Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?
10.11.2025 |
Jos sinä et täytä ulkoisesti riittäviä kriteereitä, et pääse myöskään osoittamaan sisäistä kauneuttasi. Näin se vain menee, jos oikeasti nostetaan rehellisesti kissa pöydälle. Jos olet ulkoisesti riittävän hyvännäköinen, voit päästä "jatkoon", vaikka olisit sisäisesti täysi kusipää, mutta toisinpäin se ei onnistu. Eihän se juttu hyvännäköisen kusipään kanssa tule kestämään, mutta hän saa silti mahdollisuuden, sisäisesti kaunis vähemmän viehättävä tai komea taasen ei.
Eli summasummaarum. Jotta juttu onnistuu, täytyy olla sisäisesti kaunis, mutta tärkeämpää on olla ulkoisesti riittävän kaunis, jotta pääset näyttämään sitä mahdollista sisäistä kauneuttasi. Eli ulkoinen on ykkönen ja sitä seuraa hyvänä kakkosena se sisäinen.
Kommentit (151)
Sinä puhut nyt kahdesta eri asiasta samassa lauseessa. Tuo on totta, että ulkoisilla seikoilla on ennen tutustumista merkitystä (vaikka ei ne sisäiset siinäkään vaiheessa ole merkityksettömiä) mutta tutustuessa ne ulkoiset seikat menettää isolta osin merkityksensä. Harvempi kuitenkaan on muodostamassa parisuhdetta ihmisen kanssa jota ei tunne lainkaan vaan on vasta nähnyt hänet ekaa kertaa. Tietysti on myös ulkoisia merkkejä jotka toimii lähinnä kuin varoituskolmio eli siinä mielessä ei se ulkonäön merkitys ihan turhaa ole.
Toisaalta jos viitsii tutustua eri ihmisiin ihan ilman mitään ennakko-odotuksia ihan vaan tutustumisen ilosta niin siinä ei ulkonäöstään tarvitse pahemmin stressata ja ihan jokainen hetki on mahdollisuus näyttää toisille kuinka ihana ja mahtava on sisäisesti.
En tiedä voiko oikeasti kukaan saada toista ihastumaan itseensä pelkällä omalla ulkonäöllä. Sen sijaan sillä sisäisellä kauneudella se kyllä onnistuu ja kun toiseen ihastuu niin se tunteiden kohde muuttuu kokonaisuutena hyvinkin viehättäväksi, haluttavaksi ja ihan maailman komeimmaksi josta ei halua näppejään pitää erossa.
Minusta tuo on vain hyvä asia. Ulkonäölleen ei ihmeitä voi tehdä ja sen sanelee paljolti perimä, mutta sisäistä kauneuttaan ja karismaa ym voi trimmata vaikka loputtomiin vaikka olisi saanut kotoa/kasvatuksessa kuinka huonot eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.
Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.
Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?
No sun kohdalla ei . Tuntuis itsestä jotenkin inhottavalta ettei toinen pitäis ulkoisesti haluttavana ollenkaan
Toisaalta, jos ajatellaan julkkispariskuntia, joissa on iso ikäero, kuten Jasmine Pajari ja Hjallis Harkimo, Paavo ja Päivi Lipponen sekä Anna-Maija Tuokko ja Kari Heiskanen, niin uskotteko tosissanne, että nämä naiset ovat ihastuneet miehen ulkonäköön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.
Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.
Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?
No sun kohdalla ei . Tuntuis itsestä jotenkin inhottavalta ettei toinen pitäis ulkoisesti haluttavana ollenkaan
Olen eri mies, mutta samaistun tuohon juttuun. En minäkään pidä kumppaniani yhtään ulkoisesti viehättävänä, mutta luonne on parempi kuin kenellekään muulla naisella. Yhdessä on oltu yli 10 vuotta. Se vain piti oppia, että kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Puhut vastoin parempaa tietoa ja yleistäen. Kyllä minä näin miehenä ihan aidosti voin allekirjoittaa sen, että luonne joko kaunistaa tai r..
Tuntuis oikeesti aika itsetuntoa järsivältä että näin kävisi, etten olis ulkoisesti lainkaan potentiaalinen kumppani mutta joku olis muka mun luonteeseen ja persoonaan viehättänyt että päädyttäis parisuhteeseen..
Eikö luulisi syövän itsetuntoa, jos kävis toisinpäin: miehesi olisi hullaantunut sinuun ulkonäkösi takia, mutta kun oppii tuntemaan luonnetta, tuo innostus laantuu nopeasti. Kuitenkin pitkissä suhteissa olevat tietävät, kuinka se keskinäinen vetovoima ei tule täydellisestä vartalosta tai virheettömistä kasvoista. Se tulee katseesta, yhteisestä naurusta, pienistä eleistä. Ja hyvä näin, koska silloin suhde kestää raskauden ja selluliitit, kaljuuntumisen ja keskivartalon pyöristymisen. Eri asia, jos aiotte pysyä nuorina ja täydellisen kauniina koko ikänne ja vaaditte samaa kumppanilta. Plastiikkakirurgien unelmaihmisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kavereiden miehiä kun katsoo niin en usko hetkeäkään, että ovat pitäneet ulkoista kauneutta minkäänlaisena kriteerinä.
Niin mites se meni, 80% miehistä on naisten silmissä rumia niin mahdotontahan se on että kaikille riittäisi siitä 20 prossasta adoniksia.
Mitä sä saat tosta väärän tiedon levittämisestä? Ensinnäkin tuossa tutkimuksessa oli kyse vain deittiapista, ei oikeasta elämästä. Toiseksi, naiset arvioi 20% miehistä komeiksi, ei sanottu että loput olisi heistä rumia. Ja kolmanneksi, naiset lähestyi muitakin kuin noita komeina pitämiään miehiä.
On totta että rumakin kaunistuu jos ihastuu, mutta oman kokemuksen mukaan sen ihastumisen vaikutus kestää noin kaksi vuotta ja sen jälkeen rumuuden taas huomaa. Jos on ehtinyt lapset tulla, tai asuntolaina otettua, niin ei siinä vaiheessa välttämättä johda eroon, mutta saattaa häiritä niinä hetkinä kun on riitoja ja toinen muutenkin ärsyttää. Toki sitten voi myös pyrkiä näkemään kumppaninsa ensisijaisesti lastensa äitinä tai isänä, ja hakea rakkautta sitä kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, jos ajatellaan julkkispariskuntia, joissa on iso ikäero, kuten Jasmine Pajari ja Hjallis Harkimo, Paavo ja Päivi Lipponen sekä Anna-Maija Tuokko ja Kari Heiskanen, niin uskotteko tosissanne, että nämä naiset ovat ihastuneet miehen ulkonäköön?
No onhan tuo Kari Heiskanen omassa ikäluokassaan hyvin säilynyt ja komea mies.. karismaattinen, ei häntä nyt mihinkään tavis mieheen voi verrata.. 😅 Hjallis on karismaattinen sekä vaikutusvaltainen, Paavo ja Päivi ovat olleet yhdessä käytännössä koko elämänsä..
Siihen ihmiseen kannattaa tutustua esim.ystävänä ensin. Eikä laittaa ketään ulkonäön perusteella jatkoon tai ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.
Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.
Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?
No sun kohdalla ei . Tuntuis itsestä jotenkin inhottavalta ettei toinen pitäis ulkoisesti haluttavana ollenkaan
Olen eri, mutta musta on surullista, ettei tuo mies ole koskaan kehunut vaimoaan kauniiksi. Voihan toista kehua kauniiksi vaikka tarkoittaisikin vain hänen sisintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.
Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.
Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?
No sun kohdalla ei . Tuntuis itsestä jotenkin inhottavalta ettei toinen pitäis ulkoise
Pitää oppia että joutuu ottamaan epäviehättävän kumppanin .. ok..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.
Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.
Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?
No sun kohdalla ei . Tuntuis itsestä jotenkin inhottavalta ettei toinen pitäis ulkoise
Olen eri mies, mutta samaistun tuohon juttuun. En minäkään pidä kumppaniani yhtään ulkoisesti viehättävänä, mutta luonne on parempi kuin kenellekään muulla naisella. Yhdessä on oltu yli 10 vuotta. Se vain piti oppia, että kaikkea ei voi saada.
Yhtään viehätttävänä? Miten voit sitten edes harrastaa seksiä, ei sulla voi seisoa?
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.
Tuota? Ei? Mun ex oli alunperinkin epäseksikäs. Me vaan jäätiin yhteen. Tekin jäitte tavan vuoksi. Päädyttiin lopulta eroon. Neuvo: älkää tyytykö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en mielestäni ole mikään erityinen helmi miehenä, mutta kuitenkin sellainen luonne, josta naiset ovat tykänneet. En minä silti ole saanut ikinä mitään hyvännäköisiä naisia, en kerrassaan koskaan. Sitä vaan, että täälläkin moni sanoo, että joo, kumppani oli mielestäni lähes ruma, mutta sitten komistui silmissä kun oppi tuntemaan. Tämän oletan tarkoittavan sitä, että nainen siis otti lopulta ulkoisesti tasoaan alemman hyvän luonteen takia ja mies taas sai ulkoisesti tasoaan paremman. Minulle ei todellakaan ole näin edes meinannut käydä ja ikä alkaa jo nelosella. Että ei se mitenkään yleistä ole, vaikka ehkä joskus harvoin saattaa tulla poikkeus sääntöön. Ei se todellakaan tuota aloituksen pointtia isossa kuvassa kumoa.
Toisekseen minusta on erittäin rumaa sanoa, että olisin tyytynyt tasoni alapuolelle, ihan vain siksi, että en pitänyt alkuun miestäni viehättävänä. Se loukkaa minua ja minun miestäni, enkä pidä tuollaisesta yhtään. Hän on komea ja kultaisin mies mitä maanpäällä kantaa, enkä olisi voinut toivoa parempaa. Hän on se, joka opetti minulle sen, mitä on rakkaus.
Eli Suomeksi, tuollainen pariskunnan tason arvioiminen on loukkaavaa! Se, että jotkut meistä rakastuu luonteeseen on totta. Se ei teidän jauhannasta mihinkään muutu. Itse olen harmissani teidän puolesta, joilla näin ei ole.
Ihmekös et saa kun jauhat jotain tasoista. Se kartoittaa kyllä tehokkaasti aika monen laadukkaan naisen. Tämäkin on sanottu täällä jo useasti. Jos uskot vain ulkoisiin tasoihin, et voi koskaan näyttää sisintäsi aidosti kenellekään, koska tuossa on olettamus siitä, että.olisit parempi tai huonompi kuin muut.
Aika moni haluaa kuitenkin kumppanin joka on sinut itsensä kanssa ja kunnioittaa ihmisiä heidän luonteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut vastoin parempaa tietoa ja yleistäen. Kyllä minä näin miehenä ihan aidosti voin allekirjoittaa sen, että luonne joko kaunistaa tai r..
Tuntuis oikeesti aika itsetuntoa järsivältä että näin kävisi, etten olis ulkoisesti lainkaan potentiaalinen kumppani mutta joku olis muka mun luonteeseen ja persoonaan viehättänyt että päädyttäis parisuhteeseen..
Eikö luulisi syövän itsetuntoa, jos kävis toisinpäin: miehesi olisi hullaantunut sinuun ulkonäkösi takia, mutta kun oppii tuntemaan luonnetta, tuo innostus laantuu nopeasti. Kuitenkin pitkissä suhteissa olevat tietävät, kuinka se keskinäinen vetovoima ei tule täydellisestä vartalosta tai virheettömistä kasvoista. Se tulee katseesta, yhteisestä naurusta, pienistä eleistä. Ja hyvä näin, koska silloin suhde kestää raskauden ja selluliitit, kaljuuntumisen ja kesk
En ole puhunut mistään täydellisyydestä vaan siitä että olis ulkoisesti viehättävä toisen silmissä. Ei ole mun mielestä kovin mieltä lämmittävää ettei olis myös ulkoisesti viehättävä oman kumppanin mielestä .
Noin mustavalkoinen asia ei ole. Kyllä sisäinen kauneus heijastuu myös ulkoisena kauneutena. Ei kukaan aidosti hyvä tyyppi näytä luolamieheltä tai sotanorsulta, koska itsestään huolehtiminen kertoo, että ihminen on tasapainoinen.
Kyllä ulkoinen kauneus korreloi sisäisen kauneuden kanssa. Ja vakka kantensa löytää. Pinnalliset ihmiset arvostavat pinnallista kauneutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kavereiden miehiä kun katsoo niin en usko hetkeäkään, että ovat pitäneet ulkoista kauneutta minkäänlaisena kriteerinä.
Niin mites se meni, 80% miehistä on naisten silmissä rumia niin mahdotontahan se on että kaikille riittäisi siitä 20 prossasta adoniksia.
Mitä sä saat tosta väärän tiedon levittämisestä? Ensinnäkin tuossa tutkimuksessa oli kyse vain deittiapista, ei oikeasta elämästä. Toiseksi, naiset arvioi 20% miehistä komeiksi, ei sanottu että loput olisi heistä rumia. Ja kolmanneksi, naiset lähestyi muitakin kuin noita komeina pitämiään miehiä.
Täällä puhutaan vaan jostain mihin ei hyvännäköisillä taviksillikaan ei olis osaa eikä arpaa.. ja tietenkin jokaisella on oma makunsa.. ja sitten on vielä erikseen niitä joita fanittaa ( ei sillä ole mtn tekemistä todellisuuden kanssa) .. ja voi olla sellanen komea mutta ei omaan mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.
Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.
Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?
No sun kohdalla ei . Tuntuis itsestä jotenkin inhottavalta ettei toinen pitäis ulkoise
Niin, se on totta. Luulis ihmisten kaipaavan myös sanallista kehua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.
Tuota? Ei? Mun ex oli alunperinkin epäseksikäs. Me vaan jäätiin yhteen. Tekin jäitte tavan vuoksi. Päädyttiin lopulta eroon. Neuvo: älkää tyytykö.
Mitä hemmettiä nyt taas. Se, että kun näin hänet ekaa kertaa työkeikalla ja pidin hänen tummaa ja pitkää olemustasta luotaantyötävänä ollut mitään tyytymistä.
Ystävystyimme ja tajusin kuinka hauska, huumorintajuinen ja fiksu Hän on sekä samalla lämmin ja empaattinen, niin tajusin katsoa häntä kaemmin. Kuinka hyvä ryhti hänellä oli, kuinka komeat ja lempeät kasvot hänellä on. Kuinka hän osasi lohduttaa ja piti sylissä, kun mulla oli pahaolo. (Tutustumisen alussa menetin rakkaimpani) Se "liiallinen" komeus ja se hiusten tummuus ja pituus ei enää tuntunutkaan niin pelottavalta, vaan mies oli kuin veistos. Ilman, että hän näytti lämmön ja empaattisuuden sekä älynsä en olisi varmasti tuota hoksannut.
Jos tuo on sinusta tyytymistä, niin olemme aivan eri sivulla. Minusta päin vastoin. Olen erittäin ylpeä miehestäni ja siitä millainen hän on. Parempaa en olisi voinut toivoa! Ja hän on edelleen 8 vuoden jälkeen minusta todella komea ja oikeastaan komistuu vain. Harmaat tekevät kasvoihin lisää taikojs ja luonteen kauneus vain vahvistuu koko ajan.
Minä en mielestäni ole mikään erityinen helmi miehenä, mutta kuitenkin sellainen luonne, josta naiset ovat tykänneet. En minä silti ole saanut ikinä mitään hyvännäköisiä naisia, en kerrassaan koskaan. Sitä vaan, että täälläkin moni sanoo, että joo, kumppani oli mielestäni lähes ruma, mutta sitten komistui silmissä kun oppi tuntemaan. Tämän oletan tarkoittavan sitä, että nainen siis otti lopulta ulkoisesti tasoaan alemman hyvän luonteen takia ja mies taas sai ulkoisesti tasoaan paremman. Minulle ei todellakaan ole näin edes meinannut käydä ja ikä alkaa jo nelosella. Että ei se mitenkään yleistä ole, vaikka ehkä joskus harvoin saattaa tulla poikkeus sääntöön. Ei se todellakaan tuota aloituksen pointtia isossa kuvassa kumoa.