Lue keskustelun säännöt.
Miksi psykoterapiassa pitää käydä säännöllisesti?
13.11.2025 |
Mistä on tullut se ajatus, että psykoterapiassa pitää käydä säännöllisesti, kerran tai kaksi viikossa, vaikka ei juuri sillä hetkellä haluaisi? Olen käynyt monta vuotta eri terapeuteille nuorempana ja nyt kun pitäisi jaksaa vielä jatkaa viimeinen vuosi kelan terapiaa, tuntuu aivan älyttömältä, etten saa itse potilaana/asiakkaan ollenkaan vaikuttaa siihen, kuinka usein tapaamisia on. Että tässä nyt sitoutuisi puhumaan jonkun kanssa säännöllisesti silloinkin, kun mitään voimia ei ole tai ei haluaisi juuri sillä hetkellä puhua kenenkään kanssa.
Miksi se on niin erilaista kuin vaikka fysioterapia? Kyllähän sielläkin huomioidaan, missä kunnossa ihmisen keho on suhteessa sen päivän harjoitteisiin, ja jos on sairas, ei tarvitse mennä.
Ja jos psykoterapitapaamisia peruu, jotkut laskuttavat niistä joka tapauksessa sen koko hinnan, ei edes kelakorvauksen alentamaa hintaa.
Onko tämä koko ala suunniteltu terapeuttien säännölliseen toimeentuloon vai asiakkaiden omantahtiseen hyvinvoinnin kehittämiseen? Siinähän hajoaa pää, jos väkisin puhut. Oma edellinen terapeutti tienasi verotietojen mukaan yli 120 000 viime vuonna, että kyllä tässä kysymyksiä herää alan rakenteesta. Saako terapeutit rahaa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo terapia ikuisesti kestä. Säännöllisyys on tärkeää koska muuten edistystä ei tapahdu. Terapeutin pitää kuitenkin varata se aika sinulle ja jos yhtäkkiä päätät perua niin siinä jää aika käyttämättä. Joskus mielikin vastustaa sitä psyykkistä työtä mitä terapia vaatii joten on riski sitten että käynnit lopetetaan kesken kaiken vaikka olisikin hyvä jatkaa. Tosin viimeisenä vuonna voisi ajatella että käyntejä harvennetaan yhteisestä sopimuksesta. Voisitko ehdottaa tätä? Toki sinulla on oikeus myös lopettaa terapia.
Jossain vaiheessa se on tuntunut ihan henkiseltä väkivallalta, kun ihmiseltä viedään autonomia, oikeus valita missä on mihin aikaan taloudellisen paineen avulla. Ei tällaista ole missään muussa hoitomuodossa kuin psykiatrisella puolella.
Onhan tuo tietenkin kannattava tulonlähde, mutta toisaalta miksi ihmisten hyvinvoinnilla ei saisi tehdä rahaa, kun ihmisten pahoinvoinnillakin tehdään rahaa?
Nuo terapeutin tulot voivat koostua myös koulutuksista ja työnohjauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis jo lopettanut terapian, kun tuo edellinen oli reippaasti yli eläkeiän eikä lopettanut ammatinharjoittamista, lopputuloksena se, että jossain vaiheessa tajusin ettei hän enää muista mitä olen kertonut, mitä elämässäni tapahtuu ja päästi ihan uskomattomia sammakoita suustaan ja lietsoi epäluottamusta joka suuntaan omassa elämässäni.
Yritti vielä pakottaa vastaamaan lomakkeisiin uhkaamalla kelalla vaikka olin ilmoittanut etten mitään enää hänelle kerro. Täysin katteeton oli tuo uhkaus kyllä, kela ei enää mitään selvityksiä siinä kohtaa vaatinut.
Ei siis onnistunut harventaminen, koska hänestä en mitenkään pärjännyt ilman häntä ja joka kerran jälkeen tulin sieltä surkeampana ulos.
Tätä taustaa vasten haluaisin siis voida itse myös vaikuttaa siihen, kuinka usein pitää olla kurmotettavana.
Vierailija kirjoitti:
Nuo terapeutin tulot voivat koostua myös koulutuksista ja työnohjauksista.
Tosi hyviä huomio, monet vanhemmat tekeekin varmaan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenkin päässyt terapiaan mikä ei kaikille ole mahdollista.
Olen kuullut, että jotkut käyvät tyyliin joka toinen viikko, onko täällä joku joka osaisi sanoa, miten sellaisen löytäisi? Vai korvaako kela sellaista ollenkaan, pitääko olla joka viikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin päässyt terapiaan mikä ei kaikille ole mahdollista.
Niin olen. On sen verran invalidisoiva tausta. Olisin halunnut lahjoittaa jäljellä olevat kerrat yhdelle tapaamalleni todella köyhälle miehelle, mutta ei varmana mistään löydy terapeuttia joka suostuisi sellaiseen puljaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis jo lopettanut terapian, kun tuo edellinen oli reippaasti yli eläkeiän eikä lopettanut ammatinharjoittamista, lopputuloksena se, että jossain vaiheessa tajusin ettei hän enää muista mitä olen kertonut, mitä elämässäni tapahtuu ja päästi ihan uskomattomia sammakoita suustaan ja lietsoi epäluottamusta joka suuntaan omassa elämässäni.
Yritti vielä pakottaa vastaamaan lomakkeisiin uhkaamalla kelalla vaikka olin ilmoittanut etten mitään enää hänelle kerro. Täysin katteeton oli tuo uhkaus kyllä, kela ei enää mitään selvityksiä siinä kohtaa vaatinut.
Ei siis onnistunut harventaminen, koska hänestä en mitenkään pärjännyt ilman häntä ja joka kerran jälkeen tulin sieltä surkeampana ulos.
Tätä taustaa vasten haluaisin siis voida itse myös vaikuttaa siihen, kuinka usein pitää olla kurmotettavana.
Tuo kuulostaa kyllä epäeettiseltä. Onneksi tällaiset terapeutit ovat vähenemään päin. Nykyään korostetaan ja pidetään erittäin tärkeänä asiakkaan ja terapeutin hyvää yhteistyösuhdetta jossa tavoitteet ja aikataulut sovitaan yhdessä ja niistå voidaa neuvotella myös joustavasti. Näin ainakin kognitiivisessa terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän psykodynaaminen terapeutti?
Kiitos sinulle joka vinkkasit kognitiivisesta! Täytyy ottaa työn alle sellaisen etsiminen, jos on enemmän joustoa ja ymmärrystä omantahtisuudesta.
Ja hei, psykodynaaminenpa hyvinkin! Onko sullakin ollut tällaisia jokseenkin erikoisia kohtaamisia sen suuntauksen terapeuttien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapeutin pitää saada rahansa. itse kävin pari kertaa mutta kun huomasin sen olevan ihan sama käynkö niin melkein alkoivat uhkailemaan. "älä sitten valita jos..." "Niin mitä jos?!"
Vierailija kirjoitti:
terapeutin pitää saada rahansa. itse kävin pari kertaa mutta kun huomasin sen olevan ihan sama käynkö niin melkein alkoivat uhkailemaan. "älä sitten valita jos..." "Niin mitä jos?!"
Joo, se on kauheaa! Otan osaa, ärsyttää tuollainen. Oma sanoi mulle silloin kun lopetin, että "Niin, paljon sinulle on tapahtunut elämässä ja sinulle varmaan kyllä elämässä tapahtuu kaikenlaista myös jatkossa..." Olin siellä siis todella vakavien väkivaltakokemusten, lähipiirin kuoleman ja oman sairauden takia. EIi varsinaisesti tullut hyvä fiilis näistä toivotteluista :D
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle joka vinkkasit kognitiivisesta! Täytyy ottaa työn alle sellaisen etsiminen, jos on enemmän joustoa ja ymmärrystä omantahtisuudesta.
Ja hei, psykodynaaminenpa hyvinkin! Onko sullakin ollut tällaisia jokseenkin erikoisia kohtaamisia sen suuntauksen terapeuttien kanssa?
Tällainen tiukkuus kuuluu psykodynaamiseen perinteeseen. Kun taas uudemmissa suuntauksissa on enemmän asiakaslähtöisyyttä. Kognitiivisella terapialla on myös paras tutkimusnäyttö hoidon toimivuudesta!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle joka vinkkasit kognitiivisesta! Täytyy ottaa työn alle sellaisen etsiminen, jos on enemmän joustoa ja ymmärrystä omantahtisuudesta.
Ja hei, psykodynaaminenpa hyvinkin! Onko sullakin ollut tällaisia jokseenkin erikoisia kohtaamisia sen suuntauksen terapeuttien kanssa?
Kokemusta psykodynaamisesta, oli 2 kert viikossa. Harvennusta sitten kun vointi huomattavasti parempi, eli terapia jo loppumaisillaan. Se on prosessi ja vaatii ilmeisesti tiiviisti tapaamisia.
Ja terapeuttihan on varannut kalenteristaan sulle tunnin vaikka joka keskiviikko klo 12, kerta viikkoon jonnekin päivämäärään x.x. asti. Ei se niin mene, että keksit yhtäkkiä perua ja hän ei saisi palkkaa. Ei siihen keskiviikon klo 12 ajalle voi yhtäkkiä jotakuta toistakaan ottaa.
Yleensä terapian ideana on intensiivinen työskentely. Loppua kohden harvennetaan ja lopetellaan pikkuhiljaa. Jos haluaa satunnaisesti käydä juttelemassa jollekin niin on muitakin paikkoja. Jos terapia rasittaa enemmän kuin antaa niin ammattitaitoisen terapeutin kanssa voi keskustella mitä tehdään.
Osaako joku kertoa?