Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämäkö on ne vaihtoehdot? Eli otetaan vaan joku, että saadaan parisuhde tai puoliso jota pidetään näyttelyesineenä... Voi luoja. Olisiko mitään se aito välittäminen ja rakkaus se, että toisen kanssa on oikeasti hyvä olla. 

Aito välittäminen ja rakkaus ei perustu ulkonäköön. Sitäkin on sattunut , että netin kautta on löytynyt rakkaus ja parisuhde, jota ei olisi kumppanin ulkoisten ominaisuuden vuoksi koskaan syntynyt livenä.

Nämä ovat poikkeuksia että oikeesti se rakkaus olis syttynyt vaikka ei ulkoista viehätystä ole pätkääkään. 

Hyvin usein se ulkoinen viehätys herää sitten vasta kun on viehättynyt ihmiseen ensin sisäisesti. 

Hauska ja hyvä tyyppi saa aina seuraa vaikkei olisi mitenkään eri

Juu seuraa saa, mutta ei kukaan tosissaan ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia. 

Aivan sama. En todellakaan pitänyt mieheni ulkonäöstä hänet (tai hänestä kuvia) ensi kerran nähdessäni. Halusin katsoa sen sisäisen puolen ja sitten opin pitämään yhä enemmän siitä ulkoisesta puolestakin.

Miten sitä pystyy täysin ohittamaan että ei yhtään sun tyyppiä ja silti vaan avoimin mielin alkaa tutustumaan. Eikö missään vaiheessa tullu väkinäistä oloa ?  Ai niin nyt mä tajuan kun itse on hyvännäköinen kykenee mahdollisesti avoimemmin suhtautumaan kaik

Hyvännäköisillä usein on paljon kokemusta siitä, kuinka ikävää on kun moni kuolaa vain sitä ulkonäköä, ja ymmärtää että se ei ole perusta hyvälle suhteelle. Kokemuksista oppii. 

Itse olen kaunis, ja myös rikas, ja olen ottanut aivan tavallisen, 170cm (itseäni lyhyemmän), reilusti ylipainoisen ja kaljun miehen. Hän on maailman ihanin mies.

Hänen huumori ja äly voittivat sydämeni. Olen yhä suunnattoman rakastunut häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen parikin oikeasti ei-hyvännäköistä miestä (toinen vielä tosi pieni ja hintelä), joilla on yllättävän hyvännäköiset tyttöystävät. Tämä johtuu siitä, että he ovat oikeasti tosi hauskoja tyyppejä ja löytäneet puolisonsa kaveriporukoiden kautta, eikä baareista (joissa toki mennään pelkkä ulkonäkö edellä). Sosiaalisuus ja hauskuus vaikuttaa tosi paljon. Etenkin ikä alkaa jo kolmosella, eikä kakkosella.

Entäs toisin päin?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta tulee kuva, että miesten luonteisiin kyllä aidosti rakastutaan, mutta mukavien ja ulkoisesti epäviehättävien tai tavisnaisten kanssa pariutuminen on järkivalinta.

Epämukava totuus nousee esiin :D Melkeinpä kaikki jotka inttävät ulkonäön olevan toissijaista ovat naisia.

Kauniit naiset kertovat miten he rakastuivat rujoon mieheen koska hän ei ole pinnallinen. Se mies on itseensä supertyytyväinen ettei tarvinnut pariutua samantasoisen suohirviön kanssa. Kukaan jolla on puolta aivosoluakaan ei tuollaisia lauo ääneen.

Suorastaan herttaista rehellisyyttä osoitti täällä joku kirjoittaja joka on roikkunut vaimonsa mukana 16 vuotta eikä ole kehunut häntä kertaakaan kauniiksi. Ja miksipäs jos vaimo ei ole minkäännäköinen ja palvelutkin pelaavat :)

''Tunnen parikin oikeasti ei-hyvännäköistä miestä (toinen vielä tosi pieni ja hintelä), joilla on yllättävän hyvännäköiset tyttöystävät. Tämä johtuu siitä, että he ovat oikeasti tosi hauskoja tyyppejä ja löytäneet puolisonsa kaveriporukoiden kautta, eikä baareista (joissa toki mennään pelkkä ulkonäkö edellä). Sosiaalisuus ja hauskuus vaikuttaa tosi paljon. Etenkin ikä alkaa jo kolmosella, eikä kakkosella.

Entäs toisin päin?''

Tämä! Täällä vilisee viestejä kauniista naisista, joilla on ''rumat'' miehet. Mutta eihän se tee miehestä yksistään syvällistä ja epäpinnallista, jos mies itse on ulkoisesti vähemmän viehättävä, mutta pariutunut sisäisesti ja ulkoisesti kauniin naisen kanssa. Mieshän on silloin onnensa kukkuloilla.

Sehän on selvä, että miehet pariutuvat mieluummin mukavan kaunottaren kuin pelkästään sisäisesti kauniin naisen kanssa. Se että mies arvostaa naisen luonnetta, ei tarkoita etteikö myös arvostaisi sen lisäksi naisen ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

''Tunnen parikin oikeasti ei-hyvännäköistä miestä (toinen vielä tosi pieni ja hintelä), joilla on yllättävän hyvännäköiset tyttöystävät. Tämä johtuu siitä, että he ovat oikeasti tosi hauskoja tyyppejä ja löytäneet puolisonsa kaveriporukoiden kautta, eikä baareista (joissa toki mennään pelkkä ulkonäkö edellä). Sosiaalisuus ja hauskuus vaikuttaa tosi paljon. Etenkin ikä alkaa jo kolmosella, eikä kakkosella.

Entäs toisin päin?''

Tämä! Täällä vilisee viestejä kauniista naisista, joilla on ''rumat'' miehet. Mutta eihän se tee miehestä yksistään syvällistä ja epäpinnallista, jos mies itse on ulkoisesti vähemmän viehättävä, mutta pariutunut sisäisesti ja ulkoisesti kauniin naisen kanssa. Mieshän on silloin onnensa kukkuloilla.

Sehän on selvä, että miehet pariutuvat mieluummin mukavan kaunottaren kuin pelkästään sisäisesti kauniin naisen kanssa. Se että mies arvostaa nais

Juuri tämä , täällä ollaan niin kyllä luonne pelkästään vain, ja halutaan oikein todistelu mielessä sivuuttaa tämä ulkonäkö asia. Itselleen valehtelu on helvetin raskasta. 

Kyllä se on naisen jalkoväli, joka eniten kiehtoo.