"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Kummallinen kuva tulee siitä, että ap aikoo jättää lahjat ostamatta siskonsa lapsille, koska häntä itseään ei muisteta. Ei ole aikuismaista käytöstä. Jos olisi, ap keskustelisi asian halki aikuisten kanssa ja jatkaisi aloittamaansa lahjanostoperinnettä lapsille. 

No halvemmaksihan tuo sinullekin tulee jos aikuisille ei tarvitse ostaa. Käytä sitten vaikka se raha ostamalla lahjoja itsellesi.

Jatkoin sisarusten lasten lahjomista vielä vastaavan päätöksen jälkeen, koska halusin ilahduttaa heitä ja itsekkäästi kokea itsekin antamisen iloa. Antamisen ilo katosi sitä mukaa mitä isommaksi lapset kasvoivat, kun heistä näki että mikään lahja ei ollut mieleen, vaan paketit repäistiin auki ja heitettiin lahja johonkin sivuun. He myös saivat niin paljon lahjoja ettei yksi sinne tai tänne merkinnyt yhtään mitään. Nykyään ainoa perhepiirissä antamani lahja on se, että vien mukanani koko porukalle jotain itse leipomaani.

Ap, teet juuri niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Jos haluat antaa kalliita toivelahjoja mutta kaipaat vastavuoroisuutta, kerro siitä suoraan. Jos haluat antaa toivelistan ulkopuolelta jotain edullisempaa, kerro se siskollesi. Jos et halua antaa lahjoja ollenkaan, kerrot senkin ihan suoraan. Jos sisko ja vanhemmat eivät ymmärrä, niin se on sitten heidän ongelmansa.

Ymmärrän aloittajaa, vaikka yleisesti olenkin sitä mieltä, ettei aikuisten kesken olisi välttämätöntä vaihtaa lahjoja. Ap:n tilanne on kuitenkin sikäli eri kuin esimerkiksi omani, että hän on aina vain antajana, eikä saa edes jotain pientä huomionosoitusta takaisin. Lisäksi ap:lta ei ole kysytty, mitä mieltä hän on siitä, ettei vaihdeta enää aikuisten kesken lahjoja, vaan sisko ja äiti ovat tämän kedkenään päättäneet. Sitten vielä sisko lähettää ap:lle toivelistoja lasten lahjoista. Kyllä ottaisi aivoon minuakin, tosin en olisi kuutta vuotta kiltisti kantanut niitä kalliita lahjoja lapsille, vaan todennut, että minulle sopii oikein hyvin viettää kokonaan lahjatonta joulua.

Mistä päästään aikuisten kesken lahjomiseen noin yleisesti, minkä omassa elämässäni soisin loppuvan. Olemme kaikki sisarukset toistaiseksi lapsettomia ja meillä on ollut tapana vaihtaa lahjat jouluisin. Tässä on mukana myös vanhempamme. Minä olen monena vuonna, oikeastaan siitä saakka, kun täytin 18, pyytänyt, ettei minulle laitettaisi mitään isompaa lahjaa. Jos jotain haluaa antaa, niin kukka tai suklaarasia olisi aivan riittävä. Silti, joka hiton joulunalus alkaa tivaaminen, mitä haluaisin lahjaksi ja koska tiedän, että vanhempi ostaa minulle jotain joka tapauksessa, joka joulu taivun ja nimeän jonkun arkisen tavaran, joka pitäisi muutenkin ostaa.

Surkeaa tässä on se, että minua ei millään tasolla ilahduta saada keittiöpyyheitä tms. joululahjaksi, varsinkaan, kun olen käytännössä väriä myöten sanellut, mitä paketista pitää löytyä. Vanhempi siis vaatii tarkan toiveen, ei riitä pelkkä "keittiötarvike" tai "petivaate". Mieluummin kuitenkin näin kuin toinen vaihtoehto, joka on se, että hän ostaa monta pakettia jotain tyhjänaikaista krääsää, koska niitä lahjoja on aivan pakko antaa.

Minä tietysti vien vastalahjan, koska en kehtaa olla viemättäkään ja tiedän, ettei sen tarvitse olla mitään isoa ja kallista. Kysyn aina myös toiveita ja toteutan ne, mutta yleensä annan lisäksi jotain kokonaan itse valitsemaani, joka tulee lahjansaajalle yllätyksenä. Se on minusta (joulu)lahjojen idea aikuisten kesken, annetaan jokin kiva, henkilökohtainen yllätys, saajan mieltymykset huomioiden. Lapset ovat eri asia, koska eivät pysty itse hankkimaan haluamaansa milloin tahansa, heille tietysti mieluummin joku toivelahja kuin kassillinen random-sälää. 

Ja kyllä, olen sanonut kaiken tämän ääneen lapsuudenperheelleni lukemattomia kertoja, mutta vanhempi varsinkaan ei suostu tajuamaan. Olen sanonut senkin, että jollei hän yksinkertaisesti keksi mitään, mikä minulle voisi olla mieleen, ei tarvitse antaa mitään lahjaa, minun jouluni ei mene siitä pilalle. Mutta ei, ei mene perille, joten lahjoja vaihdetaan hamaan loppuun asti.

Ole tyytyväinen ettei tarvitse ostaa lahjoja myös aikuisille. Säästyneillä rahoilla voit hemmotella itseäsi. Ihme ulinaa ostaa lahja pienille lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Me vietetään sukujouluja, eivätkä ne ole mitenkään ankeita, vaikka aikuisia ei lahjota. Voihan olla että joku aikuisista salaa kokee, että pitäisi saada se konvehtirasia tai itsetehtyjä hilloja tai vastaavaa, jotta joulu tuntuisi joululta. Jos tähän mentäisiin, ostaisin joka joulu kaikille samanlaiset sinappipurkit tai joulukoristeen tms jostain myyjäisistä, ja kohteliaasti avaisin omat villasukka- ja kahvikuppipakettini. Joulumieleni ei nousisi yhtään, eikä myöskään laskisi, sen puoleen.

Ymmärrän että jos kokee olevansa elämässään muutenkin jotenkin osaton tai sivuroolissa, niin muistaminen joululahjan muodossa voi tuntua tärkeältä. Mutta auttaako se sinappipurkki sitten? Eikö se yhteinen joulujuhla ole silti merkittävämpi asia?

On ihan ok olla vaihtamatta lahjoja aikuisten kesken, mutta tuota en tajua, miksi lahjan pitäisi olla joku sinappipurkki tai vastaava. Kuinka moni oikeasti viettää niin isolla porukalla joulua, että jotkut vähän henkilökohtaisemmat lahjat tulisivat liian kalliiksi tai ettei yhtään tietäisi, mistä henkilöt x, y ja z voisivat ilahtua?

Ja jos ylipäätään onnistuu ison sukujoulun organisointi, silloin pitäisi onnistua sekin, että aikuisten kesken arvotaan, kuka ostaa kenellekin lahjan ja sovitaan budjetti. Silloin jokainen saisi sen yhden paketin, joka voisi olla jopa jotain oikeasti kivaa, kun antajan ei ole tarvinnut yrittää ostaa kymmenelle ihmiselle jotain viidelläkympillä, vaan resurssit voi käyttää yhteen lahjaan (jonka ei tarvitse olla kallis, jos se on hyvin mietitty). 

Esimerkkinä: Sari-täti harrastaa hevosia - hänelle käytännöllinen ja mieleinen lahja, joka ei maksa paljoa voisi olla vaikkapa ratsastushanskat. Ne yleensä kuluvat aika nopeaa tahtia, joten tulevat käyttöön jossain vaiheessa, jolleivät heti.

Tai Petri-eno tykkää neulomisesta - hänelle voi ostaa pari kolme kerää laadukasta sukkalankaa. Sekään ei ole rahallisesti mahdottoman iso panostus, eikä varmasti jää kaappiin turhana lojumaan.

Onko Mirkku-serkku innokas kalastaja? Häntä varmasti ilahduttaisi uusi viehe. Jälleen kerran, ei ole kallis ja varmasti on saajalleen mieluisampi kuin kynttilä ja servettipaketti tai sinappipurkki.

Ja niin edelleen. En jaksa uskoa, että kovin moni viettää joulua seurassa, josta ei yhtään tiedä, mitä kukakin harrastaa tai mistä tykkää. Ja jos siellä joukossa onkin joku oudompi, vaikka jonkun uusi puoliso, ei voi nykyaikana olla ylivoimaista kysyä hänet paremmin tuntevalta, mistä hän voisi ilahtua. Ja jos on, niin aina pystyy pistämään vähän paremmaksi kuin joulukoriste tai hillopurnukka.

Muistisairas vanhempani osti joskus kaikille joululahjaksi auton ikkunan jääraapat. Siis ihan jokainen sai sellaisen noin 40 centin jääraapan oli lapsi tai aikuinen. Oli autoa tai ei. Oli siinä ihmisten ilmeissä katsominen (myös omassani).

AP voisi kokeilla samalaista lahjaa, ja jäisi ihmettelemään ilmeitä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Ole tyytyväinen ettei tarvitse ostaa lahjoja myös aikuisille. Säästyneillä rahoilla voit hemmotella itseäsi. Ihme ulinaa ostaa lahja pienille lapsille. 

Veikkaan, että tämän kirjoittaja on itsekin äiti. Ei pystytä eläytymään siihen lapsettomaan sukulaiseen, jolta aina odotetaan antamista, mutta jolla itsellään ei tietystikään ole mitään tarpeita. On luonnollista, että vanhemmat ja isovanhemmat toteuttavat lasten lahjatoiveita, mutta sisaruksen - eno, setä tai täti -ei tulisi tähän tilanteeseen joutua.

Täällä joku ehdotti hyvin, että Ap voisi vain kuitata, että "mulle sopii, ettei vaihdeta lahjoja ollenkaan". Tämä lienee olemassaolevista vaihtoehdoista helpoin, sillä en usko hänen siskonsa tai äitinsä tajuavan, että Ap:takin voisi joskus muistaa jollain hänelle sopivalla yllätyksellä. 

T. Itsekin lapseton lahja-automaatti

Jos et halua lapsia lahjoa, niin laita siskolle viesti että rahat on tiukalla ja et nyt osta lahjoja. 

Tai sitten suuta auki äidillesi, etä haluat lahjan. Mikä juttu tuo nyt on, että äiti sopii toisen tyttären kanssa asiat kysymättä toiselta. 

Mikä sut pakottaa lahjomaan ketään? Jumalauta mikä aikuisvauva. 

Kylläpä oot lammas. Ja joulun voi viettää yksinkin jos ei halua osallistua RIITTEIHIN.

Älä osta lapsille mitään kalliita lahjoja, pienet muistamiset riittää. Jos olet käsityöihmisiä, niin kudo lapsille sukat tai lapaset. Tosin, jos olisin sinun siskosi asemassa, niin luultavasti antaisin kuitenkin vaikka suklaarasian/kynttilän/glögiä sinulle ihan kohteliauudesta.

"Siis aivan ihania pikkuisia! Lapsettomana tätinä tykkäisin ihan mielettömästi tällaisesta muiden ajattelusta ja vaivannäöstä. Jos sieltä paketista löytyisi joku itse tehty koriste, niin olisin pelkästään ajatuksesta tosi otettu. Ja ne työllä ja vaivalla väkerretyt paketit ovat tosi suloisia.

Ihanaa kun teillä on opetettu lapsia ajattelemaan myös muita. Olisipa enemmän tuollaisia vanhempia!"



Siis NIIN tämä. Hienoa, että jotkut vanhemmat opettavat lapsille jo pienestä pitäen vastavuoroisuutta. Ettei lapsi aina vain odota mitä itse voisi saada lahjaksi vaan myös suunnittelee, miten toisia voisi ilahduttaa. Vaikka se olisi sitten se tädille ostettu euron kruunukynttilä ja käsin piirretty kortti. <3

T. Lapseton lahja-automaatti

Villasukat on AINA hyvä lahja! 

Älä osta mitään toivelistalta. Saat ihan itse päättää mitä ostat. Jäljellä jäävällä rahalla ostat itsellesi mitä haluat.

Osta edullinen lahja kummallekin lapselle, ei todellakaan tarvetta ostaa kallista. Velvollisuus täytetty ettei tarvitse riidellä ja kukkaro kiittää. 

Sinä joka luettelit hyviksi lahjoiksi ratsastushanskat, sukkalangat ja vieheen. Hanskojen ostaminen ei ole yksinkertaista, pitäisi tietää saajan tarkka koko. Sukkalangat ovat pätevä lahja jos saaja todella tekee sukkia, mutta ainakin minun neulovat ystäväni tekevät kaikkea muuta kuin sukkia eikä kukaan osaa heille ostaa mitään erikoislankoja. Vieheitä taas on miljoona erilaista riippuen siitä mitä kalastetaan ja miten, joten erehtymisen vaara on tässäkin suuri.

Näitä "kivoja, henkilökohtaisia yllätyksiä", joita haluatte väkisin ostaa lahjaksi, on myynnissä heti joulun jälkeen kirppiksellä.

Vierailija kirjoitti:

No halvemmaksihan tuo sinullekin tulee jos aikuisille ei tarvitse ostaa. Käytä sitten vaikka se raha ostamalla lahjoja itsellesi.

Ja sisko voi ihan itse ostaa kakaroilleen lahjat. Ei kukaan voi yksipuolisesti päättää, että vaan lapsia lahjotaan ja sitten vielä olettaa että lapsettomat ostelee lahjoja muiden penskoille. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen kuva tulee siitä, että ap aikoo jättää lahjat ostamatta siskonsa lapsille, koska häntä itseään ei muisteta. Ei ole aikuismaista käytöstä. Jos olisi, ap keskustelisi asian halki aikuisten kanssa ja jatkaisi aloittamaansa lahjanostoperinnettä lapsille. 

Minä ehdotan että ap laittaa rahahanat kiinni. Olen lapseton ja vuosikausia ostin siskoni lapsille joululahjat ja muistin myös syntymäpäivinä. Siinä vaiheessa lopetin lahjojen ostamisen kun huomasin että lahjoilleni nyrpisteltiin nenää ja lahja viskattiin paketin avaamisen jälkeen samantien sivuun. En ala ostelemaan tuollaisille sen enempää kalliita kuin halpojakaan lahjoja, sisko saa ihan itse ostaa jälkikasvulleen mieluisat paketit. 

Joulu ei ole vain lasten juhla!