Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?
10.11.2025 |
Jos sinä et täytä ulkoisesti riittäviä kriteereitä, et pääse myöskään osoittamaan sisäistä kauneuttasi. Näin se vain menee, jos oikeasti nostetaan rehellisesti kissa pöydälle. Jos olet ulkoisesti riittävän hyvännäköinen, voit päästä "jatkoon", vaikka olisit sisäisesti täysi kusipää, mutta toisinpäin se ei onnistu. Eihän se juttu hyvännäköisen kusipään kanssa tule kestämään, mutta hän saa silti mahdollisuuden, sisäisesti kaunis vähemmän viehättävä tai komea taasen ei.
Eli summasummaarum. Jotta juttu onnistuu, täytyy olla sisäisesti kaunis, mutta tärkeämpää on olla ulkoisesti riittävän kaunis, jotta pääset näyttämään sitä mahdollista sisäistä kauneuttasi. Eli ulkoinen on ykkönen ja sitä seuraa hyvänä kakkosena se sisäinen.
Kommentit (133)
Käsitänkö oikein? Moni mies tuntuu ketjussa kuvittelevan, että sisäisesti kauniina (miehenä) pitäisi saada ulkoista tasoaan korkeampi eli kaunis nainen ja kun näin ei tapahdu niin sitten se ei pidä paikkaansa, että sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää.
Heille itselleenhän sillä ei tunnu olevan merkitystä vaan ulkoisesti kaunis nainen pitäisi saada ns kaikissa tilanteissa. Jotenkin tämä kääntyy heillä niin, että (ainakin omasta mielestään) sisäisesti kaunis mies on vastaava kuin ulkoisesti (ja kaiketi myös sisäisesti) kaunis nainen.
Se ei (omasta mielestään) sisäisesti kauniille miehelle riitä eikä käy, että saisi oman vastinkappaleensa eli sisäisesti kauniin naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitänkö oikein? Moni mies tuntuu ketjussa kuvittelevan, että sisäisesti kauniina (miehenä) pitäisi saada ulkoista tasoaan korkeampi eli kaunis nainen ja kun näin ei tapahdu niin sitten se ei pidä paikkaansa, että sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää.
Heille itselleenhän sillä ei tunnu olevan merkitystä vaan ulkoisesti kaunis nainen pitäisi saada ns kaikissa tilanteissa. Jotenkin tämä kääntyy heillä niin, että (ainakin omasta mielestään) sisäisesti kaunis mies on vastaava kuin ulkoisesti (ja kaiketi myös sisäisesti) kaunis nainen.
Se ei (omasta mielestään) sisäisesti kauniille miehelle riitä eikä käy, että saisi oman vastinkappaleensa eli sisäisesti kauniin naisen.
Olen nainen ja ajattelen ettei kenenkään pidä olla sellasen kanssa jonka ei koe itselleen viehättäväksi sekä sopivaksi. Ei mitään tälläisiä kun olen tälläinen mun pitää nyt kelpuuttaa Max tällänen.
Vierailija kirjoitti:
On totta että rumakin kaunistuu jos ihastuu, mutta oman kokemuksen mukaan sen ihastumisen vaikutus kestää noin kaksi vuotta ja sen jälkeen rumuuden taas huomaa. Jos on ehtinyt lapset tulla, tai asuntolaina otettua, niin ei siinä vaiheessa välttämättä johda eroon, mutta saattaa häiritä niinä hetkinä kun on riitoja ja toinen muutenkin ärsyttää. Toki sitten voi myös pyrkiä näkemään kumppaninsa ensisijaisesti lastensa äitinä tai isänä, ja hakea rakkautta sitä kautta.
Minä olen taas aivan erilaisilla kannoilla tässäkin. Jos suhde perustuu ulkoiseen, se ihastumisen alkuhuuman loputtua ei ole enää mitään. Luonne on aina sen jälkeen se mikä ratkaisee tuleeko jatkoa. Jokainen tietää myös tämän ilmiön, että suhteen arkipäivästyttyä sen toisen naama alkaa välillä suututtamaan. Jos luonnetta ei ole, se on menoa ja loppu. Huumaa ei juuri tästä syytä pidä perustaa pelkkään ulkonäköön.
En usko että kukaan ajattelee suhteen perustuvan pelkästään sisäiseen tai ulkoiseen kauneuteen . Kyse on mun mielestä kokonaisuudesta . Koen että jotain saattaisi jäädä puuttumaan jos ei jompaa kumpaa olis.
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan ajattelee suhteen perustuvan pelkästään sisäiseen tai ulkoiseen kauneuteen . Kyse on mun mielestä kokonaisuudesta . Koen että jotain saattaisi jäädä puuttumaan jos ei jompaa kumpaa olis.
Totta, mutta onneksi ainakin mulla se ihastuminen aikaan saa sen, että miestä katsoo yhtäkkiä aivan kuin uusin silmin eli mies on kaikin puolin ja kokonaisuutena varsin mieluisa pakkaus. Vaikka siis oikeastihan mies edelleen on ihan se sama "13 tusinassa"- tavistyyppi, kuten olen itsekin joka ei ulkonäöllään erotu katukuvassa sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
Tosin olen aina ihastunutkin mieheen jonka olen tuntenut syystä x tai y valmiiksi eli ensin ei ole ollut mitään taka-ajatuksia vaan kiinnostus on herännyt ajan kanssa kun on opittu tuntemaan ihan muusta syystä. Joskus se on ollut yksipuolista ja joskus molemminpuolista, mutta onneksi tämän nykyisen kanssa kaikki loksahti paikoilleen ja kumpikin totesi, että se oikea on nyt tässä.
Ja edelleen tuo mies on minusta aivan vastustamattoman ihana ulkoisesti(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan ajattelee suhteen perustuvan pelkästään sisäiseen tai ulkoiseen kauneuteen . Kyse on mun mielestä kokonaisuudesta . Koen että jotain saattaisi jäädä puuttumaan jos ei jompaa kumpaa olis.
Totta, mutta onneksi ainakin mulla se ihastuminen aikaan saa sen, että miestä katsoo yhtäkkiä aivan kuin uusin silmin eli mies on kaikin puolin ja kokonaisuutena varsin mieluisa pakkaus. Vaikka siis oikeastihan mies edelleen on ihan se sama "13 tusinassa"- tavistyyppi, kuten olen itsekin joka ei ulkonäöllään erotu katukuvassa sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
Tosin olen aina ihastunutkin mieheen jonka olen tuntenut syystä x tai y valmiiksi eli ensin ei ole ollut mitään taka-ajatuksia vaan kiinnostus on herännyt ajan kanssa kun on opittu tuntemaan ihan muusta syystä. Joskus se on ollut yksipuolista ja joskus molemminpuolista, mutta onneksi tämän nykyisen ka
Mä en ymmärrä tätä selittelyä. Sun mies oli sun mielestä ulkoisesti viehättävä ja piste. älä yhtä vikuroi ja vängehdi siinä .
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan ajattelee suhteen perustuvan pelkästään sisäiseen tai ulkoiseen kauneuteen . Kyse on mun mielestä kokonaisuudesta . Koen että jotain saattaisi jäädä puuttumaan jos ei jompaa kumpaa olis.
Sisäisellä kauneudella (miellyttävä luonne, hyvät käytöstavat, älykkyys jne) on mahdollista paikata ulkoista kauneutta/komeutta paljonkin, mutta sisäistä rumuutta (epämiellyttävä luonne, ruma käytös, typeryys jne) ei paikkaa mikään ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan ajattelee suhteen perustuvan pelkästään sisäiseen tai ulkoiseen kauneuteen . Kyse on mun mielestä kokonaisuudesta . Koen että jotain saattaisi jäädä puuttumaan jos ei jompaa kumpaa olis.
Sisäisellä kauneudella (miellyttävä luonne, hyvät käytöstavat, älykkyys jne) on mahdollista paikata ulkoista kauneutta/komeutta paljonkin, mutta sisäistä rumuutta (epämiellyttävä luonne, ruma käytös, typeryys jne) ei paikkaa mikään ulkonäkö.
Niin paikkaaminen on vähä ongelmallista kun voi jäädä vähä repsottaa silti.. että lopeta tuollainen pajunköyden syöttäminen
Vierailija kirjoitti:
Se menee niin, että valitaan eka se porukka, jonka ulkonäkö riittää, ja sen jälkeen niiden joukosta se, joka täyttää muut kriteerit (mukavuus, äly, persoona, status, kaverit kadehtii, edustaa elämäntapaa josta haaveilee yms).
Joillekin eka kynnys on korkea, joillekin matalampi.
Kyllähän sitä elämässä ihmisiin tulee tutustuttua kaikenlaisissa merkeissä muunkin kuin potentiaalisen pariutumisen merkeissä, ja ulkonäön tai ensivaikutelman perusteella. Näin ollen on joskus niin, että vaikka ensin ei ole kiinnittänyt "sillä silmällä" toiseen huomiota (ulkonäön perusteella), niin nimenomaan luonne ja muut ominaisuudet voivat myös joskus aikaansaada kiinnostusta ja ihastusta. Toki tällainen tie ihastumiseen vaihtelee varmasti eri ihmisten kesken.
Mitäpä jos ap oikeasti nostetaan nyt siis rehellisesti kissa pöydälle ja todetaan, että toiset ihmiset ovat enemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset. Toisille merkkaa "sisäinen kauneus" ja luonne, käytös jne. enemmän, myös ohi omien ulkonäköpreferenssienkin, jotka jäävät näin pienepään rooliin. Joillakin se ulkonäköskaala on muutenkin hyvin laaja, ja he pitävät kivannäköiinä isoa osaa ihmisistä ylipäätään ja löytävät helposti vähän kaikista jotain viehättävää, ja viehättävyys omissa silmissä sitten vaan kasvaa, jos muuten natsaa.
Toiset ovat sitten taas kovinkin nirsoja nimenomaan ulkonäön suhteen, eikä luonne tai muut asiat pysty sen ulkonäkömieltymyksen ohi. Sellaista kutsutaan ulkonäkökeskeisyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha,mikä tuossa oli aggressiivista. Myöskin valehtelu on aika paska piirre
Et näytä tietävän mitä passiivis-aggressiivisuus on.
No en varmaan tiedä muutakaan. Joo kerro vielä että älykkyyteni on Max 60
...ja lisää passiivis-aggressiivista uhriutumista...
🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha,mikä tuossa oli aggressiivista. Myöskin valehtelu on aika paska piirre
Et näytä tietävän mitä passiivis-aggressiivisuus on.
No en varmaan tiedä muutakaan. Joo kerro vielä että älykkyyteni on Max 60
...ja lisää passiivis-aggressiivista uhriutumista...
🤮
No mitä väliä kun en ole se erottuva ulkoisesti.. ei mua kiinnosta että joku kiinnostuis säälistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan ajattelee suhteen perustuvan pelkästään sisäiseen tai ulkoiseen kauneuteen . Kyse on mun mielestä kokonaisuudesta . Koen että jotain saattaisi jäädä puuttumaan jos ei jompaa kumpaa olis.
Totta, mutta onneksi ainakin mulla se ihastuminen aikaan saa sen, että miestä katsoo yhtäkkiä aivan kuin uusin silmin eli mies on kaikin puolin ja kokonaisuutena varsin mieluisa pakkaus. Vaikka siis oikeastihan mies edelleen on ihan se sama "13 tusinassa"- tavistyyppi, kuten olen itsekin joka ei ulkonäöllään erotu katukuvassa sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
Tosin olen aina ihastunutkin mieheen jonka olen tuntenut syystä x tai y valmiiksi eli ensin ei ole ollut mitään taka-ajatuksia vaan kiinnostus on herännyt ajan kanssa kun on opittu tuntemaan ihan muusta syystä. Joskus se on ollut yksipuolista ja joskus
Mä en ymmärrä tätä selittelyä. Sun mies oli sun mielestä ulkoisesti viehättävä ja piste. älä yhtä vikuroi ja vängehdi siinä .
Olen eri, mutta en ole koskaan tavannut miestä joka olisi mielestäni ulkoisesti viehättävä ensi tapaamisella. Se fyysinen veto, ja ulkoinen viehättävyys tulee minun silmissäni näkyviin vasta kun olen ihastunut, ja se vaatii sitä luonteeseen tutustumista ennen kuin ihastun.
Heti ekalla silmäyksellä ulkonäöllä on jokseenkin merkitystä -mutta kun sieluun rakastuu ei tarvitse olla hyvännäköinen. Moni komea mies on osoittautunut olevansa itsekeskeinen tyhjäpää/kusipää. Ja unohtakaa miehet jotkut pelimies kirjat joiden mukaan tulee olla vähän mulkku että naiset on perässä -EI PIDÄ PAIKKAANSA. Romanttinen, käytöstavat omaava, huomioiva mies vie.