Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat niitä, jotka viehättyvät voimakkaasti ulkonäöstä. Suhteen jatkumiseen taas totta kai luonne ja elämäntapa vaikuttavat. Mutta aloittaja on siinä oikeassa, että miesten mielestä epäviehättävä nainen ei pääse vaiheeseen, jossa luonne punnitaan.

Naiset sen sijaan hyvin harvoin ihastuvat pikaisesti komeaan mieheen. Komeus pannaan merkille, mutta ei se yksinään herätä mitään tunteita. Useimmat naiset ihastuvat tai rakastuvat hitaammin kuin miehet kuukausien tutustumisen aikana. Ja sitten käy niin, että mies alkaa näyttää komealta, vaikka ei aluksi ollutkaan.

Evoluutiopsykologia selittää asiaa niin, että miehen liskoaivot reagoivat hedelmällisyyden indekseihin, koska niiden ensisijainen tavoite on levittää geenejä. Naiselliset muodot, vahvat hiukset, hyvä iho jne. kielivät kyvystä tulla raskaaksi ja synnyttää terveitä lapsia. Nainen taas etsii ensisijaisesti hyvää kumppania ja miestä, joka pitää huolta hänestä

Ja eipä se sitten lopulta ole noinkaan yksinkertaista. Tunen useampiakin miehiä, jotka ovat työpaikalla ajan kanssa ihastuneet ja päätyneet  parisuhteeseen selkeästi itseään vanhemman ja noh, varsin vaatimattoman näköisten naisten kanssa. Kun sitä on viettänyt aikaa yhdessä ja huomannut, että toisen kanssa on vaan aina niin kertakaikkisen hyvä olla, niin lopulta siihen suhteeseen on tullut ne muutkin elementit mukaan. Ja väittäisin, että näissä suhteissa puhutaan sitten oikeasta rakkaudesta. Ne taas, jotka lähtee elämään pelkästä biologiasta ja ulkonäön ihastelusta on niitä, joissa kumppanin painoa kytätään ja joissa rakkaus on ihan jotain muuta kuin syvää kiintymystä ja kumppanuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia. 

Nyt kiinnostaisi tietää, oliko sun miehelläsi sama kokemus. Pitikö hänkin sinua alkuun ulkoisesti ''rumana'', ennen kuin tutustuitte syvemmin luonteisiinne? Koska mallinaisena on helppo kerskua, ettei ulkoinen kauneus ei merkkaa mitään. 

Itse uskon, että pariutuminen on useamman tekijän summa. Vai väittääkö joku täällä rakastuvansa jokaiseen tutustumaansa sisäisesti kauniiseen ihmiseen? Kyllä siihen muutakin vaaditaan, muuten ihastuttavilla luonteilla olisi aina haaremi tyrkyllä.

Yksi aivan tosi taviksen jopa vaatimattoman näköinen mies pelastaa hylättyjä koiria ja tekee videoita, jotta joku adoptoisi kunkin koiran. Hän aivan säteilee kauneutta mun silmissä. 

Ap on väärässä: ihmisen sisin tekee hänestä ruman tai kauniin. En ymmärrä muutenkaan mitä sisäisesti ruman "hyödyttäisi" päästä yksille treffeille, kun se olisi myös viimeinen. Ei kellään ole niin komeaa naamaa, että jaksaisin toisille treffeille ikävän luonteen omaavan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi aivan tosi taviksen jopa vaatimattoman näköinen mies pelastaa hylättyjä koiria ja tekee videoita, jotta joku adoptoisi kunkin koiran. Hän aivan säteilee kauneutta mun silmissä. 

Ap on väärässä: ihmisen sisin tekee hänestä ruman tai kauniin. En ymmärrä muutenkaan mitä sisäisesti ruman "hyödyttäisi" päästä yksille treffeille, kun se olisi myös viimeinen. Ei kellään ole niin komeaa naamaa, että jaksaisin toisille treffeille ikävän luonteen omaavan kanssa. 

Eikä kellään ole tuskin niin upeaa luonnetta joka korvaisi  tosi epäviehättävän ulkonäön täysin.. älä nyt viitsi juksuttaa

Vierailija kirjoitti:

Aloitus tekstiä lukematta; sisäisen kauneuden tärkeydestä "valehdellaan" koska sisäinen kauneus on sellainen jota ei muutaman sekunnin vilkaisulla näe. Eli yksinkertaistaen; ulkokuori on se joka huomion herättää, mutta mukava persoona ylläpitää suhdetta

Kauneus on katsojan silmissä. Minä kiinnostun henkilöistä ajatusmaailman perusteella, ja kaikki ihmiset, joita arvostan, näyttävät silmissäni kauniilta. Miss Suomi tai vuoden seksikkäin mieskin saattavat näyttää silmissäni rumilta, mikäli korvien välissä on pelkkä tuulitunneli tai henkilö on ylimielinen tai ilkeä.

''Ja eipä se sitten lopulta ole noinkaan yksinkertaista. Tunen useampiakin miehiä, jotka ovat työpaikalla ajan kanssa ihastuneet ja päätyneet  parisuhteeseen selkeästi itseään vanhemman ja noh, varsin vaatimattoman näköisten naisten kanssa. Kun sitä on viettänyt aikaa yhdessä ja huomannut, että toisen kanssa on vaan aina niin kertakaikkisen hyvä olla, niin lopulta siihen suhteeseen on tullut ne muutkin elementit mukaan. Ja väittäisin, että näissä suhteissa puhutaan sitten oikeasta rakkaudesta. Ne taas, jotka lähtee elämään pelkästä biologiasta ja ulkonäön ihastelusta on niitä, joissa kumppanin painoa kytätään ja joissa rakkaus on ihan jotain muuta kuin syvää kiintymystä ja kumppanuutta.''

Ovatko nämä miehet siis rakastuneen oloisia, vai oletatko automaattisesti, että vaatimattoman näköisen naisen kanssa pariudutaan aina rakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi aivan tosi taviksen jopa vaatimattoman näköinen mies pelastaa hylättyjä koiria ja tekee videoita, jotta joku adoptoisi kunkin koiran. Hän aivan säteilee kauneutta mun silmissä. 

Ap on väärässä: ihmisen sisin tekee hänestä ruman tai kauniin. En ymmärrä muutenkaan mitä sisäisesti ruman "hyödyttäisi" päästä yksille treffeille, kun se olisi myös viimeinen. Ei kellään ole niin komeaa naamaa, että jaksaisin toisille treffeille ikävän luonteen omaavan kanssa. 

Eikä kellään ole tuskin niin upeaa luonnetta joka korvaisi  tosi epäviehättävän ulkonäön täysin.. älä nyt viitsi juksuttaa

Eihän tuo kirjoittaja sanonut, että se eläimiä pelastava mies olisi ruma tai epäviehättävä. Sanoi häntä taviksen näköiseksi.

Vierailija kirjoitti:

''Ja eipä se sitten lopulta ole noinkaan yksinkertaista. Tunen useampiakin miehiä, jotka ovat työpaikalla ajan kanssa ihastuneet ja päätyneet  parisuhteeseen selkeästi itseään vanhemman ja noh, varsin vaatimattoman näköisten naisten kanssa. Kun sitä on viettänyt aikaa yhdessä ja huomannut, että toisen kanssa on vaan aina niin kertakaikkisen hyvä olla, niin lopulta siihen suhteeseen on tullut ne muutkin elementit mukaan. Ja väittäisin, että näissä suhteissa puhutaan sitten oikeasta rakkaudesta. Ne taas, jotka lähtee elämään pelkästä biologiasta ja ulkonäön ihastelusta on niitä, joissa kumppanin painoa kytätään ja joissa rakkaus on ihan jotain muuta kuin syvää kiintymystä ja kumppanuutta.''

Ovatko nämä miehet siis rakastuneen oloisia, vai oletatko automaattisesti, että vaatimattoman näköisen naisen kanssa pariudutaan aina rakkaudesta?

Voisko ollaan niin että näiden vaatimattomien kanssa pariudutaan koska koetaan parisuhde tärkeäksi itsessään 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kavereiden miehiä kun katsoo niin eivät ole pitäneet sisäistä kauneutta kriteerinä. Status ja ulkonäkö vain kiinnostaneet.

Mies näkee toiset miehet statuksen ja ulkonäön kautta. Naisilla eri kriteerit. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia. 

Samoin kävi minulle 50 vuotta sitten. Seurusteluaikanahan sitä tutustutaan paremmin. Ulkokuori on silloin toisella sijalla. Parisuhde muodostetaan sitten, kun on perusteellisesti tutustuttu eri tilanteissa, matkoilla, sairaana, väsyneenä jne.

En ole muitten miesten kanssa ollut parisuhteessa, en kelpuuttanut.

No niin mites sen nyt taas sitten ottaa. Valtaosa ihmisistä ei ole mitenkään erityisen hehkeitä mutta kumppani on löytynyt. Itselleni ja varmaankin monelle muulle sopiva luonne on aika paljon tärkeämpi kuin joku leukalinja. En jaksaisi katsoa mitään tyhjäpääadonista hetkeäkään, hemmetin onttoa sellaisen kanssa olisi olla ja vetovoimakin kuihtuu heti sen kerran jälkeen kun joutuu niitä juttuja kuuntelemaan. Ja päin vastoin, älykäs, empaattinen ja huumorintajuinen mies saa hormoonitkin hyrräämään vaikkei mikään Brad Pitti olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

No niin mites sen nyt taas sitten ottaa. Valtaosa ihmisistä ei ole mitenkään erityisen hehkeitä mutta kumppani on löytynyt. Itselleni ja varmaankin monelle muulle sopiva luonne on aika paljon tärkeämpi kuin joku leukalinja. En jaksaisi katsoa mitään tyhjäpääadonista hetkeäkään, hemmetin onttoa sellaisen kanssa olisi olla ja vetovoimakin kuihtuu heti sen kerran jälkeen kun joutuu niitä juttuja kuuntelemaan. Ja päin vastoin, älykäs, empaattinen ja huumorintajuinen mies saa hormoonitkin hyrräämään vaikkei mikään Brad Pitti olisikaan.

Joo eiköhän sitä jollekin joku löydy , harvalla siitä jää kiinni jos pääasia on löytää se parisuhde, eikä niinkään sopivaa kumppania itselleen.. ei yleinen hyvännäköinen kaikkien mielestä ole hyvännäköinen.. on niitä yleisesti pidettyjä hyvännäköisiä ja sitten se oma mieltymys.. toivon että jokainen kunnioittaa niitä omia mieltymyksiään . 

Joo, kyllä pitää olla sen verran siedettävän näköinen, että voi rakastua siihen ihmiseen. Ja se nyt vaan on niin, että rakkaus on sokea, eli kun rakastuu, se toinen näyttää paljon paremmalta kuin muiden mielestä.

Kun elää arkea, kaikkine vastoinkäymisineen, pitää olla ihminen jonka sisimmästä tykkää, ei siinä komea/kaunis ulkonäkö auta paskaakaan jos se ihminen on ärsyttävä ja ilkeä luonteeltaan, epäluotettava paskiainen. Kun koko perheellä on noro, niin siinä pitää olla rinnalla ihminen joka hoitaa hommat mitkä pitää hoitaa.

Ihmiset vaan rakastuu eri näköisiin ihmisiin. Lyhytkasvuisilla, vammaisilla jne. on puolisot jotka rakastavat heitä. Niin se vaan on, että pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötki, vain pinnallisiin suhteisiin jossa toinen on halunnut sinut ulkonäön takia.

Hehe

Hyvä aloitus pointteineen. Vähän sama kuin naiset sanoo, että ei se munan koko ole niin tärkeää, miehet vain itse tekevät asiasta numeron. Mistäköhän sitten johtuu, että nuorten miesten peniksen keskikoko on kasvanut muutaman sentin kolmessa vuosikymmenessä, jos ei siitä, että naiset valitsevat lapsilleen isäksi entistä isompikaluisia miehiä.