Lue keskustelun säännöt.
Reagoin ainoastaan auttaviin kommentteihin :) miesystävän käytös vaikeissa tilanteissa
15.11.2025 |
En tule reagoimaan kommentteihin tyyliin "jätä se" "eroa", "sitä ei kiinnosta" jne. Olen antanut monta mahdollisuutta poistua suhteesta ja mies on taistellut, etten jättäisi häntä. Suhteessa ollessani olen saanut huomata, että olen erittäin itsenäinen ihminen enkä ollenkaan niin romanttinen kuin joskus aidosti luulin olevani. Miesystävä käy läpi yhtä tosi rankkaa asiaa ja osaan sinänsä samastua siihen, koska olen käynyt läpi samantyylisen asian aikoinaan. Eivät sinänsä mitenkään vertailukelpoisia asioita, mutta kuitenkin samoja piirteitä. Joten ymmärrän kuinka rankkaa se on. En kuitenkaan valitettavasti ole kiinnostunut olemaan miesystävän tukena, koska olen katkeroitunut hänelle. En tule avaamaan mitään yksityiskohtia aloituksessa enkä myöhemmin kommenteissakaan, vaan haluan avautua päällisin puolin.
Miesystävä oli aiemmin ennustettava. Hän soitti aina illalla. Hän on myös sanonut minulle, että minähän tiedän hänen soittavan aina töiden jälkeen ja viimeistään illalla. Minä en ikinä ole pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Joskus aikoinaan järjestely sopi minulle hyvin. En kokenut tarvetta soitella itse. Jossain vaiheessa aloin soittamaan itse, ja sain huomata, että miesystävän kiinni saaminen oli erittäin vaikeaa (hänellä on puhelin aina äänettömällä ja hän nukkuu paljon töiden jälkeen.) Tämä oli sellainen käänteentekevä asia ja aloin suuttumaan ja katkeroitumaan. Miehen kommentti oli, että kyllä hän vastaa jos huomaa, että soitan.
Nyt olen huomannut, että jos puhun erosta, mies soittaa ahkerasti perään eikä halua luopua eikä luovuttaa. En itke herkästi, joten osaan puhua eroamisesta aika kylmän kuuloisesti. En HALUAISI erota, mutta olen väsynyt ja v**tuuntunut ja sen huomaa kyllä puhetavastani. Sitten kun miesystävällä on "varmempi" olo (en ole uhkaillut erolla), hän on taas tavoittamattomissa. Yöllä hän soitti takaisin yhden kerran. Yhden ainoan v**un kerran. Minä olin tavoitellut häntä miljoona kertaa. Sisimmässäni kai tiedän, että tämä on väliaikainen tilanne, mutta jaksamiseni on aivan finaalissa. Olen niin vihainen ja katkera. Nyt odotan miesystävän soittoa, enkä oikeastaan tiedä edes miksi. Mietin tänään, että ei minulla ole mitään mielenkiintoa deittailuun, joten samapa se on pysyä suhteessa. Ei vaikuta elämääni. Minulla on todella paljon kokemusta deittailusta, joten se ei houkuttele ollenkaan. Kaipa se on sitten ihan se ja sama pysyä suhteessa vaikka huvin vuoksi. Olen oikeastaan tosi yllättynyt kylmyydestäni. Olin jo ensimmäisessä suhteessani teininä samanlainen. Muistan sen helpotuksen tunteen, kun laitoin Facebookiin olevani sinkku. Se oli ihana tunne. En ymmärrä miksi olen näin kylmä. Nytkään en jaksa välittää miehen tilanteesta, harmi toki mutta sen enempää en edes halua olla tukena, koska ei hänkään tee mitään minun eteeni ainakaan tällä hetkellä. Tiedän, että hän osaisi olla ihana, mutta hänellä on aivan liikaa ongelmia ja minua raivostuttaa se.
Kommentit (186)
Onko miehellä salattu alkoholiongelma? Johtuuko kaikki sen salailusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hienoa, että olet sinkku, jolla on vakituista seksiseuraa. Muustahan tuossa ei ole kyse.
En ole ikinä kuvitellut, että ihmissuhde olisi vankila, sinä näköjään nautit olostasi vartijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mä tiedän kuka tämä kirjoittaja on. Se on se 2. nainen. Nainen, joka on vuosikausia pannut jonkun vanhan naimisissaolevan ukon kanssa. Ja aina haastaa riitaa täällä keskustelijoiden kanssa.
Oot kyllä typerä.
Jahtaaja.
Mitä väliä kuka kirjoittaa? Ongelmistaan kirjoittaa.
Hänellä ei muuta olekaan kuin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mä tiedän kuka tämä kirjoittaja on. Se on se 2. nainen. Nainen, joka on vuosikausia pannut jonkun vanhan naimisissaolevan ukon kanssa. Ja aina haastaa riitaa täällä keskustelijoiden kanssa.
Oot kyllä typerä.
Jahtaaja.
Mitä väliä kuka kirjoittaa? Ongelmistaan kirjoittaa.
Hänellä ei muuta olekaan kuin ongelmia.
No, anna olla. Miksi jahtaat?
Mene vaikka ulkoilemaan mieluummin, kuin tulet tänne vinoilemaan ihmiselle, jolla on ongelma.
Anna edes olla.
Ikäviä on ihmiset, joiden täytyy nostaa itseään muiden vaikeuksien/kurjuuden avulla. Kuten nuo pari kommentoijaa tuossa yllä. Tuo on niin outoa, henk. koht. ei tulisi todellakaan ekana mieleen alkaa hehkuttaa omaa onnea, kun joku kertoo vaikeuksistaan.
"Olen niin masentunut, koska haluaisin lapsia mutta kärsin lapsettomuudesta."
-"No kurja kuulla mutta ai että, kyllä saa taas olla tyytyväinen, että MINULLA on kolme tervettä lasta! Tänäänkin herättivät haleilla ja pusuilla!"
"Sain tänään potkut töistä enkä tiedä miten tulen selviämään laskuista."
"Voi että, meilläpä mies sai just kunnon bonukset ja itsellänikin vakityö! Kyllä tuntuu hyvältä tämä taloudellinen turva ja huolettomuus, kun kuulee noita tyttömyystarinoita!"
"Tuntuu, että mielenterveyteni menee alamäkeen, olen täysin yksin, en näe syytä enää elää..."
"Kylläpä tuon kuullessani saa taas olla iloinen siitä, että itselläni ja kellään läheisillä ei ole mt-ongelmia! Minulle tämä on ollut paras syksy aikoihin, tänäänkin aamulla lempeä miehen kanssa, sitten ihana ulkoilu, hyvää kotitekoista ruokaa, elämä on ihanaa <3"
Siis what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä on ihmiset, joiden täytyy nostaa itseään muiden vaikeuksien/kurjuuden avulla. Kuten nuo pari kommentoijaa tuossa yllä. Tuo on niin outoa, henk. koht. ei tulisi todellakaan ekana mieleen alkaa hehkuttaa omaa onnea, kun joku kertoo vaikeuksistaan.
"Olen niin masentunut, koska haluaisin lapsia mutta kärsin lapsettomuudesta."
-"No kurja kuulla mutta ai että, kyllä saa taas olla tyytyväinen, että MINULLA on kolme tervettä lasta! Tänäänkin herättivät haleilla ja pusuilla!"
"Sain tänään potkut töistä enkä tiedä miten tulen selviämään laskuista."
"Voi että, meilläpä mies sai just kunnon bonukset ja itsellänikin vakityö! Kyllä tuntuu hyvältä tämä taloudellinen turva ja huolettomuus, kun kuulee noita tyttömyystarinoita!"
"Tuntuu, että mielenterveyteni menee alamäkeen, olen täysin yksin, en näe syytä enää elää..."
"Kylläpä tuon kuullessani
Ihmisten itsekkyys on tämän maapallon pahin syöpä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, taas voi olla niin tyytyväinen omaan parisuhteeseensa. Aamulla hyvää seksiä, nyt mies meni vaihtamaan talvirenkaita ja mä teen ruokaa. Vaikka olen vähän flunssa päällä, niin ei haittaa. Elämä on ihanaa <3
No miehesi ei ainakaan kovin sydämellistä naista ole tullut saaneeksi.
Kateuskortti check;)
Hah hah :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko koskaan noussut tavoittamattomuuden vuoksi epäilyjä pettämisestä tai muusta salamyhkäisestä kuten salaa juomisesta?
Mielestäni jos kaikki asiat noiden osalta on OK, niin kannattaa olla kärsivällinen. Jotkut ihmiset eivät välitä soitella koko ajan ja päivitellä että montako hengenvetoa oli viiden minuutin soittotauon jälkeen :D
Itse en ole sitä tyyppiä että koko ajan soittelisin, enkä jatkuvista soitoista tykkääkään. Jos molemmat viesteillä ilmoitamme missä olemme, ja tulemme kotiin lupaamassa ajassa, niin eikai sitä tarvitse soitoilla ihmistä paikantaa joka hetki.
Asutteko muuten yhdessä? Jos ette asu niin tiheämmän yhteydenpidon ymmärtää vähän paremmin.
AP, jos tahdot lisätä itsetuntemustasi joka näkyy myös aina ihmissuhteissa,
googlaa:
- kiintymyssuhdemallit
- läheisriippuvaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onni on ansaittua, keskity hyvään, älä petä, valehtele, manipuloi muita, siitä se lähtee, pystyt siihen <3
Ap, valitettavasti kuulostat varsin kiukkuiselta ja katkeralta ihmiseltä, ehkä "miehesi" välttelee sinua juuri sen takia. En kyllä itsekään sulattaisi tuollaista kyttäämistä ja kiukkuamista kun joku ei vastaa puhelimeen . Ihminen voi nukkua, olla suihkussa, kännykkä äänettömöllä koska haluaa rauhaa ja hiljaisuutta. Sinun pitää kunnioittaa toisen ihmisen oikeutta olla rauhassa. En muutenkaan ymmärrä miksi olette ylipäätään yhdessä. Mies välttelee ja , sinä jaakaat häntä puhelimella, ja sitten kun loppujen lopuksi saat häneen yhteyden, luultavasti melskaat ja kiukkuat. Jos olisin tuo mies, olisin paennut jo kauan sitten ja mahdollisimman kauas. Tuo suhde ei ole rakkaudesta kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä on ihmiset, joiden täytyy nostaa itseään muiden vaikeuksien/kurjuuden avulla. Kuten nuo pari kommentoijaa tuossa yllä. Tuo on niin outoa, henk. koht. ei tulisi todellakaan ekana mieleen alkaa hehkuttaa omaa onnea, kun joku kertoo vaikeuksistaan.
"Olen niin masentunut, koska haluaisin lapsia mutta kärsin lapsettomuudesta."
-"No kurja kuulla mutta ai että, kyllä saa taas olla tyytyväinen, että MINULLA on kolme tervettä lasta! Tänäänkin herättivät haleilla ja pusuilla!"
"Sain tänään potkut töistä enkä tiedä miten tulen selviämään laskuista."
"Voi että, meilläpä mies sai just kunnon bonukset ja itsellänikin vakityö! Kyllä tuntuu hyvältä tämä taloudellinen turva ja huolettomuus, kun kuulee noita tyttömyystarinoita!"
"Tuntuu, että mielenterveyteni menee alamäkeen, olen täysin yksin, en näe syytä enä
Niinpä. Ja kun olen tuonut muutenkin aika selkeästi ilmi sen, etten ole niin romanttinen yms. niin ihmettelen suuresti miksi joku kokee tarvetta tuollaiseen "voi kuinka ihanaa oli herätä miehen vierestä tänään, oi tätä onnea ja autuutta <333" ööö, minulle onnea ja autuutta on oma rauha. Parisuhteet ovat perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Onko koskaan noussut tavoittamattomuuden vuoksi epäilyjä pettämisestä tai muusta salamyhkäisestä kuten salaa juomisesta?
Mielestäni jos kaikki asiat noiden osalta on OK, niin kannattaa olla kärsivällinen. Jotkut ihmiset eivät välitä soitella koko ajan ja päivitellä että montako hengenvetoa oli viiden minuutin soittotauon jälkeen :D
Itse en ole sitä tyyppiä että koko ajan soittelisin, enkä jatkuvista soitoista tykkääkään. Jos molemmat viesteillä ilmoitamme missä olemme, ja tulemme kotiin lupaamassa ajassa, niin eikai sitä tarvitse soitoilla ihmistä paikantaa joka hetki.
Asutteko muuten yhdessä? Jos ette asu niin tiheämmän yhteydenpidon ymmärtää vähän paremmin.
Emme asu yhdessä. Miesystävä on raitistunut alkoholisti, ja ainakin kerran ratkennut meidän aikanamme. Kyllä olen tietoinen, että hän saattaa olla vaikka taas ratkennut. Itsekuria hänellä kyllä on, hienosti sai katkaistua homman (ratkeamisen), mutta kyllähän minulla on aina takaraivossa se tieto, että se voi tapahtua uudestaan tai voi olla jo tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinaista PELKOA minulla ei ole, koska hän pystyy kyllä hillitsemään itsensä niin, ettei juominen lähde totaalisen lapasesta, mutta ainahan jokainen retkahdus on todella huono juttu. Päivänselvästi.
Ps. Eiväthän nuo omaa "onneaan" hehkuttavat ole oikeasti edes onnellisia. Saattaa olla onnellinen hetki juuri silloin, mutta ei aidosti onnellinen koe tarvetta hehkuttaa pitkin poikin, varsinkaan kun joku kertoo ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä salattu alkoholiongelma? Johtuuko kaikki sen salailusta?
Alkoholiongelma on, mutta ei salattu. Hän on raitistunut alkoholisti, mutta tiedän että on ratkennut ainakin kerran meidän aikanamme.
Ap on hirveä ihminen, varmaan narsisti. Toivottavasti se mies pystyy eroamaan.
N50+
Kuulostaa kaikin puolin kammottavalta tilanteelta. Sairaalta riippuvuudelta. Kontrollinhalulta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kaikin puolin kammottavalta tilanteelta. Sairaalta riippuvuudelta. Kontrollinhalulta.
Kuka kontrolloi ja ketä?
Oot kyllä typerä.
Jahtaaja.
Mitä väliä kuka kirjoittaa? Ongelmistaan kirjoittaa.