Vanhempi uhkaa tehdä perinnöttömäksi, jos ei saa lapsenlapsia (hän ei hyväksy lapsettomuutta)

Aika huvittavaa.

Olen vuosikausia saanut lukea palstalta, miten me velat olemme vapaamatkustajia, jotka vain käyttävät yhteiskunnan rahoja antamatta mitään vastineeksi.

Nyt emme sitten ansaitsekaan perintöjämme, koska ne päätyvät yhteiskunnalle! Mitens tää nyt mammat oikein menee?

En jaksa koko ketjua lukea, mutta seuraavat huomiot:

- perinnöttömäksi ei voi tehdä kuin erittäin painavista syistä (erittäin vakava loukkaus, erittäin huono elämä)

- lakiosan (eli osan puolesta omaisuutta) saa testamentista huolimatta

- testamenttia voi moittia, jos se näyttää epämääräiseltä

Vierailija kirjoitti:

Enkä ole tosiaan vakuuttunut, että esimerkiksi 50-60 -vuotias perinnönsaaja, jolla on itsellään jo tukeva omaisuus ja vähintään kohtalaisen hyvät tulot, ja kärkkyy jo kohta itsekin eläkeikää, pystyisi tai voisi käyttää 90+ ikäisenä kuolleen isän tai äidin perintöä sellaisella tavalla, joka tuottaisi hänelle itselleen edes mitään erityisen pitkäkestoista mielihyvää, saati täyttäisi jotakin todellista tarvetta (esim. asunnon todellinen tarve).

Täällä huudetaan, että kuka hoitaa lapsettoman vanhana. Eli juuri siihen minä aion perintöäni käyttää, vanhuuden turvaksi. Ostan palveluita siis. Todennäköisesti tulee ostettua vielä asuntokin, tästä vanhasta omakotitalosta ei paljon saa, mutta pakko muuttaa jossain vaiheessa rivariin tai hissilliseen kerrostaloon näistä kolmesta kerroksesta. 

Mutta meillä kävi kyllä siten hauskasti, että isän kuoltua mamma kävi aivan sekoksi lapsenlapsen vuoksi. Mummoksi, mum

Äitisi ei olisi perinyt isän puoleista tätiäsi joten ihan suotta ilkut.  Mikäli tädillä ei  testamenttia perintö olisi teille hänen veljensä lapsille tullut kuitenkin.   Jos kuolisit ennen äitiäsi, äitisi olisi ensisijainen  perillisesi joten ainoastaan siten hän olisi sen omaisuuden saanut.

Puolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia eikä kuolleen puolison leski peri kuolleelle kuuluvia perintöjä tai hänen suvultaan.  

Kuvitellaas että  kuolleen mieheni täti kuolisi, jos hänellä ei olisi rintaperillisiä.   Minä en kuuluisi millään lailla asiaan,  kutsu perukirjoitukseen tulisi lapsilleni ja he olisivat perikuntaa.  Jos heitä ei olisi, en sittenkään perisi mieheni tätiä.  

Äitisi ei olisi perinyt isän puoleista tätiäsi joten ihan suotta ilkut.  Mikäli tädillä ei  testamenttia perintö olisi teille hänen veljensä lapsille tullut kuitenkin.   Jos kuolisit ennen äitiäsi, äitisi olisi ensisijainen  perillisesi joten ainoastaan siten hän olisi sen omaisuuden saanut.

Puolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia eikä kuolleen puolison leski peri kuolleelle kuuluvia perintöjä tai hänen suvultaan.  

Minä ilkun ihan sillä, että äitini on jo pitkään suunnitellut ja kertoillut, miten siskoni tytär saa meidän kesämökin ja siskoni poika isän puolelta tulevan kesämökin. Pojalle oli tarkoitus mennä se kalliimpi ja hienompi merenrannan mökki.

Nyt mökki tuli siis yksin minulle tädin testamentin kautta, ei siskolleni eikä hänen lapsilleen. Eikä mene heille minunkaan kauttani. Ja sitä et sinä enkä minä tiedä, kumpi kuolee enemmin, minä vai äitini. Mutta jos minä, niin kylläpä tämä häntä harmittaa. Osaatkos muuten lukea kun kerroin, että siis tädillä oli testamentti niin mitäs vielä jossittelet?

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaas että  kuolleen mieheni täti kuolisi, jos hänellä ei olisi rintaperillisiä.   Minä en kuuluisi millään lailla asiaan,  kutsu perukirjoitukseen tulisi lapsilleni ja he olisivat perikuntaa.  Jos heitä ei olisi, en sittenkään perisi mieheni tätiä.  

Ensinnäkin se oli isän PUOLEN täti, eli siis isäni sisko. Toisekseen juuri tämä on pointti: perintö ei mennyt lapsille, vaan lapselle. Sille lapsettomalle velalle. Missähän lienee syy, että täti koki, että haluaa jättää juuri hänelle...ehkä kuule siinä, että vierestä lapsettomana ihmisenä katseli ja kuunteli tätä vittuilua, jota olen saanut kuulla itse lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei olisi perinyt isän puoleista tätiäsi joten ihan suotta ilkut.  Mikäli tädillä ei  testamenttia perintö olisi teille hänen veljensä lapsille tullut kuitenkin.   Jos kuolisit ennen äitiäsi, äitisi olisi ensisijainen  perillisesi joten ainoastaan siten hän olisi sen omaisuuden saanut.

Puolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia eikä kuolleen puolison leski peri kuolleelle kuuluvia perintöjä tai hänen suvultaan.  

Minä ilkun ihan sillä, että äitini on jo pitkään suunnitellut ja kertoillut, miten siskoni tytär saa meidän kesämökin ja siskoni poika isän puolelta tulevan kesämökin. Pojalle oli tarkoitus mennä se kalliimpi ja hienompi merenrannan mökki.

Nyt mökki tuli siis yksin minulle tädin testamentin kautta, ei siskolleni eikä hänen lapsilleen. Eikä mene heille minunkaan kauttani. Ja sitä et sinä enkä minä tiedä, kumpi kuolee enemmin, minä vai äi

Jossittelen. Olisitte olleet ilman testamenttiakin tätisi perijöitä, tosin tasapuolisesti.  Et taida tajuta sitä.

Itse asiassa sinulla siis on sisaresi lapsia vastaan jotain, sehän tuossa ivassa on takana.  Sehän on ihan teidän perheen materiakiista,  eihän se mulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Aika huvittavaa.

Olen vuosikausia saanut lukea palstalta, miten me velat olemme vapaamatkustajia, jotka vain käyttävät yhteiskunnan rahoja antamatta mitään vastineeksi.

Nyt emme sitten ansaitsekaan perintöjämme, koska ne päätyvät yhteiskunnalle! Mitens tää nyt mammat oikein menee?

Hahhaaa todella hyvä pointti! Sallinet, että käytän tätä jatkossa. Kun luen, että kuukkaaa teiiidääät sitten vanhhaaaanaaa hoitttaaaa niin vastaan, että sinun lapsesi hoidetaan sillä perinnöllä, joka minulta menee yhteiskunnalle!

Jossittelen. Olisitte olleet ilman testamenttiakin tätisi perijöitä, tosin tasapuolisesti.  Et taida tajuta sitä.

Itse asiassa sinulla siis on sisaresi lapsia vastaan jotain, sehän tuossa ivassa on takana.  Sehän on ihan teidän perheen materiakiista,  eihän se mulle kuulu.

Jossittelet nyt tyhmyyttäsi itse. Tajuan kyllä, että olisimme olleet molemmat perijöitä. Mutta pointti olikin, että testamentti oli. Sitä on sinun turha jossitella, tapahtunutta faktaa.

Sisaren lapsia vastaan ei ole mitään, eikä sisartakaan. Sisar on kanssani samaa mieltä, että ihan oikein tehty, minä teen rahoillani myös aivan kuten tahdon. Hän ei ole sitä mieltä, että minulta kuuluu mitään automaattisesti hänen lapsilleen. Eihän heiltäkään kuulu minulle.

Materiakiista on äidin päässä. Suoraan sanottuna todennäköisesti purankin testamentin joskus, mutta toistaiseksi annan hänen mielellään olla tässä uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaas että  kuolleen mieheni täti kuolisi, jos hänellä ei olisi rintaperillisiä.   Minä en kuuluisi millään lailla asiaan,  kutsu perukirjoitukseen tulisi lapsilleni ja he olisivat perikuntaa.  Jos heitä ei olisi, en sittenkään perisi mieheni tätiä.  

Ensinnäkin se oli isän PUOLEN täti, eli siis isäni sisko. Toisekseen juuri tämä on pointti: perintö ei mennyt lapsille, vaan lapselle. Sille lapsettomalle velalle. Missähän lienee syy, että täti koki, että haluaa jättää juuri hänelle...ehkä kuule siinä, että vierestä lapsettomana ihmisenä katseli ja kuunteli tätä vittuilua, jota olen saanut kuulla itse lapsettomana.

Olipa nyt kuolleen miehen sisko tai täti,  perintö ei kuulu miehen leskelle millään lailla.   Vaikkei olisi lapsia tai lasta.

Lapseni ja serkkunsa saivat juuri  hyvän perinnön kukin.  Tätinsä oli tasapuolisesti testamentannut tasan kaikille,  mukana kaksi lapsetonta naista ja yksi lapseton mies.    Tädin veljen leskenä minulla ei mitään tekemistä asian kanssa tai sohlaamista siinä.  Äitisi on käsittänyt tilanteen toisin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaas että  kuolleen mieheni täti kuolisi, jos hänellä ei olisi rintaperillisiä.   Minä en kuuluisi millään lailla asiaan,  kutsu perukirjoitukseen tulisi lapsilleni ja he olisivat perikuntaa.  Jos heitä ei olisi, en sittenkään perisi mieheni tätiä.  

Ensinnäkin se oli isän PUOLEN täti, eli siis isäni sisko. Toisekseen juuri tämä on pointti: perintö ei mennyt lapsille, vaan lapselle. Sille lapsettomalle velalle. Missähän lienee syy, että täti koki, että haluaa jättää juuri hänelle...ehkä kuule siinä, että vierestä lapsettomana ihmisenä katseli ja kuunteli tätä vittuilua, jota olen saanut kuulla itse lapsettomana.

 

 

Olipa nyt kuolleen miehen sisko tai täti,  perintö ei kuulu miehen leskelle millään lailla.  &nbs

Mitä ihmettä te nyt jankkaatte? En minä enkä äitini ollut käsityksessä, että äitini perisi mitään isän siskolta. Äitini oli nimenomaan käsityksessä, että sisareni perisi ja hänen kauttaan isän suvussa oleva mökki olisi siirtynyt sisareni pojalle. 

Ja näin nyt siis ei käynyt. Ja myönnän, että se tuotti minulle aikamoista vahingoniloa, mutta ihan samaa mieltä oli sisarenikin. Ei hänkään pidä siitä, että äiti joka paikassa korostaa hänen lapsiaan ja vittuilee minulle siitä, että olen lapseton.

Tämäkin muuten on aika outo juttu, että oletetaan lapsettoman antavan omaisuutensa muitta mutkitta takaisin suvulle. Mulla on testamentattuna parhaalle ystävälle, joka on seissyt kaikissa murheissa vierellä ja jonka perhe oli mulle nuoruudessa enemmän kuin oma perhe. Sai ruokaa vaikka joka päivä, kukaan ei hakannut eikä huutanut.

Vanhemmat sisarukset ei koskaan puolustanut yhtään, vinoilivat vain vanhempien tahdissa. Sain koulut loppuun ja hyvän työpaikan, omaisuutta kertynyt. Nyt on alkanut vihjailu perinnöistä kun olen jo 61.

Koen loukkaavaksi, en ole vielä haudan partaalle, terve ihminen. Ja tosiaan olen kyllä päätökseni toiseen suuntaan tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein. Vanhempasi ei ole tyytyväinen että katkaiset hänen sukunsa. Hän on hankkinut sinut että suku jatkuu.

Ajattelitko vain sinun omaa helppoa elämääsi? Lapsettomuus on luonnotonta.

Tee yhteiskunnalle palvelus ja a m m u  itses pipipää! Sinunlaisesi ihmispaskat ovat niitä luonnottomia yksilöitä, joiden ei koskaan olisi pitänyt edes syntyä! 

Hahaa.....lapseton on epäkypsä ja itsekäs.

Totuus on toinen, paitsi sinun harhoissasi. Osoitat itse tuolla pakkomielteisellä jankutuksellasi olevasi epäkypsä ja itsekäs, mutta niinhän te psyykkisesti sairaat useimmiten olettekin. 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki laiskuudesta. Lasten hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen. Silloin ihminen ottaa vastuuta jostain toisesta ja luopuu jostain toisen hyväksi. 

Lasten hankkiminen kuuluu elämään ja se on luonnollista.

Jos biologian näkökulmasta katsotaan, mikä on elämän tarkoitus eli miten elämä määritellään, niin siihen liittyy syntyminen, lisääntyminen ja kuolema. Siten voisi katsoa, että elämän tarkoitus on lisääntyminen. Tottakai tämä menee populaatiossa enemmän kuin yksiköissä.

Monet ihmiset kuitenkin vanhetessaan miettii, mitä jää jäljelle kun on aika koittaa. Miettii, että onko se oma jälkipolvi, johon hänen sukunsa päättyy vai onko sen jälkeen jatkoa. EhKä joku haaveilee, että tämä voisi olla kesäpaikka vielä omien lasten lastenlapsille. Ja ihmisellä on oikeus tuohon ja samalla oikeus myös tukea niitä lapsia, joilla on jälkikasvua ja suoraan myös niitä lastenlapsia.

Minulla on kolme lasta, minun sisaruksella ei yhtään, eikä tule olemaan. Itse olen jo vanhemmille sanonut, että laittakaa testamenttiin minun osuuteni suoraan lapsilleni. En minä yli 50-vuotiaana rahaa tarvitse samalla tavalla kun omat lapseni, jotka omaa elämäänsä rakentaa. Siitä testamentista en sen enempää tiedä, mitä se lapseton sisarukseni on saamassa. Puolet vai lakiosansa. Eikä minulle kuulu, on vanhempien asia.

EhKä joku haaveilee, että tämä voisi olla kesäpaikka vielä omien lasten lastenlapsille. 

Joo kyllä jotkut haaveilee. Mieheni kuoli viitsen vuotta sitten ja häneltä siirtyi mulle kuivanmaan mökki, miehen suvussa pitkään ollut. Möin sitten tuossa mökin miehen serkulle kohtuuhintaan.

Velipoika, jonka kanssa olen aika vähän tekemisissä, tuli lankoja pitkin. Kuulemma siinä olisi hyvä mökki ollut heidän jaakkimalle, joka on aloittanut metsästysharrastuksen! Ajattelinko sukua yhtään, halvalla meni? 

Mistä lie edes onkinut tietoonsa, vaikka epäilen kyllä yhtä suvun juoruakkaa, joka kaikki tietää. Ja ajattelin sukua, miehen sukua. Miehen serkku on siellä lapsuutensa kesiä vietellyt, kyllä kuului enemmän heille. Ja minä pääsin riesasta, en kerinnyt siellä juuri koskaan käymään.

Kyllä tämäkin ketju paljastaa sen luonnottoman, törkeän ahneuden, joka lapsellisilla on. Mulle, mulle ja mun lapsille! Penniäkään ei tule minunkaan suku minun tai miehen rahoista näkemään. Kuten on hoettu, tienatkaa itse, tienatkoon myös lapsenne.

Minulla on kolme lasta, minun sisaruksella ei yhtään, eikä tule olemaan. Itse olen jo vanhemmille sanonut, että laittakaa testamenttiin minun osuuteni suoraan lapsilleni. En minä yli 50-vuotiaana rahaa tarvitse samalla tavalla kun omat lapseni, jotka omaa elämäänsä rakentaa. Siitä testamentista en sen enempää tiedä, mitä se lapseton sisarukseni on saamassa. Puolet vai lakiosansa. Eikä minulle kuulu, on vanhempien asia.

Sinunkin kannattaisi pelata hommasi hyvin nyt. Jos olet sisaresi kanssa väleissä, hän ei tee testamenttia, vaan ne sinun kersat perii. Tai hyvässä lykyssä sinä itse. Mutta jos nyt kovasti tuot esille tuota, miten luonnollista on, että vanhempasi suosivat sinua ja lapsiasi, kyllä hän älyää sen testamentin tehdä.

Ja todennäköisesti siskon tilanne on kuten minun: ei ole perittävänä vain siskon omat, vaan myös miehen omaisuus. Meillä aika huomattava. Sillä hyvin usein lapsettomatkin naiset elää pidempään kuin puolisonsa.

Älä nyt pikaa kakaroidesi pahveja siis uhoilemalla ja osoittelemalla.

Joo kyllä siinä vinha viisaus oli, että lapset vietiin kammattuina tapamaamaan sitä vanhapiikatätiä ja käskettiin olemaan mielin kielin!

Vanhempasi eivät voi jättää sinua täysin perinöttömäksi lapsettomuuden vuoksi. Sinulle kuuluu jo lain mukaan vahintään lakiosa. Syyt, miksi vanhempi voi jättää lapsensa perinnöttömäksi (mm. tietyt rikokset), ovat todella raskaat, eikä lapsettomuus ole niihin syihin millään tavalla rinnastettavissa.

Aika huvittavaa, että täällä mammat alapeukuttaa, kun huomautetaan, että kannattaisi olla niiden sisaruksien kanssa väleissä, jos niitä perintöjä elämäänsä rakenteleville lapsilleen haluaa.

Eikö siis ihmiset osaa ajatella tätä puolta ollenkaan hölistessään siitä, mitä lapsille kuuluu?

Kyllä näitä todella on. Meitä on kolme lasta, isoveli, minä keskimmäinen tyttö ja pikkusisko. En olisi selvinnyt lasten ruuhkavuosista ilman siskoa, Hän on auttanut aina, tullut hoitamaan jne. Tarjosi apua myös veljelle, ei kelvannut. Koskaan veli ei kutsunut joulupöytään, kun sisko oli vielä sinkku, ei ikinä mökille tai juhannusjuhlille.

Nyt kun lapset on kasvaneet ja huomaa, miten läheiset välit siskolla on lapsiini on tullut huoli puheisiin. Etenkin kun sisko nai varakkaan miehen, jolla ei ole lapsia. On alkanut puhua, että pitäisi siskolle testamentista puhua. On minulle kertoillut, mitkä siskon omaisuudesta kuten vene kuuluu mielestään hänelle.

Ihan sairasta, mutta jotkut ovat loputtoman röyhkeitä.

Lapsettomuus, tahallinen tai tahaton, ei ole rikos, joten antaa vanhempien uhkailla. Se uhkailu ei mene läpi, jos tulee käräjäjuttu.