"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien laittamat lahjalistat ovat tarkoitettu helpottamaan lahjan valintaa, näin ainakin minä ne otan ja yleensä otankin ne kiitollisena vastaan. Tämä tietenkin siinä tapauksessa, että vanhemmilla on järki kädessä ja lahjapyynnöt ovat kohtuullisia. Vanhempien kuuluu ostaa ne kalliimmat ja eniten toivotut lahjatoiveet. Sukulaiset ja kummit, jotka haluavat muistaa, voivat täydentää ja ostaa muuta.

Jos lahjatoiveet tulevat pyytämättä tai ovat kohtuuttomia, niin voi sanoa, että kiitosta vain, mutta olen jo ostanut lahjan lapselle tai minulla on jo idea mitä ostan. Ja sitten ostaa, mitä on omasta mielestä sopivaa. 

Näin voi ap tehdä, eikä noudattaa orjallisesti vanhempien lahjalistaa. 

Lahjalista on kyllä aina vain ja ainoastaan totaalisen moukkamaista käytöstä. Lahjaa ei pyydetä. Ikinä. 

Olen vähän samaa ja vähän eri mieltä. Mielestäni voi sanoa omille vanhemmille ja muulle läheiselle sukulaiselle, että jos ostat lapselleni lahjan, niin voisitko antaa tänä vuonna puseron, sukkapaketin tai yöpuvun. Näin  voi toimia,  jos lapsiperhe on tiukassa tilanteessa tai koti on ennestään täynnä leluja. E.m. lahjatoiveet ovat kohtuullisia, kun lahjan antaja voi valita hintatason itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ei tarvitse joululahjoja, joulu on lasten juhla.

Ainakin meillä viime jouluna paras lahja 3 vuotiaalle oli toisen saama iso pahvilaatikko. Sillä se leikki koko illan ja seuraavan päivän. 

Kun esikoiseni oli saman ikäinen, hän ihastui jouluna pakettien avaamiseen. Hän sai sen ikäisenä muutaman lahjan. Joulun jälkeen leikittiin monta viikkoa joulua. Joku lelu käärittiin käytettyyn lahjapaperiin tai sanomalehteen ja sitten "joulupukki" toi sen oven takaa. Lapsen mielestä oli tavattoman hauskaa avata näitä paketteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se ollut alunperin ap joka on lähtenyt lahjoja ostamaan ja lahjatoiveita kysymään.  Meinaan, harva vanhempi tiedottaa lasten lahjatoiveista ihan muuten vaan.  Tuon voi milloin tahansa katkaista. 

 

Seurattuani tätä palstaa ja kuunneltuani ihmisten  puheita livenä  on tullut mielikuva, että joissakin suvuissa on vanhempia, jotka tosiaan antavat valmiin ja kalliin lahjalista lapsen isovanhemmille, tädeille ja sedille. Suunnilleen näin: lapselle A toivotaan trendikäästä collegepuseroa, hinta 50 € ja lapselle B toivotaan hittilelua, hinta 50-130€.  Täysin ottamatta huomioon lahjan antajan taloudellista tilannetta.

On myös niin että jotkut ihan kysyvät mitä lapsille olisi hyvä ostaa ettei tule ostaneeksi sellaista mitä on jo tai toiset ovat hankkineet tai joka ei jostain syystä muuten miellyttäisi. Ei kaikki vanhat kääkät pysy ajantasalla, mikä milloinkin on trendikästä lasten tai nuorten keskuudessa. Siis lahjalistan tai -toiveen saaminen tai antaminen voi olla molempien mieleinen ratkaisu.

Paras lahja tädille on lapsen ilo ja riemu lahjasta. Lisätkääpä kuvioon mummo, joka on niin mustasukkainen lapsen huomiosta, ettei kestä jos lapsi innostuu jokun muun lahjasta. Lapsi rakentaa innoissaan legoa tai duploa (vanhempi on vieläpä keksinyt ehdottaa että jos vaikka täti auttaisi), niin mummo tulee työntämään lapsen käteen itse ostamaansa nukkea, että katsopas kuinka kiva nukke, toipa pukki hienon nuken, vaihdetaanko nukelle vaippa.

Osta lapsille jokin yhteinen lahja esim. peli 

Vierailija kirjoitti:

Osta lapsille jokin yhteinen lahja esim. peli 

Muuten hyvä idea, mutta kerropa peli mikä sopii yhteiseksi 6- ja 3-vuotiaille niin että siitä olisi oikeasti iloa kummallekin juuri tänä jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille ei ole ostettu lahjoja. Lahjoja ja tuliaisia viedään kyllä muuten, jos sillä mielellä ollaan. Lapsille lahjojen ostaminen on lopetettu heidän ollessaan teinareita - sen jälkeen pieni rahalahja joko jouluna tai muutoin on ollut varsin kelvollinen. Tosin meillä on hyvin pieni ja omituinen suku emmekä vietä jouluperinteitä.

Minusta ja ainakin yhdestä kaveristani oli kurjaa, kun noin 15-vuotiaana ei saanut enää juuri mitään lahjoja. Saimme vähän rahaa. Niin saivat myös suvun nuorimmatkin, mutta sen lisäksi vielä kivoja tavaroita. Niin tokin mekin olimme sen ikäisinä saaneet, mutta minusta perinnettä ei pidä katkaista. Samalla myös pienimmätkin näkisivät, etteivät yksinään ole suvun keskipisteitä.

Niin, 15-vuotias on vielä mieleltään  lapsi. Tottakai tuntuu ikävältä, jos pienille annetaan kaikkea kivaa ja isompi jää ilman.  Ja tässä ketjussa on käynyt ilmi, että ihminen toivoo  pientä muistamista aikuisenakin. Muistan kaksi vanhaa naista, joilla ei ollut lapsia. Pienessä taajamassa asuvina heillä oli naapureita ja kaukaisia sukulaisia asui muualla. Kun joku pistäytyi kahvilla heidän luonaan, he esittelivät iloisina ihmisiltä saamiaan joululahjoja ja kortteja. Lahjat olivat melko vähäisiä, mutta niiden saaminen oli tärkeää heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Lämmöllä ja sydämellä annettu Joulukortti myös lämmittää mieltä, ja osoittaa muistamista ja välittämistä. 

Hyvä idea. Ap vie tästä eteenpä

On parmepi lähettää ne postissa. Nykylapselle on harvinainen elämys saada jotakin postitse.

Sitten kun vielä laittaa vastaanottajaksi neiti Sejase tai herra Sejase, niin lapsi on vielä enemmän innoissaan. Tällä lailla epämodernisti sukupuolittamalla voi aivan hyvin toimia silloin, kun tiedetään että lapset ovat tyttöjä tai poikia. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä en joudu, vaan minä SAAN ostaa siskoni lapsille joululahjoja, samoin puolisoni veljen lapsille. Meillä ei ole lapsia, joten on ilo, että lapsia kuitenkin on elämässä. Hankin aina jotakin, vaikka olen vähävarainen, koska välitän lapsista, ja on ihanaa, ett heillä on mukava joulu. Joulu on lasten juhla, sain itsekin sukulaisilta lapsena lahjoja.



Kuka sinut pakottaa ostamaan? Olet ilmeisesti aikuinen, joten jos sinua ei lasten lahjat kiinnosta, vaan haluaisit, että se on jonkinlaista vaihtokauppaa, niin pyydä itsellesikin lahjaa, tai jätä ostamatta. Elämä on valintoja. Minä en tarvitse joululahjoja, minulle riittää joulussa rauhallisuus ja läsnäolo. Me käymme aattona lapsiperheissä ja vietämme rauhassa glögin ja puuron kanssa joulupäivän ja tapanin kotona elokuvia katsellen tms.

Me palstalaiset emme oikeasti tiedä miten AP:n lapsuuden perhe kohtelee häntä.  Onko ilmassa väheksyntää, välinpitämättömyyttä tms? Viime vuonna tai aikaismemin joku kertoi vauvalla, että ollessaan jouluisin puolisonsa suvun luona, hän jäi aina ilman lahjoja. Yhtenä vuonna henkilön lapsi oli niin iso, että kysyi ääneen minkä takia äiti ei saa lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.

Niin on myös hänen lähiomaisiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.

 

Tuo on hyvin sanottu, että palkkioksi riittää lasten riemu ja onni lahjoista.

Täti voi sitten lämmöllä myöhemmin muistella lapsia onnellisina - hänen ansiostaan. Se lapsen vilpitön onni, jonka hän siitä saamastaan lahjasta koki sydämessään. Muisto siitä onnesta on paras ja suurin lahja tädille. 

Oletettavasti mainitut siskon lapset saavat lahjoja monilta ihmisiltä, joten he eivät ole riippuvaisia  Ap:n  antamista lahjoista. Ap voi olla näkymätön henkilö, josta kukaan ei välitä. Ehkä sama toistuu työpaikallakin, joissa lapsettomat saavat joka vuosi kaikkein huonoimmat loma-ajat ja heidät irtisanotaan ensimmäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja aloittajalle soi nyt kyllä maailman pienin viulu. Etuoikeutettua valitusta. Minulle riittää "palkkioksi" lasten riemu lahjoista. Onko AP todella nuori aikuinen, joka ei ole ihan vielä kasvanut isoksi? Ainakin sinulta on mennyt joulun idea pahasti ohitse.

Mikä sinusta on joulun idea? Että lapset saavat lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja sanoi, että kyse on vain kahdesta lapsesta, 3-vuotiaasta ja 6-vuotiaasta. Ei enemmästä kuin kahdesta. Sisko olettaa, että aloittaja ostaa toivelahjalistan mukaiset toivotut (ilmeisesti kalliit) lahjat näille hänen kahdelle lapselleen.

Ovat sopineet, että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja, eli vain näille kahdelle lapselle olisi lahjan/per lapsi ostamisesta kysymys. Tulee siis vain 2 ostettavaa lahjaa, ja eikö lasten lahjat ole yleensä edullisempia hinnaltaan kuin aikuisten lahjat; tuon ikäisille lapsille voi ostaa vaikka pehmolelut tai muuta vastaavaa?

Aloittaja tosin mainitsi, että häneltä odotetaan toivelistan mukaisia lahjoja, en tiedä kuinka kalliita lahjoja sitten pyydetään...? Mutta muuten, jos ostaa kohtuuhintaisia lasten lahjoja, ei niiden pitäisi mitään mahdottoman kalliita olla tuon ikäisille lapsille.

Ovat sopineet? Onko se sopimus että muutama päättää keskenään ja ilmoittaa sitten yhdelle että näin on nyt sovittu? Aiemmin antoivat tosillensa (aikuiset) lahjoja, se ei ollut ongelma kenellekään. Yhtäkkiä kun siskon lapset syntyivät ketjulaisten mielestä aikuistenvälinen (ap:n tapauksessa) lahjojen anto on turhaa, vaikeaa, suorastaan mahdotonta, aiheuttaa stressiä ja lähes traumoja, maailma saastuu jne jne. Hyvin erikoisia päätelmiä ja rivien välistä lukemisia moni harrastaa ja esittää niitä sitten faktana, osaavat jopa antaa ap:sta luonneanalyysin ja kertoa mitä tämä laajemminkin ajattelee ja tuntee.

Jos on sovittu ettei turhia lahjavaihtoja aikuisten kesken niin miettisin kahteen kertaan kannattaisiko sille vähävaraiselle sukulaiselle hankkia lahjoja vaikka niitä tarvitsisikin. Onko turhaa osoittelua että tuolle yhdelle hankitaankin lahjoja? Voiko lahjan saaja tuntea olonsa kiusaantuneeksi saadessaan lahjoja tai miettiä olisiko hänen kuitenkin pitänyt muistaa myös muita vähillä rahoillaan. Siis ilahduttamisen asemasta on mahdollista että tuottaakin pahaa mieltä. Lahjojahan voi ostaa ja antaa muutenkin kuin jouluna.

Mummona olen ratkaissut tuollaisen perinteisellä mummotyylillä että sujautan sitten lähtöhetkellä salavihkaa sen setelin käteen ja sanon että osta itsellesi jotain kivaa tai tarpeellista. Ja tietenkin kaikille halukkaille lähtiäisiksi niitä ylimääräisiä jouluruokia.

Apta on syytetty lapselliseksi ja itsekkääksi. 

Minusta asia on toisinpäin: kaikille aikuisille kelpasi lahjat aiemmin. Nyt kun sisko on saanut lapsia hänelle ja hänen miehelleen sekä isovanhemmille riittänee ilo katsella kuinka lapset avaavat pakettejansa. Onko se pyyteetöntä iloa, tuntisivatko samoin jos joku vieras lapsi saa lahjoja? Ei. Nyt ilo on itsekästä koska kyseessä on oma lapsi/lapsenlapsi. Mutta miksi sen pitäisi riittää aplle? Ei ne lapset hänen ole, ei hänellä ole samanlaista suhdetta niihin kuin muilla ja kelpasi ne lahjat aikuisillekin aikaisemmin. Ap on ainoa syrjäytetty kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Lahja on sanansa mukaisesti lahja. Se ei ole velvoite vastalahjalle tai muulle vastikkeelle. Jos ei kykene lahjan antamiseen niin jättää sen väliin. Olen aina muistanut sisarukseni lapsia rahallisesti ja lahjoin. Vanhempansa ei edes keittänyt kahvia kun tultiin käymään lahjojen kanssa, mutta ei se haittaa. Lahjat olikin lapsille. En laske jälkikäteen kaikkia muistamisiani enkä odota vastavuoroisesti heiltä mitään.  Pääasia että niistä on hetken ilo heille.

Sisaruksesi kuulostaa erikoiselta. Hän oli kenties vaikeasti masentunut tai on autistisia piirteitä.

Eikö voi tuntea iloa jos näkee kuinka aikuinen vilpittömästi ilahtuu saadessaan lahjan? Miksi se on jotenkin vähempiarvoista kuin lapsen ilo?

Ja Joulu ei ole ainoastaan lasten juhla, Joulu on ihan kaikkien juhla jotka sitä vain viettää haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Voihan ostaa vaikka marketista piirustuspaperia ja värikynät, jos ei muuta halua. Lahja kuin lahja.

Värikyniä ja muita piirustusvälineitä on aivan erityisesti haukuttu tällä palstalla joka ikinen vuosi. Joulun jälkeen on nähty peninkulmanpituisia ketjuja aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan ostaa vaikka marketista piirustuspaperia ja värikynät, jos ei muuta halua. Lahja kuin lahja.

 

Kynät ja piirustuspaperi on muuten monelle lapselle erittäin mieleinen lahja.

Olisivat olleet joskus 60-luvulla. Muistan puuvärit, joilla piirsin kotona. Niitä oli ehkä 5 tai 6 eri väriä ja ne olivat lyhyitä. Niitä piti yhtenään teroittaa ja kynän kärki katkesi piirtäessä. Voi sitä mielipahaa. Nykyään ne ovat parempaa laatua ja  eri-ikäisille lapsille tehdään ihania kyniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta lapsille jokin yhteinen lahja esim. peli 

Muuten hyvä idea, mutta kerropa peli mikä sopii yhteiseksi 6- ja 3-vuotiaille niin että siitä olisi oikeasti iloa kummallekin juuri tänä jouluna.

Sellainen rulettipalapeli, jokainen pyöräyttää rulettia, nuoli näyttää minkä aiheen saa laittaa paikalleen.

Jokaisella on oma kortti, jossa eri aiheissa krokotiili, lintu, kana, koira jne. ja palat on yksinkertaisia. Yllättävän viihdyttävä ollut jopa teineille, jotka tykkäävät pienimmistä sukulaisista.

Muistaakseni Djecon valmistama. Pienikokoinen, ei vaadi suurta tilaa, paloja jotain 6 jokaiselle. Pienimmät tykkäävät siitä pyöräyttämisestäkin. Joka ensin saa kaikki koottua koko palapelin, voittaa. Eli ihan tuuripeliä :)