Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?

Vierailija kirjoitti:

"Joo ja tottakai sun tai yleisen kauneuskäsityksen ulkopuolelle jäävillä on parisuhteet mutta eihän ulkopuolinen oikein voi sanoa millä perusteella kyseinen pariskunta on päätynyt yhteen .. onko ollut sitä aitoa fiilistä olla yhdessä, onko vain satuttu jäämään toisen kanssa kun muitakaan ei ole, onko aitoa viehätystä puolin ja toisin .. vai haluttu se parisuhde ei nyt välttämättä tämän kyseisen kanssa mutta mennään nyt näillä koska yhteiskunta NS painostaa olemaan perus perhe mallissa... "

Tästä saa sen kuvan että riittävän kauniilla ihmisillä se suhde perustuu jotenkin automaattisesti "oikeille" asioille. Käytännössä kuitenkin niin kauniit kuin rumat pariskunnatkin riitelevät, eroavat ja valitsevan itselleen vääränlaisen ihmisen. Tai voivat olla sitten päinvastoin hyvin onnellisia. Ei siinä tunnu juurikaan eroa olevan.

Joo antaa olla. Sanoin taas väärin. Kaiken lisäksi ruma ja väärät ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo ja tottakai sun tai yleisen kauneuskäsityksen ulkopuolelle jäävillä on parisuhteet mutta eihän ulkopuolinen oikein voi sanoa millä perusteella kyseinen pariskunta on päätynyt yhteen .. onko ollut sitä aitoa fiilistä olla yhdessä, onko vain satuttu jäämään toisen kanssa kun muitakaan ei ole, onko aitoa viehätystä puolin ja toisin .. vai haluttu se parisuhde ei nyt välttämättä tämän kyseisen kanssa mutta mennään nyt näillä koska yhteiskunta NS painostaa olemaan perus perhe mallissa... "

Tästä saa sen kuvan että riittävän kauniilla ihmisillä se suhde perustuu jotenkin automaattisesti "oikeille" asioille. Käytännössä kuitenkin niin kauniit kuin rumat pariskunnatkin riitelevät, eroavat ja valitsevan itselleen vääränlaisen ihmisen. Tai voivat olla sitten päinvastoin hyvin onnellisia. Ei siinä tunnu juurikaan eroa olevan.

Joo antaa olla. Sanoin taas väärin. Kaiken lisäksi ruma ja väärät ajatukset. 

Ainakin vastenmielinen passiivis-aggressiivinen uhriutuja. Todella ikävä piirre ihmisessä. 

Eri, sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin kavereiden miehiä kun katsoo niin en usko hetkeäkään, että ovat pitäneet ulkoista kauneutta minkäänlaisena kriteerinä. 

Niin mites se meni, 80% miehistä on naisten silmissä rumia niin mahdotontahan se on että kaikille riittäisi siitä 20 prossasta adoniksia.

Eikös mene niinkin, että yleensä löytyy kumppani omantyylisistä piireistä. Luonteissa ja sosialisointityylissä usein jo valmiiksi paljon samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo ja tottakai sun tai yleisen kauneuskäsityksen ulkopuolelle jäävillä on parisuhteet mutta eihän ulkopuolinen oikein voi sanoa millä perusteella kyseinen pariskunta on päätynyt yhteen .. onko ollut sitä aitoa fiilistä olla yhdessä, onko vain satuttu jäämään toisen kanssa kun muitakaan ei ole, onko aitoa viehätystä puolin ja toisin .. vai haluttu se parisuhde ei nyt välttämättä tämän kyseisen kanssa mutta mennään nyt näillä koska yhteiskunta NS painostaa olemaan perus perhe mallissa... "

Tästä saa sen kuvan että riittävän kauniilla ihmisillä se suhde perustuu jotenkin automaattisesti "oikeille" asioille. Käytännössä kuitenkin niin kauniit kuin rumat pariskunnatkin riitelevät, eroavat ja valitsevan itselleen vääränlaisen ihmisen. Tai voivat olla sitten päinvastoin hyvin onnellisia. Ei siinä tunnu juurikaan eroa olevan.

Jaaha,mikä tuossa oli aggressiivista. Myöskin valehtelu on aika paska piirre 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia. 

Tämä pätee naisille  mitta ei koskaan miehille, vaikka miehet mitä sanoisivat- miehille se naisen ulkonäkö on yllöskriteeri ja ainoa, jolla oikeasti on välillä. Vaikka miehet väittäisivät muuta, niin ap on oikeassa-kyllä miehet valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.

Puhut vastoin parempaa tietoa ja yleistäen. Kyllä minä näin miehenä ihan aidosti voin allekirjoittaa sen, että luonne joko kaunistaa tai rumentaa naista.

Enkä usko olevani ainoa.

On minulla kokemusta myös sellaisesta, että ulkonäön perusteella en olisi pitänyt naista lainkaan potentiaalisena kumppanina, mutta tutustumisen myötä mielipide muuttui.

Onhan siinäkin tavallaan kyse ulkonäöstä jos sen niin haluaa ajatella, se on vain kaunistunut omissa silmissä naisen korvienväliin tutustumisen myötä. Itse kuitenkin ajattelen niin, että silloin kyse on luonteesta.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia. 

Tämä pätee naisille  mitta ei koskaan miehille, vaikka miehet mitä sanoisivat- miehille se naisen ulkonäkö on yllöskriteeri ja ainoa, jolla oikeasti on välillä. Vaikka miehet väittäisivät muuta, niin ap on oikeassa-kyllä miehet valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.

Puhut vastoin parempaa tietoa ja yleistäen. Kyllä minä näin miehenä ihan aidosti voin allekirjoittaa sen, että luonne joko kaunistaa tai rumentaa naista.

Enkä usko olevani ainoa.<

Tuntuis oikeesti aika itsetuntoa järsivältä että näin kävisi, etten olis ulkoisesti lainkaan potentiaalinen kumppani mutta joku olis muka mun luonteeseen ja persoonaan viehättänyt että päädyttäis parisuhteeseen.. 

Tuntuis oikeesti aika itsetuntoa järsivältä että näin kävisi, etten olis ulkoisesti lainkaan potentiaalinen kumppani mutta joku olis muka mun luonteeseen ja persoonaan viehättänyt että päädyttäis parisuhteeseen.. 

 

Joo, varmaan se on niin, että koskaan ei ole kaikille hyvin.

Itse ainakin ajattelen, että korvienväli on se oikea ihminen ja ulkonäkö on vain kuori. Mun mielestä on paljon oleellisempaa, mitä siellä ihmisen sisällä on, kuin se, mitä on kuorena.

Mutta en oikein silti ymmärrä mikä on ongelma. Miksi se, että joku pitää sua "valmiiksi" hyvännäköisenä olisi parempi kuin se, että sun luonne on kaunistanut sut hänen silmissään?

Faktahan on kuitenkin se, että melkein kukaan ihminen ei ole kaikistä ihmisistä kaunis. Ehkäpä ei kukaan, vaan vaikka miten kliseistä se onkin, niin kauneus on katsojan silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia. 

Tämä pätee naisille  mitta ei koskaan miehille, vaikka miehet mitä sanoisivat- miehille se naisen ulkonäkö on yllöskriteeri ja ainoa, jolla oikeasti on välillä. Vaikka miehet väittäisivät muuta, niin ap on oikeassa-kyllä miehet valitsevat naisen ihan puhtaasti ulkonäön perusteella.

Puhut vastoin parempaa tietoa ja yleistäen. Kyllä minä näin miehenä ihan aidosti voin allekirjoittaa sen, että luonne joko kaunistaa tai r

Tuntuis oikeesti aika itsetuntoa järsivältä että näin kävisi, etten olis ulkoisesti lainkaan potentiaalinen kumppani mutta joku olis muka mun luonteeseen ja persoonaan viehättänyt että päädyttäis parisuhteeseen.. 

Minulle tuo taas olisi paras mahdollinen tilanne. Mies pitäisi luonteestani niin paljon että käsityksensä myös ulkonäöstäni muuttuisi. 

Tämä olisi minulle mieluisin mahdollinen alkuasetelma parisuhteelle. Olen kaunis nainen ja miehet liian usein ovat kiinnostuneet enemmän ulkonäöstäni kuin luonteestani.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha,mikä tuossa oli aggressiivista. Myöskin valehtelu on aika paska piirre 

Et näytä tietävän mitä passiivis-aggressiivisuus on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo ja tottakai sun tai yleisen kauneuskäsityksen ulkopuolelle jäävillä on parisuhteet mutta eihän ulkopuolinen oikein voi sanoa millä perusteella kyseinen pariskunta on päätynyt yhteen .. onko ollut sitä aitoa fiilistä olla yhdessä, onko vain satuttu jäämään toisen kanssa kun muitakaan ei ole, onko aitoa viehätystä puolin ja toisin .. vai haluttu se parisuhde ei nyt välttämättä tämän kyseisen kanssa mutta mennään nyt näillä koska yhteiskunta NS painostaa olemaan perus perhe mallissa... "

Tästä saa sen kuvan että riittävän kauniilla ihmisillä se suhde perustuu jotenkin automaattisesti "oikeille" asioille. Käytännössä kuitenkin niin kauniit kuin rumat pariskunnatkin riitelevät, eroavat ja valitsevan itselleen vääränlaisen ihmisen. Tai voivat olla sitten päinvastoin hyvin onnellisia. Ei siinä tunnu juurikaan eroa olevan.

Joo antaa olla. Sanoin taas vääri

Minä taas sanon, että asia on voi olla juuri päin vastoin. Kaunista ihmistä haetaan näyttelyesineeksi ja ulkomailman peiliksi. 

Ja itse olen sitä mieltä, että haluaisin, että minua pidetään haluttavan juuri luonteeni ja sisäisten asioiden vuoksi, en ulkoisten. Jokainen tietää, että se ei voi kestää. Me vanhenemme kaikki. 

Ja miusta on sinällään outoa, ettei osa tässä keskustelussa suostu uskomaan, että on meitä jotka viehättyvät luoteesta tai hajusta, muulla ei ole merkitystä. Minulla on aina ollut näin, enkä usko sen muuttuvan! Me ihmiset olemme erilaisia, mutta en enää koskaan itse haluaisi kokea olevani se näyttelyesine. Sekin on tullut koettua. 

T: se joka kertoi miehensä olevan myös malli. 

Väärässä olet ap. Esimerkiksi miehenä tinderissä naisten kuvat ovat miehen silmissä lähes aina feikkejä ja melkeinpä merkityksettömiä, sensijaan jos naisella on siinä hyvä esittelyteksti niin hän pääsee sillä jatkoon, ihan sama minkä näköinen nainen on jos se profiili on tyhjä tai siinä lukee jotain tylsää "kerro mulle joku huono vitsi" tai vastaavaa nii voit olla varma että miestä jolla on jotain annettavaa ei kiinnosta. Suurin osa naisista meneekin aina vasuriin, kun ei ole sitä esittelytekstiä. Sitä ilmankin tulee kyllä tykkäyksiä, mutta aika hitokseen menee ohi. On ulkonäöllä jotain merkitystä, mutta tärkeintä se ei ole. Esim yhtä kiinnostava on 150cm 100kg kuin 170cm 50kg kunhan vain se sisin on kiva...

Vierailija kirjoitti:

Tuntuis oikeesti aika itsetuntoa järsivältä että näin kävisi, etten olis ulkoisesti lainkaan potentiaalinen kumppani mutta joku olis muka mun luonteeseen ja persoonaan viehättänyt että päädyttäis parisuhteeseen.. 

 

Joo, varmaan se on niin, että koskaan ei ole kaikille hyvin.

Itse ainakin ajattelen, että korvienväli on se oikea ihminen ja ulkonäkö on vain kuori. Mun mielestä on paljon oleellisempaa, mitä siellä ihmisen sisällä on, kuin se, mitä on kuorena.

Mutta en oikein silti ymmärrä mikä on ongelma. Miksi se, että joku pitää sua "valmiiksi" hyvännäköisenä olisi parempi kuin se, että sun luonne on kaunistanut sut hänen silmissään?

Faktahan on kuitenkin se, että melkein kukaan ihminen ei ole kaikistä ihmisistä kaunis. Ehkäpä ei kukaan, vaan vaikka miten kliseistä se onkin, niin kauneus on katsojan silmissä.

Ei tietenkään kaikki ole kauniita kaikkien mielestä.  No koska tiedän ettei mun ulkonäkö yltäis tarvittavalle tasolle. 

Vaikea kysymys,tavatessa aina huomaa asioita joita ei osaa eritellä jos sellaista vaan kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha,mikä tuossa oli aggressiivista. Myöskin valehtelu on aika paska piirre 

 

Et näytä tietävän mitä passiivis-aggressiivisuus on. 

No en varmaan tiedä muutakaan. Joo kerro vielä että älykkyyteni on Max 60

Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.

Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinani kun tapasin vaimoni ekaa kertaa niin treffien jälkeen olin varma siitä että tuo nainen ei ainakaan ole se oikea, ja ajattelin että en halua edes uudestaan nähdä. Todella ujo ja hiljainen nainen, katsoi taukoamatta silmiini puhumatta sanaakaan. Kuitenkin nimenomaan sieltä sisältä alkoi tulla se kauneus ja nyt meillä on kolme lasta ja parisuhteessa jo 16 vuotta. Vieläkin jos kysytään niin en ole kertaakaan sanonut häntä kauniiksi, eikä edes ole kuin sisältä.

Jotenkin hienoa että näin mutta silti kuulostaa surulliselta.

Miksi surulliselta? Siksikö että ap:n väittämä ei pidä paikkaansa?

Eivätkö rumat ihmiset koskaan tutustu toisiin ihmisiin?

Se on sellainen lohdutus mitä sanotaan rumille ihmisille, ettei elämä tuntuisi niin epäreilulta. Samaa sarjaa "kaikki on itsestä kiinni" tai "pystyt mihin vain kunhan tarpeeksi yrität" sanontojen kanssa. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sisäisellä kauneudella ole mitään väliä, on sillä, paljonkin! Aivan samoin kuin jotkin asiat on itsestä kiinni ja että monessa asiassa voi kyllä kehittyä jonkun verran jos jaksaa yrittää.