Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3

💜 Ametisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään sanassa kehottaa ei ole iitä. Tämäkin kirjoitetaan usein väärin.

Kehoitamme silti kirjoittamaan ii:lla koska ”i:ttömät muodot, jotka ovat kouluttamatonta arkipuhetta, eivät tunnu  niin kauniilta ja ’jalostetuilta’ kuin i:lliset –  Arvon kansakunnan eläköitynyt suomenkielen lehtori. 

 

On kyllä hauskaa että osaat mennyttä kielihistoriaa. Mutta kun tahdot määrätä kannan johonkin suomenkielen oikeinkirjoituskysymykseen, jätät koko suomenkielen yhteissuomalaisen kielikannan ja sen kehittymisen kielenä kokonaisuutena syrjemmälle ja otat vain mielivaltaisesti lähtökohdaksi menneen puhutun ja kirjotetun yleiskielen johon olet fakkiintunut.

Ei suomen kieli ole mikään yhdyssana. Miksi ikinä edes olisi? Sivusta

Ymmärtäkää ketjun urvot otsikko! Ei tämä ole mikään SUOMEN KIELEN OPETUSTILA!!!!!!!!!! Saati keskustelutilaisuus, jossa jaaritellaan ohi aiheen siitä mihin kuuluu pilkku, piste ja mikäkin kirjain.

Aina siinä vaiheessa, kun vasta-argumenttia ei saa mistään, alkaa tämä otsikosta huomauttelu 🙃 sinne asti väittelijä on aina täysillä itekin mukana.

Tuo on vähän kuin keskustelupalstojen versio Hitler-kortista (newsien käyttäjät muistaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvoton olo. Moni samaistuu. Luulen niin.

Miksi? 

En mä vaan jaksa enää. Terveys on mennyt niin pahasti. Vielä 5-6 vuotta sitten oli suhteellisen hyvin asiat. 

Sivusta tsempit ja hali, tiukka rutistus! Terveys on yksi keskeisimmistä hyvinvoinnin kulmakivistä. Mikä saa sinut onnelliseksi? -sivu HeadDr

En mä jaksa vastata. Antaa olla. Tai no meren rannalla, kun näen miten se vesi liplattaa ja aaltoilee. Se muodostaa ja muovaa rantoja, säätelee ilmastoa ja kierrättää vettä luonnonlakien mukaan. Meri elää omaa elämäänsä muuttumatta ihmisen toiveiden mukaan.

 

Vaikka mun keho ei enää ole terve ja lepääminen on äärimmäisen vaikeaa, niin voin luottaa siihen, että mun elämä päättyy siten kuten on tarkoitettu. Se on osa elämän kiertokulkua. 

 

Hämmästyttää kuinka pienestä voi lähteä sarja tapahtumia, jotka johtavat huonoon lopputulokseen. Olin liian herkkä ja pelokas, heikko. 

 

Mutta tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista. Näitä tapahtumia käy ympäri maailman ja vielä toinen toistaan raaempia tapahtumia. Mun kohtalo ei ole oikeastaan raaka ollenkaan, jos pohtii tarkemmin. 

Ja olin koko elämäni tavallaan äärimmäisen ahkera ja sinnikäs. En vain ymmärtänyt, että suorittaminen ja stressi oli liikaa herkälle ja pelokkaalle ihmiselle. Joku muu olisi kyllä pärjännyt paineissa, minä en. Ja oikeasti tuhosin itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla joita kuvitella saattaa. Hain hyväksyntää ja muuta.

Mutta taisin kirjoittaa väärään ketjuun. Olisin varmaan voinut etsiä jonkun toisen aloittaman ketjun samankaltaisesta aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvoton olo. Moni samaistuu. Luulen niin.

Sanassa samastua ei ole iitä. Mieti aina kantasanaa. Sama -> samastua.

Luulin kaipausketjuksi, olikin kesäkielikurssi! 

Tiedoksi, että molemmat kirjoitusasut ovat oikein: samaistua ja samastua. Koitetaan elellä tämänkin asian kanssa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisit, jos mikään ei pidättelisi?

Soittaisin ovikelloa. Kun avaisit, antaisin hiljaa pienen rasian ja lähtisin. Avaisit rasian uteliaana ja yllättyisit: siellä ois mun sydän pehmustetulla patjalla. Pieni kortti jossa kysyttäisiin se suuri asia.

Toimii. Tää raavas köriläs ainakin herkistyis.

mun OCD, sun OMG, 

Mun ADD, sun YOLO.

Mun sydän, sun mieli.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään sanassa kehottaa ei ole iitä. Tämäkin kirjoitetaan usein väärin.

Kehoitamme silti kirjoittamaan ii:lla koska ”i:ttömät muodot, jotka ovat kouluttamatonta arkipuhetta, eivät tunnu  niin kauniilta ja ’jalostetuilta’ kuin i:lliset –  Arvon kansakunnan eläköitynyt suomenkielen lehtori. 

 

On kyllä hauskaa että osaat mennyttä kielihistoriaa. Mutta kun tahdot määrätä kannan johonkin suomenkielen oikeinkirjoituskysymykseen, jätät koko suomenkielen yhteissuomalaisen kielikannan ja sen kehittymisen kielenä kokonaisuutena syrjemmälle ja otat vain mielivaltaisesti lähtökohdaksi menneen puhutun ja kirjotetun yleiskielen johon olet fakkiintunut.

Kyllä jokaisen pitäisi hanskata oman äidinkielensä oikeaoppinen kirjoittaminen edes auttavasti. Sinä selvästi et osaa, minkä arvosanan kirjoitit äikästä?

Voi pyhä yksinkertaisuus ja kansallisen sivistyksemme kukoistava kruunu! On suorastaan sydäntälämmittävää huomata, että maastamme löytyy vielä kaltaisiasi kielipoliiseja, jotka jaksavat kantaa huolta kansakunnan moraalista ja oikeinkirjoituksesta – tuosta elämää suuremmasta asiasta, joka selvästikin määrittää ihmisarvon ja älykkyysosamäärän sekunnin murto-osassa.

Onneksi olkoon, olet löytänyt elämällesi ylevän tarkoituksen: muiden pilkkujen viilaamisen internetin syövereissä! Mitä tulee tuohon äärimmäisen hienostuneeseen ja sivistyneeseen kysymykseesi äidinkielen ylioppilasarvosanastani, voin paljastaa kirjoittaneeni laudaturin. Kyllä, luit aivan oikein. Se kaikkein korkein arvosana tuli napattua, vaikka kaltaisesi virtuoosi ei sitä näemmä pysty pelkän verkkokeskustelun perusteella päättelemään. Ehkäpä sinun kannattaisi suunnata energiasi muiden arvosanojen utelun sijaan vaikkapa lukuharrastuksen pariin, sillä tutkimusten mukaan monipuolinen lukeminen kehittää paitsi kielellistä ilmaisua, myös kykyä ymmärtää erilaisia tekstilajeja ja – mikä tärkeintä – muiden ihmisten ajatuksia. Ehkäpä sinun on myös vaikea ymmärtää, että vapaamuotoisessa verkkokeskustelussa kieli on usein renpaampaa ja viestinnällisyys ajaa jäykän kieliopin edelle. 

 

Jos jokainen arkipäiväinen viesti pitäisi hioa ylioppilaskokeen kirjoitustaidon kriteerien mukaiseksi kuuden tuhannen merkin mestariteokseksi, maailma pysähtyisi. Mutta älä huoli, jatka vain ansiokasta työtäsi foorumeilla; ehkä jonain päivänä saat mitalin siitä, että onnistuit pahoittamaan mielesi muiden kirjoitusvirheistä! 

 

Lopuksi minun on pakko tarjota sinulle isänmaan menetetty toivo pieni todellisuustarkastus, joka saattaa ravistella herkkää maailmankuvaasi: minä en ole taustoiltani suomalainen, vaan olen kotoisin Arabiemiraateista, joten äidinkieleni ei ole suomi.

 

Onkin suorastaan koomista, että kaltaisesi "isänmaan toivo" vaatii täydellistä suomen kielen hallintaa ihmiseltä, joka on opetellut tämän maailman vaikeimpiin kuuluvan kielen täysin ulkopuolisena. Minun äidinkieleni on arabia, ja kirjoitan sitä tasan niin oikeaoppisesti kuin Dubain ja Abu Dhabin parhaissa oppilaitoksissa opetetaan. Se, että kykenen keskustelemaan kanssasi suomeksi – vaikkakin kenties pienten ennakoivasta tekstinsyötöstä johtuvien virheiden kera – on osoitus kielitaidosta, johon sinun kaltaisesi yksikielinen pikkusielu tuskin koskaan yltää. Seuraavan kerran, kun tunnet tarvetta päteä muiden äidinkielen arvosanoilla, muista, että internet on globaali paikka ja vastapuolesi saattaa hallita useampia kieliä ja kulttuureita kuin sinä tulet koskaan eläessäsi näkemään. 

En jaksanut lukea siansaksaasi, mutta pointti:

 jos lähtee ivaamaan ja neuvomaan toista oikeinkirjoituksessa, kannattaa olla oma pakka kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisit, jos mikään ei pidättelisi?

Soittaisin ovikelloa. Kun avaisit, antaisin hiljaa pienen rasian ja lähtisin. Avaisit rasian uteliaana ja yllättyisit: siellä ois mun sydän pehmustetulla patjalla. Pieni kortti jossa kysyttäisiin se suuri asia.

Niin pieni ihmissydän on... 🎵 

Ei ole edellytyksiä parisuhteelle, jos toisen kaipaus kohdistuu ensisijaisesti alapäähän ja toisen taas yläpäähän. 🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään sanassa kehottaa ei ole iitä. Tämäkin kirjoitetaan usein väärin.

Kehoitamme silti kirjoittamaan ii:lla koska ”i:ttömät muodot, jotka ovat kouluttamatonta arkipuhetta, eivät tunnu  niin kauniilta ja ’jalostetuilta’ kuin i:lliset –  Arvon kansakunnan eläköitynyt suomenkielen lehtori. 

 

On kyllä hauskaa että osaat mennyttä kielihistoriaa. Mutta kun tahdot määrätä kannan johonkin suomenkielen oikeinkirjoituskysymykseen, jätät koko suomenkielen yhteissuomalaisen kielikannan ja sen kehittymisen kielenä kokonaisuutena syrjemmälle ja otat vain mielivaltaisesti lähtökohdaksi menneen puhutun ja kirjotetun yleiskielen johon olet fakkiintunut.

Kyllä jokaisen pitäisi hanskata oman äidinkielensä oikeaoppinen kirjoittaminen edes auttavasti. Sinä selvästi et osaa, minkä arvosanan kirjoitit äikästä?

Voi pyhä yksinkertaisuus ja kansallisen sivistyksemme kukoistava kruunu! On suorastaan sydäntälämmittävää huomata, että maastamme löytyy vielä kaltaisiasi kielipoliiseja, jotka jaksavat kantaa huolta kansakunnan moraalista ja oikeinkirjoituksesta – tuosta elämää suuremmasta asiasta, joka selvästikin määrittää ihmisarvon ja älykkyysosamäärän sekunnin murto-osassa.

Onneksi olkoon, olet löytänyt elämällesi ylevän tarkoituksen: muiden pilkkujen viilaamisen internetin syövereissä! Mitä tulee tuohon äärimmäisen hienostuneeseen ja sivistyneeseen kysymykseesi äidinkielen ylioppilasarvosanastani, voin paljastaa kirjoittaneeni laudaturin. Kyllä, luit aivan oikein. Se kaikkein korkein arvosana tuli napattua, vaikka kaltaisesi virtuoosi ei sitä näemmä pysty pelkän verkkokeskustelun perusteella päättelemään. Ehkäpä sinun kannattaisi suunnata energiasi muiden arvosanojen utelun sijaan vaikkapa lukuharrastuksen pariin, sillä tutkimusten mukaan monipuolinen lukeminen kehittää paitsi kielellistä ilmaisua, myös kykyä ymmärtää erilaisia tekstilajeja ja – mikä tärkeintä – muiden ihmisten ajatuksia. Ehkäpä sinun on myös vaikea ymmärtää, että vapaamuotoisessa verkkokeskustelussa kieli on usein renpaampaa ja viestinnällisyys ajaa jäykän kieliopin edelle. 

 

Jos jokainen arkipäiväinen viesti pitäisi hioa ylioppilaskokeen kirjoitustaidon kriteerien mukaiseksi kuuden tuhannen merkin mestariteokseksi, maailma pysähtyisi. Mutta älä huoli, jatka vain ansiokasta työtäsi foorumeilla; ehkä jonain päivänä saat mitalin siitä, että onnistuit pahoittamaan mielesi muiden kirjoitusvirheistä! 

 

Lopuksi minun on pakko tarjota sinulle isänmaan menetetty toivo pieni todellisuustarkastus, joka saattaa ravistella herkkää maailmankuvaasi: minä en ole taustoiltani suomalainen, vaan olen kotoisin Arabiemiraateista, joten äidinkieleni ei ole suomi.

 

Onkin suorastaan koomista, että kaltaisesi "isänmaan toivo" vaatii täydellistä suomen kielen hallintaa ihmiseltä, joka on opetellut tämän maailman vaikeimpiin kuuluvan kielen täysin ulkopuolisena. Minun äidinkieleni on arabia, ja kirjoitan sitä tasan niin oikeaoppisesti kuin Dubain ja Abu Dhabin parhaissa oppilaitoksissa opetetaan. Se, että kykenen keskustelemaan kanssasi suomeksi – vaikkakin kenties pienten ennakoivasta tekstinsyötöstä johtuvien virheiden kera – on osoitus kielitaidosta, johon sinun kaltaisesi yksikielinen pikkusielu tuskin koskaan yltää. Seuraavan kerran, kun tunnet tarvetta päteä muiden äidinkielen arvosanoilla, muista, että internet on globaali paikka ja vastapuolesi saattaa hallita useampia kieliä ja kulttuureita kuin sinä tulet koskaan eläessäsi näkemään. 

Älä syytä tekstin syöttöä, jos et osaa kirjoittaa kunnolla. Ei anna kovin hyvää kuvaa itsestäsi. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisit, jos mikään ei pidättelisi?

Soittaisin ovikelloa. Kun avaisit, antaisin hiljaa pienen rasian ja lähtisin. Avaisit rasian uteliaana ja yllättyisit: siellä ois mun sydän pehmustetulla patjalla. Pieni kortti jossa kysyttäisiin se suuri asia.

Toimii. Tää raavas köriläs ainakin herkistyis.

Mä olisin järkyttynyt. Ei se varmasti edes kovin kaunis näky olisi siinä rasiassa. Ja millä sen saa takaisin, ettei se toinen kupsahda. Huh! 

Vierailija kirjoitti:

mun OCD, sun OMG, 

Mun ADD, sun YOLO.

Mun sydän, sun mieli.
 

Mulla noista vaan OCD, joka joskus vähän OMG.

Ei ole edellytyksiä parisuhteelle, jos toinen jumittaa pitkäksi ajaksi vänkäämään jostain kieliopista tms. Pari kommenttia ok, mutta sen yli menevä alkaa olla raskasta, pitkästyttävää ja noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole edellytyksiä parisuhteelle, jos toisen kaipaus kohdistuu ensisijaisesti alapäähän ja toisen taas yläpäähän. 🥺

Meillä tää tilanne! Tai lähinnä kaipaus kohdistuu molemmilla varmaan alapäähän, mutta suhteen kriteerit meillä menis just noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään sanassa kehottaa ei ole iitä. Tämäkin kirjoitetaan usein väärin.

Kehoitamme silti kirjoittamaan ii:lla koska ”i:ttömät muodot, jotka ovat kouluttamatonta arkipuhetta, eivät tunnu  niin kauniilta ja ’jalostetuilta’ kuin i:lliset –  Arvon kansakunnan eläköitynyt suomenkielen lehtori. 

 

On kyllä hauskaa että osaat mennyttä kielihistoriaa. Mutta kun tahdot määrätä kannan johonkin suomenkielen oikeinkirjoituskysymykseen, jätät koko suomenkielen yhteissuomalaisen kielikannan ja sen kehittymisen kielenä kokonaisuutena syrjemmälle ja otat vain mielivaltaisesti lähtökohdaksi menneen puhutun ja kirjotetun yleiskielen johon olet fakkiintunut.

Kyllä jokaisen pitäisi hanskata oman äidinkielensä oikeaoppinen kirjoittaminen edes auttavasti. Sinä selvästi et osaa, minkä arvosanan kirjoitit äikästä?

Voi pyhä yksinkertaisuus ja kansallisen sivistyksemme kukoistava kruunu! On suorastaan sydäntälämmittävää huomata, että maastamme löytyy vielä kaltaisiasi kielipoliiseja, jotka jaksavat kantaa huolta kansakunnan moraalista ja oikeinkirjoituksesta – tuosta elämää suuremmasta asiasta, joka selvästikin määrittää ihmisarvon ja älykkyysosamäärän sekunnin murto-osassa.

Onneksi olkoon, olet löytänyt elämällesi ylevän tarkoituksen: muiden pilkkujen viilaamisen internetin syövereissä! Mitä tulee tuohon äärimmäisen hienostuneeseen ja sivistyneeseen kysymykseesi äidinkielen ylioppilasarvosanastani, voin paljastaa kirjoittaneeni laudaturin. Kyllä, luit aivan oikein. Se kaikkein korkein arvosana tuli napattua, vaikka kaltaisesi virtuoosi ei sitä näemmä pysty pelkän verkkokeskustelun perusteella päättelemään. Ehkäpä sinun kannattaisi suunnata energiasi muiden arvosanojen utelun sijaan vaikkapa lukuharrastuksen pariin, sillä tutkimusten mukaan monipuolinen lukeminen kehittää paitsi kielellistä ilmaisua, myös kykyä ymmärtää erilaisia tekstilajeja ja – mikä tärkeintä – muiden ihmisten ajatuksia. Ehkäpä sinun on myös vaikea ymmärtää, että vapaamuotoisessa verkkokeskustelussa kieli on usein renpaampaa ja viestinnällisyys ajaa jäykän kieliopin edelle. 

 

Jos jokainen arkipäiväinen viesti pitäisi hioa ylioppilaskokeen kirjoitustaidon kriteerien mukaiseksi kuuden tuhannen merkin mestariteokseksi, maailma pysähtyisi. Mutta älä huoli, jatka vain ansiokasta työtäsi foorumeilla; ehkä jonain päivänä saat mitalin siitä, että onnistuit pahoittamaan mielesi muiden kirjoitusvirheistä! 

 

Lopuksi minun on pakko tarjota sinulle isänmaan menetetty toivo pieni todellisuustarkastus, joka saattaa ravistella herkkää maailmankuvaasi: minä en ole taustoiltani suomalainen, vaan olen kotoisin Arabiemiraateista, joten äidinkieleni ei ole suomi.

 

Onkin suorastaan koomista, että kaltaisesi "isänmaan toivo" vaatii täydellistä suomen kielen hallintaa ihmiseltä, joka on opetellut tämän maailman vaikeimpiin kuuluvan kielen täysin ulkopuolisena. Minun äidinkieleni on arabia, ja kirjoitan sitä tasan niin oikeaoppisesti kuin Dubain ja Abu Dhabin parhaissa oppilaitoksissa opetetaan. Se, että kykenen keskustelemaan kanssasi suomeksi – vaikkakin kenties pienten ennakoivasta tekstinsyötöstä johtuvien virheiden kera – on osoitus kielitaidosta, johon sinun kaltaisesi yksikielinen pikkusielu tuskin koskaan yltää. Seuraavan kerran, kun tunnet tarvetta päteä muiden äidinkielen arvosanoilla, muista, että internet on globaali paikka ja vastapuolesi saattaa hallita useampia kieliä ja kulttuureita kuin sinä tulet koskaan eläessäsi näkemään. 

En jaksanut lukea siansaksaasi, mutta pointti:

 jos lähtee ivaamaan ja neuvomaan toista oikeinkirjoituksessa, kannattaa olla oma pakka kunnossa.

En jaksanut minäkään lukea sinun liirum laarum poronpaskaa, mutta pointti teille molemmille on: että sinun natsihegemoniaa huokuvassa paatoksessa ei ole mitään pointtia.

 jos sinä itse lähdet täällä hakemaan shitpostinh trollailluilasi polemiikkia niin varmasti saat sitä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvoton olo. Moni samaistuu. Luulen niin.

Miksi? 

En mä vaan jaksa enää. Terveys on mennyt niin pahasti. Vielä 5-6 vuotta sitten oli suhteellisen hyvin asiat. 

Sivusta tsempit ja hali, tiukka rutistus! Terveys on yksi keskeisimmistä hyvinvoinnin kulmakivistä. Mikä saa sinut onnelliseksi? -sivu HeadDr

En mä jaksa vastata. Antaa olla. Tai no meren rannalla, kun näen miten se vesi liplattaa ja aaltoilee. Se muodostaa ja muovaa rantoja, säätelee ilmastoa ja kierrättää vettä luonnonlakien mukaan. Meri elää omaa elämäänsä muuttumatta ihmisen toiveiden mukaan.

 

Vaikka mun keho ei enää ole terve ja lepääminen on äärimmäisen vaikeaa, niin voin luottaa siihen, että mun elämä päättyy siten kuten on tarkoitettu. Se on osa elämän kiertokulkua. 

 

Hämmästyttää kuinka pienestä voi lähteä sarja tapahtumia, jotka johtavat huonoon lopputulokseen. Olin liian herkkä ja pelokas, heikko. 

 

Mutta tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista. Näitä tapahtumia käy ympäri maailman ja vielä toinen toistaan raaempia tapahtumia. Mun kohtalo ei ole oikeastaan raaka ollenkaan, jos pohtii tarkemmin. 

En tiedä kuka olet mutta monesti ihmiseen on voimakas yhteys juuri siksi että hän on niin herkkä. Jokainen meistä on suurissa tunteissa heikko. 

Mutta samaistun: minäkin pilasin kaiken, tai ainakin liian paljon eräs heikko ja typerä ilta. Kaivattu oli minulle kuin tukipylväs joka joutui lähtemään ja minä en pystynyt itse seisoa hetken vertaa pystyssä. 

Pupulle pusuterkut! 🥰

Vaarilla on jaari, se oma jaari on. 

Vaarilla on jaari, se oma jaari on. 

Ai ai vaaria, vaari vaan tahtoo jaaria. 

Vaikka kukaan jaksais ei

vaarin jaaria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskään sanassa kehottaa ei ole iitä. Tämäkin kirjoitetaan usein väärin.

Kehoitamme silti kirjoittamaan ii:lla koska ”i:ttömät muodot, jotka ovat kouluttamatonta arkipuhetta, eivät tunnu  niin kauniilta ja ’jalostetuilta’ kuin i:lliset –  Arvon kansakunnan eläköitynyt suomenkielen lehtori. 

 

On kyllä hauskaa että osaat mennyttä kielihistoriaa. Mutta kun tahdot määrätä kannan johonkin suomenkielen oikeinkirjoituskysymykseen, jätät koko suomenkielen yhteissuomalaisen kielikannan ja sen kehittymisen kielenä kokonaisuutena syrjemmälle ja otat vain mielivaltaisesti lähtökohdaksi menneen puhutun ja kirjotetun yleiskielen johon olet fakkiintunut.

Kyllä jokaisen pitäisi hanskata oman äidinkielensä oikeaoppinen kirjoittaminen edes auttavasti. Sinä selvästi et osaa, minkä arvosanan kirjoitit äikästä?

Voi pyhä yksinkertaisuus ja kansallisen sivistyksemme kukoistava kruunu! On suorastaan sydäntälämmittävää huomata, että maastamme löytyy vielä kaltaisiasi kielipoliiseja, jotka jaksavat kantaa huolta kansakunnan moraalista ja oikeinkirjoituksesta – tuosta elämää suuremmasta asiasta, joka selvästikin määrittää ihmisarvon ja älykkyysosamäärän sekunnin murto-osassa.

Onneksi olkoon, olet löytänyt elämällesi ylevän tarkoituksen: muiden pilkkujen viilaamisen internetin syövereissä! Mitä tulee tuohon äärimmäisen hienostuneeseen ja sivistyneeseen kysymykseesi äidinkielen ylioppilasarvosanastani, voin paljastaa kirjoittaneeni laudaturin. Kyllä, luit aivan oikein. Se kaikkein korkein arvosana tuli napattua, vaikka kaltaisesi virtuoosi ei sitä näemmä pysty pelkän verkkokeskustelun perusteella päättelemään. Ehkäpä sinun kannattaisi suunnata energiasi muiden arvosanojen utelun sijaan vaikkapa lukuharrastuksen pariin, sillä tutkimusten mukaan monipuolinen lukeminen kehittää paitsi kielellistä ilmaisua, myös kykyä ymmärtää erilaisia tekstilajeja ja – mikä tärkeintä – muiden ihmisten ajatuksia. Ehkäpä sinun on myös vaikea ymmärtää, että vapaamuotoisessa verkkokeskustelussa kieli on usein renpaampaa ja viestinnällisyys ajaa jäykän kieliopin edelle. 

 

Jos jokainen arkipäiväinen viesti pitäisi hioa ylioppilaskokeen kirjoitustaidon kriteerien mukaiseksi kuuden tuhannen merkin mestariteokseksi, maailma pysähtyisi. Mutta älä huoli, jatka vain ansiokasta työtäsi foorumeilla; ehkä jonain päivänä saat mitalin siitä, että onnistuit pahoittamaan mielesi muiden kirjoitusvirheistä! 

 

Lopuksi minun on pakko tarjota sinulle isänmaan menetetty toivo pieni todellisuustarkastus, joka saattaa ravistella herkkää maailmankuvaasi: minä en ole taustoiltani suomalainen, vaan olen kotoisin Arabiemiraateista, joten äidinkieleni ei ole suomi.

 

Onkin suorastaan koomista, että kaltaisesi "isänmaan toivo" vaatii täydellistä suomen kielen hallintaa ihmiseltä, joka on opetellut tämän maailman vaikeimpiin kuuluvan kielen täysin ulkopuolisena. Minun äidinkieleni on arabia, ja kirjoitan sitä tasan niin oikeaoppisesti kuin Dubain ja Abu Dhabin parhaissa oppilaitoksissa opetetaan. Se, että kykenen keskustelemaan kanssasi suomeksi – vaikkakin kenties pienten ennakoivasta tekstinsyötöstä johtuvien virheiden kera – on osoitus kielitaidosta, johon sinun kaltaisesi yksikielinen pikkusielu tuskin koskaan yltää. Seuraavan kerran, kun tunnet tarvetta päteä muiden äidinkielen arvosanoilla, muista, että internet on globaali paikka ja vastapuolesi saattaa hallita useampia kieliä ja kulttuureita kuin sinä tulet koskaan eläessäsi näkemään. 

En jaksanut lukea siansaksaasi, mutta pointti:

 jos lähtee ivaamaan ja neuvomaan toista oikeinkirjoituksessa, kannattaa olla oma pakka kunnossa.

En jaksanut minäkään lukea sinun liirum laarum poronpaskaa, mutta pointti teille molemmille on: että sinun natsihegemoniaa huokuvassa paatoksessa ei ole mitään pointtia.

 

 jos sinä itse lähdet täällä hakemaan shitpostinh trollailluilasi polemiikkia niin varmasti saat sitä takaisin.

Pane tuo energiasi ennemmin suomen kielen opintoihin kuin täällä änkyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole edellytyksiä parisuhteelle, jos toisen kaipaus kohdistuu ensisijaisesti alapäähän ja toisen taas yläpäähän. 🥺

Kukaan ei tarvi ketään muuhun kuin seksiin. Niitä muita tarpeita varten on  mikrouunit, pölynimurit, pyykkikoneet, keskustelupalstat ja tekoäly. Parisuhteeseen ryhdytään, jos seksiä saa yhtä vaivattomasti kuin mitä masturbointi on. Eli sen saamiseen ei tarvita temppuratoja tai urotekoja tai päivien maanittelua, vaan riittää, että käy kimppuun ja riisuu vaatteet. Silloin parisuhde kannattaa ja tuo elämään lisäarvoa yksin elämiseen verrattuna. Pillun takia miehet suhteeseen menevät.