Vanhempi uhkaa tehdä perinnöttömäksi, jos ei saa lapsenlapsia (hän ei hyväksy lapsettomuutta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LAPSETON, töissä käyvä ihminen, jolla ei ole ketään huollettavana ja elätettävänä, tarvitsisi keski-ikäisenä perintöomaisuutta??

Toistetaan, koska ei mennyt jakeluun:

 

Lapseton tarvitsee rahaa:

- työttömyyden suojaksi

- sairauksien varalta että pääsee yksityiselle tulevaisuudessa jos julkista hoitos ei ole

- palvelukotimaksuihin

- yllättäviin onnettomuuksiin

- tavallisten laskujen maksuun arjessa: sähkö, ruoka, vastikkeet/vuokrat yms

- elämästä nauttimiseen edes joskus: matkustelu, asunto, ravintolat, viihde yms

 

Lisäksi: jotta voi jättäytyä työelämästä pois aiemmin. Miksi vanhempi ei haluaisi vapauttaa omaa lastaan työnteon kierteestä, esim siten että voisi lopettaa työt jo 30-vuotiaana? Miksi kukaan vanhempi väkisin haluaa, että lapsen pitää olla töissä

Lapsen hankkinut tarvitsee ihan samasta syystä perintönsä kaksin verroin. Mikään tuosta ei perustele väitettäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on arvaamatonta. Me asuttiin nuorena sijoitusasunnossa, jota perillinen kävi jopa katsomassa kun sen piti olla hänen ensiasuntonsa sitten kun hän tarvitsee. Mekin oltiin jo etsimässä omaa. Eipä se perijä siihen koskaan muuttanut. Hän sairastui pian sen jälkeen, kun oli käynyt katsomassa, syöpään ja muutti arkussa mullan alle. Aloittajan vanhemmat todennäköisesti elävät vielä kymmeniä vuosia. Aloittaja ei voi tietää onko mitään perittävää edes tai kuka kuolee ensin. Myös oma äitini kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen ja äidinäiti eli  vielä vuosia sen jälkeen. Miksi pohtia perintöä kymmeniä vuosia etukäteen? 

Mutku ois kiva kun kuolisivat,  ois nuorena elämä helpompaa kun sais rahat ja tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LAPSETON, töissä käyvä ihminen, jolla ei ole ketään huollettavana ja elätettävänä, tarvitsisi keski-ikäisenä perintöomaisuutta??

Toistetaan, koska ei mennyt jakeluun:

 

Lapseton tarvitsee rahaa:

- työttömyyden suojaksi

- sairauksien varalta että pääsee yksityiselle tulevaisuudessa jos julkista hoitos ei ole

- palvelukotimaksuihin

- yllättäviin onnettomuuksiin

- tavallisten laskujen maksuun arjessa: sähkö, ruoka, vastikkeet/vuokrat yms

- elämästä nauttimiseen edes joskus: matkustelu, asunto, ravintolat, viihde yms

 

Lisäksi: jotta voi jättäytyä työelämästä pois aiemmin. Miksi vanhempi ei haluaisi vapauttaa omaa lastaan työnteon kierteestä, esim siten että voisi lopettaa työt jo 30-vuotiaana? Miksi kukaan vanhempi väkisin haluaa, että lapsen pitää olla töissä

Perinnöttä jääminen ei ole mikään rangaistus. Koeta nyt tajuta se. Niin kuin jokainen vanhempi, niin koetan itsekin kasvattaa lapseni elämässä omillaan toimeentulevaksi. 

Se on vastuuta, mutta myös vapautta. Vapautta, koska silloin ihminen tuntee pärjäävänsä omillaan, itse tienaamillaan rahoilla, asuen itse hankkimassaan asunnossa, kesämökissä, asuntoautossa jne; ajaen itse hankitulla autollaan, lomaillen itse tienaamillaan rahoilla. Jos mikä tahansa näistä ei ole itse hankittu, se on jonkun toisen prseellä mäkeä laskemalla saatu. Isossa lahjassa tai perinnössä minä ainakin maistan tämän katkeran sivumaun.

Vanhempana olen velvollinen kasvattamaan lapseni parhaalla mahdollisella tavalla, ja myös mahdollisuuden tullessa olen velvollinen myös tukemaan lastani, jos hän joutuu aikuisiällä vaikeuksiin.

Mutta jos lapseni ei ole ylitsepääsemättömissä vaikeuksissa, en ole enää vastuullinen hänen onnestaan ja hyvinvoinnistaan sen enempää. En etenkään, jos lapseni itse ei ole vanhempi, eikä hänellä ole huolenaan omia lapsiaan, ja heidän elättämistään. Jos on, niin tällöin huolenpitoni ULOTTUU MYÖS HEIHIN. Eli perinnön jättäjänä ulotan huolenpitoani lasteni lapsiin tässä tilanteessa.

Jos yhtään helpottaa, niin ajatellaanpa näin: lapsellani A ei ole yhtään omaa lasta, eikä niitä ole tulossa. Hän vastaa itsestään. Huolenpitoni lapsen A kohdalla rajoittuu 1 henkilöön. Lapsellani B on yhteensä 3 lasta. Hän vastaa itsestään ja näistä lapsistaan. Tässä tapauksessa huolenpitoni lapsen B kohdalla jakautuu jo 4 henkilön osalle. Kannan huolta oman lapseni lisäksi hänen kasvavista lapsistaan, kuin omistani kantaisin. Sen vuoksi olen velvollinen omissa valinnoissani huomioimaan erityisesti lapseni B tarpeet, sen takia, koska oma huolenpitoni ulottuu myös hänen lapsiinsa, yhteensä 4 henkilöön.

Minulta jää omaisuutta. Kyllä jätän enemmän sille lapselle, jolla on omia lapsia. Miksi jättäisin lapsettomalle, ja lopulta omaisuuteni vain päätyisi kaupungille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein. Vanhempasi ei ole tyytyväinen että katkaiset hänen sukunsa. Hän on hankkinut sinut että suku jatkuu.

Ajattelitko vain sinun omaa helppoa elämääsi? Lapsettomuus on luonnotonta.

Tee yhteiskunnalle palvelus ja a m m u  itses pipipää! Sinunlaisesi ihmispaskat ovat niitä luonnottomia yksilöitä, joiden ei koskaan olisi pitänyt edes syntyä! 

Hahaa.....lapseton on epäkypsä ja itsekäs.

Totuus on toinen, paitsi sinun harhoissasi. Osoitat itse tuolla pakkomielteisellä jankutuksellasi olevasi epäkypsä ja itsekäs, mutta niinhän te psyykkisesti sairaat useimmiten olettekin. 

Lapsetto

Sä jankkaat koska et pysty kertomaan mitään mielipiteesi tueksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LAPSETON, töissä käyvä ihminen, jolla ei ole ketään huollettavana ja elätettävänä, tarvitsisi keski-ikäisenä perintöomaisuutta??

Toistetaan, koska ei mennyt jakeluun:

 

Lapseton tarvitsee rahaa:

- työttömyyden suojaksi

- sairauksien varalta että pääsee yksityiselle tulevaisuudessa jos julkista hoitos ei ole

- palvelukotimaksuihin

- yllättäviin onnettomuuksiin

- tavallisten laskujen maksuun arjessa: sähkö, ruoka, vastikkeet/vuokrat yms

- elämästä nauttimiseen edes joskus: matkustelu, asunto, ravintolat, viihde yms

 

Lisäksi: jotta voi jättäytyä työelämästä pois aiemmin. Miksi vanhempi ei haluaisi vapauttaa omaa lastaan työnteon kierteestä, esim siten että voisi lopettaa työt jo 30-vuotiaana? Miksi kukaan vanhempi

Monet on jo eläkeläisiä kun vanhemmat  90+ kuolevat.  Veljenpoikakin jo yli 70 ja vanhukset asuu keskenään omassa kodissaan.

Mietin omia lapsiani.  Keski-ikäinen sinkku varakkain, ostanut jo sijoitusmetsää ym sijoituksia, asunto maksettu.

Veljellään kaksi lasta jotka opiskelevat nyt yliopistokaupungeissa. Lapset ovat tulleet kalliiksi ja edelleen tarvitsevat tukea. Toki vanhemmat siihen pystyvät .

Kumpikin saa minulta saman verran, ei juuri mitään kun kuolen. Arvoton asunto.

Oma isäni on syyllistänyt minua noilla asioilla lapsuudesta saakka. Olen useaan kertaan ilmoittanut, että perintö ei kiinnosta, mutta tuollainen ihminen keksii aina uusia keinoja kiristää ja syyllistää. Etäisyyttä oli ihan pakko ottaa, kun päädyin aikuisena uusperheen isähahmoksi, ja oma isäni alkoi sättimään ja syyllistämään lapsia tästä. Vaikka minua isä on saanut kohdella kuin roskaa, niin jälkipolvien uskoa tulevaisuuteen tuo ukko ei tuhoa. Se päätös oli vain ihan ehdoton pakko tehdä. Tälle ihanalle perheelle olen ainoa heidän tuntemansa isä ja nykyisin jo isoisäkin. Vaikka olisivatkin biologisia jälkeläisiäni, kaikesta valittava oma isäni ei taatusti osaisi siltikään muuta kuin kehittää valituksen aiheita. Välimatkaa tuollaiseen ihmiseen pitää ottaa, mitä aiemmin, sen vähemmin vahingoin selviää.

Minusta tässä päästäisiin parhaiten eteenpäin noilla mummon neuvoilla. Raha ei ole kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä päästäisiin parhaiten eteenpäin noilla mummon neuvoilla. Raha ei ole kaikki kaikessa.

Oikeassa olet. Ihana mummo 👵🏻 🥰 🥰

Vierailija kirjoitti:

Minulta jää omaisuutta. Kyllä jätän enemmän sille lapselle, jolla on omia lapsia. Miksi jättäisin lapsettomalle, ja lopulta omaisuuteni vain päätyisi kaupungille?

Olen työni puolesta seurannut näitä tapauksia, kun lapsettomat ihmiset kuolevat, ja heidän omaisuutensa jää.. esimerkiksi juuri kunnalle. Perillisiä ei löydy. Siinä on jotakin uskomattoman surullista. Lehdistäkin saa lukea monissa muissakin kunnissa siitä, kuinka jotkut yksinäiset ihmiset ovat hillonneet omaisuutta satojen tuhansien arvosta (tässä usein on mukana myös heidän aikanaan saamansa perinnöt), ja sitten saajana on kunta.

Veroja ja maksuja keräävä kunta.

Joka käyttää rahat vaikka puistonpenkkien ostamiseen. Siihen meni jopa sukupolvien työ ja säästöt. Kukaan ei sitä huomenna muista, ja parin vuoden päästä se ei kunnan toiminnassa ja kuntalaisten arjessa näy yhtään millään tavalla, eikä jonkin yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän elämässä yhtään millään tavalla.

Minusta tässä menee perinnön idea täysin hukkaan.

Ihmisten täytyisi tehdä ihan oikeasti kunnon ajatustyötä sen suhteen, mitä itseltä perinnöksi jäävällä omaisuudella pitäisi tehdä. Jos itse olisin lapseton, niin hyvissä ajoin tekisin testamentin, ja valitsisin oikeasti omien arvojen mukaisen saajan, joka hyötyisi perinnöstä, ja pystyisi käyttämään rahat laajoja hyötyjä tuottavalla tavalla. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiö on aika hyvä vaihtoehto ihan oikeasti, mainostamatta tätä. Tai jokin muu säätiö, jonka toiminta on itseä ja omia prioriteetteja lähellä. Vaikka syöpäsäätiö, sydänsäätiö, muistisäätiö. Tai kulttuuri- tai taidealan säätiö.

Mikä tahansa, jossa rahaa tarvitaan ja rahaa käytetään todellisten hyötyjen tuottamiseen. Enkä ole tosiaan vakuuttunut, että esimerkiksi 50-60 -vuotias perinnönsaaja, jolla on itsellään jo tukeva omaisuus ja vähintään kohtalaisen hyvät tulot, ja kärkkyy jo kohta itsekin eläkeikää, pystyisi tai voisi käyttää 90+ ikäisenä kuolleen isän tai äidin perintöä sellaisella tavalla, joka tuottaisi hänelle itselleen edes mitään erityisen pitkäkestoista mielihyvää, saati täyttäisi jotakin todellista tarvetta (esim. asunnon todellinen tarve).

Vierailija kirjoitti:

Saat joka tapauksessa lakisääteisen perintöosuutesi, joten anna rauhassa uhkailla. Vanhempiesi kuollessa kiistä testamentti säädetyn ajan puitteissa ja asia on sillä selvä. Vanhempasi eivät voi kumota Suomen lakia muutoin kuin tuhlaamalla omaisuutensa kokonaan pois omalla elinajallaan. Sitten ei olisi enää mitään perittävää.

Lakisääteinen perintöosuus on puolet normaalista perintöosuudestasi. 

Tulaisivat! Jakaoon jo elinaikanaan mieluisiin kohteisiin. Inhoo noita perinnön perään kärkkyjiä. Noi on vanhempien rahoja, kuten sitten ap sunkin rahat. Sinäkin halaut hallita kuka on sun rahoilla norkkumassa. Järkeistä ja sano asia ok, rahat ovat teidän. Jos fiksu olet teetät vielä kirajllisena- Ei perinnän vastaanottotahtoa, ei oikeuksia eikä velvollisuuksi ( kuten  perut,hautajiset jne) Tällöin he näkevät, että et ole odottamassa heidän rahojaan. Mieti vastaava omalle kohdallesi. Toki kiristäminen on väärin ja mautonta. Vaikka mielessään ajattelvat mitä vain lapsettomuudestasi, eivät sanoisi ääneen ja kiristäisi, noloa. Aika sitten näyttää oliko jaettavaa. Anna noiden olla. 

Apn mainitsemalla perusteella ei hyödytä tehdä, koska se ei ole pätevä. Joutuu kyllä kiistämään tuomioistuimessa jos ei pesänselvittäjä-jakaja ratkaise suoraan lainvastaisena. 

Enkä ole tosiaan vakuuttunut, että esimerkiksi 50-60 -vuotias perinnönsaaja, jolla on itsellään jo tukeva omaisuus ja vähintään kohtalaisen hyvät tulot, ja kärkkyy jo kohta itsekin eläkeikää, pystyisi tai voisi käyttää 90+ ikäisenä kuolleen isän tai äidin perintöä sellaisella tavalla, joka tuottaisi hänelle itselleen edes mitään erityisen pitkäkestoista mielihyvää, saati täyttäisi jotakin todellista tarvetta (esim. asunnon todellinen tarve).

Täällä huudetaan, että kuka hoitaa lapsettoman vanhana. Eli juuri siihen minä aion perintöäni käyttää, vanhuuden turvaksi. Ostan palveluita siis. Todennäköisesti tulee ostettua vielä asuntokin, tästä vanhasta omakotitalosta ei paljon saa, mutta pakko muuttaa jossain vaiheessa rivariin tai hissilliseen kerrostaloon näistä kolmesta kerroksesta. 

Mutta meillä kävi kyllä siten hauskasti, että isän kuoltua mamma kävi aivan sekoksi lapsenlapsen vuoksi. Mummoksi, mummoksi kuului huuto. Sisko sai kaksi lasta, ei riitä, minunkin kautta mummoksi. Ja alkoi uhkailu ja selittely, miten suvun perintö menee siskolle, kuuluu siskolle. Sisko pyöritteli silmiään ja sanoi, älä kuuntele.

Kuuntelin kumminkin. Sain perinnön isän puolen tädiltä, hän lapsettomana testamenttasi minulle. Samana päivänä kun sain perinnön haltuuni, mm. isän puolen suvun mökin, jota äiti olisi kieli pitkällä odottanut, lähetin kopion testamentistani. Menee eräälle säätiölle. Tuskin ennen mammaa kuolen, mutta pakahtukoon siellä tietäen, että mitään näistä isän perinnöistä ei jää tähän sukuun.

Siskon kanssa saatiin hyvät naurut. Ei ole onnistunut meidän välejä pilaamaan. 

Mikä tämä jankutus on, että lapsettoman perintö menee kaupungille? Jos lapseton ei ole tehnyt testamenttia, perintö menee

- puolisolle

- jos ei ole puolisoa, vanhemmille

- jos ei ole puolisoa tai vanhempia, sisaruksille

- jos ei ole puolisoa, vanhempia tai sisaruksia, sisaruksien lapsille

Eli takuuvarmemmin saatte perintönne sukuun takaisin sen lapsettoman kautta, jos ette suututa näillä puheille siten, että tekee testamentin.

Kaupungeille ja valtiolle menee todellakin vain siinä tapauksessa, että ketään edellä mainituista ei joko ole tai ei ole enää elossa.

Nykytaloudessa tulee monin verroin halvemmaksi ottaa vain puolet vaikka 100 tonnin perinnöstä täyden määrän sijaan kuin kasvattaa lapsi, joten aika paska painostuskeino.

Eli takuuvarmemmin saatte perintönne sukuun takaisin sen lapsettoman kautta, jos ette suututa näillä puheille siten, että tekee testamentin.

No tämä. Meidän iso omaisuus menee ensin toiselle puolisolle ja sen jälkeen testamentilla sisaruksien lapsille, kaikille tasaisesti. Iso omaisuuskin kyllä hupenee kun on 6 jakajaa, eikä aiota säästellä erityisesti vaan käytetään itse halujen mukaan, mutta periaate lie onkin olennaisin.

Voisimme laittaa sisaruksienkin kautta heidän lapsilleen = ei tarvitsisi tehdä testamenttia, mutta molemmilla on yksi sisarus, joka hassaisi rahat heti lähtöön ja lapsille jäisi rippeet. Muutenkin olemme halunneet satsata siihen seuraavaan polveen suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä jankutus on, että lapsettoman perintö menee kaupungille? Jos lapseton ei ole tehnyt testamenttia, perintö menee

- puolisolle

- jos ei ole puolisoa, vanhemmille

- jos ei ole puolisoa tai vanhempia, sisaruksille

- jos ei ole puolisoa, vanhempia tai sisaruksia, sisaruksien lapsille

Eli takuuvarmemmin saatte perintönne sukuun takaisin sen lapsettoman kautta, jos ette suututa näillä puheille siten, että tekee testamentin.

Kaupungeille ja valtiolle menee todellakin vain siinä tapauksessa, että ketään edellä mainituista ei joko ole tai ei ole enää elossa.

Ilmeisesti ei sitten ole ketään lähisukulaisia elossa, koska valtiolle tulevat perinnöt ovat olleet voimakkaas kasvussa. Juuri olin naapurini(87v) hautajaisissa taloyhtiön puolesta, veli kuollut nuorena, vain ystäviä, ei lähisukulaisia. Ja tässä helsinkiläisessä talossa on muitakin, joilla ei ole sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä jankutus on, että lapsettoman perintö menee kaupungille? Jos lapseton ei ole tehnyt testamenttia, perintö menee

- puolisolle

- jos ei ole puolisoa, vanhemmille

- jos ei ole puolisoa tai vanhempia, sisaruksille

- jos ei ole puolisoa, vanhempia tai sisaruksia, sisaruksien lapsille

Eli takuuvarmemmin saatte perintönne sukuun takaisin sen lapsettoman kautta, jos ette suututa näillä puheille siten, että tekee testamentin.

Kaupungeille ja valtiolle menee todellakin vain siinä tapauksessa, että ketään edellä mainituista ei joko ole tai ei ole enää elossa.

 

Ilmeisesti ei sitten ole ketään lähisukulaisia elossa, koska valtiolle tulevat perinnöt ovat olleet voimakkaas kasvussa. Juuri olin naapurini(87v) hautajaisissa taloyhtiön puolesta, veli kuollut nuorena, vain ystäviä, ei lähisukulaisia. Ja tässä helsi

No niinhän tuossa juuri sanoin. Mutta kyllä nämä harvinaisempia tapauksia ovat kuin sellaiset, joilla vähintään sisaruksien lapsia on elossa. Joten siinähän se perintö sitten päätyy sinne, minne se inhottava manipuloiva vanhempikin haluaa.

Sinuna katkaisisin välit vanhempiisi. Eivät ansaitse sinua.