Jos uusi tapaamasi henkilö kertoo olevansa kotiäiti, ja samalla selviää että nuorin lapsensa jo yli 10v,

Ääh. Tätä ketjua kun lukee, tulee mieleen, miksi ihmisen on niin kovin vaikea vain hyväksyä toisten valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et sitä määritä, mikä on oikeasti tuottavaa tai hyödyllistä yhteiskunnalle. Se voi olla vaikkapa neulomista, käsityöt tuottavat positiivisen hormonivasteen ja täten lisääntyy välitön hyvinvointi. Ei tarvitse kuskata rahojaan sveitsin pankkiireille ja laskea hirveää vauhtia mäkeä alas tullakseen onnelliseksi, jne.

Kerro nyt vielä, miten tämä eroaa siitä, että työtön nostaa työttömyystukia ilman mitään halua työllistyä ja haluaa vain harrastaa omiaan?

Tämä on yhteiskunta, jossa jokaisen kynnelle kykenevän olisi syytä panna kortensa kekoon. Se ei tarkoita akteemista tutkintoa tai kovaa rahaa ja lapset päiväkotiin 9kk iässä. Tämä yhteiskunta ei pysy pystyssä sillä, että työikäinen neuloo kotona.

En koe tuollaista vertailua mielekkääksi ajankäytöksi. Molemmat ovat kuitenkin täysin laillisia ja sallittuja elämäntapoja ja h

Olet varmasti kotiäiti, kun päästelet näppikseltä noin fiksuja aivopieruja :D Eka kommentoija oli aivan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän haluaa olla kotona, kun lapset lähetevät kouluun ja palaavat sieltä. Tai ehkä hänellä ei ole työpaikkaa. Tai sitten on (hyvätuloisen) puolison kanssa sovittu, että rouva hoitaa kodin ja mies ansaitsee elannon. Nämä on aina jokaisen omia asioita, että tarvitseeko niitä edes niin kauheasti ulkopuolisten ajatella.

Tietysti nämä ovat jokaisen omia asioita. Tässä kysyttiin, minkälaisia ajatuksia kotiäitiys herättää. Ajatus on ainakin minulla se, että pääsääntöisesti kotiäitiys kouluikäisten lasten kanssa on aikamoista vetelehtimistä. Ei siihen minulta lupaa kysytä, tietenkään, mutta näkemys on tämä vaikka se miten paljon vetelehtijää harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ääh. Tätä ketjua kun lukee, tulee mieleen, miksi ihmisen on niin kovin vaikea vain hyväksyä toisten valintoja. 

Valinnat on helpompi hyväksyä kuin valehtelu ja selittely. Jos valinta kouluttamattomuudesta ja työttömyydestä on tehty niin ylpeänä, puhutaan niistä edes rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kotirouva ( tai äiti) ja mun nuorin lapsi on 17. Mulla on myös 2 yliopistotutkintoa ja oon ollut töissä asiantuntijatehtävissä. En kuitenkaan koskaan ole ollut erityisen uraorientoitunut ja kun tuli mahdollisuus jäädä kotirouvaksi, niin jäin. Viihdyn erinomaisesti kotona. Myös raha-asiat on kunnossa. Mulle on ihan sama mitä muut ihmiset ajattelevat mun valinnoista. Itse olen elämääni tyytyväinen. 

Kotirouva onkin rehellisempi ilmaisu. Jostain syystä vain kotiäiti kuulostaa jotenkin ylevämmältä, vaikkei kotona olla lasten takia oltu enää vuosiin. 

Yle uutisoi joskus, että oikea nimike on "kadonnut". Kun ei ole ansiotyössä, opiskelija, eläkeläinen, vanhempainvapaalla, työtön, sairaslomalla, osa-aikatyössä eikä edes vankilassa, niin ei kuulu mihinkään rekisteriin. Meitä tällaisia on aika paljon, oliko peräti 10000. Saatan muistaa tuon luvun väärin.

-eri, mutta kotirouva minäkin

Ajattelen että ihanaa kun hänen on mahdollisuus käyttää elämänsä muuhun kuin orjana raatamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuka vie 10-vuotiaan hoitoon? Onhan tuo jo lapsellekin stressaavaa, kun kotoa tullessa on joku hengittämässä niskaan. Minusta oli päivän paras hetki kun tulin koulusta kotiin ja sain olla yksin. En halunnut mennä edes kavereille, joilla oli vanhemmat kotona vaan kaverit tulevat meidän kotiin jossa oli rauha."

 

Minua aina hämmästyttää se, että kotirouvien ajatellaan olevan vain kotona. Kun on aikaa ja vielä rahaakin, niin minä en ainakaan kotona ole. Toki hoidan kotihommat ja katson, että lapselle on välipalaa kaapissa, mutta en minä paapo täällä perhettäni aamusta iltaan.

Eli myönnät, että työssä pois oleminen tarkoittaa kivaa puuhastelua? Miksi tätä pitäisi kenenkään arvostaa?

Missä hän noin sanoi????? 

En minä ainakaan saanut mitään tietoa siitä, mitä hän tekee kodin ulkopuolella. Ties vaikka kävis pitämässä vanhuksille seuraa. 

Älkää tehkö omia tulkintojanne ja tuomitko muita niiden mukaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.

Jo toinen, joka olettaa että mies hyvävarainen...

Eiköhän nuo pitkän ajan kotiäidit luota siihen, että veronmaksajat ja Kela on hyvävaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meinaa jäädä kotiin, on hyvä tehdä puolison kanssa sopimus siitä, miten kotona olo korvataan rahallisesti. Tiedän, että joissain perheissä näin onkin tehty.

Sinänsä en menisi sanomaan, että älykäs nainen ei jaksaisi jäädä kotiäidiksi. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, ettei älykäs nainen voisi ikinä jäädä eläkkeelle, koska vain työ antaisi hänen elämäänsä sisältöä.

Paljonko kotiin jäävän olisi kohtuullista maksaa per vuosi myöhemmin hyvitystä siitä että toinen on häntä elättänyt?

Juridisesti tämä katsotaan toisin päin. Että kotona oleva on osallistunut perheen elättämiseen omalla työpanoksellaan, sekä mahdollistanut työssä käyvälle omaisuuden kartuttamisen.

Ja tottahan se on.

Vain to

Kun useissa perheissä molemmat voivat käydä töissä, niin miten ihmeessä kotona luuhaava mitään mahdollistaa - aivan pikkulapsiaika poislukien. 

Tämän lisäksi aika usein kotiin jättäytyvä on aika perusavuton eli ei siellä kotona ole mitään täysihoitoa vaan työssäkäyvä kuskaa, korjaa ja hoitaa silloin kun ei töissä ole. 

Sinä tunnet noita avuttomia luuhaajia. Minä tunnen aivan erilaisia ihmisiä.

Pikkulapset tosiaan tarvitsevat hoitamista ja läsnäoloa, mutta niin tarvitsevat erityislapsetkin, yleensä paljon pidempään. Urapuoliso ajattelee töitään.

Onhan se uravanhemmalle valtava etu, että voi lähteä työmatkalle milloin tahansa, eikä tarvitse käydä kesken päivää viemässä lasta lääkäriin tai terapiaan. Ei tarvitse edes ajatella koko asiaa. Saati jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Kaikki yllättävä ja joustoa edellyttävä lankeaa sille, joka on kotona. Urapuoliso ajattelee töitään.

Perushankinnat, kodin ja kesäpaikan remontit hoitaa suunnittelusta toteutukseen ja valvontaan kotona oleva. Urapuoliso ajattelee töitään.

Urapuoliso kuskaa lapsiaan, joo. Sitten voidaan kysyä, että eikö tämä urapuoliso halua ollenkaan olla lastensa kanssa, kun kuskaaminenkin on ylivoimaista? Laiska töitään laskee.

Jokaisessa suhteessa on omanlaisensa työnjako.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että ihanaa kun hänen on mahdollisuus käyttää elämänsä muuhun kuin orjana raatamiseen. 

Onko kaikki työssäkäynti orjana oloa? Itse olen  huolehtinut koulutuksestani ja oletan tekeväni hyödyllistä, mielekästä ja myös itselleni antoisaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuka vie 10-vuotiaan hoitoon? Onhan tuo jo lapsellekin stressaavaa, kun kotoa tullessa on joku hengittämässä niskaan. Minusta oli päivän paras hetki kun tulin koulusta kotiin ja sain olla yksin. En halunnut mennä edes kavereille, joilla oli vanhemmat kotona vaan kaverit tulevat meidän kotiin jossa oli rauha."

 

Minua aina hämmästyttää se, että kotirouvien ajatellaan olevan vain kotona. Kun on aikaa ja vielä rahaakin, niin minä en ainakaan kotona ole. Toki hoidan kotihommat ja katson, että lapselle on välipalaa kaapissa, mutta en minä paapo täällä perhettäni aamusta iltaan.

Eli myönnät, että työssä pois oleminen tarkoittaa kivaa puuhastelua? Miksi tätä pitäisi kenenkään arvostaa?

Miksi luulet, että jonkun arvostusta kysytään? Arvostavatko ihmiset mielestäsi sinua, koska käyt palkkatyössä? Tuskinpa vain.

Ihan sama peruskunnioitus on kaikkia ihmisiä kohtaan, edellyttäen että eivät ole mulkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Itse aion jäädä pois töistä aiemmin ja minulla on jo paljon suunnitelmia. Miten köyhä ihmisen ajatusmaailma onkaan, ettei tiedä mitä muuta voi tehdä elämässä kuin ansiotöitä?!

Aion panostaa ihmisuhteisiin, tapaan rakkaita ihmisiä, käydään kahvilla ja syömässä, puhutaan.. Nautitaan yhdessäolosta! Myös tosiasia on, että isosta joukosta sukulaisia ja ystäviä joku on aina enemmän tai vähemmän tuen tarpeessa, joten panostan kun on mahdollisuus.

Hoidan sijoitusvarallisuuttani aktiivisesti, seuraan pörssikursseja ja yritystoimintaa, mutta myös laajemmin mitä maailmalla tapahtuu, teen aktiivisia liikkeitä, opettelen koko ajan lisää, olen mukana eri organisaatioissa, käyn seminaareissa ja webinaareissa.

Luen kirjastossa kirjoja, mikä aarreaitta! Muukin kulttuurinen tarjonta tulee usein käytyä läpi aika ajoin.

Aloitan uusia harrastuksia, liikuntaa, kädentaitoja, musiikkia. Maailma on avoin.

Matkustelen

Ai niin ja tähän lisään 10 vuoden aktiivisen vapaaehtoistyöputken kriisityössä kotiäitivuosina.

Mutta joo, moni näki vain kotiäitinä 🥱🙄

Tämä suomalainen yhteiskunta on vähän tällainen. Monissa muissa kulttuureissa arvostetaan kaikenlaista yhteiskuntaa palvelevaa toimintaa, mutta Suomessa et ole mitään, jos et ansiotyössä.

Johtuneeko kateuskulttuurista ja kovasta verotuksesta, että kytätään niin kovasti mitä muut tekevät? Koetaan, että muiden tekemiset kuuluu itselle, koska "minähän niitä elätän!"

Voin kertoa ettei kiinnosta yhtään mitä muut radom ihmiset ajattelee. En ole koskaan tehnyt valintoja tässä elämässä perustuen muiden ihmisten mielipiteisiin. Enkä kysy lupaa tai hyväksyntää. Ja kyllä olen etuoikeutettu koska saan itse valita. Ja talous on ok joten mitään tukirahoja emme nostele ja maksan pääomaveroja. Lapset ovat fiksuja ja perusterveitä. He ovat jo aikuisia ja korkeakoulutettuja. Hyvin meni kaikki ja yhä menee. Pitkä hyvä parisuhde ja yhä on tavoitteena vanheta yhdessä. 

Mun vaimo. Hänellä on ylempi korkeakoulututkinto ja oli varmaan 25 vuotta kotona lasten kanssa. Meni töihin, kun nuorin muutti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen! Lapsista nuorin jo 13 v. Mies on hyvätuloinen eikä taloudellisesti minul tarvitse tehdä töitä. Joo joo, tiedän ettei eläkettä kerry.

Teen paljon hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä, harrastan, matkustelen ja hoidan kotia miehen ollessa työn puolesta matkoilla noin puolet kuukaudesta. Pidän itseäni etuoikeutettuna, vaikka joku ilmeisesti pitää kaikkia kotirouvia reppanoita. 

Minusta tuo on todella ok. Olet valinnut noin ja sinulla on siihen mahdollisuus, olet myös tilanteesi itse tavalla tai toisella mahdollistanut. Eri asia olisi, jos selittelisit olevasi kotiäitinä, koska se on arvovalinta ja lapsen etu. Ihan silkkaa valehteluahan se olisi.

Mistä sinä tiedät, ettei se ole hänelle nimenomaan arvovalinta? Molemmat asiat voivat olla totta samaan aikaan.

Jännä, että se perustelu lapsen edusta ja arvovalinnasta loukkaa sinua. Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä sinulle, miksi joku toinen on kotona.

Koetko, että puhumalla arvovalinnasta ja lapsen edusta kotiäiti epäsuorasti kritisoi tai kyseenalaistaa sinun arvovalintasi ja sinun käsityksesi lapsen edusta?

Vierailija kirjoitti:

Jos kodin ylläpito on työtä, niin se tarkoittaa sitä että palkkatyössä käyvällä vanhemmalla on kaksi työtä. Aika vähän työssäkäyvät vanhemmat paukuttelevat henkseleitään sillä, miten tärkeää työtä tekee kun kotiin tullessaan laittaa pyykit pyörimään. 

Koteja on monenlaisia, kuten myös lapsia. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän aikuisen läsnäoloa kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei varmasti väitä että kaikki, mutta moni pitkäksi aikaa kotiin jämähtäneistä takuulla on sitä siksi, että muussa tapauksessa status olisi ihan vain työtön.

Todellakin. Ei sitä poista se, että jokainen tietää jonkun johon tämä ei päde. Tai että puolet näistä on itse sitä mieltä, että ei koske minua.

Monet kotiäidit eivät nosta työttömyyskorvausta, koska eivät koe olevansa työttömiä työnhakijoita, vaan etuoikeutettuja ihmisiä. Miksi rinnastat kotiäidin automaattisesti työttömään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh. Tätä ketjua kun lukee, tulee mieleen, miksi ihmisen on niin kovin vaikea vain hyväksyä toisten valintoja. 

Valinnat on helpompi hyväksyä kuin valehtelu ja selittely. Jos valinta kouluttamattomuudesta ja työttömyydestä on tehty niin ylpeänä, puhutaan niistä edes rehellisesti.

Tai sulle ei kelpaa mikään? Kaikki mikä ei sua miellytä, on "valehtelua"?

Kun aviomies tienaa 120000 euroa vuodessa, niin hän voi alkaa maksamaan palkkaa aviovaimolleen n. 2500 euroa kuukaudessa ja siihen työnantajakulut 2000 euroa. Siinähän samalla puolisollekin kertyy eläkettä vaikka on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuka vie 10-vuotiaan hoitoon? Onhan tuo jo lapsellekin stressaavaa, kun kotoa tullessa on joku hengittämässä niskaan. Minusta oli päivän paras hetki kun tulin koulusta kotiin ja sain olla yksin. En halunnut mennä edes kavereille, joilla oli vanhemmat kotona vaan kaverit tulevat meidän kotiin jossa oli rauha."

 

Minua aina hämmästyttää se, että kotirouvien ajatellaan olevan vain kotona. Kun on aikaa ja vielä rahaakin, niin minä en ainakaan kotona ole. Toki hoidan kotihommat ja katson, että lapselle on välipalaa kaapissa, mutta en minä paapo täällä perhettäni aamusta iltaan.

Eli myönnät, että työssä pois oleminen tarkoittaa kivaa puuhastelua? Miksi tätä pitäisi kenenkään arvostaa?

 

En ole ulkopuolisten arvostusta pyytämässä. Elämässä tärkeintä on olla on olla onnellinen ja tehdä asioita, mistä saa nautintoa. Jos se jollekin on ansiotyössä käyminen, niin hieno juttu. Minulle se ei ole mieluista ja voin valita vapaamman elämän.

En saa mitään sosiaalitukia. En siis rasita yhteiskuntaa. Mieheni taas maksaa valtavia summia veroja. Me myös ostamme palveluita eli työllistämme. Sanoisin, että yhteiskunnallisesti meidän perhe tekee tälle maalle erittäin hyvää.

Täsmälleen! Tosin maksamme molemmat paljon veroja. Puoliso tekee toisaalta yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeää työtä, josta maksetaan työmäärään nähden melko vaatimattomasti.