Lue keskustelun säännöt.
Stressi parisuhteesta, avopuoliso ei osallistu kotiöihin
17.11.2025 |
En oikein tiedä mitä tehdä tässä pattitilanteessa.
Ollaan melko tuoreessa parisuhteessa (alle 3v yhdessä) ja asutaan samassa taloudessa kun avokin aloitteesta muutettiin mun kotiin. Olen itse melko siisti ihminen noin yleisesti ottaen ja mulla on tavaroille omat paikat ja ylläpidin yleissiisteyttä melko säntillisesti kun asuin vielä yksin. Ei nyt siis puhuta mistään kiiltokuvasta ja nurkissa saattoi olla pölyä siellä täällä, mutta noin yleisellä tasolla tavarat oli aina omilla paikoillaan ja jos lattialle tippui vaikka kokatessa jotain ruokaa niin imuroin ne sieltä pois siinä samalla kun siivoilin keittiötä kokkauksen jäljiltä.
Nykyinen kumppani on ihan toista maata ja hänelle jo omien jälkien siivoaminen tuntuu olevan ihan ylitsepääsemätön asia. Tavarat jää lojumaan minne sattuu ja ikään kuin tippuu käsistä sillä sekunnilla kun tekeminen loppuu eikä ne ikinä löydä omille paikoilleen. Sama esim ruuantähteissä jos vaikka aamupalaleipää tehdessä lattialle tippuu pala juustoa tai muruja leivästä murustuu matolle niin niitä ei siivota lainkaan.
Tämä on melko ahdistava tilanne kun hän on kuitenkin rakas ihminen ja muuten huomioiva kumppani, mutta tällaisissa kodin ylläpidollisissa asioissa ihan avuton. Pyykit saattaa jäädä pitkäksi aikaa koneeseen, tiskit tiskaamatta, ruokaa laittaa vain harvoin ja jos laittaakin niin siivo on ihan hirveä sen tsunamin jäljiltä. Melkein mieluummin kokkaan itse vaikka energiaa ei aina olisikaan koska tiedän, että joudun joka tapauksessa töihin vaikka toinen kokkaisi niin vähintään siivoamaan jälkiä.
Esimerkiksi hiljattain kun olin työmatkalla toisessa maassa muutaman päivän erikseen vielä sanoi, että hän sitten käyttää osan siitä ajasta siivoamiseen kun saa rauhassa tehdä. Kun tulin kotiin niin omat jäljet oli toki suurin piirteiin siivottu, mutta esim lattia oli keittiössä ihan kamalassa kunnossa ja ruuantähteitä kaikkialla. Keittiön pinnat oli pyyhkimättä eikä asuntoa oltu imuroitu muualtakaan. Ruokaa löytyi jopa sohvan alta ja mm. jääkaapissa kaikki tavarat ihan hujan hajan ja pilaantunutta ruokaa mikä oli unohtunut sinne...
Alan olla lopullisen kyllästynyt tilanteeseen ja vaikka tuo toinen ihminen toki tuo paljon iloa elämään, en tiedä kauanko jaksan pyörittää tätä arkea jos se tulee olemaan tätä koko loppuelämän tuon ihmisen kanssa. Lapsiakin on jossain tulevaisuudessa mietitty ja vaikka varmasti luonteeltaan avokki olisi sopiva vanhempi, en tiedä miten arki pyörisi kun tulee vielä lisää vastuuta kun ei se tunnu nytkään onnistuvan vaikka pitäisi huolehtia vain itsestään....
Asiaa pahentaa, että tiedän hänen murtuvan ihan lopullisesti jos meidän parisuhde päättyisi eroon ja vaikka varmaan pääsisi yli jollain aikavälillä niin takuulla jättäisi häneen pysyvän jäljen enkä halua hänelle sitä taakkaa. Toisaalta en tiedä kauanko jaksan itse tässä tilantetessa ja tuleeko jossain kohtaa seinä vastaan.
Pitkä vuodatus, sori. Halusin vaan sylkeä ajatukset jonnekin.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämä. Olen naimisissa sottapytty-koheltajan kanssa ja voi sitä turhautumisen ja raivon määrää mitä tässä vuosikymmenien aikana olen kokenut! Kuitenkin jatkan hänen kanssaan. ADHD ei kykene muuhun, vaikka haluaisikin. Kuitenkin hänessä on hyvät puolensa ja hän on lasteni isä. Olen ottanut päävastuun siisteydestä ja järjestyksestä ja delegoin puolisolle muutaman konkreettisen tehtävän jonka hän aina hoitaa.
Hän on älykäs, avulias ja ahkera ja hyvä korjaamaan ja rakentelemaan asioita. Huolehtii auton ja pankkiasiat. Hyvässä ammatissa.
Vasta kun ymmärsin että kysymys on ADHD:sta (ei virallista diagnoosia) minun stressini helpottui. Ymmärsin että hän ei toimi niin tahallaan, ilkeyttään, tyhmyyttään eikä piittaamattomuuttaan. Hän yrittää parhaansa. Nuoruus meni siinä kun yritti salata tämän puolen itsestään, esittäen jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitkö miehen oman huushollin ennen kuin muutitte yhteen? Kaipa se on antanut jotain osviittaa siihen millainen siistijä hän on.
Näin kumppanin asunnon kyllä ennen yhteenmuuttoa. Siellä oli muutamaa kertaa lukuun ottamatta ihan ok siivo, joskin samalla tavalla roskaiset lattiat kuin nyt meidän yhteisessä kodissa. Luulen, että osaltaan tähän syynä oli silloin vielä tuore suhde ja paine siivota kämppä toista varten ja nyt kun suhde on arkistunut ei ole enää samalla tavalla painettakaan. Toisaalta nyt hän on myös sillä tavalla eri tilanteessa, että joku muu siivoaa lopulta jäljet jos hän ei sitä itse tee.
AP
Kuinka epätoivoinen olet? Et kai tosissasi ajattele jatkoa!?
Tutustu narsismiin. Puoliso pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämä. Olen naimisissa sottapytty-koheltajan kanssa ja voi sitä turhautumisen ja raivon määrää mitä tässä vuosikymmenien aikana olen kokenut! Kuitenkin jatkan hänen kanssaan. ADHD ei kykene muuhun, vaikka haluaisikin. Kuitenkin hänessä on hyvät puolensa ja hän on lasteni isä. Olen ottanut päävastuun siisteydestä ja järjestyksestä ja delegoin puolisolle muutaman konkreettisen tehtävän jonka hän aina hoitaa.
Hän on älykäs, avulias ja ahkera ja hyvä korjaamaan ja rakentelemaan asioita. Huolehtii auton ja pankkiasiat. Hyvässä ammatissa.
Vasta kun ymmärsin että kysymys on ADHD:sta (ei virallista diagnoosia) minun stressini helpottui. Ymmärsin että hän ei toimi niin tahallaan, ilkeyttään, tyhmyyttään eikä piittaamattomuuttaan. Hän yrittää parhaansa. Nuoruus meni siinä kun yritti salata tämän puolen it
Mä olen lääkkeetön adhd, (keski-iässä, diagnoosi löytyy) sottapyttykoheltaja, hajamielinen ja motorisesti kömpelö. Sotken, etenkin keittiössä, ja siivoan omat jälkeni, tietenkin. Me kyllä pystytään asioihin kun halutaan. Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämä. Olen naimisissa sottapytty-koheltajan kanssa ja voi sitä turhautumisen ja raivon määrää mitä tässä vuosikymmenien aikana olen kokenut! Kuitenkin jatkan hänen kanssaan. ADHD ei kykene muuhun, vaikka haluaisikin. Kuitenkin hänessä on hyvät puolensa ja hän on lasteni isä. Olen ottanut päävastuun siisteydestä ja järjestyksestä ja delegoin puolisolle muutaman konkreettisen tehtävän jonka hän aina hoitaa.
Hän on älykäs, avulias ja ahkera ja hyvä korjaamaan ja rakentelemaan asioita. Huolehtii auton ja pankkiasiat. Hyvässä ammatissa.
Vasta kun ymmärsin että kysymys on ADHD:sta (ei virallista diagnoosia) minun stressini helpottui. Ymmärsin että hän ei toimi niin tahallaan, ilkeyttään, tyhmyyttään eikä piittaamattomuuttaan. Hän yrittää parhaansa. NuoMä olen lääkkeetön adhd, (keski-iässä, diagnoosi löytyy) sottapyttykoheltaja, hajamielinen ja motorisesti kömpelö. Sotken, etenkin keittiössä, ja siivoan omat jälkeni, tietenkin. Me kyllä pystytään asioihin kun halutaan. Olen nainen.
Ihminen on yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämä. Olen naimisissa sottapytty-koheltajan kanssa ja voi sitä turhautumisen ja raivon määrää mitä tässä vuosikymmenien aikana olen kokenut! Kuitenkin jatkan hänen kanssaan. ADHD ei kykene muuhun, vaikka haluaisikin. Kuitenkin hänessä on hyvät puolensa ja hän on lasteni isä. Olen ottanut päävastuun siisteydestä ja järjestyksestä ja delegoin puolisolle muutaman konkreettisen tehtävän jonka hän aina hoitaa.
Hän on älykäs, avulias ja ahkera ja hyvä korjaamaan ja rakentelemaan asioita. Huolehtii auton ja pankkiasiat. Hyvässä ammatissa.
Vasta kun ymmärsin että kysymys on ADHD:sta (ei virallista diagnoosia) minun stressini helpottui. Ymmärsin että hän ei toimi niin tahallaan, ilkeyttään, tyhmyyttään eikä piittaamattIhminen on yksilö.
Kyllä. Toiset jättävät tekemättä kaiken mikä ei kiinnosta ja toiset saavat itsensä pakotettua tekemään sen, kynnys vaihtelee. Ja puolison kuormitus.
Hoitaako sitten muita velvollisuuksia, kuten auton, lumityöt jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jäi kirjoittamatta aloitukseen, mutta siis tästä on keskusteltu tosi monta kertaa ja viimeisin oikeasti melko vakavahenkinen ja syvällekin menevä keskustelu käytiin pari viikkoa sitten. Puoliso kyllä ymmärtää asian, mutta ei jostain syystä lupauksistaan huolimatta pysty skarppaamaan mun mielestä riittävästi."
No sitten vain uusi keskustelu jossa kerrot miehelle että selvästikään hän ei kykene muuttamaan tapojaan riittävästi ilman että ponistelee kohtuuttomasti joten on aika ilmeistä että olette tässä asiassa liian erilaisia.
Ja olisi hyvä että mies ymmärtäisi että kyse ei ole vain sinun ongelmastasi vaan hänkään ei tule olemaan suhteessa onnellinen koska tämä sama asia tulee hiertämään teitä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämä. Olen naimisissa sottapytty-koheltajan kanssa ja voi sitä turhautumisen ja raivon määrää mitä tässä vuosikymmenien aikana olen kokenut! Kuitenkin jatkan hänen kanssaan. ADHD ei kykene muuhun, vaikka haluaisikin. Kuitenkin hänessä on hyvät puolensa ja hän on lasteni isä. Olen ottanut päävastuun siisteydestä ja järjestyksestä ja delegoin puolisolle muutaman konkreettisen tehtävän jonka hän aina hoitaa.
Hän on älykäs, avulias ja ahkera ja hyvä korjaamaan ja rakentelemaan asioita. Huolehtii auton ja pankkiasiat. Hyvässä ammatissa.
Vasta kun ymmärsin että kysymys on ADHD:sta (ei virallista diagnoosia) minun stressini helpottui. Ymmärsin että hän ei toimi niin taha
Kyllä. Toiset jättävät tekemättä kaiken mikä ei kiinnosta ja toiset saavat itsensä pakotettua tekemään sen, kynnys vaihtelee. Ja puolison kuormitus.
Viime viikolla juuri tein näyttökoetta ja kokeen vastaanottaja keskeytti kokeen, olin sanonut ääneen kaikki työvaiheet, mutta en siitä huolimatta tehnyt niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten itse kirjoitit, mies ei tee kotitöitä, kun tietää, että sinä teet lopulta.
Avosuhteenne murenee silmissä,
kuin leivän murut olohuoneen matolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haarat kiinni kunnes siivoaa jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämä. Olen naimisissa sottapytty-koheltajan kanssa ja voi sitä turhautumisen ja raivon määrää mitä tässä vuosikymmenien aikana olen kokenut! Kuitenkin jatkan hänen kanssaan. ADHD ei kykene muuhun, vaikka haluaisikin. Kuitenkin hänessä on hyvät puolensa ja hän on lasteni isä. Olen ottanut päävastuun siisteydestä ja järjestyksestä ja delegoin puolisolle muutaman konkreettisen tehtävän jonka hän aina hoitaa.
Hän on älykäs, avulias ja ahkera ja hyvä korjaamaan ja rakentelemaan asioita. Huolehtii auton ja pankkiasiat. Hyvässä ammatissa.
Vasta kun ymmärsin että kysymys on ADHD:sta (ei virallista diagnoosia) minun stressinViime viikolla juuri tein näyttökoetta ja kokeen vastaanottaja keskeytti kokeen, olin sanonut ääneen kaikki työvaiheet, mutta en siitä huolimatta tehnyt niitä.
Juu, ei se näytössä auta että sanoo, kun pitää näyttää. Hankala tilanne kyllä. Mulla on kaikenlaisia hackeja itsen harhauttamiseen, että saan tylsän toiminnan aloitettua tai vietyä loppuun. Kofeiini on yksi parhaista, kotona toimii empatia. Ajattelen siis sitä räjähtänyttä keittiötä puolisoni kannalta ja kas, rätti heiluu. Ei innolla, mutta heiluu.
Vierailija kirjoitti:
Haarat kiinni kunnes siivoaa jälkensä.
Miksi yrittää kiristämällä muuttaa, tosin vaikea haluta tuollaista avuttomaa teeskentelevää loisijaa.
Vierailija kirjoitti:
Maksaisiko sitten siivoojan teille jos ei itse kykene osallistumaan?
Ei se siivooja voi olla koko aikaa käytettävissä. Kyllä jokaisen pitää oppia elämään niin, että pitää järjestystä yllä päivän toimien mukaan. Esimerkkinä nyt vaikka tuo, että jos juustopala putoaa lattialle, niin se siivotaan suurin piirtein heti eikä viikon päästä.
Edellinen mies sai kenkää, kun oli liiankin siisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haarat kiinni kunnes siivoaa jälkensä.
Miksi yrittää kiristämällä muuttaa, tosin vaikea haluta tuollaista avuttomaa teeskentelevää loisijaa.
Koska mikään muu ei auta.
Kuka ne oli kaappiin laittanut ap poissaolon aikana?