Mikä on oudoin asia, jolla ihmiset yrittävät keulia?

Melkein uskonnollinen asenne työhön eli että parantaa kaikki vaivat ja on ainoa ajankulu ja kavereiden saantipaikka ja työttömäksi jos joutuu niin ihmisarvo katoaa samantien.

Se että fanittaa musiikkia koska esittäjä on "kuuma" - teitin ansiosta puolet musiikista on pskaa poseeraamista ja alusvaatemainosta huonolla taustamusiikilla.

Vuosikymmenet vedettyään aski/päivä- vauhdilla röökiä, ei lopettaminen tuntunut missään. Eli valehtelee tai on alienin fysiikka.

Orjasieluisuus:

"tapan itseni työllä, olenhan ahkera ja reipas, kehuthan minua isäntä"

Vierailija kirjoitti:

Itse en koe että jos kerran / harvoin sanoo jostain positiivisesta asiasta olevansa ylpeä tai että on ihanaa kun asiat on hyvin jne. Sehän on ihan normaalia ja suotavaa ja terveellistä, että sanotaan ääneen positiivisia asioita

Mutta mikä paljastaa leveilijän (keulijan)?

Se, että toistuvasti pitkäkestoisesti nostaa näitä samoja (kehuskelun kohteeksi tulkittavia) asioita esille  +  monesti äänensävy ja keho kieli kertovat myös sen milloin toinen korostaa asiaa ja haluaa varmistaa kuulijalle että minulla menee hybin, olen varakas tai ehkäpä paremmin koulutettu kuin muut kuulijat.  

Itse koen että erotan hyvin nopeasti nämä 2 ihmistyyppiä toisistaan.

Uskon itsekin tunnistavani nämä kaksi ihmistyyppiä. Tuo kaikesta keuliva on usein epävarma itsestään ja yrittää jotenkin tuoda itseään esille ns "hyvänä tyyppinä" eikä kenties omaa tuohon riittäviä sosiaalisia taitoja vaan töksäyttelee sitten saavutuksistaan.

Toinen ihmistyyppi on sitten se sosiaalisesti taitavampi ihminen, josta useimmat pitävät. Tämä haluaa olla positiivinen ja saattaa siksi jutella näistä mukavista aiheista. Keulimiseksi tämän jälkimmäisen tulkitseat usein ne, jotka ovat itse epäonnistuneet jossain ja ovat katkeria luonteeltaan. Kaikki muiden onnistumiset ovat jälkimmäisen karkeran ihmisen mielestä keulimista, vaikka asia jätettäisiin kokonaan sivulauseeseen.

Tapasin vuosia sitten nuoruudenaikaisen rakkauteni (avopuolisoksikin päässyt) 23v jälkeen. Kärsin ihan jatkuvasti silloin nuorena yhdessäolon aikana hänen runsaasta ja usein toistuvasta alkoholinkäytöstä ja tarpeestaan viettää viikonloppuiltoja pelikavereiden kanssa saunailloissa ja baarikierroksilla.

No, tässä tapaamisessa hän rehentelevään sävyyn (viiskymppinen mies) toi esille miten vetivät lärvit vanhojen kavereiden kanssa kotipaikkakunnan kesätapahtumassa eikä hän muista mitään koko illasta. Tuli niin voimakas takauma, että tunsin miten "vereni alkoi kiehua" korvissa suhisi, sydän alkoi hakkaamaan ja hetken tuntui että oksennan ennen kun siis 15 sekunnin jäkeen sain koottua itseni ja jotenkin ignoorasin kokonaan sen mitä sanoi.

Siis ei ole totta, että hänestä vielä tuon ikäisenä tuo on naureskelun ja retostelun aihe joka piti sanoa minulle ensimmäisenä ääneen, ihan kun olisi yhä se teinin tasolle jäänyt pojankoltiainen josta lärvien vetäminen muistinmenetykseen saakka keski-ikäisenä on hauskaa ihan niin että se pitää sanoa ääneen ja heti! Hän taatusti tiesi että mä kärsin hänen juomistaipumuksestaan ja siitä seuranneet asiahan meidät viimekädessä sai eroamaankin. Voi helvetti mikä juntti.  Olin ajatellut kaikki nuo vuosikymmenet että hän olisi kasvanut avioliitossa ja lasten isänä jo vastuulliseksi aikuiseksi, mutta tuo vei maton jalkojeni alta tyyliin ei voi olla totta. Ei tässä asiassa hän oli ihan sama törppö kuin nuorena. Mutta mihinkäpä sitä ihminen sisimmäisestä tarpeestaan koskaan pääsee. 

Jostain syystä minun korvaan särähtää aina kun vanhemmat mainitsevst että lapset ovat pitkiä. Tai siis lapsista on kasvanut pitkiä aikuistuessaan.

Ja vielä jos sama henkilö tuo sen usein esille, siinä on jotain erikoista ja kai nämä vanhemmat kokevat sen jotenkin niin hienoksi ja tavoitelluksi asiaksi että se pitää sanoa ääneen. Ovat siis ylpeitä, korostavat sillä jotain.

En ole 55v elämäni aikana kenenkään kuullut sanovan, että meidän poika on vaan 172 senttinen tai meidän tyttö on ihan keskipituinen. Tai meidän janipetteri se jäi vähän lyhyenlännäksi mieheksi. 

Näin kerran varmaan 30 vuoteen yhtä vanhaa tuttua, hän on itse pitkä, hän kertoi jälkikasvustaan ja 3 lause oli että "pitkiä poikia ovat". --> tuli heti mieleen että eikö vois vaan sanoa että pojat on pysyneet terveenä ja asuvat jo omillaan että kaikki meni siltä osin ihan kohtuuhyvin. Ei, pituus oli se tärkein esille tuotu pointti.

No tämä! Quiet Piggy!

Vierailija kirjoitti:

Orjasieluisuus:

"tapan itseni työllä, olenhan ahkera ja reipas, kehuthan minua isäntä"

Tästä tulee mieleen uranaiset, ei muuta elämää kuin työ. Sillä sitten pädetään joka tilanteessa vaikka muuta elämää ei heillä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat (yleensä äidit) jotka kehuskelevat kuinka heillä ei ole ollenkaan omaa aikaa, kun kaikki aika menee lasten harrastuksissa. Yleensä ovat poikien futis-/lätkämutsejä, joiden koko persoona tuntuu olevan rakennettu sen lasten urheilun ympärille. Minusta on vähän omituista olla ylpeä siitä, että vetää jatkuvasti äärirajoilla eikä ota koskaan aikaa itselleen ja hyvinvoinnilleen.

Oman lapsen harrastuksessa (ei futis/lätkä mutta kuitenkin joukkuelaji) on tällainen äiti. Aina muistaa mainita miten ei ole aikaa mihinkään ja miten kiireinen hän on. Sitten istuu siellä treeneissä mukana ja huutelee sivusta ihan eri juttuja kuin valmentaja, vaikka on useita kertoja sanottu, että näin ei saa tehdä. Sitten, kun asiasta on huomautettu (muiden vanhempien ja seuran valmentajien ja johdon toimesta), heittäytyy marttyyriksi, joka vain haluaa auttaa. Sama äiti on koululla (sattuu olemaan sama koulu kuin minun lapsilla) vanhempain toimikunnassa ja on lisäksi kunnanvaltuutettu. I

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat (yleensä äidit) jotka kehuskelevat kuinka heillä ei ole ollenkaan omaa aikaa, kun kaikki aika menee lasten harrastuksissa. Yleensä ovat poikien futis-/lätkämutsejä, joiden koko persoona tuntuu olevan rakennettu sen lasten urheilun ympärille. Minusta on vähän omituista olla ylpeä siitä, että vetää jatkuvasti äärirajoilla eikä ota koskaan aikaa itselleen ja hyvinvoinnilleen.

Työkaveri on lapsensa urheiluseuran somevastaava. Mainitsee tästä usein ja selkeästi pitää tätä hienona juttuna. Kävin vilkaisemassa tämän seuran instagram-tiliä ja siellä on hämmentävän paljon kuvia ja videoita juuri tämän työkaverin lapsesta. Jotenkin minusta vähän noloa, että on tuollainen vastuutehtävä ja sitten toteuttaa sitä ottamalla kuvia ja videoita lähinnä omasta lapsestaan tapahtumissa.

Pörssisähkö. Taas oli yhdessä ketjussa, jossa joku kysyi määräaikaisen hintaa, pörssisähköhullu jankuttamassa.

Nuoruuden urheilutausta. Miten pyöräiltiin 100 km tansseihin ja takaisin, vedettiin leuat ja hiihdettiin kouluun kesät talvet. Aina kerrataan ja kerrotaan ne samat, toki hienot suoritukset.

Nykyään nämä urheilijat ovat ylipainoisia, huonokuntoisia ja sairaita, sillä eivät ole aikuisiällä tehneet mitään kuntonsa eteen. Eivät niin mitään. Ei jalka nouse, elo on pelkkää kremppaa ja valitusta. Eipä siinä nuoruuden tähtipöly enää auta.

Työ. Miten hienoa on uhrata itsensä työn alttarille, työstä puhutaan koko ajan ja se on kaikki mitä on. Työt aloitetaan aikaisin ja niitä painetaan ilta kahdeksaan saakka. Sitten ollaan urheina "Oon aivan puhki, kun pitää tehdä töitä." Itse teen toitä että voin elää, en elä siksi että voin tehdä töitä. Ei ole ihme, että aivojen rappeumasairaudet räjähtävät silmille, kun 30-50 vuotiaina painetaan nuppi punasena, huonoilla unilla ja kamalassa stressissä. Sitten kun alzheimeri iskee, niin nuo vanhukset voivat jankuttaa samoja vanhoja työasioita ennenkuin loppu tulee.

Eräs juoppo mies kehui kuinka hänen naisensa on kylän ainoa rotunainen eli peräti entisen kansanedustajan ja maaherran S E R K K U. Joivat kilpaa tappelujensa lomassa.

Serkkunsa vuosituloilla :D

Joo, tuohon törmää yllättävän usein. Lapsen koko ja voimat aikuisella mielletään hienoksi asiaksi ikään kuin se ei olisi vain avuttomuuden merkki ja lisäisi riippuvuutta muista. No, todella köyhissä taloissa on varmaan ollut etu, jos naisen ruokkimiseen on mennyt mahdollisimman vähän rahaa. Ja tosiaan se, että ei millään jakseta tajuta, että liikunnasta nauttiminen on mahdollista. Tämä liikuntavastaisuus vaivaa erityisesti vasemmistolaisia ns. koulutettuja naisia. Kolmekymmentä kiloa ylipainoa on varmaan niissä piireissä jonkinlainen uskottavuuden ja feministisyyden tae. Liikunnasta nauttiva ja hoikka nainen ei voi heille olla muuta kuin pick me-girl. Ja kolmas porukka, joka ihmetyttää, on sitten ne, jotka keulivat sillä, etteivät ole elämässään lukeneet joko ainoatakaan kirjaa tai ainoatakaan kaunokirjallista kirjaa. Ja neljäntenä porukkana sitten nämä (useimmiten töissä käyvät) marttyyriäidit, joilla ei ole koskaan vapaa-aikaa tai mitään harrastuksia tms. ja joiden puheet töissäkin käsittelevät lähinnä niitä lapsia. Bonarit, jos joku pennuista on jollain tavalla erityislapsi. 

Haavoittuvaisuus, itkemiseen kulloinkin käytetyt tunnit per vuorokausi, se, ettei edes yritetä säädellä omaa tunne-elämää aikuisen tavoin. Joo ja nippu B-klusterin persoonallisuushäiriödiagnooseja. Siis tää porukka, joka on niin herkkiä, että itkee, potkii ja pieree samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs toisella paikkakunnallani asuva kaverini leveilee sillä, että vastapäisessä talossa asuu yksi BB-julkkis ja hänpä on joskus saanut olla yötä hänen luonaan. Eivät edes seksiä siis harrastaneet, vaan nukkui tyypin lattialla patjalla kaverinsa kanssa. 

Yksi tuttu leuhki sillä että hänen lapsensa päiväkodin naapurissa on Stubbin entinen koti... 

Oisko se tosiaan leuhkinut, jos vaan ajatteli, että kuulijoita voisi kiinnostaa? Oliko äänensävy leuhkiva? Vai kuvitteletko kaiken? Kuvitteletko yleensä keskustelukumppaneittesi ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matikka lukiossa. 

Kallis leasing-auto.

No pitkä matikka joo, en ole koskaan ymmärtänyt mikä siinä on niin ihmeellistä.

Et niin ja siksi sulla ei ole sitä. Oma lukunsa on naiset, jotka keulii sillä, ettei tajua matematiikkaa eikä tekniikkaa, ihi hihi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin joskus ystäväporukalla mökillä ja puuhasin siinä jotain kyykyssä. Yksi kaveri tokaisi mulle että "vau miten sä pääset noin alas kyykkyyn", ja siihen toinen kaveri huudahtaa mulle että "*Mun nimi* mä pääsenkin vielä syvempään kyykkyyn!". Eniten ihmetytti että miksi mulle tää leveily piti osoittaa.

 

sillä oli varmaan neukkuihin loikanneita kommarisukulaisia niin slaavilainen syväkyykky tullut sitä kautta verenperintönä.

Voi hyvinkin olla. Myös henkinen syväkyykky on noille tuttuakin tutumpi perusasento. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verorahoista palkan saavat veronmaksajat. 

 

Hyvästi palomiehet, sairaanhoitajat, lääkärit, ambulanssi, ensihoitajat...

Ottaako päähän työttömänä miettiä toisten ihmisten töitä. Aivojen käyttö olisi suotavaa.

Eli sä ja sun kaikki julkisella sektorilla työskentelevät tuttusi edustavat nimenomaan näitä ammatteja? Eli joukossa ei ole ainoatakaan tanttaa, jonka työpäivät kuluvat oman vaativan lapsiarjen päivittelyssä ja sen kauhistelemisessa, että jollakulla vastaantulijalla työpaikan käytävässä oli ollut naamallaan joku ilme? Tai ei mitään ilmettä, hui kauhistus? Tämä selvä.