Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaltaisesi tuttu, hänellä on mielenterveysongelmia. Manian aikaan meno on tuollaista: minä tiedän, minä osaan, minä olen kaikkivoipa, miksi muut eivät ymmärrä!!!
Eikö heti joku tullut todistamaan kirjoitukseni. Kyllä kyllä, kaikki itseäsi älykkämmät ovat kätevästi - hulluja. 10
Olet kovin varma, että olet jokaista viestiisi vastaavaa älykkäämpi. Harhaisen oloista...
Ylivertaisuusharha. Yleinen palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä porttaalissa juuri kiehtookin, kun täällä voi - toivottavasti - täysin anonyymisti korjata toisten aivan käsittämättömän tyhmiä mielipiteitä.
Reaalimaailmassa just joutuu jarruttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Jos lukee aloituksen ajatuksella, huomaa että kyse ei ole nopeatempoisuudesta, vaan hahmotuskyvystä joka toimii tehokkaasti. Ihminen voi ns. käydä hitaalla ja olla silti ihan saamarinmoinen häseltäjä.
Olen tuo, jolle vastaat. Kirjoitukseni on tosi hyvä esimerkki, miksi olen niin nopea: en lukenut aloitusta, luin vain otsikon. Teen vain asioita vauhdilla.
Oletko tehnyt voight-kampff testin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, tämä on yksi elämäni vaikeimpia asioita. Ja luulisi että esim työelämässä siitä on hyötyä että ymmärtää / tietää nopeasti asioita, mutta ei, todellakin päinvastoin.
Omat aivot vaan aika automaattisesti käy läpi eri vaihtoehdot ja tiedän mitä niistä todennäköisesti seuraa, ja on todella rasittavaa kun suurin osa muista a) ei ymmärrä katsoa asioita kuin yhden askeleen päähän ja B) tekee senkin hitaasti. Sitten he haluavat valita sen vaihtoehdon joka kyllä ehkä kuulostaa parhaalta / helpoimmalta siinä hetkessä, mutta joka aiheuttaa askeleessa 2, 3 tms ylitsepääsemättöniä ongelmia tai liian isoja riskejä. Ja sitten kun näistä huomauttaa mahdollisimman kohteliaasti mutta perustellen, ei joko kuunnella ollenkaan, tai mikään määrä selitystä ei riitä heille ymmärtämään. Lopulta hirveän jappasun jälkeen he valitsevat sen päällisin puolin helpoimman mutta katastrofiin johtavan vaiheohdon, ja ovat myöhemmin hämmästyneitä kun hups, tapahtui just se mistä varoitin.
Minä tietysti saan hankalan, besserwisserin ja negatiivisen valittajan maineen kun aina "vastustan" ideoita (vaikka niistä 95%) johtaa ongelmiin.
Luulin olevani ainut jolla on tää ongelma. Siksi viihdyn yksin nykyään kun mullakin menee hermot siihen kuinka ihmiset tekee yksinkertaisetkin asiat hitaasti ja aikaavievästi.
Pahin tunne on just se että mä saan sina loppujen lopuksi olla oikeassa ja monet on lukemattomia kertoja sitä myöntänyt.
Mä tajuan ja teen asian hetkessä enkä halua vaikuttaa ylimieliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asioiden tarkka läpikäyminen, tunnistan sen. Sitten kun törmää nopeasti tajuavaan ihmiseen, se on kuin joisi jostain raikkaasta lähteestä vettä. Tosi monelle nopeat aivot tarkoittaa että on hullu tai outo. Joidenkin ihmisten kanssa pitää sitten lärpättää asiat seikkaperäisesti, jotta voi todistaa olevansa täysijärkinen. Suurin osa on keskitasoa tai sitä tyhmempiä. Siksi, jottei poikkeaisi liikaa, on pakko mennä heidän tahtiinsa ja säännöillään. Melko loogista jos asiaa miettii.
Lisään, että on myös erittäin älykkäitä, jotka ovat seikkaperäisiä ja puhuvat hitaasti ja harkiten. Kaikki hitaat eivät ole oikeasti "hitaita". Kyse on ilmaisutyylistä. Jotkut ajattelevat samalla kun puhuvat toiset ajattelevat valmiiksi ja puhuvat vasta sitten valmiita lauseita.
Niin ja jotkut jää vatvomaan asioita perusteellisesti monelta kannalta, kun taas toiset hyppii nopeasti asiasta toiseen ja käsittelee ne vähemmän perusteellisesti.
MOLEMMISSA tavoissa on omat huonot ja hyvät puolensa korostaisin.
Monet ihmiset hämmästyvät siitä, että 50% ihmisistä on tyhmempiä ja hitaampia ymmärtämään asioita kuin toiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Jos lukee aloituksen ajatuksella, huomaa että kyse ei ole nopeatempoisuudesta, vaan hahmotuskyvystä joka toimii tehokkaasti. Ihminen voi ns. käydä hitaalla ja olla silti ihan saamarinmoinen häseltäjä.
Olen tuo, jolle vastaat. Kirjoitukseni on tosi hyvä esimerkki, miksi olen niin nopea: en lukenut aloitusta, luin vain otsikon. Teen vain asioita vauhdilla.
Eli siis todellisuudessa et keskity käsiteltävään asiaan vaan teet johtopäätökset omien ennakkoluulojesi ja aiempien kokemusten pohjalta, mutta mukaan on sekoittunut ylemmyysharhaa.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Olen ollut kyllä suht normaaleissakin työpaikoissa, mutta eihän sitä typerää sönkkäämistä jaksa pitemmän päälle, vielä kun siihen tuppaa Suomessa liittymään hitureiden kuolleenkalantuijotusta ja silkkaa pahantahtoisuutta. En aina ymmärrä miten ihmiset pärjäävät kotona ja muissa asioissa, kun joskus tuntuu, että moni aivan perusasia on liian vaikea ymmärtää. Tietenkin isoissa ryhmissä mennään aina hitaimman ehdoilla, mutta silti.
meidän työpaikalla mennään sen nopeimman mukaan. se adhd-hörhö saa jatkuvasti pomot suostumaan uusiin projekteihin, vaikka edellisiäkään ei ole tehty loppuun ja pakottaa myyjätkin myymään niin nopeasti, ettei tuotanto pysy perässä ja asiakkaat ovat kiukkuisia kun aikataulut eivät pidä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskivertoa älykkäämpi ihminen joutuu kehittämään keinoja käsitellä läpi elämän jatkuvaa päivittäistä turhautumisen tunnetta.
Mistäkö tiedän....?
Minäpä luulen, että kyse ei nyt ole niinkään älykkyydestä, vaan viestintätyyleistä. Tee ap viestintätyylitesti netissä ja tajuat paljon enemmän asiaa. Meillä kaikilla on erilainen viestintätyyli, mutta sillä ei ole tekemistä älyn kanssa. Olen samanlainen kuin ap, mutta olen oppinut tuon testin myötä ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Sun tyylissä on paljon vahvuuksia mutta myös paljon heikkouksia. Katson niitä vähän, niin tajua, ettet ole ollut itsekään kovin viisas toiminnassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Jos lukee aloituksen ajatuksella, huomaa että kyse ei ole nopeatempoisuudesta, vaan hahmotuskyvystä joka toimii tehokkaasti. Ihminen voi ns. käydä hitaalla ja olla silti ihan saamarinmoinen häseltäjä.
Olen tuo, jolle vastaat. Kirjoitukseni on tosi hyvä esimerkki, miksi olen niin nopea: en lukenut aloitusta, luin vain otsikon. Teen vain asioita vauhdilla.
Eli siis todellisuudessa et keskity käsiteltävään asiaan vaan teet johtopäätökset omien ennakkoluulojesi ja aiempien kokemusten
Mistä päättelet, että olen ylemmyysharhainen? Itse olen vain sanonut, että olen nopeatempoinen.
Hyvä puoli tässä on, että kunnolen tehnyt samaa asiantuntija työtä nyt 20 vuotta, niin olen aivan älyttömän nopea. Tiedän heti, mitä pitää tehdä, mikä toimii ja mikä ei, mikä on riittävän hyvä laatu jne.. Kaikki nuoremmat kollegat ovat uupuneita työkuormasta, mutta minä teen suht lyhyttä työpäivää hyvällä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset hämmästyvät siitä, että 50% ihmisistä on tyhmempiä ja hitaampia ymmärtämään asioita kuin toiset?
Itse olen huomannut, että 95% ihmisistä osaa muuttaa tehokkaasti ruokaa paskaksi, muttei juuuri muuta. Loput 5% hoitaa täällä asiat, niin että nämä muutkin pärjää.
Olen älyisä 🧐 ÄÖ +200
Tämä siis huonona päivänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypomaniassa tuttua.
Voiko olla elämänmittainen hypomania? Syntymästä hautaan.
Hypomaniassa tohotetaan joka suuntaan, ihan eri asia mistä AP puhuu. Uskoisin että hypomaanikot ärsyttää AP:ta erityisen paljon, sellaiset ehtii tekemään oikein erityisen paljon tyhmiä ja vääriä asioita.
Mua tää just turhauttaa ihmisissä kun niillä menee kokoajan puurot ja vellit sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää edetä urallasi? On olemassa vaativia työtehtäviä, joissa kaikki ovat älykkäitä ja suorituskyvyn on oltava korkea. Entä voisiko kumppania yrittää etsiä älykkäiden ihmisten joukosta?
Olen hieman tahallani alalla, jolla ei tarvitse loistaa älyllään. Nautin soljuvuudesta, enkä ole rahan perään. Lisäksi en ole aivan varma että eri ala poistaisi absurdit ongelmat, ainoa ero on että tässä duunissa ei lopulta tarvitse niin välittää. Olen ollut sellaisessa työssä, jossa vaativuustaso on eri. Siellä inhimillinen virhe maksoi paljon enemmän, ja meidän odotettiin myös tietävän enemmän. Sama kaaos, eri stressi.
En oikeasti halua väittää että erityisellä älykkyydellä olisi ainoa rooli tässä eksistentiaalisessa kriisissä. Eniten ehkä surkuttelen sellaista outoa yksinäisyyden tunnetta. Minulla oli hetken aikaa tapailukumppani, jolla oli samankaltainen ajatuksenjuoksu, ja taisin itsekseni päästää pienen rumalla ilmeellä itketyn kyyneleen kun olin hänen kohtaamisestaan niin onnellinen. Menetyksestä olin vähintään yhtä rikki, sillä ikävä kyllä se minkä se tyyppi voitti ajatuksen tasolla, ei heijastunut tunne-elämään. Hän oli lopulta valtavan kylmä.
En oikein osaa parisuhdeasioita, kiinnostun niin harvoin kenestäkään. Ympyrät menevät yliopistoproffista duunareihin, ei tunnu olevan isoa eroa.
-ap
Ihmiset ovat erilaisia. Jostain syystä yhteiskunnassa on sellainen asenne, että hitaita pitää vaan ymmärtää ja se on ok, hidas ja rauhallinen on ihanne. Monesti toki rauhallisuus onkin hyvä asia, sillä nopeasti toimiessa voi tehdä nopeammin virheitä. Rutiinihommissa sitten taas joskus miettii, että miksi prosessit on määritelty niin, että ne etenevät sillä vauhdilla, jolla ensikertalainenkin pysyy hyvin mukana.
Joskus toivoisi ymmärrystä nopeille ja hyvämuistisillekin. Ärsyttää aina olla hiljaa ja salata oma itsensä ihmisten ilmoilla, koska jostain syystä älykkyys käy keskimäärin ihmisten hermoille vielä enemmän kuin tyhmyys.
Alue: Aihe vapaa
Ap, olet neuroepätyypillinen & keskimääräistä älykkäämpi? Ja ehkä nuorehko vielä? Musta tuntui nuorempana tuolta 24/7. Pahinta oli, että mun äiti on tyhmä kuin saapas ja lisäksi pahantahtoinen, mikä teki mun lapsuudesta vaikean. Mun piti koko ajan pienentää itseäni, etten olisi suututtanut äitiäni.
Puhun nopeasti ja ajattelen vielä nopeammin, harva pysyy mukana. Nyt kun olen lähes 60v, olen hiukan "rauhoittunut" eikä ajatus kulje enää ihan niin nopeeta. Sen sijaan "kaavojen" huomaaminen on vaan vahvistunut kun on niin paljon elämänkokemusta. Ihmettelen, ettei ihmiset tajua esim että joku valehtelee vaikka se on itsestäänselvää. Tai että ei nähdä miten jossain asiassa tulee käymään.
Mulla ei ole diagnoosia, mutta on itselleni selvää, että mulla on ADD/ADHD. En vaan sählää ulkoisesti vaan kaikki vauhti on pään sisällä.