Naiset! Rehellisesti: lähestyykö miehet teitä ihan oikeasti?

Enemmän katsovat kaukaa kuin lähestyvät. Tiedostan, etten ole tyypillinen helposti lähestyttävä tapaus, vaan pikemminkin etäinen ja varmasti näkee jo ulospäin, että vaadin mieheltä paljon. En kaipaa kuin huipputyyppien huomiota enkä sitäkään nyt kun olen jo suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 21-29 -vuotiaana parisuhteessa. Eron jälkeen testasin Tinderiä niin 100 tykkäystä tuli täyteen 40 minuutissa. 

Itse kokeilin deittisovellusta 35-vuotiaana, eikä siinä tuntiakaan mennyt kun 100 oli rikki.

Se tosin johtunee ihan siitä, että niin moni vetää kaikki oikealle. Eli ei kerro yhtään mitään.

Ei lähesty, mutta kuolaa kyllä. Kuolaavat oppii tunnistamaan. 

Ei lähesty muut ku ma mut ja vanhat papparaiset. En kelepaa miehille koska olen kiltti, vaatimaton ja nykymiehet yliarvioi tasonsa ja tavis nyt ei vaan kelpaa. En ole edes juoppo pahasti enkä kauheen lihavakkaan. Vähän suattaa selluliliittiä olla ja laartia mahassa ja luonne outo ja tylsä. 

No ei juuri koskaan lähesty. Ollut sinkku jo useamman vuoden. Olen hoikka, nätti ja pitkät hiukset. En juuri meikkaa, mutta miehethän väittää että tykkäävät just sellaisesta. Joskus joku yleensä vanhempi mies saattaa ohimennen jutella, mutta toisaalta niin joku mummokin. Baareissa en juuri käy, kun ei ole kavereita. Töissä kyllä eräs ujo mies ehkä on jotenkin kiinnostunut, mutta eihän hän aloitetta uskalla varmaan tehdä. Ja minäkin ehkä alkuun kiinnostuin, mutta nyt kun tuntee paremmin, niin tuskin yhteen sovittaisi. Ujous ei haittaa, olenhan itsekin. 

Minä annan jotain vääriä signaaleja. Omasta mielestäni sanon vaan pari neutraalia sanaa, mutta ilmeisesti miehille sekin on jo vihreää valoa.

Olin ulkoilemassa ja pysähdyin katsomaan merimaisemaa. Joku kuului juoksevan takanani ja siitä kuului risahdus. Suustani pääsi "älä säikyttele" ja mies pysähtyi saman tien juttusille. Olen varattu nainen, joten en ottanut treffikutsua vastaan.

Viime viikollla Prismassa meinasin törmätä kulman takaa tulevaan mieheen. Sanoin jotain "huh, se oli lähellä". Miehen silmät oikein syttyi ja hän että "voisipa ollakin, mitäs sanot". Naurahdin että ei nyt kun pitää perheelle ruokaa ostaa.

Olen 45v., lyhyt, hoikka, sporttinen, puhelias. Miehet tykkää kun joku niille puhuu. Se on painavampi juttu kuin ulkonäkökään.

Vierailija kirjoitti:

Minä annan jotain vääriä signaaleja. Omasta mielestäni sanon vaan pari neutraalia sanaa, mutta ilmeisesti miehille sekin on jo vihreää valoa.

--

Viime viikollla Prismassa meinasin törmätä kulman takaa tulevaan mieheen. Sanoin jotain "huh, se oli lähellä". Miehen silmät oikein syttyi ja hän että "voisipa ollakin, mitäs sanot". Naurahdin että ei nyt kun pitää perheelle ruokaa ostaa.

Anteeksi, mutta tuo nyt kuulostaa juuri sellaiselta vitsailulta, mitä itsekin voisin vastaavassa tilanteessa heittää ja jatkaa sitten matkaani. Siis ilman aikomustakaan pyytää toista oikeasti treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan jotain vääriä signaaleja. Omasta mielestäni sanon vaan pari neutraalia sanaa, mutta ilmeisesti miehille sekin on jo vihreää valoa.

--

Viime viikollla Prismassa meinasin törmätä kulman takaa tulevaan mieheen. Sanoin jotain "huh, se oli lähellä". Miehen silmät oikein syttyi ja hän että "voisipa ollakin, mitäs sanot". Naurahdin että ei nyt kun pitää perheelle ruokaa ostaa.

Anteeksi, mutta tuo nyt kuulostaa juuri sellaiselta vitsailulta, mitä itsekin voisin vastaavassa tilanteessa heittää ja jatkaa sitten matkaani. Siis ilman aikomustakaan pyytää toista oikeasti treffeille.

Juu, eipä mitään :) Nämä oli vaan äkkiseltään mieleen tulevat tilanteet. Olen perheellinen, parisuhteessa elävä nainen, jolla ei ole mitään hinkua muihin miehiin. Kuitenkaan en kuule tutuille tapahtuvan vastaavaa.

Ei ollut treffikutsu, mutta viime talvena bussikuski (suomalainen) pysäytti kohdalleni ja huusi kopistaan, että "sä näytät hyvälle", ja jatkoi matkaansa. En ollut puolialasti vaan värikkäissä talvivaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan jotain vääriä signaaleja. Omasta mielestäni sanon vaan pari neutraalia sanaa, mutta ilmeisesti miehille sekin on jo vihreää valoa.

--

Viime viikollla Prismassa meinasin törmätä kulman takaa tulevaan mieheen. Sanoin jotain "huh, se oli lähellä". Miehen silmät oikein syttyi ja hän että "voisipa ollakin, mitäs sanot". Naurahdin että ei nyt kun pitää perheelle ruokaa ostaa.

Anteeksi, mutta tuo nyt kuulostaa juuri sellaiselta vitsailulta, mitä itsekin voisin vastaavassa tilanteessa heittää ja jatkaa sitten matkaani. Siis ilman aikomustakaan pyytää toista oikeasti treffeille.

 

Juu, eipä mitään :) Nämä oli vaan äkkiseltään mieleen tulevat tilanteet. Olen perheellinen, parisuhteessa elävä nainen, jolla ei ole mitään hinkua muihin miehiin. Kuitenkaan en kuule tutuille tapahtuvan vastaavaa.

Kuten itsekin kerroit, niin aloitat itse puhumisia, joihin tietenkin on silloin on helpompi vastata kuin että tulisi ilman avausta puhumaan.

Kun kaikki ei kuitenkaan ole iskuyrityksiä. Minulle todella herkästi tullaan tarjoamaan apua, esim. kerran pysähdyin selailemaan puhelinta metsäisellä tiellä, kun yritin etsiä jotain sillä hetkellä tosi relevanttia. Kohdallani pysähtyi ohikävelevä mies, joka kysyi olenko eksynyt ja tarvitsenko apua. Toisella kerralla kannoin yhtä painavaa tavaraa autooni, kun ihan yllättäen paikalle ilmestyi tuntematon mies auttamaan jne.

Mutta en noita iskemisyrityksinä pidä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 29-vuotias ja on viimeiset 10 vuotta lähestytty vähän väliä. Jalkakäytävillä, ostoskeskuksissa, linja-autoissa, yliopistossa luentojen jälkeen ja baareissa. On siis suoraan tultu kysymään olenko varattu, haluanko lähteä drinkille tai tutustua paremmin. 

Olin 21-29 -vuotiaana parisuhteessa. Eron jälkeen testasin Tinderiä niin 100 tykkäystä tuli täyteen 40 minuutissa. 

Mä olen 47 ja liki samanlaista on vieläkin... 

Ulkomaalaiset lähestyy kiusaksi asti, suomalaiset miehet ei, paitsi lähemmäs 6-kymppiset enemmän humalassa olevat miehet lähestyy jos on käynyt joskus ns. pubissa. 

Ei suomalaiset miehet uskalla, koska niiden itsetunto ei kestä torjuntaa ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 21-29 -vuotiaana parisuhteessa. Eron jälkeen testasin Tinderiä niin 100 tykkäystä tuli täyteen 40 minuutissa. 

Itse kokeilin deittisovellusta 35-vuotiaana, eikä siinä tuntiakaan mennyt kun 100 oli rikki.

Se tosin johtunee ihan siitä, että niin moni vetää kaikki oikealle. Eli ei kerro yhtään mitään.

Mä kokeilin muutama vuosi sitten ja sain parissa kuukaudessa tusinan matchia, tykkääjistä en tiedä. Ja mäkin olen nainen.

Mies lähestyi  ja nyt meidän lapsetkin ovat aikuisia ja olemme isovanhempia. Ennen oli ehkä helpompaa. Tuo tinder-kulttuuri vaikuttaa vähän sairaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaiset lähestyy kiusaksi asti, suomalaiset miehet ei, paitsi lähemmäs 6-kymppiset enemmän humalassa olevat miehet lähestyy jos on käynyt joskus ns. pubissa. 

Ei suomalaiset miehet uskalla, koska niiden itsetunto ei kestä torjuntaa ilmeisesti.

Tämä on totta. Ulkomaalaisiin ei uskalla ottaa mitään katsekontaktia, ne kokee sen kutsuna tulla juttusille.

Viimeksi n 2 vuotta sitten tuli suomalainen mies ottamaan kontaktia kadulla. Hän oli menossa oluelle lähellä olevaan baariin ja pyysi mukaansa. En lähtenyt, koska olin varattu, muuten olisin lähtenyt. Ihan kivan oloinen ja oikean tyylinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan jotain vääriä signaaleja. Omasta mielestäni sanon vaan pari neutraalia sanaa, mutta ilmeisesti miehille sekin on jo vihreää valoa.

--

Viime viikollla Prismassa meinasin törmätä kulman takaa tulevaan mieheen. Sanoin jotain "huh, se oli lähellä". Miehen silmät oikein syttyi ja hän että "voisipa ollakin, mitäs sanot". Naurahdin että ei nyt kun pitää perheelle ruokaa ostaa.

Anteeksi, mutta tuo nyt kuulostaa juuri sellaiselta vitsailulta, mitä itsekin voisin vastaavassa tilanteessa heittää ja jatkaa sitten matkaani. Siis ilman aikomustakaan pyytää toista oikeasti treffeille.

 

Juu, eipä mitään :) Nämä oli vaan äkkiseltään mieleen tulevat tilanteet. Olen perheellinen, parisuhteessa elävä nainen, jolla ei ole

Kuten itsekin kerroit, niin aloitat itse puhumisia, joihin tietenkin on silloin on helpompi vastata kuin että tulisi ilman avausta puhumaan.

Kun kaikki ei kuitenkaan ole iskuyrityksiä. Minulle todella herkästi tullaan tarjoamaan apua, esim. kerran pysähdyin selailemaan puhelinta metsäisellä tiellä, kun yritin etsiä jotain sillä hetkellä tosi relevanttia. Kohdallani pysähtyi ohikävelevä mies, joka kysyi olenko eksynyt ja tarvitsenko apua. Toisella kerralla kannoin yhtä painavaa tavaraa autooni, kun ihan yllättäen paikalle ilmestyi tuntematon mies auttamaan jne.

Mutta en noita iskemisyrityksinä pidä. 

Ehkei ollut iskemistä, mutta lämmittää sydäntä  lukea, että on tuollaisia avuliaita miehiä vielä olemassa. Heillä ei ole varmaankaan naisista pulaa.

No ei todellakaan lähesty. 

N42, tavallinen harmaavarpunen

Vierailija kirjoitti:

Minä annan jotain vääriä signaaleja. Omasta mielestäni sanon vaan pari neutraalia sanaa, mutta ilmeisesti miehille sekin on jo vihreää valoa.

Olin ulkoilemassa ja pysähdyin katsomaan merimaisemaa. Joku kuului juoksevan takanani ja siitä kuului risahdus. Suustani pääsi "älä säikyttele" ja mies pysähtyi saman tien juttusille. Olen varattu nainen, joten en ottanut treffikutsua vastaan.

Viime viikollla Prismassa meinasin törmätä kulman takaa tulevaan mieheen. Sanoin jotain "huh, se oli lähellä". Miehen silmät oikein syttyi ja hän että "voisipa ollakin, mitäs sanot". Naurahdin että ei nyt kun pitää perheelle ruokaa ostaa.

Olen 45v., lyhyt, hoikka, sporttinen, puhelias. Miehet tykkää kun joku niille puhuu. Se on painavampi juttu kuin ulkonäkökään.

Lähestyttävyys, se on siitä kiinni. Jos on umpiturpa ja muutenkin torjuvan oloinen niin harva sitä jaksaa lähteä päiväänsä pilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaiset lähestyy kiusaksi asti, suomalaiset miehet ei, paitsi lähemmäs 6-kymppiset enemmän humalassa olevat miehet lähestyy jos on käynyt joskus ns. pubissa. 

Ei suomalaiset miehet uskalla, koska niiden itsetunto ei kestä torjuntaa ilmeisesti.

Ei joku torjunta itsessään mitään, mutta mahdollinen syyte tai sosiaalinen häpäisy ja cancelointi.

Tinderissä joo sata matchia, mutta ei ne miehet aloita keskustelua tai lopettaa lyhyeen. Ehkä ne laittaa kaikille sydämen ja sit myöhemmin kattoo että eipäs kiinnostakaan tai jotain. Mut joo todella vaikea saada mitään kontaktia miehiin tai jos itse lähestyy niin mieheltä aina lopahtaa kiinnostus jos nainen lähestyy. Siksi en enää tee alotteita itse vaan tulkoot miehet itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaiset lähestyy kiusaksi asti, suomalaiset miehet ei, paitsi lähemmäs 6-kymppiset enemmän humalassa olevat miehet lähestyy jos on käynyt joskus ns. pubissa. 

Ei suomalaiset miehet uskalla, koska niiden itsetunto ei kestä torjuntaa ilmeisesti.

Ei joku torjunta itsessään mitään, mutta mahdollinen syyte tai sosiaalinen häpäisy ja cancelointi.

Juujuu, tuohan on tavismiehille käynyt miljoona kertaa, niinkö?

Jos sä lähestyt naista niin, että siitä seuraa syyte, niin sun lähestymistavassa on jotain vialla. Ja kuinka monta kertaa noin sulle on oikeasti käynyt? Käsi sydämellä? Ja jotain yläasteen 'sä oot tyhmä' -juttuja ei lasketa.