Jos uusi tapaamasi henkilö kertoo olevansa kotiäiti, ja samalla selviää että nuorin lapsensa jo yli 10v,

Kotirouvan työ on arvostettavaa, kaikki muu työ ei ole kovin mielenkiintoista ja antoisaa. On myös tylsiä töitä, joista vieläpä maksetaan huonosti.

En tiiä? Pitäskö jotain ajatella? Hyvä urahan toi on jos on varaa. Moni tykkäisi jos ois mahdollisuus. Ja mä voisin olla koti-isä heittämällä jos olisi pinkka kunnossa. Puuhailisin sitten kaikkia mukavaa aikani kuluksi. Ja toimisin vaikka naperoiden urheiluseurojen suojelusenkelinä tms. 

Ei ongelmaa. 

Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Tässä on omat etunsa ja tietty arvokkuus.



https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html

Tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin. Nykyään korostetun yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä se lienee sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva, ja ylpeä siitä. Kun kerron tämän ihmisille, saan usein osakseni hämmästystä, toisinaan jopa vähättelyä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

😻

Suomessa arvostetaan alkoholin suurkuluttajiakin enemmän kuin kotiäitejä :(

Kotiäiti voi hyvinkin seurata aikaansa ja olla ihan fiksu tyyppi. Voi toki olla muutakin. 

Tyhmiä ovat nekin jotka jo viikon kuluttua synnytyksestä alkavat tivaamaan että koska aiot mennä takaisin töihin? Sitten alkaa kotiäitiyden haukkuminen ja varhaiskasvatuksen ihannoiminen. Moukkia ovat olleet jokainen eikä todellakaan ylemmistä tuloluokista :(

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se kotirouva, joka pyyhkii pölyt pelkissä korkkareissa, joka sivelee voita pullaan sormin, koska suti ei vain tunnu miltään. Kun paistan pannulla voissa, teen sen lanteet kevyesti keinuen. Mieheni käy töissä, minä kotona. Ja kyllä, täällä tapahtuu. Täällä tapahtuu paljon, eikä kaikkea voi pestä pois pyykinpesukoneessa. Kun ovi aukeaa ja hän astuu sisään, me tiedämme molemmat, että illallinen ei ole ainoa, mikä höyryää. Minä avaan oven ilman pikkuhousuja, joskus pelkässä essussa. Se ei ole fetissi - se on elämäntyyli.

Oi että 

Vanhatpiiat ja mahot naiset kadehtivat eniten kotirouvia, joilla vieläpä omatekemiä lapsia ja kaiken lisäksi oman rakkaan miehen kanssa yhteisiä. Painukaa vaan töihinne niillä matalilla palkoillanne tai olkaa työttömänä kelan elätteinä. Ja muistakaa katkerina kadehtia elämänne valuessa hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämän valinnan tehnyt nainen elää miehensä rahoilla eikä yhteiskunnan, tehköön niin.

Oletat näin.

On myös kotiäitejä, jotka elävät lähinnä omilla rahoillaan.

Ja totta munassa tekevät, ei siinä sinulta mitään kysytä.

Jostain syystä teillä on tarve todistella ja tuputtaa omaa valintaanne ihan kuin se kotiäitejä kiinnostaisi. Luultavasti nuo kotiäidit on paljon vahvempia ja järkevämpiä kuin mitä uskotte. Todennäköisesti myös rautainen itsetuntokin, kun kestävät nämä ennakkoluulot ja vinkumiset. Mikään ei saa voimaantunutta naista ilakoimaan kuin ajatus siitä, että "miehen armoilla" ollut nainen saisi köniinsä.

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Osituksessa sen omaisuuden määrä ei keskimäärin ole kovin kummoinen. Siitä sitten jossitelkaa rauhassa. Ukko löytää nuoremman ja kauniimman niin kotiäiti saa jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Osituksessa sen omaisuuden määrä ei keskimäärin ole kovin kummoinen. Siitä sitten jossitelkaa rauhassa. Ukko löytää nuoremman ja kauniimman niin kotiäiti saa jäädä.

Ai että olet katkera

Ei pahalla

Tiesitkö, että Suomessa ei jää kukaan tyhjän päälle. Kyllä sitä rahaa aletaan maksamaan yksin jäänneellekin avoleskellekin tai eronneelle yksin asuvallekin naiselle ilman elättäjäänsä. Se on joko työttömyyskorvaus tai leskeneläke tms. toimeentulotuki. Ole huoleti, älä väitä muuta - kade

Itse olen akateemisen kodin kasvatti. Itse korkeakoulutettu myös. Hoidin lapsia yhteensä kolme vuotta, ja ihan hyvin on lapset pärjänneet eli kaikki lukiossa ja hyvän uran olen tehnyt. Eli ei tarvetta mennä äärimmäisyyksiin jäädä kokonaan pois työelämästä tai mennä töihin kun lapsi synnytetty.

itse pidän kotiäitiyttä vähän yksinkertaisten naisten hommana. Eivät pärjää yhteisöissä joten jäävät kotiin.

Itse inhoan ns kotirouvan elämää. Sairauksien ja tyhmyyden takia en päässyt työelämään. Oma DI-mies hoitaa maksupuolen sitten. Kadehdin piikoja ja palvelijoita, jotka niiavat mielessäni kun palvelevat esim. kaupassa. Säälittävällä palkalla raatavat ja asuvat jossain läävässä. Ostavat halpaa ruokaa.

Kotiäiti on kaunis sana työttömälle äidille.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti on kaunis sana työttömälle äidille.

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Olen antanut vaimoni jäädä kotirouvaksi. Pääosin jutut fiksuja ja osaa analysoida asioita. Saa olla kotona täysin oma itsensä. Ei yritetä mihinkään muottiin. Koti on siisti, on innokas ruuanlaittaja.

Aikamoisen riskin ottaa se nainen joka jää kotiäidiksi kokonaan. Ikinä en heittäytyisi toisen elätiksi, tai yhteiskunnan elätiksi. Tähän naisten työssäkäyntiin liittyy myös Suomen hyvinvointi ja menestys sota-ajan jälkeen. Eli ollaan palaamassa keskiaikaan jos naiset jäävät kotiin.

En ole kateellinen, elätän itseni ja annan työssäkäynnin mallin myös lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen akateemisen kodin kasvatti. Itse korkeakoulutettu myös. Hoidin lapsia yhteensä kolme vuotta, ja ihan hyvin on lapset pärjänneet eli kaikki lukiossa ja hyvän uran olen tehnyt. Eli ei tarvetta mennä äärimmäisyyksiin jäädä kokonaan pois työelämästä tai mennä töihin kun lapsi synnytetty.

itse pidän kotiäitiyttä vähän yksinkertaisten naisten hommana. Eivät pärjää yhteisöissä joten jäävät kotiin.

"Eivät pärjää yhteisöissä"? Työyhteisö on ainoa "hyväksyttävä" yhteisö?