämän, ei ainakaan aloituksessa sanonut muuta. Outoa siis nyt uhriutua asiasta josta on jo sovittu. Sen sopimuksen voi myös purkaa, mutta se pitää itse ottaa esille, eikä odottaa että muut lukee ajatuksia.

Eihän siitä ole sovittu, vaan ap:n sisko ja äiti ovat päättäneet keskenään.

No kaipa he jotenkin sen aplle ilmoittivat? Se olisi ollut se hetki sanoa että on eri mieltä, jos oli eri mieltä. Yhä voi sanoa. Täällä itkeminen ei auta mitään.

Musta tämä on sukua sille Sinkkuelämää-sarjan jaksolle, jossa Carrie saa tarpeekseen siitä, miten epäreilusti rahat jakaantuu. Hän menee juhliin, josta joku varastaa hänen kengät, mutta emäntä ei suostu korvaamaan sitä. Näin suomalaisen korvaan kuulostaakin oudolta, mutta se ei ole se pointti vaan se, kun Carrie alkaa miettiä kuinka monta kertaa on tuonut perheelle lahjoja kihlajaisiin, häihin, aikuisten ja lasten synttäreille, tupareihin ja niin edelleen ja miten nyt kun hän, lapsettomana sinkkuna kadottaa vielä kengätkin tämän perheen kodissa, kuppi menee nurin. 

Tarinan opetus ei musta ole se, mitä siinä käy, eli että Carrie pitää itselleen juhlat joihin toivoo muilta lahjoja, vaan että siinä pitäisi olla joku raja, miten paljon lapsiperhe voi odottaa lapsettomilta sinkuilta rahavirtaa suuntaansa. Ennen vanhaan ymmärrettiin tämä paremmin, lapsettomia saatettiin kutsua muuten vaikka arkisinkin syömään ja ymmärrettiin, ettei yhden tulot ole sama kuin kahden, mutta nykyään kaikki tämä vastavuoroisuus on unohtunut ja rahaa pitäisi kantaa vain toiseen suuntaan. 

Etkö pysty puhumaan suoraan siskosi kanssa näistä asioista? Sanomaan avoimesti että että lahjatoiveiden hinnat on sulle liian korkeita? Siis oikeasti? 

Mä menen joka joulu porukoiden luo ja mun "joululahja" on että mä autan jouluvalmisteluissa esim. siivoan, leivon ja laitan laatikot ja olen "työleirillä". Toki vien vanhemmille joululahjoja kuten juustotarjottimen ja jotain pientä kivaa, mitä milloinkin olen keksinyt. 

Joulua tulee porukoille myös viettämään kaksi vanhempaa veljeäni perheineen, mutta koska meillä sisaruksilla on sopimus että mitään lahjoja ei tarvitse hankkia, niin heille en jaksa päätäni vaivata. Pääsevät kuitenkin valmiiseen pöytään. 

En minä ainakaan odota että kukaan sukulainen ostaisi lapsilleni yhtäkään lahjaa. Meillä joulua vietetään yhdessä ihan yhdessäolemisen ilosta. Yleensä lapseton veljeni saattaa jotain suklaata tms lapselleni tuoda mutta en ajattele että se olisi hänen velvollisuutensa millään tavalla. Kalliita lahjoja ostavat lähinnä miehen varakkaat isovanhemmat ja se heille suotakoon, jos näin haluavat. En kyllä ikinä kehtaisi mitään valmista listaa toimittaa, tai vaatia lahjoja.

Ja jos ap kokee että on pakko antaa jotain niin anna jotain omalle budjetille sopivaa ja sano siskolle rehellisesti mitä on mielessä 

Vierailija kirjoitti:

Musta tämä on sukua sille Sinkkuelämää-sarjan jaksolle, jossa Carrie saa tarpeekseen siitä, miten epäreilusti rahat jakaantuu. Hän menee juhliin, josta joku varastaa hänen kengät, mutta emäntä ei suostu korvaamaan sitä. Näin suomalaisen korvaan kuulostaakin oudolta, mutta se ei ole se pointti vaan se, kun Carrie alkaa miettiä kuinka monta kertaa on tuonut perheelle lahjoja kihlajaisiin, häihin, aikuisten ja lasten synttäreille, tupareihin ja niin edelleen ja miten nyt kun hän, lapsettomana sinkkuna kadottaa vielä kengätkin tämän perheen kodissa, kuppi menee nurin. 

Tarinan opetus ei musta ole se, mitä siinä käy, eli että Carrie pitää itselleen juhlat joihin toivoo muilta lahjoja, vaan että siinä pitäisi olla joku raja, miten paljon lapsiperhe voi odottaa lapsettomilta sinkuilta rahavirtaa suuntaansa. Ennen vanhaan ymmärrettiin tämä paremmin, lapsettomia saatettiin kutsua muuten vaikka arkisinkin syömään ja ymmärrettiin, ettei yhde

Amen.

Ai oliko Carriella jotain sukulaislapsia? Vai olisko perhejoulu kuitenkin vähän eri asia, varsinkin kun KUKAAN aikuinen ei saa lahjoja, eikä siis niin,  että ap ostaa kaikille aikuisille lahjat mutta hänelle ei kukaan (mikä olisi siis tuon vertauksesi tilanne).

Siinähän olis hyvä jakso: Carrie menee sukujouluun ja katselee kateellisena kun lapset availevat lahjojaan. Ei toki sano kenellekään mitään, mutta kolumnissaan avautuu koko maailmalle katkerana, kuinka hänen joulunsa pitäisi olla yhtä tärkeä kuin lasten joulu. Lopussa Miranda ja Charlotte jättävät lapsensa kotiin jouluaattona ja tulevat sen sijaan lohduttamaan Carrieta lahjojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän olis hyvä jakso: Carrie menee sukujouluun ja katselee kateellisena kun lapset availevat lahjojaan. Ei toki sano kenellekään mitään, mutta kolumnissaan avautuu koko maailmalle katkerana, kuinka hänen joulunsa pitäisi olla yhtä tärkeä kuin lasten joulu. Lopussa Miranda ja Charlotte jättävät lapsensa kotiin jouluaattona ja tulevat sen sijaan lohduttamaan Carrieta lahjojen kera.

Nyt taisi mennä tunteisiin. Jos muistat, niin Carrie taisi olla Mirandan lapsen kummi ja osti tälle usein lahjoja! 

Vierailija kirjoitti:

Musta tämä on sukua sille Sinkkuelämää-sarjan jaksolle, jossa Carrie saa tarpeekseen siitä, miten epäreilusti rahat jakaantuu. Hän menee juhliin, josta joku varastaa hänen kengät, mutta emäntä ei suostu korvaamaan sitä. Näin suomalaisen korvaan kuulostaakin oudolta, mutta se ei ole se pointti vaan se, kun Carrie alkaa miettiä kuinka monta kertaa on tuonut perheelle lahjoja kihlajaisiin, häihin, aikuisten ja lasten synttäreille, tupareihin ja niin edelleen ja miten nyt kun hän, lapsettomana sinkkuna kadottaa vielä kengätkin tämän perheen kodissa, kuppi menee nurin. 

Tarinan opetus ei musta ole se, mitä siinä käy, eli että Carrie pitää itselleen juhlat joihin toivoo muilta lahjoja, vaan että siinä pitäisi olla joku raja, miten paljon lapsiperhe voi odottaa lapsettomilta sinkuilta rahavirtaa suuntaansa. Ennen vanhaan ymmärrettiin tämä paremmin, lapsettomia saatettiin kutsua muuten vaikka arkisinkin syömään ja ymmärrettiin, ettei yhde

Olet idiootti.

Tää ratkeaa niin, että AP ehdottaa secret santa järjestelyä, eli kaikki ostaa yhden lahjan ja antajat/saajat arvotaan. Näin kaikki saavat lahjan, mutta ei tarvitse miettiä tai ostaa kuin yksi lahja lasten lahjojen lisäksi. Siitä tulee myös hauska ohjelmanumero aattoiltaan.

AP voi vaikka itse aina organisoida arvonnan ja muut järjestelyt ja ottaa sillä tavalla enemmän tilaa itselleen perheen dynamiikassa.

Vierailija kirjoitti:

 "seksijätteitään"?

Olet sairas, vaille rakkautta jäänyt :( Toivottavasti saat apua.

En voi saada apua. Ainakin meidän kaupungissa terapiaakin saavat vain lapset ja nuoret. Aikuiset eivät saa mitään.

Ap, onko tämä nyt uusi päätös ja ensimmäinen joulu kun aikuiset eivät saa lahjoja? Jos se yhtään lohduttaa, niin siihen kyllä tottuu vähitellen, vaikka alkuun tuntuukin pahalta.

Mitä jos ostaisit yhteiseksi (itsellesi) jonkun aikuisille sopivan lautapelin, mitä voitte pelata yhdessä sitten kun lapset menevät nukkumaan? 

Aikuiselta odottaisin aikuisen asennetta, lahjan ei tarvitse olla kallis ,joulun tunnelma , yhdessä olo  ja lasten ilon näkeminen riittää kiitokseksi:-)

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta odottaisin aikuisen asennetta, lahjan ei tarvitse olla kallis ,joulun tunnelma , yhdessä olo  ja lasten ilon näkeminen riittää kiitokseksi:-)

Lapsille lahjan antaminen ei ole enää pitkään aikaan ollut lapsille lahjan antamista vaan aikuisten välistä tasokilpailua. Jos lapsi saa vanhemmiltaan viisi 30-70 euron lahjaa, ei siinä sukulaisen kahdenkympin lahja näytä eikä tunnu miltään, ei lapselle eikä aikuisille. Parhaasi olet yrittänyt, mutta ketään ei kiinnosta. Lakkasin itse antamasta sukulaislapsille lahjoja kun tajusin, että joka vuosi pitäisi olla jotain enemmän ja kalliimpaa, koska lapsen "tulotaso" kasvaa vuosi vuodelta. Nyt saatan antaa jotain, josta ajattelen että lapsella on tärkeä olla se, enkä jotain, josta tiedän että lapsi pitäisi sitä parhaana lahjana.

Koko keskiluokan lahjakulttuuri on aivan sekaisin muutenkin. Joskus suvun joulussa seurasin vierestä kun aikuiset kilpailivat huomaako lapsi heidän lahjansa vai enemmän jonkun toisen ja lapsi oli ihan seis kun ei kyennyt käsittelemään sellaista määrää lahjoja, huomionvaatimuksia ja kimaltavia lahjapapereita. Satoja euroja siihenkin sirkukseen ja sitten lapsi ottaa sen yhden lahjan, joka on aina jonkun mielestä väärä ja menee sen kanssa katsomaan televisiota. 

En usko, että ap:lla olisi ongelmia asian kanssa jos perheen henki olisi tuo kuin sinulla.