Jos uusi tapaamasi henkilö kertoo olevansa kotiäiti, ja samalla selviää että nuorin lapsensa jo yli 10v,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.

Kovan luoton sijaan kyseessä saatta enemmin olla se, että on syrjäytynyt työmarkkinoilla. Lapset hankittu nuorena ilman koulutusta tai ainakaan merkittävää työkokemusta. Sitten ihan nomivanhempainvapaat ovat venyneet ja töihin paluu pelottaa. Taustalla esim. sosiaalisten tilainteiden pelkoa tai yksinkertaisesti kyvyttömyys elämänmuutokseen. 

Tai sitten kyseessä on arvovalinta lapsen ja koko perheen henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Yleensä nuo naiset ei ole

Aikamoisiin tyyppeihin olet törmännyt. Kertoo paljon sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttava, joka on koko ikänsä ollut kotiäiti, vaikka opiskeli yliopistotutkinnon. On sitä edelleen, vaikka lapset on jo aikuisia. En usko, että jäisi tyhjän päälle, vaikka ero tulisikin on sijoituksissa perittyä rahaa. Tästä syystä en ainakaan kommentoisi ketään kuten kommentoija numero 1.

Kotiäitiviha ja äitiysviha ylipäätään on yksi naisvihan muoto.

Kotiäitiys on tapa kääriä naiseen kohdistuva taloudellinen väkivalta nättiin paperiin. Äitiys on hieno asia, josta pitäisi palkita ja palkata, ei pelkästään jauhaa paskaa juhlapäivinä ja poliittisissa puheissa. Nythän äitiydestä on tehty naisille entistä pahempi taloudellinen ja työsuhteeseen liittyvän syrjinnän riski. Arvaa miksei vauvoja synny :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä porukka puhuu haluttomuudesta viedä lapsi vieraalle hoitoon, vaikka kyse on kotiäitiydestä kun lapsi on liki esiteini-iässä. Todella välkyn kuvan itsestään antavat kyllä.

Kyllä sillä äidin läsnäololla ja rauhall on merkitys ihan läpi lapsen elämän. Jos haluaa lasten supermenestyvän, äidin on tärkeä pitää yllä tätä ihan läpi elämänsä. Ja muistaa lapsia vaikka rukouksissaan. Jotenkin outo tämä suomalaisten orjamentaliteetti, ihan kuin millään muulla ei olisi elämässä väliä kuin orjatyöllä.

Hassua, että hoet supermenestyjää ja kotiäitiä samoissa postauksissa. Eikös ne lapsetkin sitten jää kotiin omien lastensa kanssa luodakseen näitä supermenstyjiä?

Muuten, laitatko pari lähdettä noihin tutkimuksiin. Olisi kiva tietää, miten tiedeyhteisö määrittää supermenestyjän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttava, joka on koko ikänsä ollut kotiäiti, vaikka opiskeli yliopistotutkinnon. On sitä edelleen, vaikka lapset on jo aikuisia. En usko, että jäisi tyhjän päälle, vaikka ero tulisikin on sijoituksissa perittyä rahaa. Tästä syystä en ainakaan kommentoisi ketään kuten kommentoija numero 1.

Kotiäitiviha ja äitiysviha ylipäätään on yksi naisvihan muoto.

Kotiäitiys on tapa kääriä naiseen kohdistuva taloudellinen väkivalta nättiin paperiin. Äitiys on hieno asia, josta pitäisi palkita ja palkata, ei pelkästään jauhaa paskaa juhlapäivinä ja poliittisissa puheissa. Nythän äitiydestä on tehty naisille entistä pahempi taloudellinen ja työsuhteeseen liittyvän syrjinnän riski. Arvaa miksei vauvoja synny :D

Se on valinta, jonka nainen voi tehdä omien arvojensa mukaisesti. En ole itsekään varauksettomasti sitä mieltä, että äitiys olisi parempi kuin ura tai edes työnteko, mutta mahdollisuuksia on oltava. Se, miten ympäröivä yhteisö suhtautuu naisen valintoihin ja vapauteen on sitten asia erikseen eikä varsinaiessti muuta äitiyden arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni elämänkoululainen hankkii lapsia nuorena, osittain varmasti juuri siksi. Kuulostaa kivemmalta olla kotiäiti kuin työtön ja kouluttamaton. Ja sitä sitten ollaan hamaan tappiin asti. 

Sinänsä ymmärrän, että siinä hommassa vähäosaisempi voi kerrankin olla samassa asemassa kuin muutkin jossain vaiheessa elämässään. Moni vielä asemastaan riippumatta kehuu, miten lapset ovat elämän suurin saavutus, joten mikä ettei haluaisi samaa, kun siihen kykenee.

Yhteiskunnan tasolta lisääntymistä ei myöskään ole varsinaisesti haluttu hillitä, vaikka koulutetummat ovat jo sitä tehneet. Voi olla, että meillä tulee siis kasvamaan suhteellisesti enemmän nepsyjä ja suorittavaa työtä tekeviä ihmisiä.

Naulan kantaan. Uskon myös tähän, että pitkän kotiäitiyden puolustamisessa kysymys on nimenomaan tästä. Jos naisen sijaan kysymys olisi miehestä, niin ihan l

Pitkäaikaistyötön ex kertoi aina kysyjille olevansa tällä hetkellä lomalla. Jos hän olisi joskus saanut lapsia, olisi varmasti selitellyt kotona olemistaan sillä. "Minä olen koti-isänä, että vaimo saa opiskella ja käydä töissä." Ei hän lapsiinkaan olisi ihan minimiä enempää keskittynyt silti, jos sitäkään. Aivan taatusti on samanlaisia "kotiäitejä" pilvin pimein. Kukaan ei varmasti väitä että kaikki, mutta moni pitkäksi aikaa kotiin jämähtäneistä takuulla on sitä siksi, että muussa tapauksessa status olisi ihan vain työtön.

"Kuka vie 10-vuotiaan hoitoon? Onhan tuo jo lapsellekin stressaavaa, kun kotoa tullessa on joku hengittämässä niskaan. Minusta oli päivän paras hetki kun tulin koulusta kotiin ja sain olla yksin. En halunnut mennä edes kavereille, joilla oli vanhemmat kotona vaan kaverit tulevat meidän kotiin jossa oli rauha."

Minua aina hämmästyttää se, että kotirouvien ajatellaan olevan vain kotona. Kun on aikaa ja vielä rahaakin, niin minä en ainakaan kotona ole. Toki hoidan kotihommat ja katson, että lapselle on välipalaa kaapissa, mutta en minä paapo täällä perhettäni aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.

Kovan luoton sijaan kyseessä saatta enemmin olla se, että on syrjäytynyt työmarkkinoilla. Lapset hankittu nuorena ilman koulutusta tai ainakaan merkittävää työkokemusta. Sitten ihan nomivanhempainvapaat ovat venyneet ja töihin paluu pelottaa. Taustalla esim. sosiaalisten tilainteiden pelkoa tai yksinkertaisesti kyvyttömyys elämänmuutokseen. 

Tai sitten kyseessä on arvovalinta lapsen ja koko perheen henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Seli seli. Se nyt vain on kivempaa joidenkin mielestä neuloa kotona kuin tehdä jotain oikeasti tuottavaa.

Lasten ollessa isoja, kotona olemiselle selitys on laiskuus ja mukavuudenhalu. 

Oma äitini oli pitkään kotiäitinä, eikä meillä mitään hyvinvointia ollut. Äiti keskittyi enemmän omiin puuhiinsa kuin lapsiin. TV:n ääreen meidät laitettiin samalla kun äiti juoruaa puhelimessa. Olipa kerrassan sankarillista kotiäitiyttä. Eskariin pääsy oli aivan huippu juttu, kun vihdoinkin pääsi ikäistensä seuraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä porukka puhuu haluttomuudesta viedä lapsi vieraalle hoitoon, vaikka kyse on kotiäitiydestä kun lapsi on liki esiteini-iässä. Todella välkyn kuvan itsestään antavat kyllä.

Kyllä sillä äidin läsnäololla ja rauhall on merkitys ihan läpi lapsen elämän. Jos haluaa lasten supermenestyvän, äidin on tärkeä pitää yllä tätä ihan läpi elämänsä. Ja muistaa lapsia vaikka rukouksissaan. Jotenkin outo tämä suomalaisten orjamentaliteetti, ihan kuin millään muulla ei olisi elämässä väliä kuin orjatyöllä.

Hassua, että hoet supermenestyjää ja kotiäitiä samoissa postauksissa. Eikös ne lapsetkin sitten jää kotiin omien lastensa kanssa luodakseen näitä supermenstyjiä?

Muuten, laitatko pari lähdettä noihin tutkimuksiin. Olisi kiva tietää, miten tiedeyhteisö määrittää superme

Saattavat jäädäkin, menestys elämässä on paljon muutakin kuin maksimaalisesti akateemisia papereita tai rahaa.

Googlaapa itse, varmasti osaat jos olet aiheesta kiinnostunut ja menestyneen älykäs.

Minä olen sellainen! Lapsista nuorin jo 13 v. Mies on hyvätuloinen eikä taloudellisesti minul tarvitse tehdä töitä. Joo joo, tiedän ettei eläkettä kerry.

Teen paljon hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä, harrastan, matkustelen ja hoidan kotia miehen ollessa työn puolesta matkoilla noin puolet kuukaudesta. Pidän itseäni etuoikeutettuna, vaikka joku ilmeisesti pitää kaikkia kotirouvia reppanoita. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapset ovat jo täysi-ikäisiä?

 

🤣🤣 Jestas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meinaa jäädä kotiin, on hyvä tehdä puolison kanssa sopimus siitä, miten kotona olo korvataan rahallisesti. Tiedän, että joissain perheissä näin onkin tehty.

Sinänsä en menisi sanomaan, että älykäs nainen ei jaksaisi jäädä kotiäidiksi. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, ettei älykäs nainen voisi ikinä jäädä eläkkeelle, koska vain työ antaisi hänen elämäänsä sisältöä.

Paljonko kotiin jäävän olisi kohtuullista maksaa per vuosi myöhemmin hyvitystä siitä että toinen on häntä elättänyt?

Juridisesti tämä katsotaan toisin päin. Että kotona oleva on osallistunut perheen elättämiseen omalla työpanoksellaan, sekä mahdollistanut työssä käyvälle omaisuuden kartuttamisen.

Ja tottahan se on.

Vain todella itsekäs ja kiittämätön ajattelee kuten sin

Älähän valehtele. Tuo koskee vain niitä pikkulapsivuosia, jolloin kotihoito on välttämätöntä eikä niin et voi heittäytyä toisen elätettäväksi "uran mahdollistajana" lopun elämänsä tyyliin eräs lehtipuu..

Tässä puhutaan 10-vuotiaasta. 

Lähtökohta on et aikuinen ihminen kykenee hoitamaan oman elatuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meinaa jäädä kotiin, on hyvä tehdä puolison kanssa sopimus siitä, miten kotona olo korvataan rahallisesti. Tiedän, että joissain perheissä näin onkin tehty.

Sinänsä en menisi sanomaan, että älykäs nainen ei jaksaisi jäädä kotiäidiksi. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, ettei älykäs nainen voisi ikinä jäädä eläkkeelle, koska vain työ antaisi hänen elämäänsä sisältöä.

Paljonko kotiin jäävän olisi kohtuullista maksaa per vuosi myöhemmin hyvitystä siitä että toinen on häntä elättänyt?

Juridisesti tämä katsotaan toisin päin. Että kotona oleva on osallistunut perheen elättämiseen omalla työpanoksellaan, sekä mahdollistanut työssä käyvälle omaisuuden kartuttamisen.

Ja tottahan se on.

Vain todella itsekäs ja kiittämätön ajattelee kuten sin

Kun useissa perheissä molemmat voivat käydä töissä, niin miten ihmeessä kotona luuhaava mitään mahdollistaa - aivan pikkulapsiaika poislukien. 

Tämän lisäksi aika usein kotiin jättäytyvä on aika perusavuton eli ei siellä kotona ole mitään täysihoitoa vaan työssäkäyvä kuskaa, korjaa ja hoitaa silloin kun ei töissä ole. 

Ajattelen - tai siis tiedän - että keski-ikäisen naisen on nykyään ihan mahdoton löytää työpaikkaa oltuaan muutaman vuoden työelämän ulkopuolella. Edes siivoojaksi ei kelpaisi. On paljon mukavampi identiteetti olla "kotiäiti" kuin "pitkäaikaistyötön", joten miksi se minua häiritsisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.

Kovan luoton sijaan kyseessä saatta enemmin olla se, että on syrjäytynyt työmarkkinoilla. Lapset hankittu nuorena ilman koulutusta tai ainakaan merkittävää työkokemusta. Sitten ihan nomivanhempainvapaat ovat venyneet ja töihin paluu pelottaa. Taustalla esim. sosiaalisten tilainteiden pelkoa tai yksinkertaisesti kyvyttömyys elämänmuutokseen. 

Tai sitten kyseessä on arvovalinta lapsen ja koko perheen henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Seli seli. Se nyt vain on

Sinähän et sitä määritä, mikä on oikeasti tuottavaa tai hyödyllistä yhteiskunnalle. Se voi olla vaikkapa neulomista, käsityöt tuottavat positiivisen hormonivasteen ja täten lisääntyy välitön hyvinvointi. Ei tarvitse kuskata rahojaan sveitsin pankkiireille ja laskea hirveää vauhtia mäkeä alas tullakseen onnelliseksi, jne.

Elämää saa elää myös mukavasti. Itse asiassa suosittelen sitä lämpimästi kaikille, joilla on siihen mahdollisuus. Kaltaisesi karut ja kylmät bkt-industrialistit voitte mennä vaikka kiinaan ja bangladeshiin bondailemaan orjien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

"Kuka vie 10-vuotiaan hoitoon? Onhan tuo jo lapsellekin stressaavaa, kun kotoa tullessa on joku hengittämässä niskaan. Minusta oli päivän paras hetki kun tulin koulusta kotiin ja sain olla yksin. En halunnut mennä edes kavereille, joilla oli vanhemmat kotona vaan kaverit tulevat meidän kotiin jossa oli rauha."

 

Minua aina hämmästyttää se, että kotirouvien ajatellaan olevan vain kotona. Kun on aikaa ja vielä rahaakin, niin minä en ainakaan kotona ole. Toki hoidan kotihommat ja katson, että lapselle on välipalaa kaapissa, mutta en minä paapo täällä perhettäni aamusta iltaan.

Eli myönnät, että työssä pois oleminen tarkoittaa kivaa puuhastelua? Miksi tätä pitäisi kenenkään arvostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.

No itsellä ainakin maisterin tutkinto ja velaton omistusasunto (Hki), jonka omistin ja omistan puoliksi, joten tyhjän päin en voi jäädä. Olin siis 8 vuotta kotiäitinä. Kolme lasta.

On hieman eri asia olla kolmen lapsen kanssa kotona 8 vuotta, kuin olla kotona kun nuorin lapsi on jo 10! 

Mullapa on kaksi maisteritason tutkintoa, työpaikka, oma yritys ja muutakin velatonta kuin pelkkä omakotitalo Espoossa. Ja erittäin lämpimät välit lapsiin.

Tämä viimeinen kappale liittyi hienosti aloitukseen. Jatketaan: mulla taas suurperhe, en ikinä oikein ollut kotona muutamaa äitiysloman kuukautta pidempään, mutta tein välillä n.30h/ vko. Maisterin lisäksi pari korkeakoulutusta vaativaa ammatillista pätevyyttä, mukavat  lapset koulutettu akateemisesti näin ulkomailla asuen. Jatkanko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni elämänkoululainen hankkii lapsia nuorena, osittain varmasti juuri siksi. Kuulostaa kivemmalta olla kotiäiti kuin työtön ja kouluttamaton. Ja sitä sitten ollaan hamaan tappiin asti. 

Sinänsä ymmärrän, että siinä hommassa vähäosaisempi voi kerrankin olla samassa asemassa kuin muutkin jossain vaiheessa elämässään. Moni vielä asemastaan riippumatta kehuu, miten lapset ovat elämän suurin saavutus, joten mikä ettei haluaisi samaa, kun siihen kykenee.

Yhteiskunnan tasolta lisääntymistä ei myöskään ole varsinaisesti haluttu hillitä, vaikka koulutetummat ovat jo sitä tehneet. Voi olla, että meillä tulee siis kasvamaan suhteellisesti enemmän nepsyjä ja suorittavaa työtä tekeviä ihmisiä.

Naulan kantaan. Uskon myös tähän, että pitkän kotiäitiyden puolustamisessa kysymys on nimenomaan tästä. Jos naisen sijaan kysymys olisi miehestä, niin ihan luuserinahan tätä pidettäisiin.

Sinä taidat olla sellaista työtä tekevää keskiluokkaa, joka ei näe ihmiselle mitään muuta tapaa elää kuin olla palkkatyössä. Tunnut tarkastelevan asioita siitä viitekehyksestä. No, sehän on tosi tavallinen viitekehys.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että on muitakin tapoja tienata ja toteuttaa itseään kuin palkkatyö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitapaus. Vammainen lapsi ja rahaton äiti, laiskapaska isä.

Isä on laiskapaska, jos äiti on kotona? Ok. 

Kyllä työmäärä jää pienemmäksi sillä, joka on palkkatöissä. Myös tulotaso on hänellä korkeampi, samoin eläke. Eli kyllä. Ellei työssä oleva maksa kotona olevalle lisäeläkettä, hän on laiskapaska vapaamatkustaja perheessä.

Miten ihmeessä se jää pienemmäki? Päivät palkkatöissä, illat ja viikonloput kotitöissä? Älä oikeasti jaksa.

Tulotaso taas ei mitenkään liity siihen, onko laiskapaska. Taas kuitenkin erittäin hyvä viesti siitä, miten mies tekee väärin, riippuumatta mitä tekee.

Ja tasan tarkkaan taas sellaista laiskapaska äitiä ei löydykään, että suostuisi osat vaihtamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin etuoikeutettuna.

Pitäisin orjuutettuna. Mikä vtun etuoikeus se on, ettei ole omia tuloja, ystäviä eikä muuta elämää? Aivot noilla surkastuu.

Kyllä minulla on ystäviä. Miksi ei olisi? Pankkitilillänikin on _omaa_ rahaa. Ei ne tuloista ole tulleet, mutta perintönä. Miehen käyttötilille minulle on kortti, joten se ei eroa mitenkään siitä, jos maksaisin omalta tililtäni. Elämä voi surkastua varakkuudesta riippumatta, mutta raha ainakin mahdollistaa asioita.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen! Lapsista nuorin jo 13 v. Mies on hyvätuloinen eikä taloudellisesti minul tarvitse tehdä töitä. Joo joo, tiedän ettei eläkettä kerry.

Teen paljon hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä, harrastan, matkustelen ja hoidan kotia miehen ollessa työn puolesta matkoilla noin puolet kuukaudesta. Pidän itseäni etuoikeutettuna, vaikka joku ilmeisesti pitää kaikkia kotirouvia reppanoita. 

Ei pidä, yleensä vain köyhät aktiivisesti vihaavat kaikkea sellaista mihin heillä ei ole varaa.