Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (136)
Tutulta kuulostaa. Olen ollut kyllä suht normaaleissakin työpaikoissa, mutta eihän sitä typerää sönkkäämistä jaksa pitemmän päälle, vielä kun siihen tuppaa Suomessa liittymään hitureiden kuolleenkalantuijotusta ja silkkaa pahantahtoisuutta. En aina ymmärrä miten ihmiset pärjäävät kotona ja muissa asioissa, kun joskus tuntuu, että moni aivan perusasia on liian vaikea ymmärtää. Tietenkin isoissa ryhmissä mennään aina hitaimman ehdoilla, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla kiire päästä välittämään kaikille koko ajan oikeaa tietoa, onko sun tärkeää olla koko ajan oikeassa ja nopea, tuleeko sulle hyvä olo siitä, että saat tuoda tietojasi ilmi? Ehkä jotkut, jotka eivät operoi koko ajan tiedollisella tasolla voivat kokea sen raskaaksi. Ymmärrän sua osittain ja on hyvä opetella olemaan vähemmän pätevä.
Kieltämättä on raskasta, kun itseäni ns "tyhmempi" vänkää vastaan vain koska haluaa olla oikeassa. Yleensä johdattelen asiat niin, että se toinen saa hoksata asian.
Sitten, jos keksin ratkaisun, niin annan sen toisen ottaa kunnian. Nuorena ärsytti kun joku otti kunnian tai varasti idean.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla kiire päästä välittämään kaikille koko ajan oikeaa tietoa, onko sun tärkeää olla koko ajan oikeassa ja nopea, tuleeko sulle hyvä olo siitä, että saat tuoda tietojasi ilmi? Ehkä jotkut, jotka eivät operoi koko ajan tiedollisella tasolla voivat kokea sen raskaaksi. Ymmärrän sua osittain ja on hyvä opetella olemaan vähemmän pätevä.
Ei ole. En saa tästä muuta kuin pahaa mieltä. Pidän ajatukseni itselläni. Kerroin jo otsikossa sen minkä kommentissa syvensin, eli elämänmittaisen jarruttamisen muiden tahdin mukaiseksi. Nytkään en osaa sanoa enkö ollut itse tarpeeksi selkeä, kun tämä pitää taas toistaa, vai olisiko vastaaja voinut lukea ajatuksella. Kerro sinä minulle?
En tosin jaksa enää olla täysipäiväisesti "vähemmän pätevä", omat asiani teen taitoraameissa. Vie aivan järjettömän määrän energiaa "olla vähemmän pätevä". Se on käytännössä juurikin vaikenemista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hypomaniassa tuttua.
Voiko olla elämänmittainen hypomania? Syntymästä hautaan.
Pyrin puhumaan vähemmän ja maltilla, jotta suusta ei pomppisi niin stnasti sammakoita. On toiminut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kukaan ei ymmärrä järjenjuoksuasi ja puheitasi niin vika ei ole muissa vaan siinä, että sinä et osaa kertoa asioita ymmärrettävästi.
Tuo asioiden tarkka läpikäyminen, tunnistan sen. Sitten kun törmää nopeasti tajuavaan ihmiseen, se on kuin joisi jostain raikkaasta lähteestä vettä. Tosi monelle nopeat aivot tarkoittaa että on hullu tai outo. Joidenkin ihmisten kanssa pitää sitten lärpättää asiat seikkaperäisesti, jotta voi todistaa olevansa täysijärkinen. Suurin osa on keskitasoa tai sitä tyhmempiä. Siksi, jottei poikkeaisi liikaa, on pakko mennä heidän tahtiinsa ja säännöillään. Melko loogista jos asiaa miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän on oikein olen kaikkia muita fiksumpi -vinoumaa sairastavien kokoontumisajot. Tullaanko ensi vuonna taas, sama aika ja paikka?
Minulla on kaltaisesi tuttu, hänellä on mielenterveysongelmia. Manian aikaan meno on tuollaista: minä tiedän, minä osaan, minä olen kaikkivoipa, miksi muut eivät ymmärrä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Suurin osa ihmisistä on yksinkertaisia. Tämän kanssa joutuu pärjäilemään, onneksi sentään vapaalla voi valita seuransa.
En jaksanut lukea. Ap lienee ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huolestu. Kyse voi olla epätavallisen korkeasta älykkyydestä. Silloin ei vaan jaksa kuunnella itsestäänselvyyksiä ja jos joku on selvästi väärässä, niin on vaikea pidätellä itseään korjaamasta asiaa.
Isoa kaveripiiriä tuskin sellainen voi hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on oikein olen kaikkia muita fiksumpi -vinoumaa sairastavien kokoontumisajot. Tullaanko ensi vuonna taas, sama aika ja paikka?
Joo eli 15.11. 2026? Oukki doukki (hakusana).
Kuulostaa autismilta johon on sekoittunut Dunning-Krugeria.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaltaisesi tuttu, hänellä on mielenterveysongelmia. Manian aikaan meno on tuollaista: minä tiedän, minä osaan, minä olen kaikkivoipa, miksi muut eivät ymmärrä!!!
Eikö heti joku tullut todistamaan kirjoitukseni. Kyllä kyllä, kaikki itseäsi älykkämmät ovat kätevästi - hulluja. 10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaltaisesi tuttu, hänellä on mielenterveysongelmia. Manian aikaan meno on tuollaista: minä tiedän, minä osaan, minä olen kaikkivoipa, miksi muut eivät ymmärrä!!!
Eikö heti joku tullut todistamaan kirjoitukseni. Kyllä kyllä, kaikki itseäsi älykkämmät ovat kätevästi - hulluja. 10
Olet kovin varma, että olet jokaista viestiisi vastaavaa älykkäämpi. Harhaisen oloista...
Mee hoitoon!