Miksi psykoterapiassa pitää käydä säännöllisesti?
Mistä on tullut se ajatus, että psykoterapiassa pitää käydä säännöllisesti, kerran tai kaksi viikossa, vaikka ei juuri sillä hetkellä haluaisi? Olen käynyt monta vuotta eri terapeuteille nuorempana ja nyt kun pitäisi jaksaa vielä jatkaa viimeinen vuosi kelan terapiaa, tuntuu aivan älyttömältä, etten saa itse potilaana/asiakkaan ollenkaan vaikuttaa siihen, kuinka usein tapaamisia on. Että tässä nyt sitoutuisi puhumaan jonkun kanssa säännöllisesti silloinkin, kun mitään voimia ei ole tai ei haluaisi juuri sillä hetkellä puhua kenenkään kanssa.
Miksi se on niin erilaista kuin vaikka fysioterapia? Kyllähän sielläkin huomioidaan, missä kunnossa ihmisen keho on suhteessa sen päivän harjoitteisiin, ja jos on sairas, ei tarvitse mennä.
Ja jos psykoterapitapaamisia peruu, jotkut laskuttavat niistä joka tapauksessa sen koko hinnan, ei edes kelakorvauksen alentamaa hintaa.
Onko tämä koko ala suunniteltu terapeuttien säännölliseen toimeentuloon vai asiakkaiden omantahtiseen hyvinvoinnin kehittämiseen? Siinähän hajoaa pää, jos väkisin puhut. Oma edellinen terapeutti tienasi verotietojen mukaan yli 120 000 viime vuonna, että kyllä tässä kysymyksiä herää alan rakenteesta. Saako terapeutit rahaa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella?
Kommentit (69)
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapeutti täällä. Itse sovin hoidossa olevien ihmisten kanssa hoitoajat yksilöllisesti. Joillekin sopii sama aika viikosta toiseen, toisille taas varataan vaihtuvia aikoja esim. vuorotyön mukaan sopiviksi. Kela ei vaadi jokaviikkoista käymistä terapiassa. Kokemukseni mukaan, jos oireilu on akuuttia, viikoittaiset käynnit ovat aluksi hyviä ja tarkoituksenmukaisia ensimmäisenä vuonna. Silloin myös ehtii tutustua ihmisen elämänhistoriaan ja -tapahtumiin hyvin ja pohja terapiasuhteen rakentamiseen pääsee hyvin alkuun. Mutta jos jollakulla on esim. pitkä matka tai kiireinen elämäntilanne, tottakai käyntiajat passataan sellaisiksi, että ne sopivat hyvin ihmisen omaan elämään. Maalaisjärjellä yhteisesti sovitut aikataulut antavat hyvän pohjan työskentelylle.
Suuri osa ihmisistä on halunnut terapian edetessä harventaa käyntejä, ja tottakai se onnistuu. Samalla ihminen harjoittelee selviämistä yksinkin omista vaikeista tunteistaan, mikä on terapian yleisenä tavoitteenakin. Itse ainakin koen onnistuneeni työssäni, kun ihminen ei enää tarvitse minua. Terapeutin tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Se on siis työni henkilökohtainen tavoite ja suunta, johon aktiivisesti koko prosessin ajan pyrin.
Ihmiset oppivat terapian myötä selviämään omien tunteiden kanssa ja saavat elämässä hyvää tukea myös toisilta inhimillisiltä ihmisiltä, olivatpa nämä ystäviä, kampaajia, hierojia tms. Eivät psykoterapeutit ole mitään ainutlaatuisia ihmisiä, vaan hyvin tärkeää on tukea ihmisten muiden ihmissuhteiden lujittamista ja uskallusta puhua vaikeista asioista myös muille läheisille. Ne ihmissuhteethan jäävät jäljelle, kun terapia päättyy.
Itse en siis henkilökohtaisesti ymmärrä sellaista toimintatapaa, että terapeutti asettaa itsensä korvaamattomaksi ja pitää väkisin kiinni. Kyllä jokainen tavallinen ihminen tietää itse, milloin kokee pärjäävänsä itse. Ja sitä pitää terapeutinkin tukea omalla toiminnallaan kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykiatrinen erikoissairaanhoito ole se osa systeemiä, joka ohjaa ihmisiä psykoterapiaan? Koitin jossain vaiheessa saada psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta tapaamista psykiatrin kanssa, jotta voisin kysyä millainen hoitosuunnitelma minulle voitaisiin laatia, koska lääkkeetkin oli määrännyt terveyskeskuslääkäri.
Sanottiin, että ei kukaan julkisella pääse psykiatrille puhumaan siitä, millainen psykoterapia olisi paras vaihtoehto omiin diagnooseihin. Kenellekään ei tehdä sellaista hoitosuunnitelmaa, vaan kun jonkun terapeutin valitsee, niin silloin tästä tulee hoidosta vastaava taho.
Kuviohan on todella kummallinen. Miten hoidon toteuttaja voi olla ainoa siitä vastuullinen henkilö ja se, joka hoitosuunnitelman laatii ja joka valvoo sen toteutumista? Kelan lomakkeet on vain höpinää, lomakkeet täyttää terapeutti tai yhteistyössä potilaan kanssa, ei siinä aleta avata asioita ohi terapeutin.
Psyk sairaa
Ei julkisella pääse psykiatrille. Jos haluaa, pitää mennä yksityiselle.
Juuri taannoin kysyin tk-lääkäriltä, miten psykiatri tapaamiset menee julkisella. Ei niitä ole. Tk-lääkäri määrää lääkkeet. Jos tarvitaan konsultaatiota, pyydetään psykiatrilta.
Itsellä vaikeutui elämäntilanne terapian aloittamisen jälkeen, mikä nyt romuttaa terapiaa, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Ei ole rahaa eikä voimia terapiaan, joka kuormittaa enemmän kuin antaa.
Eli ap, et ole ainoa.
Mulle terapeutti sanoi, että en minä mitään terapiaa tarvitse enää. Ihan turhaan käyn juttelemassa. Siihen loppui terapiat.
Vierailija kirjoitti:
Mulle terapeutti sanoi, että en minä mitään terapiaa tarvitse enää. Ihan turhaan käyn juttelemassa. Siihen loppui terapiat.
Ei tainnut olla 3 v KELA terapia tai tee valitus.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutinkin pitää syödä.
Kelahan tuon liksan terapeutille maksaa niiden kohdalla joilla on oikeita ongelmia ja osa terapeuteista vielä hinnoittelee Kela-terapian kalliimmaksi kuin muilta, vaikka samasta palvelusta on kysymys eri nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutinkin pitää syödä.
Kelahan tuon liksan terapeutille maksaa niiden kohdalla joilla on oikeita ongelmia ja osa terapeuteista vielä hinnoittelee Kela-terapian kalliimmaksi kuin muilta, vaikka samasta palvelusta on kysymys eri nimellä.
Osa terapeuteista? Jokainen terapeutti.
Ihan samoin kuin jokainen lääkäri veloittaa vastaanotosta enemmän kuin kela-korvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku kertoa?
Psykoterapeutin elintaso ei saa laskea.
Nostoa