Lue keskustelun säännöt.
Miksi psykoterapiassa pitää käydä säännöllisesti?
13.11.2025 |
Mistä on tullut se ajatus, että psykoterapiassa pitää käydä säännöllisesti, kerran tai kaksi viikossa, vaikka ei juuri sillä hetkellä haluaisi? Olen käynyt monta vuotta eri terapeuteille nuorempana ja nyt kun pitäisi jaksaa vielä jatkaa viimeinen vuosi kelan terapiaa, tuntuu aivan älyttömältä, etten saa itse potilaana/asiakkaan ollenkaan vaikuttaa siihen, kuinka usein tapaamisia on. Että tässä nyt sitoutuisi puhumaan jonkun kanssa säännöllisesti silloinkin, kun mitään voimia ei ole tai ei haluaisi juuri sillä hetkellä puhua kenenkään kanssa.
Miksi se on niin erilaista kuin vaikka fysioterapia? Kyllähän sielläkin huomioidaan, missä kunnossa ihmisen keho on suhteessa sen päivän harjoitteisiin, ja jos on sairas, ei tarvitse mennä.
Ja jos psykoterapitapaamisia peruu, jotkut laskuttavat niistä joka tapauksessa sen koko hinnan, ei edes kelakorvauksen alentamaa hintaa.
Onko tämä koko ala suunniteltu terapeuttien säännölliseen toimeentuloon vai asiakkaiden omantahtiseen hyvinvoinnin kehittämiseen? Siinähän hajoaa pää, jos väkisin puhut. Oma edellinen terapeutti tienasi verotietojen mukaan yli 120 000 viime vuonna, että kyllä tässä kysymyksiä herää alan rakenteesta. Saako terapeutit rahaa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella?
Kommentit (52)
Psykoterapeutit ovat yrittäjiä, käteen jää pieni osa siitä koko terapiakäynnin maksusta. Suurin osa menee kaikenlaisiin yrittäjän kuluihin. Jos haluaa käydä hoidossa silloin tällöin ja harvemmin, niin siihen on julkisen puolen hoidot, esim. terveyskeskuksen psykologilla tai psyk.sairaanhoitajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö psykiatrinen erikoissairaanhoito ole se osa systeemiä, joka ohjaa ihmisiä psykoterapiaan? Koitin jossain vaiheessa saada psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta tapaamista psykiatrin kanssa, jotta voisin kysyä millainen hoitosuunnitelma minulle voitaisiin laatia, koska lääkkeetkin oli määrännyt terveyskeskuslääkäri.
Sanottiin, että ei kukaan julkisella pääse psykiatrille puhumaan siitä, millainen psykoterapia olisi paras vaihtoehto omiin diagnooseihin. Kenellekään ei tehdä sellaista hoitosuunnitelmaa, vaan kun jonkun terapeutin valitsee, niin silloin tästä tulee hoidosta vastaava taho.
Kuviohan on todella kummallinen. Miten hoidon toteuttaja voi olla ainoa siitä vastuullinen henkilö ja se, joka hoitosuunnitelman laatii ja joka valvoo sen toteutumista? Kelan lomakkeet on vain höpinää, lomakkeet täyttää terapeutti tai yhteistyössä potilaan kanssa, ei siinä aleta avata asioita ohi terapeutin.
Psyk sairaanhoitaja siellä toisessa päässä oli myös toteavana, että valitettavasti systeemi vain toimii näin, ei ole ketään ketä voisit konsultoida oikeasta terapiasuuntauksesta.
Ei missään muualla toimisi tällainen että otan jalkaani fysioterapiaa tai akupunktiota tai hydrovoimistelua, mikä nyt sopivimmalta parin kerran jälkeen toimii.
Outoa on.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit ovat yrittäjiä, käteen jää pieni osa siitä koko terapiakäynnin maksusta. Suurin osa menee kaikenlaisiin yrittäjän kuluihin. Jos haluaa käydä hoidossa silloin tällöin ja harvemmin, niin siihen on julkisen puolen hoidot, esim. terveyskeskuksen psykologilla tai psyk.sairaanhoitajalla.
Sulle sanoisin heti että painu kuuseen. Jos olet terapeutti, niin toivon että oikeutesi viedään. Minkälainen ihminen sanoo, että joko otat sen mitä minä päätän ja juuri sellaisena kuin minä sanon tai menet hoitotaholle, jolla ei ole ollenkaan vastaavaa pätevyyttä eikä ole sitä mitä tulit edes hakemaan.
Psykoterapeutit on koulutettu Suomessa siihen samaan ylemmyyteen kuin lääkärit Suomessa. Hyviä artikkeleita löytyy oikeasti eurooppalaisesta hoitokulttuurissa, joka ei pyöri egoilevien ammatinharjottajien voimin vaan on oikeasti hoitoala, ei hoitoalan ammattilaisten ala.
Plus ymmärrätkö ollenkaan, että tämä koko keskustelu koskee erittäin maksukykyisten ihmisten tilannetta, jossa ei ole mitään tarvetta hakeutua julkiselle, koska on mahdollisuus maksaa haluamastaan hoidosta? Ihme hiihtäjiä kyllä taas.
Jos kaikki asiakkaat ovat edes puoliksi yhtä epävakaita kuin ap niin sehän on täysin ymmärrettävää että käynteihin tulee sitoutua. Se jatkuvuus ensinnäkin rakentaa sen tuen. Lisäksi mikään ammatinharjoittaja ei voisi toimia kun asiakkaina kokoelma tuuliviirejä. Psyykkisille sairauksille hoitovastaisuus on yleistä ja hoitokielteisyys näyttäytyy sitoutumattomuutena ja sen ahdistuksen mukaan menemisenä. Ei sen ahdistuksen mukaan tule mennä, se on sun oire jota opettelet sietämään. Terapia tuo sitä vakautta kun palaatte yhteiseen pöytään säännöllisesti.
Hei mä koenkin että oon ite ratkaissut mun traumat, en tuu enää!
Hei tällä viikolla mun jaksaminen on huonoa. En tule. Ensi viikolla haluaisin 120 min ajan. Sitten lähdenkin lomamatkalle enkä tule kuukauteen.
Hei mä olen lukenut tästä sun suuntauksesta. Onko mahdollista että käydään yhdessä läpi mitä minä siitä ajattelen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä nyt se sama terapeuttikommentoija täällä, että joko teet kuten käsken tai menet aliresursoituun julkiseen terveydenhuoltoon? Reipasta on meno!
Usein tulee myös sellainen olo, että jotkut terapeutit ottaa todella henkilökohtaisesti potilaiden/asiakkaiden varauksellisuudet heitä kohtaan. Mutta se on varmaan että jos on todella investoitunut siihen, laittanut rahaa koulutukseen ja omaksunut sen oman suuntauksen ja ajattelee tekevänsä sitä työtä omalla persoonallaan, niin siinä on vaikea ajatella jos on tietynlainen psyyken rakenne, että se asiakas on ihan erillinen olento joka saa tehdä omia päätöksiään, niin juridisesti kuin hoidollisestikin. En muuten oikein ymmärrä tuota raivoa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain ainakin vaikuttaa oman terapiani kestoon ja käyntitiheyteen, mutta toki asiasta sovittiin vuosi kerrallaan etukäteen. Ensimmäinen vuosi oli kerran viikossa ja toinen 2 vkon välein. Se oli minulle juuri sopivasti ja mahdollisti myös terapian päättymisen käsittelyn rauhassa. Myös itse terapiaan liittyvistä kokemuksista ja mielen muutoksista pystyi puhumaan avoimesti. Suuntauksena kognitiivis-analyyttinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit ovat yrittäjiä, käteen jää pieni osa siitä koko terapiakäynnin maksusta. Suurin osa menee kaikenlaisiin yrittäjän kuluihin. Jos haluaa käydä hoidossa silloin tällöin ja harvemmin, niin siihen on julkisen puolen hoidot, esim. terveyskeskuksen psykologilla tai psyk.sairaanhoitajalla.
Sulle sanoisin heti että painu kuuseen. Jos olet terapeutti, niin toivon että oikeutesi viedään. Minkälainen ihminen sanoo, että joko otat sen mitä minä päätän ja juuri sellaisena kuin minä sanon tai menet hoitotaholle, jolla ei ole ollenkaan vastaavaa pätevyyttä eikä ole sitä mitä tulit edes hakemaan.
Psykoterapeutit on koulutettu Suomessa siihen samaan ylemmyyteen kuin lääkärit Suomessa. Hyviä artikkeleita löytyy oikeasti eurooppalaisesta hoitokulttuurissa, joka ei pyöri egoilevien ammatinharjottajien voimin vaan on oikeasti hoitoala, ei hoitoalan ammattilaisten ala.
En ole terapeutti, mulla on ihan omaa kokemusta sekä julkisen puolen hoidosta että psykoterapiasta. En oikein ymmärrä mikä tässä on vaikeaa. Psykoterapia on tarkoitettu tiiviiksi kuntoutukseksi, sen takia se eroaa muista hoidoista. Se on se idea, että se on pidempikestoista ja tiivistä. Jos ei sellaiseen ole valmis niin silloin se ei ole oikea hoitomuoto siinä vaiheessa vaan muut hoidot voivat sopia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun kerroit, hyvä kuulla että tuollainenkin harvempikin on mahdollista. Tuo puhuu siis ihan puuta heinää, että pitäisi käydä aina todella taajaan.
Ja tiedoksi vielä tämän ap:n tuuliviirimäisyydestä ärtyneelle: Olen siis itse käynyt ensin nuorena 3 vuotta putkeen samalla terapeutilla ja siihen vielä tauon jälkeen yksi vuosi päälle, joka siunaaman sessio olin siellä, yhtä lukuunottamatta. Sitten uudelleen vuosien jälkeen kolme vuotta ja jälleen joka ikinen kerta siellä olin. Nyt aloitin taas vuosien jälkeen kolmannen terapian, vihdoin oikeiden diagnoosien pohjalta, ja aina kävin tunnollisesti, kunnes alkoi käydä ilmi, että terapeutilla ei ollut enää homma hanskassa ollenkaan. Josta sain vahvistuksen myös kahdelta toiselta terapeutilta, joiden kanssa kävin tunnustelemassa uuta yhteistyötä. Oli siis sama jolla olin käynyt nuorena, joten tiesin kyllä eron.
Kaikissa on ollut kaksi kertaa viikossa ja kummassakin aiemmassa viimeinen vuosi kerran viikossa. Tässä terapeutti piti niin pitkiä lomia, että viimeiselle vuodellekin jäi vielä mahdollisuus kahteen kertaan viikossa Kela-korvauksissa, jos oikein laskin.
En siis edelleenkään ymmärrä, miten olen voinut käydä kaksi täysimittaista kelan terapiaa, ilman että on löytynyt oikeaa diagnoosia tai olisin parantunut ja nyt kesken kolmannen olen tässä tilanteessa, jossa vointini on parempi kuin koskaan aiemmin, mutta terapia on ollut pakko keskeyttää. Ja siksi mietin, koska välillä vielä haluaisin keskustella asioista mitä on meneillään, että onko näitä vähän harvempiakin muotoja.
Kiitos tältä erää puolestani tästä keskustelusta.
Omiin ongelmiinsa keskittyminen ja niistä puhuminen vain huonontaa oloa. Heti parempi olo kun jättää terapiat väliin ja keskittyy positiivisiin asioihin elämässä.
En tiedä kuka on nämä terapiat keksinyt, mutta omien ongelmiensa vatvomisella ei kyllä saa mitään positiivista aikaan. Pikemminkin itse ja myös terapeutti voi vain huonommin kun joutuu kuuntelemaan ihmisten jatkuvia ongelmia.
Olen töissä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa eikä todellakaan ole tehty ihmisten psyyken parantumisesta vain meidän yksityisomaisuutta. Joillekin psykoterapia sopii, ei kaikille eikä sitä kaikille suositella. Kannustamme ihmisiä hoitamaan itseään ihan tavallisessa arjessa, arkisilla asioilla ja meidän rooli on nimenomaan kannustaa, rohkaista huomaamaan mitä vahvuuksia ja selviytymiskeinoja ihmisillä jo on ja yrittää auttaa löytämään uusia. Kunnioitamme silti vapaata tahtoa ja ihminen on vapaa tekemään omia ratkaisuja.