Vanhempi mies, pystyisitkö seurustelemaan naisen kanssa, joka ei halua sinunkaan syövän epäterveellisesti?

"Minulla on vegaaniystäviä, jotka joutuvat syömään kolesterolilääkkeitä ja lähinnä lihalla ja voilla eläviä ystäviä, joiden arvot ovat jopa alakanttiin. Ruotsissa sentään ymmärretään, että kolesteroliarvot ovat yksilöllisiä ja perintötekijät vaikuttavat niihin aikalailla."

Kuten jo aiemmin ketjussa useampaankin kertaan kirjoitin niin kolesterolin kertyminen elimistöön on osittain kiinni perimästä. Mutta vegaaniruoka ei tarkoita sitä, ettei kolesterolia saisi myös ruuasta, sillä mitä pakkauksia olen katsellut, on esimerkiksi vegaanileikkeleissä ja juustoissa eläinrasvan sijasta kookosöljyä, joka on kovaa rasvaa. Sitä käytetään varmaakin siksi, että se kovettuu kylmänä, jolloin tuotteeseen saadaan koossapysyvä rakenne paremmin. Kookosrasva on muutenkin yleinen tuote vegaanileivonnaisissa.

Maitorasvat ovat kolesterolin kannalta ongelmallisia, sillä plakin syntymistä edellyttää kalkki. Kuten jo taisin kirjoittakin, olen joutunut rajoittamaan juuston syömistä voimakkaasti, koska omatkin geenit suosivat kolesterolin kertymistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä just samalainen, sama ruoka ja ehdoton luonne. Minä itse syön tervellisesti, mutta en sillä tavalla, tykkään kanasta, kalasta, myöskin vihanneksia ja rakastan leivoksia.

Ja just hänelle tuli mahasyöpä. 

Kaikki tietämäni haimasyövät ovat tulleet heille jotka eivät käytä alkoa juurikaan. Sama keuhkosyöpien kanssa. En tunne yhtään tupakoitsijaa jolla sellainen olisi, vaan kaikki ovat savuttomia. Mitä tämä kertoo? Saman kuin sinunkin esimerkkisi.

Nuorten tupakoimattomien naisten keuhkosyövät ovat yleistyneet. Syytä ei tiedetä. Mutta Suomessa suurimpia syitä kehukosyöpään tupakoimattomilla ovat asbesti ja radon. Asun itsekin radon-alueella ja silloin tällöin otamme vesinäytteet radonin varalta. Jos sitä olisi, pitäisi asentaa suodatin, joka estää altistuksen. Ap

Puoliso joka alkaa määräilemään toisen syömisiä ei tyydy kontrollointiin vain tällä elämänalueella vaan se on sitten hyvin totaalista kyttäämistä, mikromanagerointia ja vahtimista. Lisäksi, jos hulluuksissasi menet suostumaan ja alistumaan tälläiseen, saat syyttää vain itseäsi siitä jos olo alkaa tuntumaan suhteessa huonolta ja tiedät kyllä itsekin, että se loppuu vain siihen, kun pistät sille itse pisteen.

Tältä pohjalta, en voisi kuvitella tälläistä suhdetta. Toki mielipiteen saa kertoa, mutta siihen sen pitää jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä nyt sitten on vanhempi mies.

Mutta jos viiskymppinen mies saa vastata, niin kyllä meikäläisestä näkyis aika äkkiä perävalot, jos puoliso yrittäisi kovin aktiivisesti vaikuttaa siihen mitä syön, tai olisi jotenkin ehdoton ja jyrkkä niissä mielipiteissään.

Syön mitä eteen lykätään, mutta muuten mun syömiset on ihan mun itseni päätettävissä, enkä haluaisi mitään terveysfasistia ikipäivänä. 

Yli viisikymppistä ajattelin. Sen ikäisenä usein aletaan vähän funtsia terveyttä viimeistään, moni joutuu ottamaan kolesteroli- ja verenpainelääkityksen. 

Mutta ainakin palstan kävijöistä moni tuntuu vastustavan ihan tavallisia terveyssuosituksiakin ja nimenomaan kategoriassa vanhempi mies. Ehkä nuoremmat miehet ovat tottuneempia kasviksiin ja kasvisruokailuun, koska se on yleistynyt niin paljon. Silloin kun itse aloitin, oli se aika eksoottista, joten annan tästäkin korkeat pisteet miehelleni, että hän oli positiivisesti kiinnostunut asiasta. Mihinkään ei ole tarvinnut häntä koskaan pakottaa.

Ja kysyin häneltä pari päivää sitten, onko hän kokenut jotenkin vaikeana sen, että pyrin syömään ja syöttämään perheenkin terveellisesti. Hän oli hämmästynyt kysymyksestä ja totesi, että sehän on ollut pelkkää plussaa. Hän valitsee mieluusti kasvisruuan aina ihan oma-alotteisesti, vaikka kodin ulkopuolella se voi välillä olla vaikeaa. Hänkään ei halua syödä tavanomaista lihaa eettisistä syistä eikä ulkona syödessä luomulihaa ole käytännössä koskaan tarjolla. 

Eikä hän ole ystäväpiirissä ainoa tälläinen vanhempi mies todellakaan. Yhdellä on diabetees, hän siirtyi kasvissyöjästä vegaaniksi, toinen kasvissyöjä on jo vanhaa perua kuten itsekin olen, me mieheni kanssa siis syömme luomulihaa ja riistaa.

Riippuu paljon siitä elämänpiiristä miten kasvisruokailuun suhtaudutaan. Omassa tuttavapiirissä kukaan ei ole hurahtanut esimerkiksi karppaukseen, joka on verisuoniterveydelle melkoinen katastrofi. Korkeakoulutus ei aina suojaa huuhaalta, mutta useimmiten kuitenkin kyllä, kun erotetaan milloin on kyseessä oman hörhöilyn markkinointi ja milloin tutkittu tieto. Jos väärällä ja harhaanjohtavalla tiedolla itsensä brändäävä on lääkäri, hänen ammattioikeuksiaan pitäisi mielestäni rajoittaa herkemmällä otteella. Nyt niin tapahtuu vain, jos tekee jotain potentiaalisesti henkeä uhkaavaa. Sellainen lääkäri tuskin on tk-lääkäri, he ovat yleensä omalla vastaanotollaan tai lääkäriyritysjätillä, kunnes heidät potkitaan sieltä pois epämääräisen ammatinharjottamisen takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Puoliso joka alkaa määräilemään toisen syömisiä ei tyydy kontrollointiin vain tällä elämänalueella vaan se on sitten hyvin totaalista kyttäämistä, mikromanagerointia ja vahtimista. Lisäksi, jos hulluuksissasi menet suostumaan ja alistumaan tälläiseen, saat syyttää vain itseäsi siitä jos olo alkaa tuntumaan suhteessa huonolta ja tiedät kyllä itsekin, että se loppuu vain siihen, kun pistät sille itse pisteen.

Tältä pohjalta, en voisi kuvitella tälläistä suhdetta. Toki mielipiteen saa kertoa, mutta siihen sen pitää jäädä.

Olen jo useita kertoja kirjoittanut, että en ryhdy sellaiseen suhteeseen, missä ketään pitäisi määräillä. Sellainen suhde loppuu jo ensimetreillä. Arvojen pitää olla samanlaiset, että suhdetta voisi syntyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin mietin että mikä mielenhäiriö sinulla on, kun "paloittelet valmiiksi" vihanneksia aikuiselle ihmiselle. Jos mies haluaa tappaa itsensä paskalla ruualla niin tappakoot. Keskity sinä omaan hyvinvointiisi

Tiedän useammankin naisen joka kuori ja paloittele hedelmät ja vihannekset sekä miehelleen että pojilleen. He haluavat että miehet syövät omenoita ja mandariineja ja porkkanoita mutta nämä miehet eivät jaksa niitä itse kuoria eikä paloitella joten ne jäävät siksi syömättä. Hauskaa sinänsä, oma mieheni osaa kyllä kuoria kaiken minkä haluaa syödä ja myös viitsii. Mutta nämä miehet Ovat sellaisia vaan nakkipaketin ja otan kylmän nakin tyyppisiä miehiä. 

Mieheni närkästyisi, jos toimisin edellä kuvatulla tavalla. Hän varmaan tiuskaisisi, että vammaisenako minua pidät. 😡

Niinkö arvelet. Varmaan ette sitten koskaan muutenkaan palvele toinen toistanne missään asiassa. Molemmat pesevät omat pyykkinsä ja kaikki jaetaan milleen tasan - tai tällainen kuva ainakin annetaan halutaan antaa.

Täytyy sanoa, että usein täällä kuvaillaan parisuhteita, jollaisissa en itse voisi mitenkään kuvitella eläväni. Edes ideaalini ei ole tuollainen eikä muistuta sitä millään tavoin. En ole kovin uskonnollinen, mutta minusta parisuhdetta luonnehtii parhaiten raamatullinen ohje avioliitosta "toinen toistenne palvelussa kilpailkaa" tms. Oma mieheni palvelee minua vastaavasti monessa asiassa, meillä on vain tietty työnjako asioissa, jotka ovat molemmille luontaisia. Ap

Itse syön myös terveellisesti ja tykkään tehdä ruuan itse kotona. Mieheni myös. En voisi olla suhteessa jatkuvasti roskaruokaa syövän ihmisen kanssa. Kyllä mekin herkutellaan, mutta todellakin kohtuudella. Esim karkkia syödään ehkä kaksi kertaa vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Justiina voi aina yrittää määräillä, mutta pidän kyllä oman pääni siinä suhteessa, mitä haluan syödä. Jos sellaista ruokaa hän ei tee, teen itse tai syön ulkona.

Moni on kirjoittanut vastaavanlaisen viestin eli että toisen arvomaailma ei haittaa, ollaan valmiita elämään suhteessa, missä joutuu ikään kuin taistelemaan koko ajan. Se oli mielenkiintoinen tieto. En ketjua ajatellessani edes voinut kuvitella, että niin moni ajattelee juuri noin. Eli on valmis tinkimään aika olennaisista yhteensopivuuden asioista, syömistähän on pakko harrastaa monta kertaa päivässä. 

Mutta toisaalta palstallahan näkee usein kuvauksia parisuhteista, joissa elämä tuntuu olevan pelkkää taistelua ja kilpailua, oli se sitten ruoka tai jokin muu asia. Minulle sellainen on tosi vierasta, koska vanhempani olivat hyvin sopuisia, joten olen tottunut ajattelemaan, että parisuhde tarkoittaa, että toisen kanssa viihtyy ja pitää olla mukavaa ja sopuisaa. Jos ei ole, niin olen hyvin herkästi katkaissut suhteen nuoruuden seurusteluissa ja todella paljon pienemmistäkin syistä kuin ruokailun kaltainen iso arkinen asia. 

Itse asiassa nyt muistankin kun kerran aivan palstalle tuloni jälkeen avasin ketjun aiheesta miksi ihmiset jäävät suhteisiin, missä jo alussa on paljon erimielisyyksiä asioista tai tunnetta huonosta kohtelusta. Luettelin siinä pitkän listan asioista, joista osa oli todella pikkuruisia, mutta joiden takia olen hylännyt ajatuksen jostain miehestä seurustelukumppanina. Sain satoja alapeukkuja :D  Epäiltiin, etten ikinä "saa" miestä (vähän niin kuin tässäkin ketjussa), vaikka olen itse asiassa ollut aika suosittu tyttö/nuori nainen eikä ole kyllä ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada seurustelukumppania. Johtuen varmasti siitäkin, että etsin sellaisia vain livenä. Tuttavapiiri on siis valmiiksi samantyyppinen arvomaailmaltaan - mutta jää silti tuhansia muita syitä, joiden takia ei voi ajatella seurustelua. Niin, tosiaankin, jopa pieni lauseenpätkä voi kadottaa kiinnostuksen johonkin mieheen, jos se vain on vääränlainen.

Sain kyllä melkoisen ryöpytyksen (kuten tässäkin ketjussa) miten mahdoton olen, mutta en ole koskaan tullut miesten taholta huonosti kohdelluksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmisillä on pikemminkin liian matalat standardit suhteeseen menolleen eikä liian korkeat, vaikka täällä päivittäin valitetaan liian korkeista standardeista. Suhdetta ei pidä lainkaan aloittaa tai edes tapailua, jos jokin asia toisessa häiritsee. Vaikka se asia olisi pieni, siitä tulee ajan mittaan isompi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justiina voi aina yrittää määräillä, mutta pidän kyllä oman pääni siinä suhteessa, mitä haluan syödä. Jos sellaista ruokaa hän ei tee, teen itse tai syön ulkona.

tarkoittaa, että toisen kanssa viihtyy ja pitää olla mukavaa ja sopuisaa. Jos ei ole, niin olen hyvin herkästi katkaissut suhteen nuoruuden seurusteluissa ja todella paljon pienemmistäkin syistä kuin ruokailun kaltainen iso arkinen asia. 

Itse asiassa nyt muistankin kun kerran aivan palstalle tuloni jälkeen avasin ketjun aiheesta miksi ihmiset jäävät suhteisiin, missä jo alussa on paljon erimielisyyksiä asioista tai tunnetta huonosta kohtelusta. Luettelin siinä pitkän listan asioista, joista osa oli todella pikkuruisia, mutta joiden takia olen hylännyt ajatuksen jostain miehestä seurustelukumppanina. Sain satoja alapeukkuja :D  Epäiltiin, etten ikinä "saa" miestä (vähän niin kuin tässäkin ketjussa), vaikka olen itse asiassa ollut aika suosittu tyttö/nuori nainen eikä ole kyllä ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada seurustelukumppania. Johtuen varmasti siitäkin, että etsin sellaisia vain livenä. Tuttavapiiri on siis valmiiksi samantyyppinen arvomaailmaltaan - mutta jää silti tuhansia muita syitä, joiden takia ei voi ajatella seurustelua. Niin, tosiaankin, jopa pieni lauseenpätkä voi kadottaa kiinnostuksen johonkin mieheen, jos se vain on vääränlainen.

Sain kyllä melkoisen ryöpytyksen (kuten tässäkin ketjussa) miten mahdoton olen, mutta en ole koskaan tullut miesten taholta huonosti kohdelluksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmisillä on pikemminkin liian matalat standardit suhteeseen menolleen eikä liian korkeat, vaikka täällä päivittäin valitetaan liian korkeista standardeista. Suhdetta ei pidä lainkaan aloittaa tai edes tapailua, jos jokin asia toisessa häiritsee. Vaikka se asia olisi pieni, siitä tulee ajan mittaan isompi. Ap

Mua myös ihmetyttää tuo, että standardit ei saisi olla liian korkealla, koska muuten et saa ikinä miestä. Parempihan se on olla parisuhteessa jossa elämänarvot ja ajatusmaailma synkkaa. Esimerkkinä vaikka terveys kyllä minä haluan miehen, joka harrastaa liikuntaa ja tykkää tehdä terveellistä ruokaa. 

Muutenkin varsinkin palstalla saa noottia siitä, jos on mennyt valitsemaan ns vääränlaisen kumppanin. Usein koko keskustelu kaatuu siihen, että no miksi valitsit tuollaisen jos ei kelpaa. Sitten kun niitä standardeja on, niin siitäkin saa paskaa niskaan. 

En tiedä lasketaanko viisikymppinen vanhaksi, mutta en kyllä jaksaisi mitään syömisjankutusta tässä kohtaa. Loppupuoli on menossa joka tapauksessa ja syön sitä mitä haluan. Siitä ei kannata mitään teatteria tehdä kun voi keskittyä muihin asioihin.

169. Aivan. Ja usein naisia syytetään standardeista, mutta tässä ketjussa osa miehistäkin asetti standardin ei. Ja osa sitten ajatteli että tapellaan ja ollaan suhteessa. 

En pysty näkemään yhtään huonoa puolta korkeissa standardeissa enkä milloinkaan pahoittaisi mieltäni torjunnasta. Siitä kyllä olisin vihainen, jos paljastuisi, että mies on ns tyytynyt jossain asiassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lasketaanko viisikymppinen vanhaksi, mutta en kyllä jaksaisi mitään syömisjankutusta tässä kohtaa. Loppupuoli on menossa joka tapauksessa ja syön sitä mitä haluan. Siitä ei kannata mitään teatteria tehdä kun voi keskittyä muihin asioihin.

Ei minustakaan kannata tehdä, näillä spekseillä mennään itse kukin mitä on. 

Aiemmin oli puhetta nuorten naisten keuhkosyövistä jotka ovat lisääntyneet. Syyksi epäilen kemikaalikyormitusta. Osa aineista on karsinogeenisiä ja aineita on nykyisin valtava määrä. Itse asiassa oma mies on useinnkyseenalaistanut pitääkö minun käyttää niin monenlaisia kasvovoiteta, hiuksiin lämpösuojaa ja kaikenlaista, koska kemikaalikuormaa on niin paljon. Ja lapsillekin markkinoidaan nykyään meikkejä. Elämänaikaista kemikaalikuormitusta on hyvin vaike tutkia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso joka alkaa määräilemään toisen syömisiä ei tyydy kontrollointiin vain tällä elämänalueella vaan se on sitten hyvin totaalista kyttäämistä, mikromanagerointia ja vahtimista. Lisäksi, jos hulluuksissasi menet suostumaan ja alistumaan tälläiseen, saat syyttää vain itseäsi siitä jos olo alkaa tuntumaan suhteessa huonolta ja tiedät kyllä itsekin, että se loppuu vain siihen, kun pistät sille itse pisteen.

Tältä pohjalta, en voisi kuvitella tälläistä suhdetta. Toki mielipiteen saa kertoa, mutta siihen sen pitää jäädä.

Olen jo useita kertoja kirjoittanut, että en ryhdy sellaiseen suhteeseen, missä ketään pitäisi määräillä. Sellainen suhde loppuu jo ensimetreillä. Arvojen pitää olla samanlaiset, että suhdetta voisi syntyä. Ap

Miksi sitten kyselet voisivatko muut jo muuttua tai hyväksyä erilaiset arvot omaava puolison, jos sinä et itse halua muuttua tai et voisi hyväksyä erilaiset arvot omaavaa kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso joka alkaa määräilemään toisen syömisiä ei tyydy kontrollointiin vain tällä elämänalueella vaan se on sitten hyvin totaalista kyttäämistä, mikromanagerointia ja vahtimista. Lisäksi, jos hulluuksissasi menet suostumaan ja alistumaan tälläiseen, saat syyttää vain itseäsi siitä jos olo alkaa tuntumaan suhteessa huonolta ja tiedät kyllä itsekin, että se loppuu vain siihen, kun pistät sille itse pisteen.

Tältä pohjalta, en voisi kuvitella tälläistä suhdetta. Toki mielipiteen saa kertoa, mutta siihen sen pitää jäädä.

Olen jo useita kertoja kirjoittanut, että en ryhdy sellaiseen suhteeseen, missä ketään pitäisi määräillä. Sellainen suhde loppuu jo ensimetreillä. Arvojen pitää olla samanlaiset, että suhdetta voisi syntyä. Ap

Miksi sitten kyselet voisivatko muut jo muuttua t

Siksi että olin kiinnostunut tietämään miten yleistä tämäntyyppinen arvomaailma ja sen hyväksyminen on. 

Vastaavanlaisia keskusteluja olen nöhnyt täällä urheilullisesta elämäntavasta. Ruokavaliosta en ole nähnyt. En tietty ole täällä jatkuvasti ollut voihan sellainen olla ollut mutta en ole silloin täällä ollut.

Omassa ikäluokassa 50+ on ehkä vielä harvinaista olla mies joka on ollut kiinnostunut kasvisruokailusta koska se oli tosiaan harvinaista nuoruusiällämme. Mutta laskujeni mukaan noin viisi löytyi täälläkin, jotka olivat alustavasti kiinnostuneita tällaisesta. Mistään pakottamisesta ja nalkuttamisesta ei ole kyse. En usko että kukaan urhelullisen elämäntavan toivojakaan hakee kumppania, jota pitäisi väkisin raahata hiihtämään. Mutta voi olla ihnisiä, jotka periaatteessa halauisivat urheilla/syödä paremmin, mutta eivät vaan ole toistaiseksi saaneet aikaiseksi. Elämänkumppanien elämäntapa on tutkitusti samantyyppinen eli on mukava lähteä yhdessä urheilemaan tai syödä hyvin (mitä se sitten kenellekin tarkoittaa). Ap