Mikä on oudoin asia, jolla ihmiset yrittävät keulia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mistä vain yrittää puhua, onkin leuhkimista. Paras kun vain kuuntelee, mistä puhekumppani tänään on kateellinen.

Vaikka ei puhuisikaan talostaan, tuloistaan tai koulutuksestaan, leuhkii sittenkin pelkästään hengittämällä. Ei parane kertoa mistään, mitä puhekumppanilla ei ole tai mitä tämä ei ole itse kokenut, muuten se on sitä keulimista. Jos taas on vain hiljaa, on ylpeä ja ties mitä muuta. Paras vain mykkänä nyökytellä innokkaasti kaikkeen, mitä kuulee.

Siinäkin olet varmasti ollut tilanteissa, jossa joku pröystäilee.

Puhumisen/kirjoittamisen/eleiden "ymmärtäminen" on aina tulkintaa eli kuulija/lukija tulkitsee ja silloin sekoittuuvat omat ajatukset ja tunteet puhujan ajatuksiin. Suoranaisia väärinkäsityksiä voi syntyä kuulijan/lukijan omien kokemusten tai niiden puuttumisen takia. Jos kuulija ei ollenkaan osaa olla kriittinen omien tulkintojensa suhteen, voi puhujaparkaa. Kannattaa tosiaan vähän katsoa, millaiselle ihmiselle mitäkin puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni maisterina ja asiantuntijatyötä tekevänä minua jaksaa ihmetyttää ihmiset, jotka kehuskelevat koulutuksellaan ja työtittelillään. Olen omalla kohdallani todennut, etteivät korkea koulutus ja kiva työtitteli ole tehneet minusta yhtään parempaa ihmistä, vaan olen ihan yhtä tohelo kuin ennen yliopisto-opintoja. Aina hämmentää ihmiset, jotka liittävät minuunkin joitakin stereotypioita siksi että olen maisteri, tai siksi että olen senior-tason asiantuntija. Ei, en lue kirjoja enkä juuri välitä akateemisista keskusteluista, vaan vapaa-ajallani tykkään ulkoilla, käydä salilla, syödä karkkia ja katsoa Netflixiä.

Samaan kategoriaan ne jotka kehuskelevat yo-kirjoitustuloksillaan. Olen huomannut, että iso osa näistä ei ole saavuttanut ylppäreiden jälkeen mitään isompaa elämässään, ja ehkä juuri siksi kehuskelevatkin sillä kuinka monta Laudaturia kirjoittivat. Mutta valitettavasti samalla osoittavat, etteivät ne Laudaturit tuoneet

Mutta halusit kuitenkin heti ekassa lauseessa kertoa omasi :-D 

ollaan ylpeitä työnarkomaaneja.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa taannoin lueskelin erään narkomaanin kommentteja siitä, että "tavan ihmiset" eivät tiedä elämästä mitään, kun eivät ole käyneet läpi samoja asioita kuin hän. En pitäisi sitä mitenkään keulimisen arvoisena, että on alkanut käyttää huumeita, tullut riippuvaiseksi ja pilannut sekä oman että mahdollisesti läheistensä elämän sillä. Elämänkokemusta voi kertyä ihan normaalillakin toiminnalla.

Sellaiseen elämään voi joutua vastentahtoisesti. Useimmilla on aika hirveät lähtökohdat elämälle, ja päihderiippuvuus tulee mukaan jo ala-ikäisenä. Mitään keulimista siinä ei ole, että joutuu elämään hirveiden asioiden keskellä. Mutta jos arvostelee sitä, niin useat ei tunnu ymmärtävän että elämä voi mennä pienestä pitäen väärille teille ja siellä ei hirveästi omat valinnat vaikuta. Laitoskierteessä päihteiden, köyhyyden, väkivallan yms. kanssa aloitettu elämä tarjoaa aika heikot lähdöt rakentaa ns. normaali elämä. Useimmille käy huonosti.

T. Kokemus

Se ,että joku kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella ,

muut ovat tyhmiä alamaisia , joihin on Omistus suhde,,

Jos joku omistus suhteessa oleva toimii "omin päin" ,

Siintä seuraa valtava selvitys pyörre kuulustelu,,

Vierailija kirjoitti:

"uskovainen" kehuskeli sillä kuinka paljon tekee vapaaehtoistoimintaa ja halusi tuoda tämän esiin heti tutustumisen alussa. Tuntui, että teki sitä ihan muista motiiveista kuin hyvästä hyvyydestään.

Pakko tulla sanomaan että vapaaehtoistoiminta on kyllä ehdottomasti kehumisen arvoinen asia, vaikka sitä tekisi puhtaasti itsekäistä syistä. Olen itse liian laiska siihen, joten nostan hattua kaikille jotka ovat valmiita auttamaan muita vastikkeetta

Tämä oli tosi vastenmielinen ketju. Kateutta ja ilkeyttä, yksinkertaisuutta, aina siru silmässä -ihmisten kommennteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"uskovainen" kehuskeli sillä kuinka paljon tekee vapaaehtoistoimintaa ja halusi tuoda tämän esiin heti tutustumisen alussa. Tuntui, että teki sitä ihan muista motiiveista kuin hyvästä hyvyydestään.

Pakko tulla sanomaan että vapaaehtoistoiminta on kyllä ehdottomasti kehumisen arvoinen asia, vaikka sitä tekisi puhtaasti itsekäistä syistä. Olen itse liian laiska siihen, joten nostan hattua kaikille jotka ovat valmiita auttamaan muita vastikkeetta

Mua aina ihmetyttää että näitä pitää mainostaa. Esim Facebookissa rescuetoimijat usein pyytää lahjoituksia, ei mulle tule mieleenkään ilmoittaa julkisesti, muille seuraajille, että olen lahjoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon on velkaa otettu tähän kaikkeen: taloon, autoihin, mökkiin... ja kuinka kauan näiden maksamiseen menee aikaa, että on kaikki omaa ja velatonta. Se on niin kuin joku suuri saavutus olevinaan. Kestää niin ja niin kauan maksaa kaikki pois. Siinä ajassa on autot menneet jo viis kertaa vaihtoon ja remonttia on saatu tehdä ja lisää velkaa. Ikinä tuu mikään omaksi ja velattomaksi. 

Velka ei ole pääomaa.

Aha. Viisi alapeukuttanut, jotka meinaa, että velka on pääomaa. Uskomatonta paskaa! No eipä yllätä mikään näiden idioottien kanssa. Hellanlettas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Isot rinnat. Eräs tuntemani henkilö ylpeilee tällä. Vaikka myös hartiat ovat  huomattavan leveät ja ns emännänkyhmy iso, aina vaatteita sovitattaessa syy on rinnoissa, mikäli ei vaate mahdu.Muistaa ylpeänä mainita kuinka muhkea on rintojen kohdalta. Pieni, vanhentunut 64 vuotias mummeli!

 

Tässä olen eri mieltä. Isorintaisena (en keuli!) tiedän just että rinnan kohdalta vaatteet ovat usein liian pienet. Johtuu ihan tosiasioista. Nykyään naisten vaatteissa hartianleveydet ovat lisääntyneet, etenkin jossain H &M, Lindex, ja muut skandit. Mutta rinnan kohtaa ei oteta mitenkään huomioon, siinä ei ole lisää kangasta, ei mitään sopivaa leikkausta, tai saumoja, kuten ennen vanhaan oli.

Kaverisi on vaan oikeassa. 

Ei ol

Minusta tuntuu, että sille isorintaiselle isot rinnat ovat ongelma (kuten minullakin) ja sinulle vanhentunut mummeli ehkä pienirintaisuus on ongelma. Miksi lisätä asiaan jotain keulimisia ja kateiluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon on velkaa otettu tähän kaikkeen: taloon, autoihin, mökkiin... ja kuinka kauan näiden maksamiseen menee aikaa, että on kaikki omaa ja velatonta. Se on niin kuin joku suuri saavutus olevinaan. Kestää niin ja niin kauan maksaa kaikki pois. Siinä ajassa on autot menneet jo viis kertaa vaihtoon ja remonttia on saatu tehdä ja lisää velkaa. Ikinä tuu mikään omaksi ja velattomaksi. 

Velka ei ole pääomaa.

Aha. Viisi alapeukuttanut, jotka meinaa, että velka on pääomaa. Uskomatonta paskaa! No eipä yllätä mikään näiden idioottien kanssa. Hellanlettas.

Ei, kun ne on alapeukuttaneet sinun suhtautumistasi tavallisiin ihmisten huoliin. Luulet niitä leuhkimiseksi. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Omalla tietämättömyydellään tai osaamattomuudellaan ylpeily. 

"Ketä se on? Ikinä kuullukkaan. En osaa sanaakaan ruotsia." 

Kuka on oikea sana. On se kumma kun ei suomea osatq. Ruotsin osaamattomuus on itselleni ylpeydenaihe siinä että läpäisin koulut vaikka vastustin valloittajien kieltä. 

Tesla

Myös ansioton röyhkeys työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mistä vain yrittää puhua, onkin leuhkimista. Paras kun vain kuuntelee, mistä puhekumppani tänään on kateellinen.

Vaikka ei puhuisikaan talostaan, tuloistaan tai koulutuksestaan, leuhkii sittenkin pelkästään hengittämällä. Ei parane kertoa mistään, mitä puhekumppanilla ei ole tai mitä tämä ei ole itse kokenut, muuten se on sitä keulimista. Jos taas on vain hiljaa, on ylpeä ja ties mitä muuta. Paras vain mykkänä nyökytellä innokkaasti kaikkeen, mitä kuulee.

Juuri samaa ajattelin. Kertokaapa, ihmiset, mistä oikein voi puhua että ette koe sitä leuhkimiseksi? Voisiko olla että keuliminen on kuulijan korvissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"uskovainen" kehuskeli sillä kuinka paljon tekee vapaaehtoistoimintaa ja halusi tuoda tämän esiin heti tutustumisen alussa. Tuntui, että teki sitä ihan muista motiiveista kuin hyvästä hyvyydestään.

Pakko tulla sanomaan että vapaaehtoistoiminta on kyllä ehdottomasti kehumisen arvoinen asia, vaikka sitä tekisi puhtaasti itsekäistä syistä. Olen itse liian laiska siihen, joten nostan hattua kaikille jotka ovat valmiita auttamaan muita vastikkeetta

Mua aina ihmetyttää että näitä pitää mainostaa. Esim Facebookissa rescuetoimijat usein pyytää lahjoituksia, ei mulle tule mieleenkään ilmoittaa julkisesti, muille seuraajille, että olen lahjoittanut. 

Se antaa hyvää esimerkkiä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mistä vain yrittää puhua, onkin leuhkimista. Paras kun vain kuuntelee, mistä puhekumppani tänään on kateellinen.

Vaikka ei puhuisikaan talostaan, tuloistaan tai koulutuksestaan, leuhkii sittenkin pelkästään hengittämällä. Ei parane kertoa mistään, mitä puhekumppanilla ei ole tai mitä tämä ei ole itse kokenut, muuten se on sitä keulimista. Jos taas on vain hiljaa, on ylpeä ja ties mitä muuta. Paras vain mykkänä nyökytellä innokkaasti kaikkeen, mitä kuulee.

Juuri samaa ajattelin. Kertokaapa, ihmiset, mistä oikein voi puhua että ette koe sitä leuhkimiseksi? Voisiko olla että keuliminen on kuulijan korvissa?

Tämä asia on jo muutamaan kertaan käsitelty tässä keskustelussa. Ihmiset voivat esittää asiansa neutraalisti todeten/iloiten, tai puhua niistä sillä tavalla, että asettavat itsensä kuulijan yläpuolelle. Kyllä jotkut oikeasti kehuskelevat. Mitä pidempään heidän kanssaan keskustelee, sitä selvemmäksi tulee se asenne 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mistä vain yrittää puhua, onkin leuhkimista. Paras kun vain kuuntelee, mistä puhekumppani tänään on kateellinen.

Vaikka ei puhuisikaan talostaan, tuloistaan tai koulutuksestaan, leuhkii sittenkin pelkästään hengittämällä. Ei parane kertoa mistään, mitä puhekumppanilla ei ole tai mitä tämä ei ole itse kokenut, muuten se on sitä keulimista. Jos taas on vain hiljaa, on ylpeä ja ties mitä muuta. Paras vain mykkänä nyökytellä innokkaasti kaikkeen, mitä kuulee.

Juuri samaa ajattelin. Kertokaapa, ihmiset, mistä oikein voi puhua että ette koe sitä leuhkimiseksi? Voisiko olla että keuliminen on kuulijan korvissa?

Tämä asia on jo muutamaan kertaan käsitelty tässä keskustelussa. Ihmiset voivat esittää asiansa neutraalisti todeten/iloiten, tai puhua niistä sillä tavalla, että asettavat

Onko käynyt mielessäsi, että sillä nk "keulijalla" voi olla takanaan mainitsematta jäänyt vaikea elämänvaihe, josta ei mielellään puhu koska se on viimein jäänyt taakse. Elämä hymyilee nyt ja tämä ihminen haluaa pitää positiivisen fiiliksen? Hän on iloinen, että on pitkän ja huonon työsuhteen jälkeen esim löytänyt kivan työn lisäkoulutuksen myötä? Kenties hän haluaakin jakaa sen iloisen tunteen kanssasi mutta suhtaudutkin siihen kateellisen katkerasti olettaen, että tämä ihminen kertoi iloisen asian vain hyvän fiiliksensä pohjalta?

Korjaus edelliseen, oletit siis katkerana jotain muuta, mutta toinen kertoi vilpittömästi olevansa iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on hyvä esimerkki ja vahvistaa käsitystäni siitä, miksi olen varovainen puhuessani elämästäni ihmisten kanssa. Ihan mikä tahansa asia voidaan tulkita leuhkimiseksi, vaikka sanoja sanoisi asian täysin neutraalisti.

 

Menemättä yksityiskohtiin, minulla on asiat elämässä todella hyvin sekä aineellisella että aineettomana tasolla, mutta usein tuntuu että hyvistä asioista puhuminen aiheuttaa nyreyttä jopa lähipiirissä ja olenkin ajan myötä tyhmästi alkanut painottaa asioita, jotka EIVÄT ole hyvin, vaikka en ole oikeasti yhtään negatiivinen ihminen vaan tosi iloinen ja kiitollinen kaikesta hyvästä. Tähän vaikuttaa myös taustani: olen lapsesta asti saanut kuulla sukulaisilta kommentteja, kuinka olen hikari kun menestyin koulussa, ja kun menin yliopistoon kommentit olivat tasoa oho, oikein yliopistoon, ei koulutus tee susta muita parempaa jne. (Itse en näitä asioita ikinä ole korostanut!) Myös ystävissäni olen hav

Saman olen huomannut ja yritän myös hieman olla hiljempaa hyvistä jutuista.

En silti aina jaksa ja osa on jopa toivonut mun jäävän työttömäksi. 

En kyllä pidä tuollaisia ystävinä enkä oikein arvosta sukulaisissakaan.

Vältän kyllä leuhkimista yhtään millään, mutta kun ei edes normaalisti saisi puhua. Duunarit kyllä saa puhua töistään, mutta jos minä sanon sanankin; se tulkitaan leuhkimiseksi.

Suomi..