Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla sellainen olo, että joutuvat jarruttamaan itseään, kun muut käyvät niin hitaalla?
15.11.2025 |
Tämä sama kokemus on jatkunut eri muodoissa koko elämän. Koulussa minun käskettiin olla hiljaa ja vastaamatta, jotta en olisi ainoa viittaaja joka kysymykseen. Sosiaalisissa tilanteissa ilmiselvyyksien esiin tuominen saa aikaan kauheaa vastustusta. Tyyliin: "Jos lähdemme neljältä kotoa, olemme kaupalla viideltä, ja ehdimme tehdä ostoksia tunnin ennen kuin kauppa menee kiinni." "Eiiiii ei meidän tartte lähteä", ja kaikki komppaavat. Sitten lähdetään kauppaan viittä vaille viisi, ja loppuilta valitetaan kun ei ehtinyt tehdä ostoksia. Siis ihan koko illan ollaan raivoissaan siitä kun tyhmä kauppa meni kiinni silloin kun sanoi menevänsä kiinni. Tai: "Viisi ihmistä ei nyt vain mahdu yhden polkupyörän päälle" "Eiiiiiiii, kyllä mahtuu, kyllä me jotenkin päästään kulkemaan". Jälkimmäinen oli kärjistetty esimerkki, mutta olisi voinut olla tottakin n. 20-30 vuotta sitten, kun olimme kakaroita.
Työasiat ja ihmissuhdeasiat noudattaa samaa kaavaa. En nykyään sano töissä yhtään mitään, vaan annan porukan tehdä yksinkertaisen ja nopean asian mahdollisimman hankalasti ja aikaavievästi. Jos sanoisin mitään, kohtaisin vain vastustusta ja asia tehtäisiin joka tapauksessa samalla tavalla, ja minä saisin lisänä hankalan maineen. Samoin kun ystävät kysyvät neuvoa elämäntilanteisiinsa tai parisuhteisiinsa tai mihin tahansa, en enää sano mitään, sillä en saa siitä kuin epäilyä ja sitten lopulta pahaa mieltä jos olinkin oikeassa. Olen ollut tilanteessa, jossa pitkän pettämishistorian omaava tyyppi hurmasi kaverin aivan totaalisesti, ja hän soitteli minulle pitkiä puheluita pohtien miten tämän yksilön voisi pitää itsellään. Huomautin että hänellä on kuusi alle kouluikäistä lasta kolmen eri naisen kanssa, että ei taida olla aviomiesmateriaalia. Sitten sain huutia kun mies vaihtoi seuraavaan, että olisin voinut pitää suuni kiinni ja ymmärtää kuin ystävä. No, nykyään pelkästään kuuntelen.
Poikkeuksetta, jos jonkin asian kunnolla tekeminen on minulle tärkeää, teen sen alusta asti itse, vaikka pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Koen että muiden läsnäolosta on lähinnä jarrua, asiassa kuin asiassa. Opettelen jonkun simppelin uuden taidon, ja sitäkin yleensä tullaan taivastelemaan että "MITEN on joku voinut oppia?" (sama koskee sitä jos tietää jonkun yksinkertaisen, yleisessä kulttuurissa menevän asian, vaikkapa sen mikä on jonkun ihan lähellä sijaitsevan isohkon maan pääkaupunki. "Miten VOIT tietää").
En myöskään ikinä puhu henkilökohtaisista asioistani muille, sillä ikää myöten pinna lyhenee sille että joudun selittämään yksinkertaisetkin asiat moneen kertaan ennen kuin ne ymmärretään oikein tai edes sinne päin. Se on yksinkertaisesti raskasta. Olen tämän ansiosta saanut "mystisen" maineen, vaikka tarkoitukseni ei ole ollenkaan olla salaperäinen. Avautuminen on raskaampaa kuin asioiden yksin kantaminen.
Olenko aivan palikka? Sanomattakin selvää, että parisuhde on jäänyt löytymättä. Koen jotain tosiasiallista, muuttamatonta ulkopuolisuutta, johon ei näy loppua.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypomaniassa tuttua.
Voiko olla elämänmittainen hypomania? Syntymästä hautaan.
Hypomaniassa tohotetaan joka suuntaan, ihan eri asia mistä AP puhuu. Uskoisin että hypomaanikot ärsyttää AP:ta erityisen paljon, sellaiset ehtii tekemään oikein erityisen paljon tyhmiä ja vääriä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo asioiden tarkka läpikäyminen, tunnistan sen. Sitten kun törmää nopeasti tajuavaan ihmiseen, se on kuin joisi jostain raikkaasta lähteestä vettä. Tosi monelle nopeat aivot tarkoittaa että on hullu tai outo. Joidenkin ihmisten kanssa pitää sitten lärpättää asiat seikkaperäisesti, jotta voi todistaa olevansa täysijärkinen. Suurin osa on keskitasoa tai sitä tyhmempiä. Siksi, jottei poikkeaisi liikaa, on pakko mennä heidän tahtiinsa ja säännöillään. Melko loogista jos asiaa miettii.
Lisään, että on myös erittäin älykkäitä, jotka ovat seikkaperäisiä ja puhuvat hitaasti ja harkiten. Kaikki hitaat eivät ole oikeasti "hitaita". Kyse on ilmaisutyylistä. Jotkut ajattelevat samalla kun puhuvat toiset ajattelevat valmiiksi ja puhuvat vasta sitten valmiita lauseita.
Suunnilleen tuohon tapaan se menee, mutta itse huomasin homman nimen jo aika nuorena. Lopetin asioiden selittämisen muille ja annan heidän tehdä virheensä ihan rauhassa. Vältän myös kaikkiin sellaisiin tilanteisiin joutumista missä jonkun muun touhut voisivat vaikuttaa minuun millään tavalla enkä myöskään kommentoi heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, myöntelen vaan ja kehun aina heidän päätöksiään vaikka näkisin ettei niistä seuraa ainakaan mitään hyvää heille. Valitettavasti toistaiseksi pakko käydä vielä töissä ja siellä tätä ongelmaa ei voi kokonaan välttää. Siellä on sitten pärjättävä psykologialla ja oveluudella että oman tiimin saa välttämään pahimpiin miinoihin astumisen.
Narsistit asialla
Minä
Minä
Minä
Viisain
Minä
Älykkäin
Minä
Nopein
Minä
Minä
Minä
Ei kun minä oon se hidas, äitini vastakohta tähän, mutta onkin oinas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on juuri tuo ongelma! Arki on todella raskasta, onneksi olen löytänyt puolison joka ymmärtää.
Töissä pyrin tekemään vain omia juttujani, jos on yhteisiä asioita niin koitan vältellä vastuuta ja vaikenen ongelmista. Pitää valita ne taistelunsa, ei yksi henkilö voi koko organisaatiota muuttaa.
Oma kokemukseni on, että nopeat asiasta toiseen hyppijät ja asioiden kunnolla tekijät ovat kyllä kaksi eri ryhmää.
Tuo huono suunnittelu ts. lähdetään kauppaan väärään aikaan on sitten taas eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypomaniassa tuttua.
Voiko olla elämänmittainen hypomania? Syntymästä hautaan.
Hypomaniassa tohotetaan joka suuntaan, ihan eri asia mistä AP puhuu. Uskoisin että hypomaanikot ärsyttää AP:ta erityisen paljon, sellaiset ehtii tekemään oikein erityisen paljon tyhmiä ja vääriä asioita.
Tämä on totta, hypomania ei ole sidonnainen ymmärryksen laajuuteen. Itseasiassa älykkäilläkin ihmisillä se sulkee pois sellaisia itsesäätelymekanismeja, jotka ovat osa kognitiota. Älykäskin hypomaaninen on siinä tilassa tyhmimmillään. Hän ei ehkä vaikuta siltä, jos on vaikka superkeskittynyt rakentamaan ikiliikkujaa ja sattuu vieläpä onnistumaan.
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö tiedä että älykkyys seuraa normaalijakautumaa, vai ettekö tiedä, mitä tästä seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistit asialla
Minä
Minä
Minä
Viisain
Minä
Älykkäin
Minä
Nopein
Minä
Minä
Minä
No osa ihmisistä nyt vain on huomattavasti älykkäämpiä kuin muut, ei se narsistia hokemalla (tai asiasta pöyristymällä - et sä noin voi sanoo) muutu. Eri asia että onko se oma koettu älykkyys todella niin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Nopeatempoinen = räväkkä, suorasanainen räpätäti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse sellainen purskahteleva ja välillä nytkähtelevä duracell-pupu ilmaisultani, riippuen päivästä ja verensokerin tasosta. Yleensä ulos päästäni tulee puolikkaita lauseita, olen silti suhteellisen älykäs. Tyttäreni on perinyt älyn minulta ja on ilmaisultaan täysin päinvastainen. Hän miettii sanottavansa tarkasti ja kun se tulee ulos, on kuin faksia seuraisi, eikä sitä saa keskeyttää tai kuulee kunniansa. Suurin osa meidän äiti-tytär -riidoista liittyy tähän kommunikaation erilaisuuteen. Pystyn myös päättelemään faksin viimeisen sivun viimeisen lauseen heti alussa, ja sen sanominen on kardinaalivirhe, keskeytyäminen, joka syöksee koko saavutetun tasapainon jyrkänteeltä alas. Olen ottanut tavoitteekseni oppia häneltä ja nykyisin yritän puhua kokonaisia lauseita ja olla keskeyttämättä pitkää puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit asialla
Minä
Minä
Minä
Viisain
Minä
Älykkäin
Minä
Nopein
Minä
Minä
Minä
Tuota, selitätkö vielä miten tästä keskustelusta voi lukea tuollaista asennetta? Lähinnä ahdistusta ja tilanteen hyväksyntää.
Tietty pitää laittaa oma huonommuuden tunne hetkeksi syrjään ja yrittää samaistua toisen kokemukseen, jotta kykenee muuhunkin vastaukseen kuin tuollaiseen yhden sanan hokemislistaan.
Voisitko yrittää edetä urallasi? On olemassa vaativia työtehtäviä, joissa kaikki ovat älykkäitä ja suorituskyvyn on oltava korkea. Entä voisiko kumppania yrittää etsiä älykkäiden ihmisten joukosta?
Anteeksi, olen todella hidas ajattelija ja reagoija. Mutta samaistun moneen asiaan tekstissäsi omalla tavallani.
Tykkään tehdä asiat itsenäisesti, koska turhauttaa, kun joku kiirehtii tekemisiäni. Pahin tilanne ikinä on ollut ryhmätyössä, kun toinen suoltaa tekstiä super nopealla temmolla, ja itselläni on lähinnä jäänyt sormi suuhun. Siitä avuttomuudesta tuli paska olo. En ole lainkaan siipeilijä. Kaikki aikarajoitetut tehtävät muutenkin jähmettävät minut.
En ilmaise ajatuksiani tai tuo ilmi epäkohtia/mitään, koska en osaa artikuloida itseäni. Ja no, jos joku esittäisi vasta-argumentin, en olisi sanavalmis. Ja no, ilmaisen itseäni ihan hiton epäselvästi! Kukaan ei koskaan tajua = parempi olla hiljaa ja selvittää itse.
Usein on ihan aivovammainen olo. Ehkä aivoissa onkin minulla jotain vikaa?
Ihailen sanavalmiita ihmisiä ja nopeita ajattelijoita, kun työn jälki on asianmukaista ja hyvää. Se vähän kuollettaa sielua, kun joku saa niin pienessä ajassa niin hyvää jälkeä aikaan, ja minulla kestää useampi minuutti. :,D
Sori, jos olen ikinä vaivaksi! Vaikka tajuan kyllä hyvien ideoiden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Nopeatempoinen = räväkkä, suorasanainen räpätäti.
En ole räväkkä, enkä puhu paljoa. Olen porukassa tarkkailija. Teen vain päätökset nopeasti ja kaikki menee halki poikki pinoon.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nopeatempoinen ja aina olen ihmetellyt ihmisten hitautta. En jaksa pohtia ja punnita asioita. Nyt minulla on mies, joka on yhtä nopeatempoinen. Toisaalta elämä on helppoa, mutta välillä huomaa, että kaipaisi toisenlaista ajattelua.
Jos lukee aloituksen ajatuksella, huomaa että kyse ei ole nopeatempoisuudesta, vaan hahmotuskyvystä joka toimii tehokkaasti. Ihminen voi ns. käydä hitaalla ja olla silti ihan saamarinmoinen häseltäjä.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä joku yksi oman elämänsä Dr. Phil jakelemassa diagnooseja?
Voi itse käydä analysoinnissa sen tiimoilta, kun ottaa koville jonkun anonyymin kokemus nopeahkosti toimivasta kuulasta.